Abortti

Luoja antoi alkujaan koko ihmiskunnalle velvoitteen karttaa veren syömistä: "Kaikki mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; – – Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on." (1. Mooseksen kirja 9:3, 4) Veri oli pyhää ja sitä voitaisiin siksi käyttää vain uhriksi. Jollei sitä käytetty sillä tavoin, se oli määrä vuodattaa maahan:

3. Mooseksen kirja 17:13, 14 UM:
"13 Kun joku mies Israelin pojista tai keskuudessanne asustava muukalaisasukas metsästäessään pyydystää syötävän villieläimen tai linnun, hänen on vuodatettava sen veri pois ja peitettävä se tomuun. 14 Sillä kaikenlaisen lihan sielu on sen veri siinä olevan sielun perusteella. Sen vuoksi sanoin Israelin pojille: "Ette saa syödä minkäänlaisen lihan verta, koska kaikenlaisen lihan sielu on sen veri. Jokainen sitä syövä karsitaan pois."

5. Mooseksen kirja 12:15, 16
"15 Kuitenkin milloin vain sielusi haluaa, voit teurastaa, ja lihaa sinun on syötävä Jehovan, sinun Jumalasi, siunauksen mukaan, jonka hän on sinulle antanut, kaikkien porttiesi sisäpuolella. Epäpuhdas ja puhdas voivat syödä sitä, kuten gasellia ja jalohirveä. 16 Ainoastaan verta ette saa syödä. Sinun tulee vuodattaa se maahan kuin vesi."



Tämä ei ollut pelkkä vain juutalaisille annettu väliaikainen rajoitus. Tarve pidättyä verestä esitettiin uudelleen kristityille:

Apostolien teot 21:25 UM:
"28 Sillä pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: 29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!"

Heidän ympärillään Rooman valtakunnassa Jumalan lain rikkominen oli tavallista, koska ihmiset söivät veriruokia. Sitä rikottiin myös "lääketieteellisistä" syistä; Tertullianus kertoo, että jotkut miehet joivat verta, koska he ajattelivat sen voivan parantaa kaatumataudin. 'He hörppivät ahneen janoisina areenalla tapettujen rikollisten verta.' Hän lisäsi: "Hävetkää inhottavia tapojanne kristittyjen edessä, joilla ei ole edes eläinten verta aterioillaan." - Lukijoiden kysymyksiä, 1. kesäkuuta 90, Vartiotorni.

Kristittyjä koeteltiin myös veren suhteen, sillä Raamattu käskee heidän 'karttaa verta'. (Apostolien teot 15:20)

Tertullianus, latinalainen teologi kolmannelta vuosisadalta, kertoo että epileptikot joivat surmattujen gladiaattorien tuoretta verta olettaen sitä parannuskeinoksi vaivaansa. Mutta nauttivatko silloiset kristityt verta tuollaisesta "lääketieteellisestä" syystä? Eivät missään tapauksessa. Tertullianus lisäsi, että 'kristityt eivät syöneet edes eläinten verta'. Itse asiassa kun roomalaiset virkailijat halusivat saada selville, oliko joku todella kristitty, he painostivat häntä syömään verimakkaraa, koska he tiesivät, ettei aito kristitty söisi sitä edes kuolemanrangaistuksen uhalla. Tämä on huomionarvoista, sillä nykyäänkin Jehovan kristityt todistajat kieltäytyvät ottamasta itseensä verta missään muodossa.


Nyt me voisimme kysyä: halveksivatko nuo varhaiskristityt elämää tai halusivatko he olla marttyyreja? Eivät, vaan Rooman valtakunnan viranomaiset pakottivat heidät ja heidän lapsensa kuolemaan. Ja emmekö me kunnioitakin näiden antaumuksellisten kristittyjen muistoa, jotka tiesivät sen, että kuten paavi hiljattain sanoi toimiminen vastoin omaatuntoaan olisi ollut pahempaa kuin kuolema?


Jos jostakusta tuntuu, että tämä on aivan eri asia kuin lääketieteelliset ratkaisut, niin on hyvä panna merkille, mitä tri D. N. Goldstein kirjoitti:
"Lääkärit, jotka ottavat tämän kannan [pakottavat ihmisiä alistumaan hoitoon, josta he kieltäytyvät], ovat kieltäneet kaikkien niiden marttyyrien uhrit, jotka ovat kirkastaneet historiaa omistautumalla ylinnä periaatteelle vieläpä oman henkensäkin kustannuksella. Ne potilaat, jotka valitsevat varman kuoleman mieluummin kuin rikkovat uskonnollisen omantunnonesteen, ovat näet samaa ainesta kuin ne, jotka maksoivat – – hengellään – – mieluummin kuin ottivat [pakollisen] kasteen. – – Yhdenkään lääkärin ei pitäisi etsiä lainopillista apua pelastaakseen ruumiin tuhoamalla sielun. Potilaan elämä on hänen omansa." – The Wisconsin Medical Journal.

Koska verestä annettu laki liittyi Jumalan julkilausumaan, joka korosti suurta kunnioitusta ihmiselämää kohtaan, niin voimme arvostaa rabbi Benno Jacobin huomioita:

"Sen tähden nuo kaksi kieltoa kuuluvat yhteen. Ne ovat kaikkein perustavimmat vaatimukset, jotka koskevat ihmisyyttä tämän sanan kirjaimellisessa mielessä. . . . Lupa syödä lihaa, mutta ilman sen verta, ja ihmisveren vuodattamista koskeva kielto osoittavat ihmisen paikan elollisten maailmassa . . . Yhteenvedoksi todettakoon: syy veren kieltämiseen on luonteeltaan moraalinen. . . . Myöhempi juutalaisuus katsoi tämän kohdan luoneen perusetiikan jokaiselle ihmisolennolle."(B. Jacob, Genesis (1974), toim. E. I. ja W. Jacob, s. 64.)

Viitatessaan Apostolien tekojen 15:28, 29:n säädökseen Tertullianus sanoo myös: "Me ymmärrämme 'verestä' annetun kiellon koskevan vielä enemmän ihmisverta." (The Ante-Nicene Fathers, IV osa, s. 85, 86.)