Silloin kun joku elokuva ottaa katsojansa todella valtaansa, häviää raja näyttelijöiden ja katsojan välillä. Katsoja alkaa samaistua elokuvan roolihahmoihin - varsinkin niihin hahmoihin, jotka edustavat hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Tähän perustuu elokuvien viehätys. Ihminen nousee hetkeksi "arkiminänsä" yläpuolelle, hänestä tulee elokuvan sankarihahmo.
Elokuvien tarjoama illuusio on kuitenkin vain tilapäistä. Kyseessä on roolileikki. Kun elokuva on päättynyt, päättyy myös samaistuminen näyttelijään. Henkisesti tasapainoton ihminen saattaa kuitenkin samaistua sankariin niin voimakkaasti, että asiasta kehittyy suoranainen päähänpinttymä ja mielenterveysongelma. Tuskin kukaan pitää kovin terveenä sitä, jos joku alkaa tehdä itsestään esim. John Waynen kopiota...
Entä jos tuohon vaihtaa John Waynen tilalle Jeesuksen? Ja elokuvan tilalle evankeliumin? Onko tilanne jotenkin toinen? Minun mielestäni ei. Elokuvat tarjoavat omanlaisiaan sankareita, kristinusko omanlaisiaan. On päähenkilö (Jeesus), ja joukko sivuhenkilöitä (apostolit, profeetat). Mutta toisin kuin elokuvat, kristinusko (ja monet muutkin uskonnot) suorastaan vaativat "katsojaa" kehittämään päähänpinttymän uskonnon sankarihahmoista. Vaaditaan krooninen samaistumiskokemus, jota myös "uskoksi" kutsutaan.
Kristitty uskovainen samaistuu voimakkaasti ihailemaansa Jeesukseen. Hän kertaa Jeesuksen "sankaritarinan" yksityiskohtia, eläytyy hänen ihmetekoihinsa, kokee itsessään hänen jumalaisen viisautensa ja voimansa, kärsii hänen kanssaan ristillä... Jeesus on siis erittäin palkitseva samaistumisen kohde. Jeesuksen "rooliin" astuminen antaa ihmiselle todellakin poikkeuksellisen vahvan illuusion, äärimmäisiä tunteita. Ja lopulta suuren voiton, ylösnousemuksen. (Varsin tyypillinen sankaritarina siis: sankari kokee vastoinkäymisiä, lyödään maahan, mutta palaa lopulta takaisin voittajana. Tuttu kuvio mm. jenkkien toimintaleffoista.)
Ateistikin voi mielikuvituksensa voimalla samaistua hetkeksi Jeesukseen ja tuntea tuon illuusion siitä, että on vahva ja hyvä. Kokeilkaa vaikkapa minuutin ajan. Hieno fiilis. Jumalan poikana oleminen voittaa mennen tullen "tylsän" omana itsenä olemisen...
Joillekin minuutti ei riitä, vaan Jeesus-roolista tulee elinikäinen. Mutta onko tällainen käytös kuitenkaan tervettä? Eikö olisi viisampaa olla oma itsensä, ilman rooleja, ilman itsetehostusta? (Tämä on tietenkin haasteellista, varsinkin jos on huono itsetunto.)
Elokuvien tarjoama illuusio on kuitenkin vain tilapäistä. Kyseessä on roolileikki. Kun elokuva on päättynyt, päättyy myös samaistuminen näyttelijään. Henkisesti tasapainoton ihminen saattaa kuitenkin samaistua sankariin niin voimakkaasti, että asiasta kehittyy suoranainen päähänpinttymä ja mielenterveysongelma. Tuskin kukaan pitää kovin terveenä sitä, jos joku alkaa tehdä itsestään esim. John Waynen kopiota...
Entä jos tuohon vaihtaa John Waynen tilalle Jeesuksen? Ja elokuvan tilalle evankeliumin? Onko tilanne jotenkin toinen? Minun mielestäni ei. Elokuvat tarjoavat omanlaisiaan sankareita, kristinusko omanlaisiaan. On päähenkilö (Jeesus), ja joukko sivuhenkilöitä (apostolit, profeetat). Mutta toisin kuin elokuvat, kristinusko (ja monet muutkin uskonnot) suorastaan vaativat "katsojaa" kehittämään päähänpinttymän uskonnon sankarihahmoista. Vaaditaan krooninen samaistumiskokemus, jota myös "uskoksi" kutsutaan.
