Jos olisi joku objektiivinen ulkopuolinen asiantuntija, joka kävi
tutkimassa Suomen sähkön tuotannon, jakelun ja myynnin tilan
1980-luvun lopulla ja joka palaisi reissultaan uudestaan nyt maahaan ,
niin hän toteaisi: ?Ei tässä näin pitänyt käydä?.
Suomen sähköstä yli 50% tuotetaan ydinenergialla ja vesivoimalla. Näin
tuotetun energian tuotantokustannukset ovat erittäin pienet vertattuna
sähkön myyntihintaan. Etenkin vesivoimassa voittokate voi olla jopa
80-90%.
Suuret Pohjois-Suomen vesivoimalat perustettiin aikoinaan valtion
tuella, minkä yksi tähtiluomus oli IVO. Viimeisimpiä ns.
vesistöjärjestelyhankkeita, Etäpohjanmaan jokirakentamisen jälkeen,
oli Kalajoen säännöstely Hautaperän altaineen, jonka putouskorkeus on
noin 10 m. Pohjanmaan, lähes tasamaalle perustetut, hankkeet
perusteltiin saatavalla vesivoimalla.
Summa summaruma, kaikkia valtion tukemia vesistöjärjestyshankkeita
pääasiassa perusteltiin aikoinaan budjetissa sähkön tuotannon eduilla.
Asialla olivat TVH, maataloushallitus ja vesihallitus, vuoronperään.
Nyt monet paikalliset, valtion aikoinaan tukemat, vesivoimayhtiöt on
myyty suurille ulkomaalaisille energiajäteille joen asukkaille
jäädessä vain pilatut vesistöt ja korkea sähkön hinta, ja IVO on
monien, osin arveluttavien, vaihein jälkeen muutettu Fortum oyj:ksi,
josta valtio omistaa yli puolet.
Kaikki tämä on tehty globalisaation ja kansainvälisten markkinoiden
nimissä.
Missä ne sähkömarkkinat ovat ja kuka niitä tarvitsee?
Kiivas sähköglobalisaatikko sanoisi, että ne ovat futuureissa,
sopimuksissa, joilla sähköyhtiöt käyvät kauppaa kilowattitunneista, ja
että päästöoikeuksien osto ja niukka vesitilanne nostavat sähkön
markkinahintaa. Kaikkien yhtiöiden on seurattava markkinoita.
Valtiovallan sähkönmyyjä nyökyttelisi tähän ja sanoisi, että Fortumin
kaltaisten yhtiöiden on myytävä sähköä myös markkinahintaan, ovathan
ne pörssiyhtiöitä.
Fortum, joka 90%:sti tuottaa sähkönsä ydinvoimalla ja vesivoimalla,
tarvitsematta päästöoikeuksia, tulouttaa valtiolle tänä vuonna noin
650 milj. euroa ja johdolle optiot.
Kansalainen sanoisi, että voittorahat kuuluvat meille, sillä mehän
rakensimme maan, sähkö on melkein yhtä tärkeää kuin puhdas ilma eikä
mikään Valmetin veturin moottori, ei siitä saa periä ylihintaa, josta
suuri osa valuu harvojen taskuihin lisäten tuloeroja. Kansalainen
lisäisi vielä, että Suomi on kylmä ja harvaan asuttu maa, jossa halpa
sähkö on yksi korkean elintason ehdoton edellytys, toisin kuin
Keski-Euroopassa, puhumatakaan Etelän maissa, joissa sää on lämmin ja
aurinko paistaa.
Sähkömarkkinoita ei kuluttaja tarvitsekaan, vaan niitä tarvitsevat
sähkön tuottajat ja myyjät perustellakseen ylisuuria tariffejaan
keinotekoisilla markkinahinnoilla.
Ei sähköpörssi ole mikään pörssi, jossa tarjonta ja kysyntä kohtaavat,
sillä sama yhtiö voi olla samassa tuotteessa (kWh) samaan aikaan sekä
myyjä että ostaja, eikä tavallisella kansalaisella ole asiaa sinne.
