Kapille tiedoksi. Keskusta on paras

Olenhan sen jo sanonut omassa avauksesani:


>> ”Sen mää ymmärrän, jos rakastaa nätei flikoi, mut kui helvetin tavalla sit voi oikein rakastaa rätei ja lumpui”, ihmetteli Tuntemattoman sotilaan Hietanen saappaiden antamista pihdannutta ”rättimikko” Mäkilää. Ihan samoin voisi ihmetellä sitä, miten joku voi rakastaa jotakin puoluetta!

Täällä moni kepulainen todellakin puhuu kepulle ukuleleäänellä sellaista kuutamomuhennosta, jota meikä nuoruudessaan – ja vähän vanhempanakin – on puhunut vai kauniille naiselle, kun on pitänyt häntä hellästi kädestä – ei puristaen – ja kohta on käyty sielukkaiksi ja suudeltu ja…

No, miksipä kertoisin enempää niille, joilla ei ole kokemusta noista asioista eikä siis ymmärrystäkään niihin. On vain puolue. Keskusta, jonka nimikin lausutaan hellästi kuiskaten, kuten meikä on lausunut aikoinaan nimiä Liisa, Maija, Laila, Kaarina, Virpi, Anneli, Margit, Gila, Maila, Marita.. - no, joko taas sorrun puhumaan asioista, joita eivät ymmärrä ne, joilla on vain – Keskusta! Se kaikista rakkain! Paras kaikista!!!

Perverssiyden huipentuma ei ehkä olekaan se, että virkamies sekaantuu papereihinsa, vaan se että joku rakastuu puolueeseensa tuolla tavalla. Eikä se rakkaus aina ole suinkaan platoonista, vaan hyvinkin intohimoista. Joskus kuulostaa siltä, kuin asianomainen olisi orgasmin partaalla puolueestaan puhuessaan. Ja miespuolisen kepulaisen suhteessa Mattiin on ihan homoeroottista latausta!

Jämpti on niin!