kysymys hellareille

Siis synti on oikeasti sellaista, että ollaan erossa Jumalasta.
No erilaiset asiat erottavat meitä Jumalasta, mutta voimme saada synnit anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa.
Toiselle tulee uskontulon jälkeen joku asia synniksi joku toinen alkaa taas tekemään kyseistä asiaa.
Se on kuitenkin Jumalan työtä ihmisessä sen jälkeen kun on tullut uskoon.
Eli esimerkiksi joku huippuurheilija tulee uskoon. Pyhähenki vaikuttaa hänessä sen, että hän lopettaa urheilun koska se on epäjumala hänen elämässään ja vie liikaa aikaa, joka kuuluisi muihin tärkeimpiin tehtäviin. Toiselle taas urheilu tulee asiaksi jonka Pyhähenki saa vaikuttamaan, jotta toinen alkaa tekemään sitä.
Eli syntikäsitteenä on vähän eri eri ihmisille. mutta on tietysti Raamatussa asioita jotka selkeästi on mainittu synniksi, kuten kymmenessä käskyssä.
Minusta armejaan ei tulisi ainakaan uskovan missään nimessä mennä, ellei Jumala vaikuta, että menisi aseettomaan ja siksi, että voisi siellä kertoa jollékkin uskosta.
Ihminen joka on uskossa luottaa Jumalaan. Jumalan varjellus on hänen ja hänen läheistensä yllä ja jos joku hyökkää hän ei tartu aseeseen vaan rukoukseen.
Ei pieni maa kuten Suomi mitään armejaan tukemista tarvitse.
On maita joissa ei ole armejaa ollenkaan ja hyvin pärjäävät.
Meillä esimerkiksi Ahvenanmaa.
Ei uskoville tulee kertoa uskosta ei taistella heitä vastaan ase kädessä.
Poliisi ja virkavalta on eriasia.
Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa että kaikki pelastuisivat.

...tätä omantunnon kysymyksenä. Jos vakaumuksesi sotii sitä vastaan, että et voi mennä, niin en suosittele aseellista palvelusta. Mutta jos näet, että voit olla hyödyksi sillä tavalla yhteiskunnalle ja Jumalalle niin mikä ettei.

Minä itse en menisi armeijaan. Olen hellari,en asetta ottais.

Minä olen itse käynyt armeijan ennen uskoon tuloa. Sen jälkeen minut kutsuttiin kertausharjoituksiin ja siellä sitten koin että tämä aseellinen palvelus on minun omantunnon vastaista. Siis kokemuksesta sain tähän vastauksen.
Kertausharjoituksen jälkeen sitten kävin esikunnassa ilmoittamassa että en halua enää palvella aseellisenä. Kutsuja ei ole tullut sen jälkeen.
Sinun on hyvä miettiä oma näkemys asiasta, ennenkuin päätät mitä teet.
En usko että armeijaan meno on syntiä. Onhan niitä erilaisia ammatteja jotka sopii toiselle mutta toinen ei menisi millään.

kunhan ei ota asetta, armeijassa on paljon muitakin tehtäviä, kuin tapaa, sodanaikanakin, ja taatusti yhtä vaarallisia, että ei siinä ole kysymys peluruudesta.
Painaa vaan etulinjaan hakemaan haavoituneita ja viemään muonaa tulilinjaan, ja siellä juuri uskovaisia tarvitaankin, että Herra varjelee ja apu menee perille turvallisesti, asenne se on tämäkin !