Kristitty uskovainen samaistuu voimakkaasti ihailemaansa Jeesukseen. Hän kertaa Jeesuksen "sankaritarinan" yksityiskohtia, eläytyy hänen ihmetekoihinsa, kokee itsessään hänen jumalaisen viisautensa ja voimansa, kärsii hänen kanssaan ristillä... Jeesus on siis erittäin palkitseva samaistumisen kohde. Jeesuksen "rooliin" astuminen antaa ihmiselle todellakin poikkeuksellisen vahvan illuusion, äärimmäisiä tunteita. Ja lopulta suuren voiton, ylösnousemuksen. (Varsin tyypillinen sankaritarina siis: sankari kokee vastoinkäymisiä, lyödään maahan, mutta palaa lopulta takaisin voittajana. Tuttu kuvio mm. jenkkien toimintaleffoista.)
Ateistikin voi mielikuvituksensa voimalla samaistua hetkeksi Jeesukseen ja tuntea tuon illuusion siitä, että on vahva ja hyvä. Kokeilkaa vaikkapa minuutin ajan. Hieno fiilis. Jumalan poikana oleminen voittaa mennen tullen "tylsän" omana itsenä olemisen...
Joillekin minuutti ei riitä, vaan Jeesus-roolista tulee elinikäinen. Mutta onko tällainen käytös kuitenkaan tervettä? Eikö olisi viisampaa olla oma itsensä, ilman rooleja, ilman itsetehostusta? (Tämä on tietenkin haasteellista, varsinkin jos on huono itsetunto.)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Johannes Kostaja tulee...
Eikös se johannes ollu Johannes Paavali. Ei se mikään kostaja ollut.
Johannes on vihannes.
"Ja lopulta suuren voiton, ylösnousemuksen. (Varsin tyypillinen sankaritarina siis: sankari kokee vastoinkäymisiä, lyödään maahan, mutta palaa lopulta takaisin voittajana. Tuttu kuvio mm. jenkkien toimintaleffoista.)"
Nyt tarkastelet asiaa viimeisimmästä kuvioista verrattuna aikaisempaan. Kumpi mahtaa olla esikuva? Voisiko olla ehkä niinpäin, että kaikki sankarielokuvat ovat saaneet mallinsa ehkä eräästä 2000 vuotta sitten tapahtuneesta asiasta?
Teoriasi on hyvä, mutta siinä on yksi asia, joka eroaa elokuvista. Jeesuksen elämäntarina ei ole fiktiivinen elokuva, vaan historiallisen henkilön dokumentoitu elämä. On siis aivan eri asia samaistua todelliseen henkilöön, todellisiin tapahtumiin kuin elokuviin.
"Jeesus on siis erittäin palkitseva samaistumisen kohde. Jeesuksen "rooliin" astuminen antaa ihmiselle todellakin poikkeuksellisen vahvan illuusion, äärimmäisiä tunteita. "
Uskoa tuntemattomat ihmiset analysoivat uskoa? Mielenkiintoista. Se on vähän sama kuin joku, joka ei ole koskaan syönyt jotakin ruokaa, alkaisi sanomaa, että miltä se maistuu.
Usko tuo joskus äärimmäisiä tunteita (niin elämäkin ihan yleisesti ottaen), se tuo varmuutta ja peruskallion jolla seistä. Mutta se ei missään nimessä tuo VAIN äärimmäisiä tunteita. Voin kokemuksesta sanoa, että suurimman osan aikaa ei tunnu miltään. Sen enempää kuin varmaan kenelläkään, joka ei usko. Tiedän kokemuksesta, koska en ole ollut aina uskossa. Voin siis verrata tunnemaailmaani siihen aikaan. Usko on tahdon, eikä tunteiden asia.
Ihan mielenkiintoisia yrityksiä selittää ihmisten uskoa. Uskossa olevana kyllä usein hymyilyttää:). Se on vähän niinkuin yritys selittää talon sisustusta ulkopuolen perusteella, käymättä koskaan sisällä...;)
>"Uskoa tuntemattomat ihmiset analysoivat uskoa? Mielenkiintoista. Se on vähän sama kuin joku, joka ei ole koskaan syönyt jotakin ruokaa, alkaisi sanomaa, että miltä se maistuu."
