moi kaikki!
olen tässä nyt miettinyt että mitä moraalisia ja eettisiä ongelmia siinä on?
Kiitos kaikille jotka jaksaisivat minua auttaa, kiitos!:)
olen tässä nyt miettinyt että mitä moraalisia ja eettisiä ongelmia siinä on?
Kiitos kaikille jotka jaksaisivat minua auttaa, kiitos!:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se kakkein tärkein pointti siinä on:
Jumala antoi meille elämän, loi meidät äitimme
kohdussa solu solulta. Hänen kämmenellään me olemme ja elämme, vain Hänen tiedossaan on myös
se, miten pitkäksi Hän on elämämme suunnitellut.
Eli tekijänoikeuskysymyshän tämä on.
Jumalalla on tekijänoikeudet meihin.
Siinä mielessä ihmisellä ei ole oikeutta tarttua omaan tai toisen elämään ja päättää sen lopettamisesta itse.
Ihminen, joka on tuskassa, ei näe eikä muista sitä kaikkein tärkeintä: Hän on Jumalan kämmenellä kuin pieni linnunpoikanen, yhtä avuton, yhtä neuvoton. Ja se on hyvä paikka,
paikka levätä, paikka luovuttaa oma yrittäminen,
paikka katsoa, miten Jumala ratkaisee tilanteet.
Olen itse käynyt kerran rajan takana. Osotin poikaamme silloin, oli kaunis kesäaamu, kello seitsemän maissa. Mieheni heräsi, tajusi, etten hengitä. Hän alkoi ravistella minua ja sai
aikansa ravisteltuaan minut hereille. Ensimmäinen, mitä tajusin, oli, että sydämeni alkoi lyödä, mutta sen rytmi oli sekaisin. Mutta mitä minulle tapahtui tuona aikana, kun kävin rajan takana? Menin pitkää, tummaa tunnelia pitkin, sen toisessa päässä loisti valo. Kun pääsin lähelle, tajusin, että seison
Jeesuksen edessä ehkä noin 2 metrin päässä.
Hänellä oli keltaista ja valkeaa hohtavaa valoa
loistavat vaatteet, tai siis Hänen hahmonsa oli sen muotoinen, Hänhän oli henkiruumiissa.
Mutta se rakkaus, mikä Hänestä virtasi, oli niin suunnattoman suuri, että en ole mitään sen kaltaista kokenut täällä maan päällä.
Kun heräsin sitten siitä, olin miehelleni 3 -4 päivää vihainen, koska hän herätti minut. Niin vaikea minun oli erota tuosta rakkaudesta.
Päivien kuluessa tunne himmeni ja palasin täysin tämme maanpäälliseen elämään. (Olin tullut uskoon muutamaa kuukautta ennen tätä kokemusta).
Se, mitä haluan sanoa, on , että taivas ja
helvetti ovat totta ja vaikka olisi kuinka vaikeaa, kannattaa muistaa, että elämä on Jumalan käsissä rukoilla Häneltä apua.
Kun Jeesus aikanaan kuoli ristillä, Hän kuoli meidän kaikkien syntien ja sairauksien puolesta, eikä niin isoa ongelmaa maan päällä tulekaan, etteikö Jeesuksen sovitustyö koskisi sitäkin.
Muita pointteja:
Muistan erään miehen, jonka isä oli tehnyt
itsemurhan hänen ollessaan pieni. Vielä aikuisena miehenäkin tällä ihmisellä oli sisällään se pienen pojan tuska, kun hän oli tajunnut, mitä isä oli tehnyt. Me olemme vastuussa omaisillemme ja muillekin ihmisille siitä, että emme tuhoa omaa emmekä muiden elämää ja unelmia, vaan omalta osaltamme olemme rakentamassa luomakuntaa ja ihmiskuntaa.
Oliko se Luther, joka joskus totesi, että tapahtuipa huomenna mitä tahansa, tänään kannattaa istuttaa omenapuu.
Muistan oman isäni kuolemasta, kuinka hänen sairastuttuaan syöpään huhtikuussa tuli hyvin pian Jumalalta sanat: Juhannukselta kaikki on ohi. Olimme isän lähelllä viimeiset ajat ja varsinkin muutama viimeinen viikko oli tosi
kivulloinen, Veljeni vaimo, joka on sairaanhoitaja koulutukseltaan, joutui menemään terveyskeskukseen ja vaatimalla vaatimaan lisää kipulääkitystä sanoen, että heillä ei hänen omassa työpaikassaan ole tapana rääkätä kuolevia liioilla kivuilla. Vaikka saimme lisälääkitystä, isän kivut olivt ajoittain kovat. Juhannuksen hän kuitenkin oli kotona, ajoitain tajuissaan, ajoittain tajuttomana.
