Usein näissä keskusteluissa vedotaan rationalismiin ja sanotaan nyt vaikka tieteeseen, kun puhutaan valinnasta, valitako Jumala vai tyhjyys.
Kun tämä tieteellinen metodi on niin ateistia kiehtova, että se saa mitättömimmänkin fyysikkoparan julistamaan sairasta jumalankieltoa tieteensä avulla.
Tilastotiede onkin empirismin perusta, kaikki syy-seuraus-suhteet perustellaan korrelaatiolla. Joten miksi emme vertailisi käytännöntasolla ateistia ja uskovaista, luonnollisesti ateistisilla metodeilla. Jätämme siis tarkoituksella kaiken muun pois vertailusta ja vertaamme mitä käytännössä uskominen ja epäuskominen vaikuttavat käytännön elämään.
Ateisti siis on materialisti ja kieltää hengen olemassaolon, joka tarkoittaa että arvot ovat aina materialistisia. Kaikki mitataan siis materiaalissa, arvot ovat materiaalia ateistille, ykkösiä ja nollia.
Ateisti ei siis voi tavoitella muuta kuin materiaalista hyvää ja ateisti ei voi koskaan saada tarpeeksi materiaa ja maallista mammonaa. Ateisti ei siis kunnioita luontoa, koska se on hengetön ja vain materiaa ja siksi siitä pitääkin tuottaa hyvää materiaalista mieltä ateistin loppumattomille materianhimoille. Ateisti ei voi kunnioittaa muita ihmisiä, koska loppuen lopuksi ne ovat vain kivikasoja, kuten muukin materia. Muut ihmiset voivat olla siis vain välinearvoja ateistille.
Ateisti ei siis osaa nauttia muista kuin materiaalisista nautinnoista, siksi ateistit ovatkin useammin juoppoja ja narkomaaneja, sillä nämä aineethan luovat harhoja, joilla irtaudutaan oikeasta materiaalisesta maailmasta. Ateisti tarvitsee siis silti hengellisyyttä, mutta se voidaan saavuttaa vain alkoholilla ja huumeilla.
Ateisti siis kuluttaa enemmän materiaa kuin uskovainen, joka taas elää jumalallisessa harmoniassa luonnon ja maailman kanssa. Uskovainen uskoo että positiivinen ajattelu on tärkeää ja muita ihmisiä pitää huomioida, yhteisolo itsessään on tärkeää ja on osa jumalallista harmoniaa. Luonto on osa meitä ja sitä pitää kunnioittaa, saastuttaminen on siis mieletöntä, koska se olisi itsetuhoista ja sairasta.
Uskovainen ei tarvitse alkoholia tai huumeita, sillä todellisuus itsessään on täydellinen ja harmoninen, vain hullu haluaisi sieltä karata alkoholin ja huumeiden tuottamiin harhoihin. Uskovainen voi siis juhlia ilman materiaalisia huumeita ja ilman pahaa räyhäämishenkeä, jolla ateisti taas yrittää korvata hengellisenelämän puutteensa.
On siis selvää että vertailu käytännöntasolla osoittaa että uskovaiset ovat onnellisempia, ehkä materiaalisesti köyhempiä, mutta silti positiivisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä. Ateisti taas elää materiaalista muodostuvassa maailmassa, jossa tunteetkin ovat vain kylmiä kivikasoja ja aurinko on vain sammuva tähti, joka odottaa alati laajenevassa tyhjyydessä kuolemaamme.
Kun tämä tieteellinen metodi on niin ateistia kiehtova, että se saa mitättömimmänkin fyysikkoparan julistamaan sairasta jumalankieltoa tieteensä avulla.
Tilastotiede onkin empirismin perusta, kaikki syy-seuraus-suhteet perustellaan korrelaatiolla. Joten miksi emme vertailisi käytännöntasolla ateistia ja uskovaista, luonnollisesti ateistisilla metodeilla. Jätämme siis tarkoituksella kaiken muun pois vertailusta ja vertaamme mitä käytännössä uskominen ja epäuskominen vaikuttavat käytännön elämään.
Ateisti siis on materialisti ja kieltää hengen olemassaolon, joka tarkoittaa että arvot ovat aina materialistisia. Kaikki mitataan siis materiaalissa, arvot ovat materiaalia ateistille, ykkösiä ja nollia.
Ateisti ei siis voi tavoitella muuta kuin materiaalista hyvää ja ateisti ei voi koskaan saada tarpeeksi materiaa ja maallista mammonaa. Ateisti ei siis kunnioita luontoa, koska se on hengetön ja vain materiaa ja siksi siitä pitääkin tuottaa hyvää materiaalista mieltä ateistin loppumattomille materianhimoille. Ateisti ei voi kunnioittaa muita ihmisiä, koska loppuen lopuksi ne ovat vain kivikasoja, kuten muukin materia. Muut ihmiset voivat olla siis vain välinearvoja ateistille.
Ateisti ei siis osaa nauttia muista kuin materiaalisista nautinnoista, siksi ateistit ovatkin useammin juoppoja ja narkomaaneja, sillä nämä aineethan luovat harhoja, joilla irtaudutaan oikeasta materiaalisesta maailmasta. Ateisti tarvitsee siis silti hengellisyyttä, mutta se voidaan saavuttaa vain alkoholilla ja huumeilla.
Ateisti siis kuluttaa enemmän materiaa kuin uskovainen, joka taas elää jumalallisessa harmoniassa luonnon ja maailman kanssa. Uskovainen uskoo että positiivinen ajattelu on tärkeää ja muita ihmisiä pitää huomioida, yhteisolo itsessään on tärkeää ja on osa jumalallista harmoniaa. Luonto on osa meitä ja sitä pitää kunnioittaa, saastuttaminen on siis mieletöntä, koska se olisi itsetuhoista ja sairasta.
Uskovainen ei tarvitse alkoholia tai huumeita, sillä todellisuus itsessään on täydellinen ja harmoninen, vain hullu haluaisi sieltä karata alkoholin ja huumeiden tuottamiin harhoihin. Uskovainen voi siis juhlia ilman materiaalisia huumeita ja ilman pahaa räyhäämishenkeä, jolla ateisti taas yrittää korvata hengellisenelämän puutteensa.
On siis selvää että vertailu käytännöntasolla osoittaa että uskovaiset ovat onnellisempia, ehkä materiaalisesti köyhempiä, mutta silti positiivisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä. Ateisti taas elää materiaalista muodostuvassa maailmassa, jossa tunteetkin ovat vain kylmiä kivikasoja ja aurinko on vain sammuva tähti, joka odottaa alati laajenevassa tyhjyydessä kuolemaamme.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kiitos, kun määrittelit ateistin noinkin hyvin. Nyt tiedän, millainen olen. Täytyykin ampua illalla muutama ohikulkija ihan vain huvikseni, koska enhän minä arvosta ihmisiä ihmisinä.
Kuka tietää, mistä saisi ostettua heroiinia parin kuukauden tarpeisiin? Sinolia mulla jo on autotallissa.
Ei jessus sentään tätä touhua! Jos minä väittäisin pokkana, että jääkaappini takana asuu vaaleanpunainen elefantti, minut varmaan passitettaisiin Niuvanniemeen välittömästi. Sen sijaan epäilijän kaltaiset tapaukset saavat riekkua vapaalla jalalla, koska heidän harhansa on uskonnollinen. Ei ole maailmassa enää järkeä.