Kun ryhmän X käytöksen arviointi rajataan ryhmän X jäsenten etuoikeudeksi, niin siinä samalla varmistetaan se, että tulokset ovat ryhmän X jäsenten kannalta erittäin miellyttäviä.
Miellyttävää illanjatkoa.
"Nyt tarkastelet asiaa viimeisimmästä kuvioista verrattuna aikaisempaan. Kumpi mahtaa olla esikuva? Voisiko olla ehkä niinpäin, että kaikki sankarielokuvat ovat saaneet mallinsa ehkä eräästä 2000 vuotta sitten tapahtuneesta asiasta?"
Itsepetoksen kierre jatkuu :) Sankaritarinoita on ollut iät ja ajat, ennen ja jälkeen Jeesussadun. Esim. tarina suuresta ja mahtavasta Väinämöisestä; ei tämän taruhahmon kehitelleet suomalaiset olleet kuulleetkaan mistään Jeesuksesta. Se vain syntyi ihmisten keskuudessa. Mitenköhän näin? Ei kai vain ihmisillä kautta maailman ole tarve samaistua mahtaviin taruhahmoihin?
Jatkuuko petoksen kierre edelleen? Onko arvon apostolimme jo valmis myöntämään tosiseikat vai jatkaako hän ylimielisyyden kierrettä? Katsotaan sanoi liäkäri :)
Wikipedia:"Vielä Lönnrot ja muut kansanrunojen kerääjät ovat matkoillaan törmänneet usein ihmisiin, jotka ilman muuta uskoivat maailman syntyneen tällä tavoin. Lisäksi monet odottivat Väinämöisen vielä kerran palaavan ihmisiä auttamaan, kuten hän runoissa lupaa."
Tässä punnitaan nyt sinun avoimuutesi :) Odotan innolla.
Se vain syntyi ihmisten keskuudessa....? Wau!
Ensinnäkin, Kalevalan tapahtumia ei voida tarkalleen sijoittaa mihin aikaan, mutta se on kuitenkin td. vasta 1000-luvulla syntynyttä legendaa. Eli 1000 vuotta Kristuksen jälkeen. Otit esimerkiksi sankaritarinan, joka on koottu kirjalliseksi materiaaliksi 1800-luvulla, eli hyvin paljon kristinuskon synnyn jälkeen. Kristinusko oli tuolloin jo Suomessa. Niin, että...?
Voi Agneisti...;)
Jatkat siis itsepetoksen tiellä. Odotettavaa, sillä narsistinen krisselismi vaatii valheita pysyäkseen kasassa. Miksi kusetat itseäsi?
Rautalangasta:ihmiset, jotka Väinämöisen tarun keksi, EIVÄT OLLEET KUULLEETKAAN JEESUKSESTA. Joten, ihmisellä on luontainen tarve olettaa että jokin yliluonnollinen sankariolento vie pelastaa heidät.
Myönnä jo faktat, ja lopeta itsesi kusettaminen. Miten nukut yösi?
Vanha testamentti on täynnä brutaalia väkivaltaa ja kostoa, kuten kaikki muutkin lähi-idän uskonnot. Siis kulttuurialueensa ja aikakautensa tyypillinen kansantaru.
Uusi testamentti taas sisältää niin ikään kliseisen omalle aikakaudelleen tyypillisen sankaritarinan Jeesus-nimisestä henkilöstä. Kuten muutkin vastaavat hahmot tuolloin, Jeesuskin on jumalan poika jonka isä oli jumala ja äiti kuolevainen ja syntyi neitsyestä. Tyypilliseen tapaan hänen läheisensä petti hänet hopeasta jonka määrä aina mainitaan, eikä hän ole ensimmäinen jumalanpoika joka naulittiin ja nousi kuolleista tai osasi tehdä ihmeitä. Jeesus-myytin taustalla voi olla joku oikea ihminen, mutta tämä ihmeiden täyttämä sankaritarina jumalanpojasta on varsin selvästi tullut myöhemmin mukaan.
Eikö olisi ihme, jos maahan astuisi jumalanpoika, joka tekisi vain samoja asioita, kuin häntä edeltäneet kuvitteelliset hahmot?
