Jos mua painaa syyllisyys synneistäni, vaikkapa olen joskus varastanut kaupasta, niin täytyykö mun mennä tunnustamaan varkauteni kauppaan, ja maksaa, vai riittääkö että ripittäydyn.
Mitä meidän pitää tekemän!
keltanokka
21853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
rippi-isältäsi, mitä sinun pitää tehdä. Koko tilannetta tuntematta, en osaa tämän enempää neuvoa. Tärkeää on tietysti myös se, että luovut tästä synnistä, etkä enää tee niin.
ja maksat kaupalle ja sitten vielä ripittäydyt. Jos sulla ei kantti kestä tehdä näin niin luuletko, että Jumala ei ole nähnyt varastamistasi?
Tjaa. En ole koskaan varastanut, mutta aika vaikea tuollainen tilanne on...
Pystyisitkö itse tuohon - kysyn vain...
Ei sitä kaikkia syntejä voi kuitenkaan tekemättömäksi tehdä tai maksaa takaisin...
Luuletko, ettei Jumala ole nähnyt sinun syntejäsi...esim. ilkeitä sanoja tms. Oletko ne kaikki "maksanut takaisin" ensin sille, jota olet loukannut vai mennyt suoraan "ripille" (katumuksen sakramentille).
Aika kova neuvo. Olen edelleen sitä mieltä, että kannattaa ensin puhua papin kanssa rauhassa, jotta koko elämäntilanne jne. voidaan käydä läpi ja miettiä parasta ratkaisua.
Ei saa olla liian jyrkkä. Täytyy myös miettiä, mitä tuosta ohjeesta seuraa...rikosilmoitus?...ei välttämättä kuitenkaan aina toivottu suunta elämälle...Itse olen sitä mieltä, että on maallinen laki ja on hengellinen laki. Jumala voi antaa anteeksi myös ne synnit, jotka rikkovat maallista lakia, mutta Jumala voi myös pidättää ne synnit, jotka eivät maallista lakia riko...
pitää pystyä seisomaan tekojensa takana. Tämä ei ole jyrkkyyttä, tämä on yksinkertainen periaate. Turha rimpuilla kun kakat ovat jo housuissa.
synnintunnustus saa olla pakopaikka, minne voi paeta vastuutaan. Jos en ole pyytänyt ilkeitä sanojani anteeksi ihmiseltä jolle ilkeilin en ole pyytänyt niitä anteeksi Jumalaltakaan.
Entäpä jos olenkin (siis allekirjoittanut) tehnyt varkautta pahemman synnin ja joutunut kantamaan siitä vastuun sen ihmisen edessä, jota olen loukannut pahemmin kuin ilkeillä sanoilla? Ehkäpä minullakin on jonkinlaista elämänkokemusta.
rikollisiin puuhiin kannattaa jo ETUKÄTEEN miettiä kiinnijäämisen mahdollisuutta. Siis esim. sitä rikosilmoitusta.
Minusta on rakkamaista vetäytyä Jumalan selän taakse. Mitä hyötyä on muka katua, mutta jättää korjaamatta sitä mitä on vielä tehtävissä?
En enää muista mitä teimme ennen koulua, mutta sen muistan lopun ikäni, että Äiti vei meidät takaisin kauppaan, jossa jouduimme selittämään törppöilyn ja pyytämään anteeksi. Asiasta ei sen koommin puhuttu.
Samaa mieltä. Sovi papin kanssa aika ja keskustele asiasta. Tarkoitan että varaa vaikka sellainen aika joka ei ole "ripittäytymisaika" vaan että on riittävästi aikaa käydä läpi tilannetta. Sitten voit papin kanssa sopia josko katumuksen sakramentti riittää, minkä jälkeen voit osallistua katumuksen sakramenttiin, saada synninpäästön ja antaa itsellesi anteeksi niin kuin Jumala on anteeksi antanut...sellaisia syntejä ei sovi muistella tai ainakaan niissä ei sovi rypeä, jotka on katumuksen sakramentilla poispyyhitty...
Jos olet tullut mielenmuutokseen, tahdot luopua synninteosta, niin käy synnintunnustuksella rippi-isän luona ja sitten yritä unohtaa koko juttu (siis se varastelu). Mennyttä emme voi muuttaa, niin se vain on. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tulevaisuuteen meillä on mahdollisuus vaikuttaa, ja tehdä siitä entistä parempi.
Tekisi mieleni sanoa kuten Jeesus, että mene, äläkä enää syntiä tee.
Kauppias, jolta varastetaan, menettää osan työnsä palkasta. Vähintä mitä voi edellyttää varkaalta on korvata aiheuttamansa vahinko.
Laki ei perustu koston periaatteelle, mutta siinä on aiheutetun vahingon korvausvelvollisuus. Todelliseen katumukseen kuuluu aina parannuksen lisäksi myös synneistä saadun hyödyn palauttaminen tai aiheutetun haitan poistaminen, jos se on mahdollista.
Lyhyesti ja yksinkertaisesti eli niin kuin pitääkin. Jos ei tuosta saa selkoa niin ei sitten mistään, kiitos asiallisesta vastauksesta!
tällaisia tapauksia varten, joten hän ei välttämättä menetä mitään. Pikku näpistys on pikku näpistys.
Enemmän tällaisessa tapauksessa menettää teon tekijä, sillä hän menettää itsekunnioituksensa, ja pahinta on, että näpistely voi tulla hänelle tavaksi, josta voi olla vaikea päästä eroon.