Oikeassa olet monessakin asiassa. Itse uskon että kaikki on loppujen lopuksi materiaa(=energiaa). Rakkaus, suru, uskollisuus, ystävyys jne. sähköimpulsseja aivoissa. Ruumiista riippumaton sielu saa aikaan aina nauruun purskahtamisen. Silti nautin elämästä, rakkaudesta, surusta, ystävyydestä jne vaikka tiedänkin että kaikki on materiaa. En petä itseäni enkä materiaa jos aivoni tuottavat mielihyvää, -pahaa.
Luonnon tuhlaamisen suhteen menit pahasti metsään. Itse kannatan luonnonsuojelua, kierrätän roskat ja pyrin säilyttämään 100% materiaa olevan luonnon sellaisenaan niin hyvin kuin pystyn. Harrastan intohimoisesti kalastusta ja maksan aina tunnollisesti kalastuksenhoitomaksun + viehe sun muut luvat. Jos esimerkiksi nykyään harvinainen taimen erehtyy koukkuun palautan sen aina elävänä takaisin ahdin syleilyyn.
Jostain muistan lukeneeni että jumala loi luonnon ja eläimet ihmisen iloksi ja tietääkseni kristillinen käsitys luonnosta ja ihmisestä ei todellakaan ole harmoninen. Kristinuskon mukaan ihminen on luonnon yläpuolella ateismin mukaan ihminen on osa sitä. Kumpikohan tässä on enemmän harmoniassa luonnon kanssa?
Täytyy myöntää että viinaa tulee joskus juotua, muita huumeita en tietääkseni ole edes koittanut, mutta täytyy sanoe että homma on mennyt överiksi jos harhoja alkaa näkee. Viina on lähinnä hyvän tunnelman luoja.
Uskovaiset saattavat olla onnellisempia kuin ateistit ja tutkimusten mukaan yleensä tyhmempiä kuin ateistit.
Tieto lisää tuskaa. :)
se että maailma voi olla ääretön, joka taas tarkoittaa että tällä materialla ei oikeastaan ole koskaan mitään loogista rakennetta ja se voi aina "huijata" katsojaa ja etsijää.
Mitäs jos kaikkeus onkin muodostunut Leibnizin monadeista?
"se että maailma voi olla ääretön, joka taas tarkoittaa että tällä materialla ei oikeastaan ole koskaan mitään loogista rakennetta ja se voi aina "huijata" katsojaa ja etsijää."
Ehkä hieman perusteluja vois heittää. Ja tarkoitat varmaan että maailmanKAIKKEUS voi olla ääretön. Maailmamme on on todistettu rajalliseksi jos nyt ei ruveta mihinkään mielikuvitusleikkiin. Mitä tarkoittaa "materian looginen rakenne"??
"Mitäs jos kaikkeus onkin muodostunut Leibnizin monadeista?"
No mitä sitten? Kyllä se mulle sopii että kaikki koostuu hengestä, silti maailmankuvassani ei olisi tilaa persoonalliselle jumalalle.
siis voi olla ääretön ja siten sillä ei välttämättä ole mitään loogista rakennetta, koska mitään varsinaisia koordinaatteja ei ole olemassa, mitään pisteitä ei voida nimetä.
Oikeesti, mistä sä puhut? Ensin sä puhut kuinka hihhulit elävät harmoniassa luonnon kanssa ja ovat onnellisempia kuin pahat ateistit. Sitten sä alat puhumaan materian loogisesta rakenteesta ja Leibnizin monadeiste. Nyt mennään jo koordinaateista ja pisteiden nimeämisestä maailmankaikkeudessa? Mitäs seuraavaksi? Ateistien pitäis kääntyy uskoon ettei tipu helvettiin kuollessaan kuulostaa varmaan susta loogiselta jatkolta? Vai pitäskö vetää jo se ässä hihasta, eli raamattu?
Mut näist koordinaateista. Ne on ihmisen keksintö, ei niitä ole olemassa. En ainakaan itse ole vielä kompastunut pituus- saati leveyspiiriin. Oletko sinä? Ehkä maailmankaikkeudesta ei voi määrittää koordinaatteja tai nimetä pisteitä, mutta miksi pitäisi jos se on ääretön. Aurinkokunnissa, galakseissa ja galaksiryhmissä voidaan määrittää koordinaatteja. Luulen että se riittää, ainakin aluksi.
Mut siis, jotain logiikkaa noihin vastauksiin. Ei oo mitään järkeä tehä kasapäin oletuksia ja päätelmiä muiden kritisoitavaksi ja ruveta sit puolustamaan yhtä tai kahta ja unohtaa muut.
Sinä ja sun kierrätys ei toimi, materialisti.
Minä tykkään luonnosta kovastikkin vaikken ookkaan uskovainen. Njän njän njää senkin yleistäjä.
"Usein näissä keskusteluissa vedotaan rationalismiin ja sanotaan nyt vaikka tieteeseen, kun puhutaan valinnasta, valitako Jumala vai tyhjyys"
Ensi lauseesta lähtien roskaa: eikö tiede toimi rationaalisen ajattelun mukaan, eikö se ole rationaalista? Kai ymmärrät ettei ilman tarkkoja tutkimustuloksia ja todellisia sellaisia tekniikka eikä mikään mukaan edistynyt asia olisi siinä missä me nyt olemme?
Muitakin teorioita on kuin jumala ja tyhjyys, jopa niiden kahden väliltä joudutaan tekemään useita spekulaatioita, joita tutkia.
"Ateisti siis on materialisti ja kieltää hengen olemassaolon, joka tarkoittaa että arvot ovat aina materialistisia. Kaikki mitataan siis materiaalissa, arvot ovat materiaalia ateistille, ykkösiä ja nollia."
Ei välttämättä. Ei se ettei usko kristinuskon jumalaan tee ihmisestä materialistia. Ei ainakaan minusta. Ei kukaan sitä ole 100% faktana esittänyt ettei ihmisellä olisi vaikkapa jonkinlaista "henkeä", mutta olisi järjetöntä väittää sellaista olevan olemassakaan ilman MITÄÄN todisteita, eikö?
Yksinkertaista sinä vain ajankuluksesi "ateistin" ajatusmaailmaa. Jokainen ateisti on kuitenkin yksilö erilaisesta muotista. Mitään salaliittoa ei ole olemassa.
Sitäpaitsi se onko ihminen uskova tai ateisti ei vaikuta mitenkään siihen miten kunnioitaa luontoa tai muita ihmisiä. Ei ainakaan minun kaveripiirissäni.
Sekin ajatelma pöntöstä alas.
Ja kaikilla ihmisillä, uskovila ja ateisteilla, ei ole mitään valtavaa henkisyyden tarvetta. Minulla on, vaikka olenkin ateisti. Mitä se todistaa? Mitä se todistaa, että ihmisheimoilla oli shamaaneja jo satatuhatta vuotta sitten, kauan ennen juutalaisia ja kristinuskoa...
Ihmisellä voi olla satoja muitakin huolia kuin vain hengellinen tyhjyys, joita paeta.
Täytyy kyllä sanoa, että ajatusmaailmasi on ihan oikeasti pahasti nyrjähtänyt.
puitteissa ja jos tiede viedään moraalin puolelle, niin silloin asiat nähdään päämäärärationalismin puitteissa.