Esimerkiksi Mithra syntyi 25.joulukuuta ja kirkas tähti syttyi taivaalle. Tällöin itämaan tietäjät tulivat hänen synnyinluolaansa. Tämä vain tapahtui samalla kulttuurialueella aiemmin. Mithran opetuksiin kuului, että uskovat pääsevät paratiisiin, uskoa etsivät mutta sitä löytämättömät tuomitsee hän itse heidän elämänsä tekojen perusteella ja ne jotka eivät edes halua uskoa, heiltä tietoisuus sammuu. Armollista... Ei helvettiä, vapaus valita ilman pelottelua ja uhkailua.
Jumalanpoika Dionysos osasi muuttaa veden viiniksi ja hänen seuraajansa osoittivat liittonsa hänen kanssaan nauttimalla punaviiniä ja vaaleaa leipää, jotka symboloivat hänen ruumistaan ja vertaan. (=ehtoollinen)
Ihmeitä, urotekoja (pahaa vastaan taistelu joko fyysisesti ja mentaalisesti), ihmeparantamisia ja kaikkea tätä on liitetty eri jumalanpoikiin kauan ennen kristinuskoa.
Muinaisiin fiktiivisiin myytteihin liittyy usein vakiokaava. Tavallaan 'vakiojutut' millainen sankari aina on. Samalla tavalla kun nykyään toimintaleffojen 'sankarit' ovat aina 'kovia', 'hyviä', saavat aina turpaansa mutta kostavat lopussa ja aina heillä on joku huutava esimies, joka lopussa kiittää. Jeesus-myytti sisältää varsin monet sen ajan myyttisten sankarihahmojen vakio-ominaisuuksista, jotka eivät liity yhteenkään todelliseen historialliseen hahmoon...
Mielenkiintoinen esimerkki on se, että useinkaan myyttisten sankareiden nuoruudesta ei kerrottu tarinoissa. Syntymä kyllä ja ehkä lapsuudesta jotain, mutta sitten hypättiin suoraan aikuisuuteen. Mites on Jeesuksen tapauksessa. Ensin hän muutti savikaloja eläviksi, mutta yhtäkkiä hän onkin tapahtumien keskellä oleva aikuinen mies...
Miksi vaikuttaa niin kovasti siltä, että puusepän saarnaavan pojan päälle on myöhemmin lisätty historian sankarimyyteistä kasattu 'ihmemies', joka on yhtä todellinen kuin kuningas arthur tai Hercules?
"When we say that Jesus Christ was produced without sexual union, was crusified and died, and rose again, and ascended to heaven, we propound nothing new or different from what you believe regarding those whom you call the sons on Jupiter." -Justin Martyr, church father
Jumalanpoika Dionysos osasi muuttaa veden viiniksi ja hänen seuraajansa osoittivat liittonsa hänen kanssaan nauttimalla punaviiniä ja vaaleaa leipää, jotka symboloivat hänen ruumistaan ja vertaan. (=ehtoollinen)
Hän myös nousi kuolleista ja astui tämän jälkeen taivaaseen.
QUOTE: "Itsepetoksen kierre jatkuu :) Sankaritarinoita on ollut iät ja ajat, ennen ja jälkeen Jeesussadun. Esim. tarina suuresta ja mahtavasta Väinämöisestä; ei tämän taruhahmon kehitelleet suomalaiset olleet kuulleetkaan mistään Jeesuksesta. Se vain syntyi ihmisten keskuudessa. Mitenköhän näin? Ei kai vain ihmisillä kautta maailman ole tarve samaistua mahtaviin taruhahmoihin?" QUOTE
Vai satu...!? Kuka se tässä elää itsepetoksessa? Kertomukset Jeesuksesta ovat myyttejä, eivät satuja. Ja mitä Väinämöiseen tulee, niin ehkäpä kannattaisi sen suhteenkin tutustua tutkimuskirjallisuuteen, jotta et toistaisi omaa satuasi aiheesta. Myyttisenä hahmona Väinämöinen on saanut lisämateriaalia myös kristillisestä perinteestä, jonka sekä lännestä että idästä tuleva vaikutus suomalaiseen kansanperinteeseen alkoi tuntua kauan ennen kuin Suomi ns. kristillistettiin.
QUOTE: "Jatkuuko petoksen kierre edelleen? Onko arvon apostolimme jo valmis myöntämään tosiseikat vai jatkaako hän ylimielisyyden kierrettä? Katsotaan sanoi liäkäri :)" QUOTE
Jatkuuko Agneistin petoksen ja tyhmän tietämättömyyden kierre edelleen vai onko agneisti valmis ottamaan asioista selvää, mm. perinnelajigenreistä, diffuusionismista vai onko hänen ylimielisyytensä ainoa tarkoitus pejoratiivinen ja Toiseutta halveksiva?
