(ikuisuus)kysymyksiä

Vastailenpa omasta puolestani.

- en nähnyt kenenkään aloittavan polttamista armeijassa, kyllä ne kessuttelijat olivat polttaneet jo ennen sinne tuloa ja määrät taisivat itseasiassa pienentyä kun polttamaan ei päässyt joka välissä.

- meillä kävi IVllä muutamia kavereita raittiina, kyllä heiltä kysyttiin että "otatko siekin" tai "ekkö sie juo tänään" mutta painostusta ei ollut.
Eikä kukaank atsonut kieroon jos päätti olla menemättä IV:lle.

- itse laihduin ensimäisen puolen vuoden aikana melkein 20 kg, tosin painosta tuli takaisin johtajakaudella noin 10 kg. "Mielekäs tekeminen" on itsestä kiinni. Kumpi on mielekkäämpi, lenkkipolku vai spisipussi.

- näin vapaan kasvatuksen aikakaudella voi komentelu olla joillekkin ahdistavaa, mutta siihen pitää tottua. Aina ei elämässä saa/voi tehdä niin kuin haluaa vaan joskus pitää totella muita.

- en osaa sanoa, ei meille siellä politiikkaa puhuttu. Tietysti korostettiin kuinka tärkeä asia maanpuolustus on, mutta "“vihreitä” tai “pehmeitä” arvoja halveksuvaa asennoitumista" en huomannut missään vaiheessa.

- ei, naisilla on joitakin erivapauksia. Marssilauluja laulettiin kyllä, mutta kaikkein rankimmat ovat pannassa eikä niitä laulateta sanktion pelossa.

- näin itse näin asian, joku muu näki asian varmasti toisin.

Noita kysymyksiä on hyvä pohtia. Minulla ei tietenkään ole valmiita vastauksia, varsinkaan kun en ole käynnyt armeijaa. Jokainen voi puhua vain omasta kokemuksestaan, mikä ei välttämättä ole lopullinen, kaikenkattava, ainoa oikea totuus kaikessa suuressa viisaudessaan (ehkä). En usko että armeijaan menevän täytyy olla etnisiä ryhmiä, kulttuureita, kansalaisuuksia tai elämäntapoja halveksiva. Meni sitten armeijaan tai sivariin, kyse on henkilökohtaisesta valinnasta, jokaisella on oikeus toimia oman vakaumuksensa mukaan loukkaamatta toista. Kun valinnan paikka tuli eteen, asiat oli vain punnittava ja tehtävä päätös. Itsetutkiskelun kautta olin jo pitkään miettinyt, mitkä arvot minulle on tärkeitä, minkä asian puolesta haluan puhua, minkä asian voin nostaa toisen yläpuolelle, jos on tehtävä päätös? Eli kuinka vaakakupin asettelen?
Kokemuksistani sivarina voisin sanoa että aina ei ole helppoa kun tietynlainen leima on aina otsassa. Palveluspaikassani jatkuvasti minun käskettiin imeä munaa ja ihmeteltiin miten näin mielisairas ihminen yleensä saa olla täällä ym. he olisivat kyenneet tekemään oman kantansa selväksi vähemmälläkin. Se oli ajoittain henkisesti hyvin raskasta mutta en ole katunut valintaani koska minulle on tärkeää etten toimi itseäni vastaan, on tuhoon tuomittu tie lähteä muuttumaan vain miellyttääkseen muita. Hyväksynnän joko saa tai ei, on vain mietittävä, keiden sanomisilla on merkitystä ja tajuttava että eriävän mielipiteen voi saada myös arvostamaltaan ihmiseltä.

"-Edistääkö armeija tupakointia; onko "tupakan mittainen tauko" tuttu ilmaus? Tunteeko joku sellaisia henkilöitä jotka ovat aloittaneet tupakoinnin inttiaikanaan?"

Hermosauhuja ja muita tulee varmaan vedettyä useammin, vaikka toisaalta rajoittavathan tietyt toiminnat tupakoinnin mahdollisuuttakin. Voi olla että muut ihmiset joutuvat kärsimään savusta enemmän passiivisesti.

"-Suhtaudutaanko intissä myönteisesti viinan suurkulutukseen; tuleeko IV:llä tai viikonloppuvapaalla kavereilta kummeksuvia katseita ellei juo alkoholia? Puhutaanko intissä yleisesti viinan juomisesta vapaa-ajanviettotapana siihen sävyyn että se olisi normaalia, kenties jopa toivottavaa?"

No perinteinen tapahan on vetää pää täyteen lomilla ja naida sen minkä ehtii, jotta saadaan intti pois mielestä. Mitä tässä muuta sitten osaa tähän sanoa.

"-Nouseeko paino intin aikana? Onko ravinnearvoiltaan ennaltamietityllä ruualla merkitystä, jos saa syödä niin paljon kuin huvittaa, ja vielä omat karkit ja mässyt siihen päälle? Tuleeko syömisestä helposti “huvia” vaativassa, kiireisessä ja kenties ahdistavassa ilmapiirissä kun muuta MIELEKÄSTÄ tekemistä ei ole?"

Joillakin nousee, joillakin laskee, joillakin kertyy lihasta. Tutkimuksissa sanotaan haitallisen rasvan kerääntyvän varusmiehiin mm. munkkien muodoissa.

"-Onko tiukka hierarkia ja käskettäväksi alistaminen mielenterveyden kannalta edullista? Kärsiikö kukaan asepalveluksen aikana ahdistuksesta tai muista psyykkisistä oireista?"

Kielletään siellä tunteilu ja hempeilyt, surunpurkaminen ei ole kiellettyä, mutta tiukka kuri ja miesyhteisö sitä voi vaatia. Voi olla että intissä taas löytää ystäviä ja sitäkautta elämä menee parempaan suuntaan, tai siellä kohtaa vihamiehiä, seuraavan 6 kk ajan.

"-Onko armeijassa eri säädöksiä samoista asioista miehille ja naisille? Lauletaanko marsseilla ennakkoluuloja ruokkivia lauluja; onko ilmapiiri tuvassa, oppitunneilla tai yleisesti vain intissä useinkin ennakkoluuloinen ja muita etnisiä ryhmiä, kulttuureja, kansallisuuksia tai elämäntapoja halveksuva?"

Marssilauluista ei varmaksi voi sanoa, kun niitä on paljon, ja erilaisia eri varuskunnissa. Asepalvelus itsessään loukkaa pahasti nykyaikaista tasa-arvoa, tämä asia tässä on selekän muutoksen paikka. Varsinainen miesten ja naisten eriarvoinen kohtelu itse laitoksissa taas ei sinällään näy, muuta kuin hiusten pakkoleikkauttamisessa miehillä. Naisia saatetaan kohdella lempeämmin, koska he ovat vapaaehtois pohjalta, tai muut varusmiehet saattavat halveksia, koska armeijaa pidetään miesten paikkana.