Rationalismi ja Empirismi ovat kaksi vastakkaista ajatussuuntaan tieteen sisällä. Ne ovat kuitenkin NIIN vanhoja, ettei kukaan itseään kunniottava tutkija pidä kumpaakaan oikeana vaihtoehtona. Toinen (rationalismi) pyrki selittämään kaiken järjellä (vain) ja toinen (empirismi) pyrki selittämään kaiken tarkkailun kautta (positivismi). Tästä on 300 vuotta.
Nykyään tutkimussuunnat (taustafilosofiat) uuskantilaisuus, kriittinen teoria, konstruktivismi jne ovat aivan muuta ja niistä et näytä tajuavan yhtään mitään.
Tiede ei todellakaan ole ainoastaan rationaalista, vaan synteesi empirian ja päättelyn yhteistyöstä.
Lue mitä kirjoitin, ja koita vastata asiaan asialla, asiaan liittyen. Ok?
mutta minä yritin vain tehdä eron tieteen ja moraalin välille. Ei ole mielekästä yrittää perustella moraalia tieteen keinoilla, koska tieteen tutkimusmenetelmät eivät ole tarkkoja ja absoluuttisia (en tarkoita että pitäisi olla, mutta ei ole). Nykyään vain kuvitellaan että tiede olisi jotenkin kaikkivoipa, että se voisi ratkaista kaikki ongelmat.
Aina voi yrittää. Totta kai moraalia voi yrittää selittää tieteen keinoin. Se on osa loogisten sekä ihmistieteiden tutkimusta. Liittyy psykologiaan ja sosiologiaan muun muassa. Ja erittäin hyviä teorioita on tullut.
että omaako jonkilaisen moraalin tieteellisen ajattelun taikka uskonnollisen puitteissa, ei viime kädessä ole mitenkään kytköksissä siihen kuinka tyhjäksi taikka tunteettomaksi ihminen itsensä sydämessään oikeasti tuntee. Se on nähty ammoisista ajoista saakka.
Sinä taidat heijastaa nyt omia pelkojasi taikka tyhjyyttäsi ja tunteettomuuttasi, joita kavahdat, "ateisteihin", ilman tajua todellisista ihmisistä sinänsä. Ja luulet löytäneesi oikeat tunteesi raamatun sanoista, vaikka eikö ne pitäisi ensin löytää omasta sydämestäsi?
Älä heijasta muista ihmisistä, joita et näytä tuntevan, omia huonoja tuntemuksiasi.
unohdit tunteet kokonaan jutustasi. Monet ateistit uskovat tunteisiin ja myös tuntevat niitä. Se, moraalin kanssa (et ole vieläkään perustellut miksi ateistilla ei voisi olla moraalia) varmaankin korvaa "hengellisyyden". Muista myös että materialismi filosofisessa mielessä ei tarkoita arkista materian ja mammonan ihannointia. Yrityksesi leimata ateistit juopoiksi ja narkkareiksi puolestaan oli ala-arvoinen, mutta jätän sen nyt kommentoimatta.
jos ei uskoisi johonkin yliluonnolliseen, siitä seuraa välttämättä relativistinen ja nihilistinen moraalikäsitys.
Tämä tarkoittaa sitä että moraalia voidaan tarkastella vain päämäärärationaalisuuden puitteissa. Tunteet siis edustaisivat aina joitain sattumanvaraisia päämääriä ja tavoitteita, eri kulttuureilla olisi eri käsitykset ja ennen kaikkea kaikki voitaisiin vetää äärimmäiseen solipsimiin, vain minä olen olemassa ja kaikki muu edustaa välineitä omille himoilleni.
Materialismin mukaan ei ole olemassa kuin materiaa, joten tunteetkin olisivat materiaa, joten väitteesi on kummallinen ja vaatii lisäperusteluita.
Juurihan sinä kommentoit.
Etsijä jatkaa epäystävällistä, moraalitonta linjaansa ja pitää edelleen itseään Jumalana. Puhumattakaan siitä, että hänen johtopäätöksensä ovat silkkaa roskaa! Otetaanpa esimerkki:
"Ateisti ei siis voi tavoitella muuta kuin materiaalista hyvää ja ateisti ei voi koskaan saada tarpeeksi materiaa ja maallista mammonaa. Ateisti ei siis kunnioita luontoa, koska se on hengetön ja vain materiaa ja siksi siitä pitääkin tuottaa hyvää materiaalista mieltä ateistin loppumattomille materianhimoille."
Tässä siis etsijän "logiikkaa". Minulle herää kysymyksiä:
1. Miksi ateisti ei voi tavoitella muuta kuin materialististä hyvää
2. mistä hitosta tästä seuraa se, että ateisti ei muka kunnioita luontoa
3. onko etsijä sekaisin, kun ei tajua järkipuhetta. Vai onko käynyt niin, että etsijässä on liiallinen hengellisyys saanut ylivallan ja etsijä pitää itseään Jumalana?
Muistappas etsijä tämä: usein syystäkin rinnastetaan yltiöpäinen uskonnollisuus työnarkomaniaan, alkoholismiin tai yleisesti läheisriippuvaisuuteen... (katso esim. Tommy Hellstenin virtahepo olohuoneessa). Varo, ettei sinulle tai lapsillesi käy näin!
siis edellyttää uskomista yliluonnolliseen, koska universaali moraali olisi yliluonnollinen asia, vai oletko joskus havainnut jonkin pakottavan moraalisen lain?
Enkä myöskään ole etsijä, sillä etsijä kyllä löytää etsimänsä, mutta epäilijä voi vain epäillä epäilemäänsä.
Ja missä ja milloin sellaista on ilmennyt? Ei AINAKAAN kristinuskossa (niinkuin sitä on harjoitettu - eli siis miten kristityt ovat eläneet.)
No, tietysti toisaalta: buddhalaisessa ajattelussa (joka on ateistista perinjuurin) on toki aika paljon 'universaalista moraalia', samoin (yhtä ateistisessa) taolaisuudessa.
Miksi näissä 'universaalia'? Kas kun Oikea Moraali perustuu
1. henkilökohtaiseen vakaumukseen ja omaan harkintaan
2. hyvien asioiden tekemiseen vain siksi että ne ovat hyviä asioita, ei siksi että saisi palkinnon
3. pahojen asioiden välttämiseen vain siksi että ne ovat pahoja, ei siksi että pelkäisi rangaistusta.
Minun koirani eivät ole moraalisia, koska ne tekevät hyviä asioita vain saadakseen herkkupalan ja välttävät pahantekoa vain koska eivät halua tulla moitituiksi. Kunnon kristittyjä siis!
Mitkä sitten ovat hyviä ja mitkä pahoja asioita ja tekoja? Se on hyvin pitkälti sidoksissa kulttuuriin ja aikaan. Nyt olemme varmaan kaikki sitä mieltä että on oikein olla kiltti lapsille ja eläimille ja väärin varastaa ja valehdella.
Mutta 100 vuotta sitten, kun eläimet olivat puhtaasti hyötyä varten, kiltteys ei ollut mikään moraalinen imperatiivi. Ja jos ajatellaan häkkikanaloita ja turkistarhoja, ei asiat ole paljoakaan muuttuneet.