QUOTE: "Wikipedia:"Vielä Lönnrot ja muut kansanrunojen kerääjät ovat matkoillaan törmänneet usein ihmisiin, jotka ilman muuta uskoivat maailman syntyneen tällä tavoin. Lisäksi monet odottivat Väinämöisen vielä kerran palaavan ihmisiä auttamaan, kuten hän runoissa lupaa."" QUOTE
Martti Haavion kirjoitus Tyrannisoiva myytti käsittelee juuri näiden kulttuuriheeroksien paluun mahdollisuutta. Mistä tämä usko on noussut? Sen selvittämiseen eivät agneistin paukut riitä eikä edes Wikipediankaan. Veikkaisin Väinämöisen suhteen "tyrannisoivassa myytissä" lähteiksi kristillistä paruusia-ajatusta.
QUOTE: "Tässä punnitaan nyt sinun avoimuutesi :) Odotan innolla." QUOTE
Sinun avoimmuutesi on punnittu ja olemattomaksi havaittu. Vaikka miten odottaisi, niin ei se mihinkään muutu: agneisti elää omassa harhamaailmassaan.
QUOTE: "Jatkat siis itsepetoksen tiellä. Odotettavaa, sillä narsistinen krisselismi vaatii valheita pysyäkseen kasassa. Miksi kusetat itseäsi?" QUOTE
Jatkat sinäkin siis itsepetoksen tiellä. Lisäksi käytät termejä, joita et edes ymmärrä ja jotka vielä kuvaavat paremmin sinua kuin niitä, joihin sen osoitat. Kirjotat kuin paraskin fundamentalistikristitty. Uskosikin on yhtä luja ja vaatii valheita ja silmien ummistamista sekä pimeyttä pysyäkseen kasassa. Miksi tuot esille teksiä, joka on sitä itseään?
QUOTE: "Rautalangasta:ihmiset, jotka Väinämöisen tarun keksi, EIVÄT OLLEET KUULLEETKAAN JEESUKSESTA. Joten, ihmisellä on luontainen tarve olettaa että jokin yliluonnollinen sankariolento vie pelastaa heidät." QUOTE
Rautalangasta: Kalevalan mytologia sekä myös suomalainen mytologia on ollut n. 800 l. j.a.a. kristillisten vaikutteiden alaista ja se näkyy selvästi siitä. Ehkä sinun kannattaisi pysyä pois kansanperinteen kentältä, kun et siitä mitään ymmärrä etkä tiedä.
Olet hullu, tiesitkös?
Kerrohan, jos Suomen oma Jeesus, eli Väinämöinen olisi kristinuskon vaikutuksista syntynyt hahmo, mistä tarinat kristinuskon syrjäyttämästä Väinämöisestä on peräisin? Mikä tarve ihmisillä olisi tehdä tarninoita pois lähtevästä Väinämöisestä, jos kristinusko olisi Väinämöisen takana?
Väinämöinen on pakanallisen Suomen omaa käsialaa.
"Sinun sanomasi täällä ovat yhtä tyhjän kanssa. Olet pelkkä rääväsuinen höpöttäjä ja valehtelet joka hetki vain saatanallisesti. Ja kun et näytä ymmärtävän hengellisistä ja henkisistä asioista yhtään mitään niin pysy poissa niistä keskusteluista joissa niitä käsitellään. Toisin sanoen: mene muualle horisemaan ja jorisemaan omiasi."
Trubaduuri selostaa tuommoista , eikös teillä ole paljon yhteistä?
Trubaduuri on fundisuskis.
Kristinuskolla on ollut vaikutteita Kalevalaan, mutta se on eri asia kuin se, että Kalevala perustuisi kristinuskon sankaritarinoihin. Kalevalan runot ovat melkoisella todennäköisyydellä olleet niiden kehittelijöiden kielillä jo kauan ennenkuin runot ovat saaneet vaikutteita kristinuskosta eli runonlaulajat ovat edes kuulleet Jeesuksesta.
