Moskova 24.7.1941 klo 10.30. - Riitta Lindholmin vetoomus Suomen naisille. " Suomen naiset, äidit, vaimot ja siskot! Minä suomalainen nainen, ammattiliiton jäsen , Neuvostoliitossa asuva, haluan kääntyä teidän puoleenne nyt, jolloin saksan facismin verinen palkkarenki Mannerheim ajaa poikianne, miehiänne ja veljiänne rikolliseen taisteluun Neuvostoliittoa vastaan. Mannerheim ja hänen kumppaninsa koettavat pettää suomen kansaa parjaamalla kamalasti Neuvostoliittoa ja lupaamalla paremman elämän sodan jälkeen. He koettavat salata seikkailunsa taruilla koko suomen kansan yhtenäisyydestä.
Mannerheimiläisiä valkoterroristeja välttääkseni poistuin kotimaastani ja siirryin Neuvostoliittoon. Olen työskennelly viimeajat räätälinä TYÖ-nimisessa kollektiivitaloudessa. Suomen naiset! Toistan vielä kerran: Älkää uskoko katalaa fascistista parjausta Neuvostoliitosta, älkää uskoko sellaista valetta, että suomalaiset eläisivät täällä huonosti ( Emme uskokaan, koska valtava enemmistö sinne menneistä ei elä lainkaan-J ). Voin vakuuttaa teille, että elämäni täällä on monin verroin parempaa kuin koskaan suomessa. Voin vakuuttaa etten joudu täällä koskaan työttömäksi.
Voin elää tuntematta levottomuutta huomisesta päivästä: minulla ei ole puutetta enemmän vaatteista kuin ravinnostakaan. valkoinen leipä ei ole meille, Neuvostoliiton talonpojille harvinaista herkkua, niin kuin se oli minulle suomessa asuessani. Yhtä hyvin elävät kollektiivitaloudessamme kaikki suomalaiset.
( Niin luulivat pulavuosina ne 12000, joista vain harvat pääsivät takaisin kertomaan asian todellisen laidan -J )
Ottakaamme esimerkiksi Matti Kaartinen. Suomessa asuessaan hän ei omistanut mitään, työskenteli jonkun kauppiaan palkkatyöläisenä. Nyt Kaartisella on lehmiä ja sikoja. Hänellä on niin paljon maataloustuotteita, että voi myydä niitä säännöllisesti kaupunkiin.
Toinen suomalainen työläinen Esa Veijalainen, joka samoin kuin minäkin taisteli vuonna 1918 punakaartin riveissä, omistaa nykyään hyvän talon ja elää vauraasti. Veijalaista kunnioittavat kaikki paikkakunnan asukkaat. Hänet valittiin jokin aika sitten asutusalueen neuvoston jäseneksi. Veijalaisen poika päätti keskikoulun ja hänestä tuli täällä Neuvostoliitossa insinööri. ( myönnetään, että täällä kurjassa Suomessa ei vielä keskikoulusta suoraan pääse insinööriksi. Sellainen on mahdollista ainoastaan Neuvostolassa -J )
Viime vuosina ovat useimmat kollektiivitaloutemme jäsenistä rakentaneet omia talojaan. Niitä rakennetaan parhaillaankin sodasta huolimatta. Tänäkin vuonna tulemme korjaamaan runsaan sadon. "
Mannerheimiläisiä valkoterroristeja välttääkseni poistuin kotimaastani ja siirryin Neuvostoliittoon. Olen työskennelly viimeajat räätälinä TYÖ-nimisessa kollektiivitaloudessa. Suomen naiset! Toistan vielä kerran: Älkää uskoko katalaa fascistista parjausta Neuvostoliitosta, älkää uskoko sellaista valetta, että suomalaiset eläisivät täällä huonosti ( Emme uskokaan, koska valtava enemmistö sinne menneistä ei elä lainkaan-J ). Voin vakuuttaa teille, että elämäni täällä on monin verroin parempaa kuin koskaan suomessa. Voin vakuuttaa etten joudu täällä koskaan työttömäksi.
Voin elää tuntematta levottomuutta huomisesta päivästä: minulla ei ole puutetta enemmän vaatteista kuin ravinnostakaan. valkoinen leipä ei ole meille, Neuvostoliiton talonpojille harvinaista herkkua, niin kuin se oli minulle suomessa asuessani. Yhtä hyvin elävät kollektiivitaloudessamme kaikki suomalaiset.
( Niin luulivat pulavuosina ne 12000, joista vain harvat pääsivät takaisin kertomaan asian todellisen laidan -J )
Ottakaamme esimerkiksi Matti Kaartinen. Suomessa asuessaan hän ei omistanut mitään, työskenteli jonkun kauppiaan palkkatyöläisenä. Nyt Kaartisella on lehmiä ja sikoja. Hänellä on niin paljon maataloustuotteita, että voi myydä niitä säännöllisesti kaupunkiin.
Toinen suomalainen työläinen Esa Veijalainen, joka samoin kuin minäkin taisteli vuonna 1918 punakaartin riveissä, omistaa nykyään hyvän talon ja elää vauraasti. Veijalaista kunnioittavat kaikki paikkakunnan asukkaat. Hänet valittiin jokin aika sitten asutusalueen neuvoston jäseneksi. Veijalaisen poika päätti keskikoulun ja hänestä tuli täällä Neuvostoliitossa insinööri. ( myönnetään, että täällä kurjassa Suomessa ei vielä keskikoulusta suoraan pääse insinööriksi. Sellainen on mahdollista ainoastaan Neuvostolassa -J )
Viime vuosina ovat useimmat kollektiivitaloutemme jäsenistä rakentaneet omia talojaan. Niitä rakennetaan parhaillaankin sodasta huolimatta. Tänäkin vuonna tulemme korjaamaan runsaan sadon. "
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos JTTK näistä radiolähetysten muisteloista. Jottei totuus pääsisi unehtumaan. Kollektiivitalouksissa rakennettiin taloja jo 1941, onkohan valmista vieläkään? Lisää näitä.
Onko Sinulla Jahvetin kirja. Minullakin sellainen oli, vaan tuli lainattua ja sille tielle jäi.
Kirjasta olisi tarpeen saada uusintapainos. Joissakin kirjastoissa saattaa varastossa se olla. Valvontakomissio/kotikommunistithan sen aikanaan kielsivät.