Kuulisin mielelläni mielipiteitä Ehdottomasti Hyvistä ja Universaalisesti Pahoista asioista ja teoista.
Sillä välin: mitäs 'epäilijä' luulet tietäväsi minun, ateisti 35 vuoden verran, moraalista, materiaalisten rikkauksien keräämisestä, luonnon arvostamisesta jne? Millä oikeudella esität j levittelet minusta avauksesi mukaisia käsityksiä? Vai onko julkinen herjaaminen kenties kristinuskon peruspykäliä?
taaskaan et vastannut mihinkään kysymykseen, mikä osoittaa SUURTA typeryyttäsi. Jatkuvasti epäpitäviä väittämiäsi kumotaan, etkä ole vielä kertaakaan osannut puolustautua pitävästi. Säälittävää.
perustella relativismin? Missä menee kulttuurin rajat? Miksi ei voisi sanoa että moraali on yksilö kohtaista, mikä taas tarkoittaa samaa kuin että sitä ei ole olemassa.
Täytyy valita, joko univeraali moraali tai ei ollenkaan moraalia. Tietysti ihmiset voivat tehdä moraali sopimuksia ja toiset voivat sitten vaikka kumota niitä.
"Sillä välin: mitäs 'epäilijä' luulet tietäväsi minun, ateisti 35 vuoden verran, moraalista, materiaalisten rikkauksien keräämisestä, luonnon arvostamisesta jne? Millä oikeudella esität j levittelet minusta avauksesi mukaisia käsityksiä? Vai onko julkinen herjaaminen kenties kristinuskon peruspykäliä?"
Jos käyt lääkärissä, niin suututko lääkärin analyysistä, sanotaanyt vaikka että se olisi että olet patologinen tapaus, niin kyseenalaistaisitko lääkärin analyysin?
Koska kuvittelen että ateisti ei usko yliluonnolliseen, eli universaaliin moraaliin, niin silloin ei ateisti voi olla muukuin materialisti. Materialisti on välttämättä nihilisti, kuten jo perustelin että relativismi johtaa nihilismiin.
"Kuulisin mielelläni mielipiteitä Ehdottomasti Hyvistä ja Universaalisesti Pahoista asioista ja teoista."
Kantin kategorinen imperatiivi.
Puhut itsesi kanssa ristiin. Kantin kategorinen imperatiivihan on nimenomaan yksilöllinen moraalikäsitys.
Niinpä en nyt ihan tarkkaan tiedä mitä tarkoitat relativismilla, mutta menen nyt sitten varsinaisen määritelmän mukaan eli että moraaliset periaatteet ovat sidoksissa aikaan, paikkaan ja kulttuuriin.
Jos olet lukenut raamattusi, olet varmaan havainnut että ns. jumalan käsitykset moraalista vaihtelevat suuresti. Antropologit etenkin tuntevat asian hyvin.
Eli kuten jo aiemmin sanoin, kristinuskossa ei ainakaan ole mitään aineksia 'universaaliin moraaliin', jos sen on tarkoitus olla 'ikuista.' Universaalia ehkä tässä ja tänään, 'meidän' keskuudessamme ja 'meidän' suhteemme, mutta siinä kaikki.
Älä muuten kuvittele liikaa. Ateisti ei usko Jumalaan, mutta voi kyllä muuten uskoa vaikka Joulupukkiin, jos siltä tuntuu. Kuten tuossa mainittiin, on myös ateistisia uskontoja.
Pakko ihmisen on johonkin uskoa, vaikka sitten siihen että on huomennakin vielä elossa. Ainakin jos aikoo vähänkään pidempiä suunnitelmia tehdä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi mitään syytä uskoa Jumalaan.
Tuo käsityksesi universaalista moraalista on kyllä kieltämättä lievästi sanoen outo.
http://www.saunalahti.fi/sakarit/kerro-lisaa/Mikkipostaus.gif
en voi muuta kuin tuntea suurta tuskaa oman kansani kielen olemassaolon taistoa vierestä seuraten, todeta että amerikkalainen on noussut maihin täälläkin.
Oletko koskaan epäillyt itseäsi.
epäillä kaikkea ja siten myös itseään.
Eikös ne relativistit ole Aina Oikeassa?
ole oikein. En minä ainakaan löydä yhtään lausetta jossa ei olisi karkeaa ajatusvirhettä.
"Valitako Jumala vai tyhjyys..."
Täh? Mikä vaaka, kenen vaakakupit, mikä ihmeen valinta?
"Tämä tieteellinen metodi...?
Täh? Siis mikä ihmeen tieteellinen metodi?
"...kaikki syy-seuraus-suhteet perustellaan korrelaatiolla...."
Mitä ihmettä? Mitä tekemistä kausaliteetilla on esiintymisyhteyksien korrelaatioitten kanssa? (Onkohan tässä takana jokin yksinkertainen väärinymmärrys ns. Humen giljotiinista?)
Jne, jne. Ei mitään tolkkua.
Ja näiltä lapsentasoisilta, käsitesekaannuksiin perustuvilta premisseiltä lähdetään sitten tekemään vertailuja "mitä käytännössä uskominen ja epäuskominen vaikuttavat käytännön elämään".
Käytännössä uskominen. Käytännön elämään.
Uskomatonta.
"Mitä ihmettä? Mitä tekemistä kausaliteetilla on esiintymisyhteyksien korrelaatioitten kanssa?"
1 1=2
1 1=2
1 1=2
1 1=2
1 1=2
1 1=2
1 1=2
Onko 1 1=2? Vai onko kyse tottumuksesta?
kirjaatko passiivisesti ylös tapauksia, vai eksperimentaroitko kokeen jossa aktiivisesti lisäät ykkösen ykköseen ja katsot saatko odotetun lopputuloksen.
Passiivisen kirjaamisen tulos on korrelaatio, kausaliteetteja metsästetään koejärjestelyillä joissa seurataan muuttujien vaikutuksia.
Ne ovat eri asioita.
Kuten mm. materia ja materialismi ovat eri asioita.
Ja kuten useimmat noista huitelemistasi käsitteistä ovat asioita joista sinulla ei ole oikein mitään tolkkua.
Plaaplaa itsellesi.
Ensimmäisessä tapauksessa on kyse induktiosta, näet 1 1=2 yhtälön monta kertaa ja sitten johdata näistä kaikista tapauksista yleisen väitteen 1 1=2. Toisessa tapauksessa esität hypoteesin että 1 1=2 ja sitten kokeilet toteutuuko se joka kerta, niin silloin sinulla on väite, jota tuet induktiolla ja tämä väite sisältää syy-seuraus-suhteen ja sitä ei induktiolla voida todistaa, induktiolla voidaan vain todeta esiintymistiheyksiä, joten hypoteesi todistetaan siis tilastoilla, ei varsinaisella havainnolla kyseisestä hypoteesista, eli syy-seuraus-suhteesta.
Voisin siis esittää väitteen että 1 1=3 ja et voisi todistaa että se ei ole näin, muuten kuin vetoamalla tilastoihin, sillä mitään syy-seuraus-suhdetta näiden ykkösien välillä ei ole ainakaan havaittavissa.
Syy-seuraussuhteita havainnoidaan jatkuvasti. Niin luonnon- kuin ihmistieteissäkin. Myös kvalitatiivisessä tutkimuksessa voidaan etsiä kausaalisia suhteita tapahtumien ja tilanteiden välillä.