Tähän yhteyteen sopiikin hyvin se, että kristinuskon kertomukset, jotka Raamatusta löytyvät ovat saaneet paljon enemmän vaikutteita muista mytologioista kuin Kalevala kristinuskosta. Ainakin siltä se todisteiden valossa näyttää, joten apon selittelyt näyttävätkin aika hatarilta.
että historiallinen Jeesus EI OLE lainatavaraa. Hän ei myöskään ottanut kantaa Ut:n kirjoitusaikoihin. Se, että assyrialainen uskonto onkin ollut monoteistinen (kuten Parpolakin totesi), enemmänkin tukee Raamatun kertomuksia, kuin kumoaa niitä. Vastaavia psalmien tyyppisiä kirjoituksia on löydetty myös muilta kansoilta, mm. Kauko-Idästä. Näillä kansoilla on ollut myös hyvin vanhoihin perimätietoihin perustuvia kirjoituksia, jotka muistuttavat VT:n tapahtumia. Ei Parpolan löytö siis mikään yllätys minulle ole.
Eikä myöskään kumoa uskoani Kristuksen ristintyöhön. Siitä vain on kirjoitettu useissa uskonnoissa jo etukäteen, Jeesus toteutti sen, joka kulki vuosituhansia mytologiana kansojen suussa ja kirjoituksissa. Jeesus Kristus oli todellisessa historiassa tämä Jumalan Poika, joka tuli maailmaan, kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista.
Kuten Hoct est kirjoittikin, maailmassa on lukuisia kansoja, jotka tuntevat samankaltaisia kertomuksia ja mm. Inkoilla oli alunperin monoteistinen jumalakuva, aurinko ei ollutkaan heidän alkuperäinen palvontakohteensa, mutta tämä käsitys pidettiin vain papiston tiedossa, koska kansan olisi ollut vaikea oppia uudelleen oppia Luojajumalasta, joka oli luonut myös auringon. Tämä oppi lähes hävisi, koska valloittajat tappoivat papiston ensin, ja sen jälkeen heille jäi käsitys kansan omaksumasta uskonnosta.
Että sellaista.
ovat oikeutettuja puhumaan vain niihin perehtyneet (uskovat) ihmiset, mutta kaikkien niitä kuitenkin on pakko lukea ja uskoa?
Hah! Paskan hajua ei selittelemällä peitetä..
hyvin tässä:
"Eikä myöskään kumoa uskoani Kristuksen ristintyöhön. Siitä vain on kirjoitettu useissa uskonnoissa jo etukäteen, Jeesus toteutti sen, joka kulki vuosituhansia mytologiana kansojen suussa ja kirjoituksissa."
Mitä väliä sillä on, mitä sinä uskot. Usko, mitä uskot, näköjään uskot aivan mitä vain.
Menisit pois, olet kyllästyttävä:(
Varoittava esimerkki kiihkouskovaisuuden haittavaikutuksista mielenterveyteen :D
"historiallinen Jeesus EI OLE lainatavaraa."
Mitähän se historiallinen Jeesus sitten mahtaakaan olla. Ehkäpä tosiaan Jeesus on ollut olemassa, mutta kuinka paljon Jeesukseen liittyvistä tarinoista on totta onkin aika kinkkinen juttu. Testamentteja tuskin voidaan pitää kovin vakuuttavina historiallisina dokumentteina ja selkeästi näyttää siltä, että Jeesukseen liittyvät kertomukset ovat saaneet vaikutteita muista uskonnoista jne.
"Eikä myöskään kumoa uskoani Kristuksen ristintyöhön."
Tuskin mikään kumoaa, koska sinä olet emotionaalisesti niin koukussa uskoosi.
"Siitä vain on kirjoitettu useissa uskonnoissa jo etukäteen, Jeesus toteutti sen, joka kulki vuosituhansia mytologiana kansojen suussa ja kirjoituksissa."
Niin tai sitten noista toisista uskonnoista kopioitiin kristinuskoon. Selityksenä se on paljon todennäköisempi kuin yliluonnolliset selitykset tai itse toteutettu ennustus.
"Jeesus Kristus oli todellisessa historiassa tämä Jumalan Poika, joka tuli maailmaan, kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista."
En usko. Muut selitykset ovat paljon uskottavampia, jos Jeesusta ylipäätään on ollut edes olemassa.
"Että sellaista."
Juu, kaikenlaisia selittelyjä voi keksiä, kun ei tarvitse mitään todisteita näyttää vaan laittaa kaikki yliluonnollisen piikkiin, johobn ei ole vielä mitään todisteita saatu ja millä voi selittää ihan mitä tahansa sattuu päähän pälkähtämään.