Puolilta päivin, silloin kun suvullamme oli tapana tulla juhannuskahville, isällä oli selkeä hetki, hän hymyili ja jutteli vielä hetken. Sen jälkeen tuli syvä tajuttomuus ja hän kuoli pari päivää juhannuksen jälkeen. Juhannukselta kaikki on ohi, sanoi Jumala huhtikuussa.Ei juhannuksena, vaan juhannukselta, juhannuksen jälkeisinä päivinä, tiistaina silloin.
Aivan niin kuin maalla ennen lähdettiin heinäntekoon juhannukselta, siis juhannuksen jälkeisinä päivinä.
Ainakin isäni veljen vaimolle, joka oli menettänyt
oman aviomiehensä jo nuorena, isän näkeminen vielä kerran iloisena ja hymyilevänä oli hyvin tärkeä. Se jotenkin puhdisti ne synkät muistot, mitä hänellä oli oman miehensä sairastamisesta ja kuolemasta.
Reilut vuosi sitten saatoimme viimeiset viikot
sairaalassa ystäväni uskovaa äitiä. Louppuvaiheessa Jumala eräänä päivänä sanoi: Hän on syvän tajuton, mutta hänen henkensä vaikuttaa yhä osastolla!
Jumalan mittakaava on niin erilainen kuin meidän!
Hänelle tajuton hiipuva mummokin on suunnattoman arvokas jalokivi. Me kaikki olemme Hänelle arvokkaita ja rakkaita, ketään Hän ei halua menettää saatanan pettämänä, vaan
haluaa nähdä meidät taivaassa.
Taistellaan kirkkauteen, vaikka välillä vaikeaa
onkin! Yön jälkeen sarastaa aamu.
Siunausta sinulle!
Kiitos mahtavasta kirjoituksestasi. En ole yleensä käynyt tällä keskustelupalstalla. Järkyttävää ja riipaisevaa vain, että avauksen tekijälle, ei aiheen vakavuudesta huolimatta, kenelläkään ollut sinua ennen mitään sanottavaa... En saata ymmärtää ihmisten välinpitämättömyyttä. Maailma on kohta jo pahemmassa jamassa, kuin mitä on ollut pimeimpänäkään pakanuuden aikana...
Olen varsin huvittunut sunnyriverin tekijänoikeus vertauksesta. Ihminen on evoluution tuotos, ei niinkään ihmisen mielikuvitusolennon tuotos.
Mielestäni ihmisellä on täydellinen autonomia omaan ruumiiseensa olkoon se sitten itsemurha taikka abortti.
Minkään auktoriteetin ei tulisi estää sinua tekemästä omalle ruumiillesi mitä tahdot.
Hyvin runollisesti sunnyriver vetosi jumalaan, jeesukseen tai johkin muuhun mystiseen asiaan.
Ehkä tämä käsitys luo lohtua ihmisille jotka ovat liian heikkoja luomaan sisältöä omaan elämäänsä.
Ihminen ei ole ikuinen olento, miksi meidän pitäisi olla ikuisia? Jotkut eivät ehkä pysty käsittämään sitä, että tämä hetki jota me nyt elämme on se hetki joka meillä on. Meidän täytyy elää jokainen päivä täysillä sillä tämä on kaikki mitä meillä on.
Tästä aiheesta voisin kirjoittaa ties kuinka paljon, mutta selvää olkoon se, että SINÄ ja vain SINÄ päätät mitä teet itsellesi. Ei jumala, allah, thor, xenu, buddha, shiva tai ukko ylijumala.
Niin, Luoja ja luotu on. Luoja on luonut meidät ja meidän ajatuksemme. Me siis olemme luotuja,
meidän ajatuksemme eivät pysty ymmärtämään kuin rahtusen verran Jumalan suuruudesta. Minä ainakin jätän koko yrittämisenkin, ihmettelen ja kiitän vain Häntä.
Totta, ihmisellä on vapaa tahto, mutta siitä on myös seurauksensa. Elämän puolella olemisesta, toisten auttamisesta, hyvistä sanoista seuraa
hyvää. Toisen elämän lopettamisesta seuraa aina rangaistus, on se sitten iso miehen körilös, jota tulee viinapäossäään tapellessa huitaistua puukolla tai on se pieni viaton muutaman päivän tai kuukauden ikäinen sikiö, joka abortoidaan. Jos tapat tappelukaverisi, olet vankilassa. Jos tapat pienen viattoman sikiön, joka ei pysty puolustautumaan, saat maata yhteiskunnan kustannuksella valkoisten lakanoiden keskellä vuorokauden, lääkäri avustaa sinua murhassa ja hoitoapulaiset tuovat sinulle vuoteeseen aamupalan ja ruuan kuin parhaasakin hotellissa. Tuomiolta et kuitenkaan välty aborttitilanteessakaan.
Mitä kylvät, sitä niität.
Tiedän perheitä, jossa on edellisessä sukupolvessa tehty aborttiratkaisu ja nyt seuraavassa sukupolvessa sama on toistunut.