Asian kummallisuutta lisää vielä se, ettei sähkö ole kenkään keksintö,
vaan luonnon ilmiö ja voimavara. Sähkön myynnissä on vähän samanlaisia
piirteitä, jossa päiväntasaajalla asuva joutuisi maksamaan veroa
siitä, että siellä maapallon kehänopeus on suurin.
Kun sähköpörssi on kuluttajalle abstrakti bisnestermi vailla sisältöä
ja mystiset sähkömarkkinahinnat ovat asettuneet tuotantokuluista
irrallaan olevalle hintatasolle, johon kuluttaja ei pysty
tarjouspyynnöillään vaikuttamaan, niin mitä hänen pitäisi tehdä?
Valtiovaltaa ja kuntasektoria hänen on turha pyytää avuksi, koska ne
itse ovat asianosaisia omine markkinahintoineen ja
tuottavuusvaatimuksineen. Ainoastaan siinä tapauksessa mainitut tahot
voivat auttaa, jos ne myyvät sähköä omakustannushintaan, mitä tuskin
tekevät.
Ensi alkuun kuluttajat voisivat järjestäytyä yhdeksi suureksi
Kotisähkö ry:ksi, joka ostaisi tarjousten perusteella sähköfutuureja
sähköntuottajilta, ja myöhemmin suoraan sähköä pörssistä, jos
sellainen pörssi jostain löytyy. Kaukana tulevaisuudessa Kotisähkö ry
voisi itsekin tuottaa sähköä, kuten Teollisuuden Voima oy.
Omakotitaloyhdistysten neuvottelemat sähkösopimukset hyvä alku, mutta
ne toimivat aivan liian pienissä mittakaavoissa.
Sähkön hinnan korottajat lähtevät sitä, että jos haitta on pieni ja
jakautuu miljoonille kärsijöille, niin kuka ei viitsi valittaa. Tämä
kupla on puhkaistava.
tutkimassa Suomen sähkön tuotannon, jakelun ja myynnin tilan
1980-luvun lopulla ja joka palaisi reissultaan uudestaan nyt maahaan ,
niin hän toteaisi: ?Ei tässä näin pitänyt käydä?.
Suomen sähköstä yli 50% tuotetaan ydinenergialla ja vesivoimalla. Näin
tuotetun energian tuotantokustannukset ovat erittäin pienet vertattuna
sähkön myyntihintaan. Etenkin vesivoimassa voittokate voi olla jopa
80-90%.
Suuret Pohjois-Suomen vesivoimalat perustettiin aikoinaan valtion
tuella, minkä yksi tähtiluomus oli IVO. Viimeisimpiä ns.
vesistöjärjestelyhankkeita, Etäpohjanmaan jokirakentamisen jälkeen,
oli Kalajoen säännöstely Hautaperän altaineen, jonka putouskorkeus on
noin 10 m. Pohjanmaan, lähes tasamaalle perustetut, hankkeet
perusteltiin saatavalla vesivoimalla.
Summa summaruma, kaikkia valtion tukemia vesistöjärjestyshankkeita
pääasiassa perusteltiin aikoinaan budjetissa sähkön tuotannon eduilla.
Asialla olivat TVH, maataloushallitus ja vesihallitus, vuoronperään.
Nyt monet paikalliset, valtion aikoinaan tukemat, vesivoimayhtiöt on
myyty suurille ulkomaalaisille energiajäteille joen asukkaille
jäädessä vain pilatut vesistöt ja korkea sähkön hinta, ja IVO on
monien, osin arveluttavien, vaihein jälkeen muutettu Fortum oyj:ksi,
josta valtio omistaa yli puolet.
Kaikki tämä on tehty globalisaation ja kansainvälisten markkinoiden
nimissä.
Missä ne sähkömarkkinat ovat ja kuka niitä tarvitsee?