Aika mielenkiintoinen ilmiö tämä yleinen kriittisyys, joka kuitenkin kuitenkin lentää ikkunasta ulos, kun oma uskonto on kyseessä. No, selleiselle käyttäytymiselle on olemassa ihan pätevä selityskin, henkinen addiktio nimittäin.
Selvä, jos kerran John Wayne on samanarvoinen Jeesuksen kanssa, niin missä ovat uskonnolliset liikkeet?
Tarkoitan, että John Wayne on ollut kuolleena noin kolmekymmentä vuotta. Kun oli kulunut kolmekymmentä vuotta Jeesuksen ristiinaulitsemisesta, ihmiset jotka olivat kuulleet häntä olivat levittäneet hänen oppejaan Juudeasta koko tunnettuun maailmaan, Espanjasta aina Intian rajoille! Ja he olivat niin vaikuttuneita, että antoivat tappaa itsensä uskonsa tähden. Onko olemassa yhtään ihmistä, joka tekee samaa Marion Robert Morrisonin puolesta?
Silminnäkijähavaintoja Jeesuksesta on tasan 0, eli Jeesus on fiktiivinen hahmo.
>"Selvä, jos kerran John Wayne on samanarvoinen Jeesuksen kanssa, niin missä ovat uskonnolliset liikkeet?"
John Wayne ei ole samanarvoinen Jeesuksen kanssa, koska hän ei väittänyt olevansa Jumalan poika. John toimi vähän eri asenteella kuin Jeesus. Hänestä oli varmasti mukavaa, että hänen näyttelijän työtään arvostettiin. Sen sijaan palvontaa hän ei halunnut. Joten uusi uskonto jäi syntymättä. Syntyi vain pienimuotoinen henkilökultti.
Uskonnon perustaminen vaatii suurempaa röyhkeyttä kuin mitä elokuvatähdillä on. Uskonnon perustaja ei hyväksy sivuosia. Hän ottaa heti alussa sen asenteen, että tämä on MINUN show, ja kaikki kilpailevat artistit painukoot helvettiin. Tällainen ehdottomuus tekee moniin ihmisiin vaikutuksen. Syntyy uusi superidoli. Jesus Christ Superstar, kuten joskus 1970-luvulla osuvasti sanottiin...
Joo, fiktiivinen. Niin fiktiivinen, että vain 15 vuotta hänen kuolemansa jälkeen oli perustettu neljä uskontokuntaa hänen mukaansa - Kristityt, Gnostikot ja itäinen kirkko, eli se mistä on jäljellä vielä muutama hassu Syyrian kristitty.
Luuletko tosiaan, että joku fiktiivinen kertomus pystyisi aiheuttamaan tuhansien ihmisten kääntymisen niistä uskonnoistaan, joissa he syntyivät tuollaisessa ajassa? Kuvitteletko, että sikäläiset ihmiset olivat aivan idiootteja? Vai oletatko, että mikään fiktio pystyy leviämään niin nopeasti?
Pelkästään loogisella päättelyllä voi osoittaa, että jotakin Juudeassa ja Jerusalemissa tapahtui noin vuonna 30. Tämän tapahtuman keskuksessa oli Jeesus.
Kaikkea muuta voit Jeesuksesta epäillä, mutta ilmiselvästi sinun epäilysi hänen olemassaolostaan on perusteltuna vain ideologiallasi. Siis sinä USKOT, ettei häntä ole, todisteiden vastaisesti.
Sinun ehkä kannattaisi lukea evankeliumit, ennenkuin esität, että Jeesus perusti yhtään mitään.
Ihmiset perustivat uskonnot, ei Jeesus. Jos se olisi ollut Jeesus, niin kai hän olisi käskenyt perustaa kirkon ja rukoilla häntä päivittäin, vai kuinka?
Mutta ei. Hän nimenomaan sanoi, että uskonto on yksilön oma asia, joka pitäisi pitää salassa, eikä liikkua lauman mukana kirkoissa ja rukous jonka hän opetti alkoi: "Isä meidän..", ei "Jeesus meidän...".
Ei hän mitään uskontoa perustanut. Hän kertoi totuuksia, jotka sitten otettiin kolmen varsin erilaisen uskonnon perusteiksi (myöhemmin paljon useamman, kuin kolmen).