Sekoitat typerästi korrelaation, kausaalisuuden ja induktiivisen päättelyn keskenään.
Mikä ihmeen tietämätön vipeltäjä oikein olet.
Kirjoitat jatkuvasti juttuja, mistä et näytä mitään ymmärtävän.
ymmärtänyt Humen teorian väärin. Humen mukaan kausaalisuutta ei voida havaita, joka tarkoittaa sitä että kaikki induktiiviset päätelmät kertovat vain niistä tapauksista mitä on tarkastelut, ei tulevista tapauksista. Kausaalisuhteita voi olla olemassa, mutta niitä ei havaita.
Hume sanoi että kausaalisuuden käsite on syntynyt tottumuksesta (=tilastotieto), eli kun asiat ovat usein korreloineet keskenään, niin on tottumuksen mukaisesti alettu uskomaan että niiden välillä olisi kausaalisuhde, vaikka sitä ei havaita.
On siis saman tekevää tämän keskustelun kannalta, jos jonkin toisen teorian mukaan niitä voidaan havaita ja sellaista teoriaa joka selittäisi tyhjentävästi Humen esittämät ongelmat, niin ei ole olemassa. Miksi siis yrität tahallasi sekoittaa keskustelua?
Mistä Sinä tiedät, ettei syy-seuraus-suhteita havainnoida? Tietosi siitä, miten muut kuin Sinä kokevat syy-seuraus-suhteen voit saada vain induktiivisen menetelmän avulla. Siis seuraavaan tapaan:
Kysytään henkilö A:lta, havaitseeko hän syy-seuraussuhteen.
Kysytään henkilö B:lta, havaitseeko hän syy-seuraussuhteen.
Kysytään henkilö C:lta, havaitseeko hän syy-seuraussuhteen.
Ja niin edelleen. Tulos todennäköisesti olisi, että useimmat vastaavat havainnoineensa sen. Tällöin korrelaatio kysymyksen ja myönteisen vastauksen välillä olisi merkitsevä. Eli voisimme päätellä, että useimmat ihmiset sanojensa perusteella havaitsevat syy-seuraus-suhteen. Sinä ressukka jäisit niiden lahjattomien joukkoon, jotka eivät sano havaitsevansa sitä.
Humella ei ollut käytettävissään juurikaan muita havainnonteon välineitä kuin silmänsä, korvansa ja muut aistinsa. Kun pyssyn liipasimesta vedetään, kuuluu laukaus, mutta ei ole aistia, tai tapaa, jolla voisimme havaita yhteyden liipasimen ja pamahduksen välillä. Yhteys on kuin näkymätön lanka. Kun syysuhde on olemassa vain kokemuksen opettamana omien korviemme välissä, emme voi tietää etteivätkö kaksi havaintojemme mukaan aina yhdessä esiintyvää asiaa jonain päivänä yllättäisi meitä ja pyssyn laukausemista ei seuraisikaan pamahdus.
Hume kylvi empirismin siemeniä. Sittemmin aisteja tukemaan on kehitetty monelaisia jatkeita, havaintoja saadaan kaikesta mistä havaintoja on saatavissa, ja esimerkiksi se näkymätön lanka joka yhdisti liipasimen ja paukauksen, on muuttunut hyvinkin näkyväksi. Näkymättömistä luonnonlaeista on saatu tietoa jolla näkyväistä maailmaamme on muutetu monin tavoin. Kysymys ennustamattomasta tekijästä on siirtynyt aineen mikrotasoille, siis noin empiirisen tutkimuksen kannalta, ja filosofisessa mielessä taas "aukkojen filosofia" antaa harrastajalleen vapauden uskoa ja kuvitella mitä vain. Kaikkea ei koskaan pystytä kartoittamaan eikä kaikkea koskaan tietämään, tieteessä niin kuvaukset kuin selityksetkin tulevat aina olemaan epätäydellisiä, ja on ihmisiä, sellaisia kuin tämä meidän Epäilijämme, jotka järjen rajallisuuden jotenkin oivallettuaan oitis kuvittelevat että tie on auki myös kaikkien ihan ikiomien totuuksien julistamiselle.
Vastaavasti kuin kausaliteetista Hume päätteli tosiasioista: tosiseikat voidaan vahvistaa havatsemalla ne, ja koska arvoja ei voida suoranaisesti havaita, seurauksena on ettei tosiasialauseista voida johtaa moraalilauseita. Tätä sanotaan Humen giljotiiniksi.
Hume on filosofian historiaa. Sitä oli ennen Humea ja Humen jälkeen. Aristoteles omana aikanaan ajatteli "syiden" olevan jotain mikä piiloutui havaittavien kohteiden sisään, ja syitä Aristoteles eritteli viidensorttisia. Paljon piti tapahtua muutoksia ajattelutavoissa ennenkuin pohja jolta Hume ponnisteli oli luotu. Mutta ei muutos Humeen pysähtynyt, nyt eletään jo kokonaan erilaisten tiedonfilosofisten raamien puitteissa kuin empirian alkuaikoina.
Lueskelin tuossa käytyä keskustelua ja itsekseni mietin, mihin tämä Epäilijä kaikella kuohkaamisellaan pyrkii? Mikä on se tarve joka pakottaa julistamaan jotain josta kukaan ei oikeastaan saa edes selvää mitä se on, ja miksi julistuksen tueksi täytyy mm. vedota filosofeihin, jotka pyörähtelisivät haudoissaan jos kuulisivat minkälaiseen mustamaalaukseen heidän nimiään käytetään. Todistelut tietysti kumoutuvat hänen omiin käsitesekaannuksiinsa, mutta täytyy kysyä, mikä olisi hänen perimmäinen viestinsä, jos sen yrittäisi pelkistää - mitä hän yrittää sanoa?
Minusta epäselvien perustelujen ja hämäriksi jäävien todistelujen pohjalta jää käsiin kaksi sanomaa:
1) Minä olen hyvä ja oikeassa.
2) Ateistit ovat pahoja ja väärässä.
Koska en ole huomannut hänen saaneen keneltäkään käsityksilleen tukea, täytyy olettaa että hän on uskoineen jokseenkin yksin. Niinpä ensimmäisessä kohdassa kyse on käytännössä kai siitä että hän todistaa jotain itselleen.
Ja koska hän ei ole kertaakaan vielä onnistunut määrittelemään ateistia siten että joku tunnistaisi määritelmästä itsensä, toisenkin kohdan osoitteistossa on hieman epäselvyyttä. Ettei vain tuo kammottava pahuus sittenkin olisi ihan hänen ikiomaa pahuuttaan?
kosmologiaa opetetaankaan ja aina jätetään kertomatta, että kyse on vain hyvin kyseenalaisista teorioita tai alkuräjähdyksestä puhutaan aivan kuin se olisi ehdoton totuus, ei tavallinen kansalainen tiedä yhtään mitään näistä asioista. Unohdetaan kertoa, että kaikki tulokset ovat, kvanttifysiikassakin, vain epätarkkoja, eli niillä ei siis oikeasti ole mitään tarkkuuksia, muuten kuin suhteessa vertailun kohteisiin. Fyysikkojen keräämät tiedot ovat vain tilastoja ja näistä kausaalisuhteista heillä ei ole mitään tietoa, mutta silti tavallisille ihmisille opetetaan asiat niin kuin niitä oikeasti olisikin.