Jos ap kysyy asiaa tosissaan ja itsensä kannalta eikä vain teoreettisesti, hänen tulee mennä ripille ja keskustella asiasta rippi-isänsä kanssa. Tulee muistaa: joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä!
Jos rippi-isä sitten määrää, että ap:n on mentävä tunnustamaan asia kauppiaalle, niin hänen on tehtävä näin.
merkitystä?
"Kauppiaalla on vakuutus tällaisia tapauksia varten, joten hän ei välttämättä menetä mitään. Pikku näpistys on pikku näpistys."
Samalla logiikalla ei haittaa vaikka lapset rikkovat kaskovakuutettujen autojen ikkunat. Riittää, että pyytää papilta anteeksi.
Vakuutukset ovat kauppiaalle aina lisäkustannus ja korvausten hakemiseen menee työaikaa.
"Jos rippi-isä sitten määrää, että ap:n on mentävä tunnustamaan asia kauppiaalle, niin hänen on tehtävä näin."
Papit pätevyys päättyy teologisiin kysymyksiin. Jos hän antaa esimerkiksi lainopillisia tai terveyteen liittyviä ohjeita, ohittaa hän kirkkaasti toimivallan.
tapausta tarkemmin tuntematta antaa kovin yksityiskohtaisia neuvoja. Täällä on annettu hyvä neuvo keskustella asiasta rippi-isän kanssa. Jos ap kysyy asiaa tosissaan, niin kehotan häntä tekemään niin.
"Varastaminen ei ole väärin, sillä kauppiaalla on vakuutus."
"En minä oikeasti raiskannut, sillä tyttö oikeasti halusi sitä. Ei kai se muuten pukeutuisi kuin huora."
"Jumalanpilkasta ei pitäisi rangaista, sillä tekijät eivät ymmärrä tekoansa."
"Ei kai ihmistä oikeasti voi sattua, jos potkaisee. Sillä tavalla tehdään televisiossa."
"Totta kai pitää saada rakastaa muitakin vaikka olisi avioliitossa. Miten muuten voisi henkisesti kasvaa. Sitä paitsi me olemme täällä vain tämän kerran."
Minusta tuntuu, että ymmärtäminen on mennyt liian pitkälle. Riippumatta yhteiskunnassa ja kirkossa vallitsevasta asenteista jokaisen kristityn pitää elää kristillisesti. Vain lakeja, jotka ovat Raamattua vastaan, saa kristitty rikkoa ja silloinkin pitää harkita mikä on oikein. Viimeisellä tuomiolla SINÄ vastaat synneistäsi.
"Pikku näpistys on pikku näpistys."
Raamatussa ei puhuta näpistämisestä. Syntiä siellä kutsutaan oikealla nimellä. Pikku näpistys on suomeksi varkaus.
menetä mitään, no menettäähän vakuutusyhtiö ainakin
jotain, eikös tällainen kierre ole aika sairas.
"Tämän kierteen" ansiosta, kaikki vakuutuksen ottajat menettävät lopulta kohonneina vakuutus maksuina, eikös vääryys pidä korvata sen, joka on sen aiheuttanut.
Ei ole hyvä antaa tällaisissa asioissa yksityiskohtaisia neuvoja. Tuon vakuutusasian otin esiin siksi, että asiaa ei sovi liioitella, mutta ei toisaalta vähätelläkään. Hyvä ortodoksi noudattaa rippi-isänsä neuvoja. Näillä palstoilla asiasta kuin asiasta osataan näköjään kasvattaa iso ongelma.
ja Jumalan Sana vaatii.
tein, tulin aikoinaan synnintuntoon, ja kaikki tekemäni vääryydet painoivat mieltäni, varsinkin varastamiset.
Menin kauppaliikkeeseen josta olin varastanut, kerroin myymälävastaavalle tekoni,sovittiin hinta varastamastani tuotteesta, ja maksoin sen.
Myymälävastaava sanoi että jätetään asia tähän, sanoi arvostavansa ratkaisuani taputti selkään ja toivotti onnea valitsemalleni tielle.
Syyllisyyteni poistui kartaheitolla, oli onnellinen olo, vaikka täytyi kyllä tulla tosi nöyrälle paikalle, mutta tiesin että muuta mahdollisuutta ei ollut.
Eikös se ole niin että,Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille Hän antaa armon.
Parannuksen teko vaatii nöyryyttä, jos ei nöyrry voi säilyttää kasvonsa ihmisten silmissä, mutta Jumalaa ei voi pettää.
Tää voi olla kovaa tekstiä, näin jälkeenpäin voisin ajatella että Jumala kyllä antaa anteeksi,
mutta omatunto syyttää monesti jos kokee ettei ole sovittanut tai sopinut asioita.
Näin sielunvihollinen saa aiheen syyttää meitä,
ja kun elämme maailmassa, jossa rikomme kanssaihmisiä vastaan, niin täytynee myös sopia heidän kanssa asiat.
Uskon että Jumalakin voi antaa syyllisyyden painaa meitä, niinkauan kunnes sovimme asiat, koska silloin me teemme parannuksen soveliaita hedelmiä,
ja Jumalakin näkee että olemme tosissamme.
Sillä synnintunto ilman parannuksen tekemistä on epätoivoa.
On vapauttavaa lukea viestisi oikeamielisyys ja kaunistelematon rehellisyys. Asia on mahdollista hoitaa ilman suurta huomionnottoa. Kiitos!