Sinun todella kannattaisi lukea Jeesusta. Et ilmeisesti usko Jumalaan? Hyvä, ei se mitään. Lue häntä, kuten vaikkapa Platonia. Lue häntä filosofina ja voit huomata paljon asioita, joita ei uskonnon tunneilla opeteta.
Vai liian röyhkeä? Ottaen huomioon John Waynen maineen rähinöivänä öykkärinä sen puhtoisen laajakangaskuvan takana, niin voisi olla hyväksi lukea miten vaatimaton Jeesus oli. Hän opetti meille maailmankatsomusta, joka on yhä eräs maailman kunnollisimmista ja hyveellisimmistä. Hänen pilkkaamisensa vain ideologisista syistä, eli niistä, ettet pidä uskonnoista joita hänen nimissään perustettiin, on paitsi mautonta, myös älyllisesti epärehellistä.
Jeesuksen toiminta rahanvaihtajien tapauksessa oli vähintäänkin arveluttavaa. Jerusalemin temppeliin tuli monelta suunnalta ja montaa eri valuuttaa käyttäviä hurskaita juutalaisia, joten rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät olivat välttämättömyys temppelin toiminnalle. Eivät juutalaiset saaneet missään muualla uhrata Jumalalle. Ei sekään temppeli ilman rahaa toiminut, niinkuin ei yksikään kirkko vielä tänäkään päivänä.
Laotse ja Kungfutse tietävät kertoa samoja periaatteita kuin Jeesus, 500 vuotta aikaisemmin. Eli ei edes siihen aikaan mitään uutta auringon alla...
aikautuksesi:
"vain 15 vuotta hänen kuolemansa jälkeen oli perustettu neljä uskontokuntaa hänen mukaansa"
Koska syntyi, koska kuoli, koska oli seurakunnat kasassa, mitkä ovat lähteesi, miksi neljä erilaista uskontokuntaa, jne?
Kenenkäänhän ei tarvitse olettaa sikäläisistä ihmisistä yhtään mitään, mutta kumma kun mitään juttua kuolleista herättämisistä, jne ei ollut "messiaan" elinaikana. Eivätkä juutalaiset ole kääntyneet omasta uskostaan, vaan ns. pakanat. Hekin vain päänkatkaisun pelossa.
Tunnut itse olettavan, että nykyihmiset ovat idiootteja. Todista, että (raamatun) Jeesuksesi on
edes koskaan elänyt.
se Jeesus on oikeasti sanonut tai tehnyt?
Vai huhupuheitako analysoit?
http://www.helsinki.fi/~merenlah/oppimateriaalit/text/suomi/jesus.htm
>> Jeesus on historiallinen henkilö, joka on todella elänyt. Tästä kriittinen tutkimus on käytännössä yksimielinen.
Muuten Jeesuksesta tiedetään vähän. Meille säilyneissä lähteissä kuva Jeesuksesta on suodattunut kirjoittajien oman uskonnollisen ajattelun läpi, ja niiden antamiin tietoihin on siksi suhtauduttava varovasti. > Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa. Kysymyksessä ei ole paikallinen käsite vaan asiaintila, jossa Jumalalla on kaikki valta. Valtakunta ei siis välttämättä kuulu tuonpuoleisuuteen, 'taivaaseen', minne se myöhemmin sijoitettiin. Eräät viitteet antavat ymmärtää, että Jeesus odotti Jumalan vallanoton merkitsevän Israelin jälleenrakentamista ja uutta kukoistusta. > Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.
monillehan tuo minuutin jumalaisuus ei millään riitä, joten etenkin tuolla kauko-idässä on monilla kansoilla erilaisia ristinkulkueita, joissa osallistujia ruoskitaan ja kidutetaan eri tavoin, heidän päähänsä isketään orjantappurakruunu ja verta valuvina heidät pakotetaan raahaamaan ristinpuuta, johon heidät kärsimyksen huipennukseksi naulitaan roikkumaan käsistään ja jaloistaan. Tuostahan on tullut töllöstä useampikin dokkari ja todella todella kipeän sairasta on tuollainen täydellisen egoismin huipentama sado-masokismi.
Uskonnossa näyttää olevan jotain sellaista joka vetoaa voimakkaasti juuri kaikkein pimeimpiin ja sairaimpiin yksilöihin - ja voi että kuinka monet kirjoittajat sen ovatkaan tälläkin palstalla omalta osaltaan todistaneet...