Mitään moraali ei voi olla, jos edellyttää kaikilta asioilta tieteellistä varmuutta, ironista kyllä tieteelläkään ei ole mitään varmuutta. Ateistit väittävät että aivan hyvin he voisivat väittää että he uskovat vaaleanpunaiseen elefanttiin, mutta silti ateistinkin täytyy uskoa ainakin tietonsa alkupremisseihin. Herakleitos sanoi että kaikki virtaa, joten mitään varmuutta asioille ei koskaan voida saada ja siten ateististieteellinen käsitys on naurettava, koska kuvitellaan että uskovaiset ovat idiootteja, kun uskovat johonkin yliluonnolliseen, vaikka he itsekin uskovat johonkin, nimittäin tieteeseen, joka on mm. luonut sellaisia moraalikäsityksiä kuten sosiobiologia ja fasismi jne.
Jos Jumalaa ei ole olemassa, niin silloin moraalia ei ole olemassa ja se tarkoittaa sitä että oikeus toteutuu vahvimman tahdon mukaisesti.
vaikeaa määritellä miten kaikki silmien eteen hyppivät värit ja valoorit oikeastaan edes erotetaan toisistaan. Kausaalisuhteet siis tapahtuvat ideoiden välillä, kun ollaan erotettu todellisuudesta asioita omaan mieleen, niin siellä sitten tapahtuu näiden asioiden yhdistäminen kausaalisuhteilla, mutta mitä sitten todellisuudessa tapahtuu onkin toinen asia.
kosmologiankaan, ei ole toimia sinulle tai kellekään uskonnon korvikkeena. Vaikka sitä niin moni odottaakin.
Vika ei ole tieteessä eikä tietämisen periaatteellisissa rajoituksissa, vaan sinun odotuksissasi.
Se että tieteellä ei ole tarjota varmuuksia eikä lopullisia totuuksia ei ole ironista vaan normaalitilanne. Uskonvarmuuksien edellyttäminen tuottaa tahatonta komiikkaa.
Opettajia on toki moneen lähtöön. Jumalan auktoriteetin kaipaileminen ja opettajien aktoriteettiin pettyminen kertoo kuitenkin enemmän jotain sinusta kuin Jumalasta tai opettajista.
Tieteessä pyritään "intersubjektiiviseen" tietoon, ts. tieteentekijälle ei voi olla olemassa yksityisiä faktoja. Kysymys Jumalan olemassaolosta ei ratkea intersubjektiivisen tiedon piirissä.
Maapallon ihmiset uskovat monenlaisiin jumaliin, ja on olemassa kirjava valikoima uskontoja, joiden totuuksista niiden tunnustajat ovat vakuuttuneita. Myös käsitykset oikeasta ja väärästä vaihtelevat, myös "samaa" uskontoa tunnustavien keskuudessa.
Ilmiöinä niin uskonnollisuus kuin moraalisuuskin ovat ihmiselle tyyppilisiä. Ei ole ihmisyhteisöjä ilman uskonnollisia käsityksiä, eikä toimintakykyisiä ihmisiä joilta puuttuisivat kokonaan moraaliset tunnot. Jos uskonnollisuus ja moraalisuus jotenkin kytkeytyvät toisiinsa, niin vain siten, että ne ovat molemmat lajille tyypillisiä. Jos uskonnollinen usko romahtaa, voi olla, että siihen kytkeytyneet moraalitunnot ja -käsitykset romahtavat, mutta uskonnollisuutta ja moraalisuutta ei pidä yleisellä tasolla yhdistää toisiinsa.
Freud selitti uskontoilmiötä yleisinhimillisten kehitystekijöiden pohjalta, ja hänen mukaansa kaikille uskonnoille ovat ominaisia tietyt peruselementit. Näitä ovat kosmologinen oppirakennelma, moraalinen oppirakennelma, ja elämänpiirin laajentaminen tuonpuoleiseen. Koska kaikkialla ihmislapsen varhaisvaiheet ovat pitkälle samanlaiset, myös näihin kehitysvaiheisiin palautuvat uskonnot omaavat kaikkialla samat peruspiirteet. (Emme kai edes voisi puhua "uskonnoista" ellei kyseessä olisi jokin yhtenäinen ilmiö.)
Tiede saattaa siinä mielessä olla uskonnon historiallinen perillinen, että paljolti senkin kysymyksiä on muotoillut tarve vastata uskonnon pohjalta nouseviin kysymyksiin. Tällä ei kuitenkaan ole tekemistä se kanssa, että tieteellisen tiedon laatu on erilainen kuin uskonnollisen varmuuden. Kysymysten suuntautuminen on yksi asia, vastausten laatu toinen.
Toivotan sinulle menestystä etsiskelyissäsi, Epäilijä. Tällä hetkellä minusta näyttää että olet käsitesekaannuksiesi viidakossa aika pahasti eksyksissä.
Jep. Sanoinhan, että sinä ressukka jäät niiden joukkoon, jotka eivät näe valojen ja valöörien välisiä kausaalisuhteita. Me muut näemme ja ne ovat oikein nättejä. Harva asia näyttää niin söpöltä kuin oikein hyvin muodostunut kausaali.
Ateistikin on tavallaan uskovainen kun yrittää
kieltää olemattoman olemassa olon.
Miettikääpä sitä.
Ei ole onnellisen miehen puhetta.
Näyttää siltä, että epäilijällä on alkanut
uskosta luopumisen prosessi.
Tilastotieteestä ei ollut tietoakaan empirismin alkuaikoina. Sen sijaan jos viittaat tutkimukselliseen empiriaan, niin tilastot ovat yksi PIENI osa tutkimuksia. Ne ovat liittyneet vanhempaa määrälliseen tutkimukseen, joka on jäämässä taka-alalle pohtivamman laadullisen tutkimuksen tieltä.
Korrelaatio ei puolestaan kerro vielä yhtään mitään syy-ja-seuraussuhteista. Korrelaatio tarkoittaa jonkin tasoista riippuvuutta tai suhdetta, mutta ei välttämättä kausaalista. Eli ilmeisesti tarkoitit kausaalista korrelaatiota.
Ateistin ei tarvitse olla materialisti, joka paitsi yksi filosofian osa-alue, myös kaupalliseen esine-riippuvuuteen liittyvä käsite. Kumpaa tarkoitat? Se, että kieltää hengen, ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla yleviä moraalisia arvoja. Ei uskonto arvoja synnytä, ihmiset niitä synnyttää. Näin olle arvot voivat olla hyvinkin laadullisia ja syvällisiä.
Ateistilla voi hyvin olla vaikka mitä arvoja. Useat filosofit ovat ateisteja, ja he juuri käyvät arvokeskustelua esim. luonnon itseisarvon puolesta --> esim. humanistinen filosofia ja sen arvot.
Suurin yksittäinen kristinuskoon uskova maa on USA, jonka rivikansalaiset ovat huomattavasti suuremmassa uskossa kuin luterilaiset suomalaiset. Nythän on kuitenkin niin, että kyseinen uskovainen maa kuluttaa kaikista eniten luonnonvaroja ja materiaa asukasta kohden verrattuna mihin tahansa muuhun maahan.