Kiivas sähköglobalisaatikko sanoisi, että ne ovat futuureissa,
sopimuksissa, joilla sähköyhtiöt käyvät kauppaa kilowattitunneista, ja
että päästöoikeuksien osto ja niukka vesitilanne nostavat sähkön
markkinahintaa. Kaikkien yhtiöiden on seurattava markkinoita.
Valtiovallan sähkönmyyjä nyökyttelisi tähän ja sanoisi, että Fortumin
kaltaisten yhtiöiden on myytävä sähköä myös markkinahintaan, ovathan
ne pörssiyhtiöitä.
Fortum, joka 90%:sti tuottaa sähkönsä ydinvoimalla ja vesivoimalla,
tarvitsematta päästöoikeuksia, tulouttaa valtiolle tänä vuonna noin
650 milj. euroa ja johdolle optiot.
Kansalainen sanoisi, että voittorahat kuuluvat meille, sillä mehän
rakensimme maan, sähkö on melkein yhtä tärkeää kuin puhdas ilma eikä
mikään Valmetin veturin moottori, ei siitä saa periä ylihintaa, josta
suuri osa valuu harvojen taskuihin lisäten tuloeroja. Kansalainen
lisäisi vielä, että Suomi on kylmä ja harvaan asuttu maa, jossa halpa
sähkö on yksi korkean elintason ehdoton edellytys, toisin kuin
Keski-Euroopassa, puhumatakaan Etelän maissa, joissa sää on lämmin ja
aurinko paistaa.
Sähkömarkkinoita ei kuluttaja tarvitsekaan, vaan niitä tarvitsevat
sähkön tuottajat ja myyjät perustellakseen ylisuuria tariffejaan
keinotekoisilla markkinahinnoilla.
Ei sähköpörssi ole mikään pörssi, jossa tarjonta ja kysyntä kohtaavat,
sillä sama yhtiö voi olla samassa tuotteessa (kWh) samaan aikaan sekä
myyjä että ostaja, eikä tavallisella kansalaisella ole asiaa sinne.
Asian kummallisuutta lisää vielä se, ettei sähkö ole kenkään keksintö,
vaan luonnon ilmiö ja voimavara. Sähkön myynnissä on vähän samanlaisia
piirteitä, jossa päiväntasaajalla asuva joutuisi maksamaan veroa
siitä, että siellä maapallon kehänopeus on suurin.
Kun sähköpörssi on kuluttajalle abstrakti bisnestermi vailla sisältöä
ja mystiset sähkömarkkinahinnat ovat asettuneet tuotantokuluista
irrallaan olevalle hintatasolle, johon kuluttaja ei pysty
tarjouspyynnöillään vaikuttamaan, niin mitä hänen pitäisi tehdä?
Valtiovaltaa ja kuntasektoria hänen on turha pyytää avuksi, koska ne
itse ovat asianosaisia omine markkinahintoineen ja
tuottavuusvaatimuksineen. Ainoastaan siinä tapauksessa mainitut tahot
voivat auttaa, jos ne myyvät sähköä omakustannushintaan, mitä tuskin
tekevät.
Ensi alkuun kuluttajat voisivat järjestäytyä yhdeksi suureksi
Kotisähkö ry:ksi, joka ostaisi tarjousten perusteella sähköfutuureja
sähköntuottajilta, ja myöhemmin suoraan sähköä pörssistä, jos
sellainen pörssi jostain löytyy. Kaukana tulevaisuudessa Kotisähkö ry
voisi itsekin tuottaa sähköä, kuten Teollisuuden Voima oy.
Omakotitaloyhdistysten neuvottelemat sähkösopimukset hyvä alku, mutta
ne toimivat aivan liian pienissä mittakaavoissa.
Sähkön hinnan korottajat lähtevät sitä, että jos haitta on pieni ja
jakautuu miljoonille kärsijöille, niin kuka ei viitsi valittaa. Tämä
kupla on puhkaistava.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.