Samalla nämä naiset ovat kuitenkin jääneet syyllisyytensä loukkuun ja heidän on vaikea
olla sukulaislastenkin kanssa. He välttelevät lapsia ja hermot menevät kireälle heti, kun joutuu samaan pöytäänkin istumaan. Seurauksena siis on, että näillä lapsilla ei ole tätiä,
joka ottaisi syliin, perheiden väliset suhteet ovat jäätävän viileitä.
Olen myös nähnyt vanhuksia, jotka ovat pystyneet käymään tämän asian Luojansa kanssa läpi ja
kokeneet anteeksiannon ja -saamisen tuoman vapautuksen. Silloin ovat pitänyt paikkansa se,
mitä Jumala vuosikausia aikaisemmin oli luvannut:
"Minä teen hänestä ihanana isoäidin."
Aikaisemmin tein paljon keikkatyötä sairaaloissa, välillä akuutilla, välillä suljetulla mielenterveysosastolla. Muistan naisen, joka oli äärimmäisen kohtelias ja sivistynyt, pukeutui viimeisen päälle huolitellusti ja kuitenkin hoitsut sanoivat töihin tullessani: "Älä koskaan käännä selkääsi hänelle,
hän on hengenvaarallinen." Vaikea sitä oli uskoa,
mutta niin vain yhtenä aamuna helvetti pääsi valloilleen, tästä sivistyksen helmestä oli yhtäkkiä jäljellä vain raivoava itselleen ja toisille hengenvaarallinen ihmisraunio. Ihmettelin sitä, oli tosiaan ymmälläni. Kysyin Jumalalta ja hän vastasi ykskantaan: "Hän on täällä abortin takia, hän ei kestänyt sitä.
Näiden seinien sisäpuolella on monta , jotka ovat täällä abortin takia." Ei Jumalan ääni tuomitseva ollut, enemmänkin surullinen.
Tuomio on, emme me siitä mihinkään pääse.
Joskus saattaa vuosikausia mennä ulkoisesti hyvin abortin jälkeen, mutta jossakin vaiheessa
ihmisen sisin ja menneisyyden haamut vaativat osansa ja silloin ihminen on heikoilla.
Muistan erään miehen, joka oli Keski-Euroopassa sekoillut huumeisiin ja lopulta päätynyt tyttöystävänsä kanssa aborttiin. Hän palasi Suomeen, mutta voimat pettivät, hän oli jatkuvan itsemurhariskin takia hoidossa . Rukoilimme ystäväni kanssa hänen puolestaan useita kuukausia, tuntui, että mikään ei auta.
Viimein ystäväni näki unen, jossa oli tämä mies ja hänellä oli pieni vaaleanpunainen arkku
piilossa. Ystäväni kysyi, mitä tämä merkitsi.
Mies kertoi, että he olivat tyttöustävän kanssa
tehneet abortin. Ja kun tämä asia rukouksessa
käytiin läpi ja mies sai pyytää Jumalalta anteeksi tekoaan, hän vapautui tuosta itsemurhakierteestä. Muutenkin hän vahvistui ja tuli kyllä sitten muutaman vuoden päästä uskoonkin, vaikkakaan ei silloin. Jumala hoisi kaikkein akuuteimman eli itsemurhariskin ensin pois ja antoi kaverin muuten kypsyä hiljalleen omaa vauhtiaan.
Siitä elämän sisällöstä, sitä olisi kyllä ihan tarpeeksi muutenkin, en minä ainakaan sisällön takia Jumalaa aikanani etsinyt. Vaikka toisaalta, Jumala haluaa olla meille kaikkein läheisin, numero yksi elämässämme, kaikkein rakkain. Jos kaikkein rakkain, jokka on kaikki maailman rakkaus hallussaan, puuttuu, niin silloin puuttuu paljon.
On tärkeää elää tämä hetki täysillä, niin että mikään katkeruus tai pahantuulisuus ei pääse
viemään meiltä näitä kauniita päiviä, mutta on myös iäisyys ja siitä olen onnellinen. Rajan takana käytyäni tiedän, mitä on odottamsssa.
Ja se on totisesti paljon parempaa kuin paraskaan huippupäivämme täällä!
Nimenomaan niin on, että meistä jokainen päättää joka hetki, olemmeko elämän vai kuoleman puolella, rakennammeko vai tuhoammeko. Se on toisaalta meidän raskas vastuumme. On epäjumalia ja kaiken maailman henkiä, mutta on vain yksi Jumala, rakastava persoona, jonka läheisyyteen meidät on luotu, jos itse sitä haluamme. Jumala ei halunnut klooneja, vaan Hän antoi meille vapaan tahdon. Ja jos haluamme sitä, hän saamme myös voiman sen toteuttamiseen. Ratkaisu on edelleenkin meidän.