Miksi ihmeessä yleistät. Onhan toki valtaisan monia absolutisteja ateisteja, sekä täysiä juoppoja uskovia (tunnen itse molempia)
Et ole vielä missään viestissäsi osoittanut olevasi järkevä tai oikeassa missään asiassa.
"Tilastotieteestä ei ollut tietoakaan empirismin alkuaikoina. Sen sijaan jos viittaat tutkimukselliseen empiriaan, niin tilastot ovat yksi PIENI osa tutkimuksia. Ne ovat liittyneet vanhempaa määrälliseen tutkimukseen, joka on jäämässä taka-alalle pohtivamman laadullisen tutkimuksen tieltä."
Jos kausaalisuhteet perustuvat tilastoihin, niin eikö silloin aika suuri osa ole tilastotiedettä?
"Korrelaatio ei puolestaan kerro vielä yhtään mitään syy-ja-seuraussuhteista. Korrelaatio tarkoittaa jonkin tasoista riippuvuutta tai suhdetta, mutta ei välttämättä kausaalista. Eli ilmeisesti tarkoitit kausaalista korrelaatiota."
Korrelaatiolla voidaan perustella kausaalisuhdetta, mutta se ei tarkoita että todellisuudessa välttämättä olisi sellainen.
"Ateistin ei tarvitse olla materialisti, joka paitsi yksi filosofian osa-alue, myös kaupalliseen esine-riippuvuuteen liittyvä käsite. Kumpaa tarkoitat? Se, että kieltää hengen, ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla yleviä moraalisia arvoja. Ei uskonto arvoja synnytä, ihmiset niitä synnyttää. Näin olle arvot voivat olla hyvinkin laadullisia ja syvällisiä."
Tarkoitin että henki on yliluonnollinen asia, sitä ei voida havainnoida, vai voidaanko? Ylevillä arvoilla ei tee mitään, jos ne ovat vain subjektiivisia, kuka tahansa voi silloin tehdä mitä tahansa. Et voi moralisoida, koska et usko moraalin olemassaoloon, kun se on yliluonnollista.
"Ateistilla voi hyvin olla vaikka mitä arvoja. Useat filosofit ovat ateisteja, ja he juuri käyvät arvokeskustelua esim. luonnon itseisarvon puolesta --> esim. humanistinen filosofia ja sen arvot."
No kaikenlaisia sopimuksia voidaan tehdä, mutta ne ovat vain sopimuksia, jos ei usko universaaliin moraaliin.
"Suurin yksittäinen kristinuskoon uskova maa on USA, jonka rivikansalaiset ovat huomattavasti suuremmassa uskossa kuin luterilaiset suomalaiset. Nythän on kuitenkin niin, että kyseinen uskovainen maa kuluttaa kaikista eniten luonnonvaroja ja materiaa asukasta kohden verrattuna mihin tahansa muuhun maahan."
Totta. Mutta ovatko he sitten oikeasti uskovaisia?
Kyllä suuri osa amerikkalaisista on aitoja uskovaisia. Heidät saa uskomaan mihin tahansa. Vaikkapa kiitospäivään ja Coca Colaan. Sitäpaitsi heidän moraalinsakin on yliluonnollista alkuperää. Se ei tunnu korreloivan mihinkään järkevään ajatukseen, joten se ei voi olla peräisin tästä maailmasta.
"Totta. Mutta ovatko he sitten oikeasti uskovaisia?"
Muistellaanpa hieman epäilijän omia "viisauksia":
"...Mitä tapahtuu teoriota ei tukeville todisteille? Ne selitetään pois ja alkulähtökohdat jäävät, eli virheellinen väite todistetaan..."
Kas, kas. Epäilijä toimii tavalla, jota itse kritisoi. Tämä vain vahvistaa käsitystäni, että arvonimi Mikkipostaus oli avaukselle täysin oikea.
"Jos kausaalisuhteet perustuvat tilastoihin, niin eikö silloin aika suuri osa ole tilastotiedettä?"
Kausaalisuussuhteet voivat perustua MONEEN muuhunkin asiaan kuin tilastoihin kuten ole yrittänyt selittää. Laadullisessakin tutkimuksessa etsitään kausaliteettejä, ja silloin ei kyllä ole tilastoista kyse.
"Tarkoitin että henki on yliluonnollinen asia, sitä ei voida havainnoida, vai voidaanko? Ylevillä arvoilla ei tee mitään, jos ne ovat vain subjektiivisia, kuka tahansa voi silloin tehdä mitä tahansa. Et voi moralisoida, koska et usko moraalin olemassaoloon, kun se on yliluonnollista."
Mutta kun subjektiiviset arvot heijastelevat väistämättä yhteiskunnan arvoja. Yhteiskunnan arvot voivat puolestaan olla käytännön toimivuudesta rakentuneita ja pohdinnalla selvitettyjä, siten erittäin toimivia. Tämä ei vaadi jumaluuksien sekoittamista asiaan.
"No kaikenlaisia sopimuksia voidaan tehdä, mutta ne ovat vain sopimuksia, jos ei usko universaaliin moraaliin."
Mitäpä muutakaan meidän yhteiskuntamme on kuin sopimuksia...? Niiden varassahan me elämme. Kun taas tarkastellaan maailmaa, niin kulttuurien erot osoittavat, että mitään yleistä universaalia moraalia ei ole olemassa. Niin paljon eroja kulttuurien välillä on. Johtuen heidän opituista käytänteistä ja erilaisista sopimuksista, jotka lapset kasvaessaan oppivat.
"Totta. Mutta ovatko he sitten oikeasti uskovaisia?"
Miten usko määritellään? Jos usalaiset eivät olekaan uskovia, niin ei niitä maailmasta montaa löydy. Kourallinen kenties. Toisekseen, miksi ihmisyyteen kasvaminen vaikuttaa ihmisten moraaliin, jos kerran jotain universaalia on olemassa --> viitaten kulttuurieroihin, yksilöiden eroihin jne. jne.
Mutta mukava että kerrankin vastasit järkevästi.
Analyysi:
Tyyppi on juuri aloittanut filosofia ja uskonnon hieman syvemmän opiskelun, luultavasti lukiossa, ja nyt kuvittelee tietävänsä jotain.
Mutta itseasiassa tyypin viestit kertovat, että on kaikki käsitteet menneet sekaisin, ja päätelmät kertovat typeryydestä, koska niitä tehdään niin heppoisin perustein ja huomattavan väärin.
Toisaalta kyseessä voi olla hieman vanhempi henkilö, joka väkästelee avoimessa filosofiaa ja uskontotieteitä, epätoivoisena yrityksenä päästä yliopistoon, johon henkiset kyvyt eivät viestien perusteella näytä antavan mitään valmiuksia.
Koetan kommentoida tällä kertaa lyhyesti:
"Usein näissä keskusteluissa vedotaan rationalismiin ja sanotaan nyt vaikka tieteeseen, kun puhutaan valinnasta, valitako Jumala vai tyhjyys."
Tyhjyydestä löytyy paljon puhetta esimerkiksi buddhalaisuuden keskuudessa, mutta eivät buddhalaiset siitäkään huolimatta tyhjyydessä elä, vaan tässä maailmassa. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, tämä maailma ei ole tyhjä ja siitä olet itsekin todisteena. Valittavana on siis paljon enemmän vaihtoehtoja kuin nuo, jotka mainitsit. Itseasiassa tyhjyys ei ole vaihtoehto.
"Kun tämä tieteellinen metodi on niin ateistia kiehtova, että se saa mitättömimmänkin fyysikkoparan julistamaan sairasta jumalankieltoa tieteensä avulla."
Siis mikä tieteellinen? Viittaat tyhjyyteen? Väitätkö, ettei tiede olisi mitään saanut aikaan? Ja viittaatko tässä länsimaiseen tieteeseen, kristilliseen vai kenties itämaiseen, ihmettelevään asenteeseen?
"Tilastotiede onkin empirismin perusta, kaikki syy-seuraus-suhteet perustellaan korrelaatiolla."
Näytät olevan paremmin perillä tieteestä kuin ateisti, jota parjaat tiedeuskovaiseksi...
"Ateisti siis on materialisti ja kieltää hengen olemassaolon, joka tarkoittaa että arvot ovat aina materialistisia. Kaikki mitataan siis materiaalissa, arvot ovat materiaalia ateistille, ykkösiä ja nollia."
Mistä hengestä puhut? Luonnonhengistä, demoneista ja haltijoista? Minä kyllä uskon henkeen, siihen joka elävässä organismissa pihisee, mutta en usko sielun olemassaoloon, enkä yli-inhimillisen, persoonallisen jumaluuden olemassaoloon. Minut voidaan lokeroida kauniisti hengelliseksi ateistiksi tai agnostikoksi, joissain tapauksissa taolaiseksi/zeniläiseksi humanistiksi tai universalistiksi. Missä kohtaa tässä sanotaan, että olen materialisti? Väität, että ateistit antavat arvoja materiassa: nollan tai ykkösen. Huomannet, että käytät itse samanlaista arvottamista: henki tai materia. Mutta ei molemmat?
"Ateisti ei siis voi tavoitella muuta kuin materiaalista hyvää ja ateisti ei voi koskaan saada tarpeeksi materiaa ja maallista mammonaa."
Nolla.
"Ateisti ei siis kunnioita luontoa, koska se on hengetön ja vain materiaa ja siksi siitä pitääkin tuottaa hyvää materiaalista mieltä ateistin loppumattomille materianhimoille."
Riippuu ateistista. Riippuu siitä, mitä on elämästä oivaltanut ja tämä pätee yhtälailla kristittyihin, hinduihin, buddhalaisiin kuin muslimeihin.
"Ateisti ei voi kunnioittaa muita ihmisiä, koska loppuen lopuksi ne ovat vain kivikasoja, kuten muukin materia. Muut ihmiset voivat olla siis vain välinearvoja ateistille."
Nolla.
"Ateisti ei siis osaa nauttia muista kuin materiaalisista nautinnoista, siksi ateistit ovatkin useammin juoppoja ja narkomaaneja, sillä nämä aineethan luovat harhoja, joilla irtaudutaan oikeasta materiaalisesta maailmasta."
Ja montakohan ateistia tunnet henkilökohtaisesti. Itsestäni voin sanoa sen verran, että olen puolivegaani, absolutisti, en polta tupakkaa, enkä juo kahvia. Teen vapaaehtoistyötä ja työskentelen ainakin toistaiseksi kansalaisjärjestössä ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.
"Ateisti tarvitsee siis silti hengellisyyttä, mutta se voidaan saavuttaa vain alkoholilla ja huumeilla."
Nolla.
"Ateisti siis kuluttaa enemmän materiaa kuin uskovainen, joka taas elää jumalallisessa harmoniassa luonnon ja maailman kanssa. Uskovainen uskoo että positiivinen ajattelu on tärkeää ja muita ihmisiä pitää huomioida, yhteisolo itsessään on tärkeää ja on osa jumalallista harmoniaa. Luonto on osa meitä ja sitä pitää kunnioittaa, saastuttaminen on siis mieletöntä, koska se olisi itsetuhoista ja sairasta."
Iso Ykkönen myös seuraava kappaleesi. Sinulle tärkeä uskosi on sinulle hyvin tärkeä, se tulee selväksi, mutta sivuutat tietämättäsi aika paljon asioita ja puhut itseäsi pussiin.
"On siis selvää että vertailu käytännöntasolla osoittaa että uskovaiset ovat onnellisempia, ehkä materiaalisesti köyhempiä, mutta silti positiivisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä."
Ja käytännöntasolla itse tiedän, että monet uskovaiset ovat hyvin epävarmoja uskossaan. He tekevät myös virheitä ja kärsivät niistä enemmän kuin ehkä ne, joilla ei ole niin musertavaa eettis-moraalista koodistoa. Joissain tapauksissa nämä tapaukset ovat siinä määrin vaikeita, että he päätyvät epätoivoisiin ratkaisuihin. Onneksi on myös niitä uskovaisia, jotka osaavat tehdä oikeita ratkaisuja. Kiitos yleensä näistä ratkaisuista kuitenkin kuuluu heille itselleen, ei esimerkiksi Jumalalle.
"Ateisti taas elää materiaalista muodostuvassa maailmassa, jossa tunteetkin ovat vain kylmiä kivikasoja ja aurinko on vain sammuva tähti, joka odottaa alati laajenevassa tyhjyydessä kuolemaamme."
Osa tästä on totta. Mutta liikut kyllä aika mustavalkoisessa maailmassa, josta moitit ateisteja. On joko hyvä tai paha, on joko pimeä tai valoisa, on joko materia tai henki, on joko kaikki tai ei mitään. Tietysti eri ateistien ja uskovaisten välillä on yksilöllisiä eroja, mutta kaikesta paistaa läpi, ettei tässä kyllä kovinkaan paljoa löydy käytännön kokemusta asioista, vain ajatuksen yksinäistä pyörittelyä ja omiin päätelmiin ripustautumista. Opettele siis tuntemaan ihmisiä, joita moitit. Tällä tavalla haukut väärää puuta ja kaikki kääntyy itseäsi vastaan.
P.S. Jos haluat tietää minun tavastani ajatella ykkösen ja nollan suhdetta, lukaise ihan piirun verran sumeaa logiikkaa.....
..Himputin hyvä kirjoitus. Tämä ei ole tod. sarkasmia. Paljon syvällisempi, pohtivampi ja oikeaoppisesti filosofinen teksti kuin mitä avaus ansaitsi..Ja oikeaoppisella en tarkoita mitään puolueellista, vaan yksinkertaisesti sitä että tällä palstalla naamioidaan filosofisiksi ja tieteellisiksi perusteluiksi useasti ihan käsittämättömiä ja järjenvastaisia kehäpäätelmiä ja yleistyksiä. Joista sinä teit selvää kymmenen-nolla meidän kaikkien puolesta . Kiitos.
Ateisti saastuttaa, ateisti käyttää huumeita, ateisti käyttää alkoholia, ateisti ei kunnioita luontoa, ateisti on materialisti, ateisti on nihilisti ateisti sitä ja tätä.
Uskovaiset ei juo, uskovaiset ei käytä huumeita, uskovaiset eivät ole materialisteja, uskovaiset ei saastuta, uskovaiset ei sodi, uskovaiset kunnioittavat kaikkia.
Vittu mitä PASKAA tää epäilijä suoltaa !
mutta perustelut ja logiikka, ne vasta paskaa onkin.