Runo Äidille

Oma runonne Kyselijä?-nimimerkille oli myös erittäin vaikuttava. :) Luulenpa, että sinulla on useampia runoja pöytälaatikossa. Saisimmeko kuulla myös niitä?

Repo kirjoitti:

Oma runonne Kyselijä?-nimimerkille oli myös erittäin vaikuttava. :) Luulenpa, että sinulla on useampia runoja pöytälaatikossa. Saisimmeko kuulla myös niitä?

Jep, niitä on.. ja aika paljon.. kirjoittelen ihan milelläni aina, mutta joistakin runoista/biiseistä olen pitänyt todella paljon..
*menee hakemaan muistikirjansa*
No niin. *köh, köh*

Äiti Maa

Älä itke Äiti Maa
vaik' lapses sotii keskenään.
Ne ymmärtää tekonsa aikanaan.

Kai sä huomaat Äiti Maa.
Lapses tuhoo luontoa.
Eläimet ja vedet saastuvat
lastesi käsissä.

Ja mitä mä nään?
Pelkkää tuhoa vaan.
Ei me vielä olla kasvettu
pitämään
huolta maailmasta.

Ja Äiti Maa
sinä rakastat meitä
vaikka tuhoamme maailmaa.

Rakas Äiti Maa
hyvää sä tahdot vaan
silti sinun täytyy rangaista
meitä pahoista teoista.

Ja mitä mä nään?
Pelkkää tuhoa vaan.
Ei me olla vielä kasvettu
pitämään
huolta maailmasta.

Tuska viiltää sisälläin.
Kärsimystä tuhoa vain
me sulle aiheutetaan.
Rakas Äiti Maa..
Rakas Äiti Maa..

tämä oli kylläkin oma biisini, mutta kyllä se runonakin kelpaa..


Vanki Maan

Aina joku pyytää
mutta kukaan vastaa ei.
Aina joku anoo
mutta naamaan sylkäistään.
Kun vihdoin joku sanoo ei
mutta hänetkin maahan lyödään
uudestaan.
Hänet löydään
aina vaan.

On pakotettu sielu orjuuteen
nälkään ja kurjuuteen.
Ei kukaan saa vastata
pakko olis tietää kaikki.
On maa raiskattu ja pilattu.
Vedet keuhkoissani on tuhkaa
ei se saa
janoani sammumaan.
Ei se saa.

On järjen kahleet liian raskaat
on vaikea kävellä.
Joka kerta ruoskat iskee
nahan ne irti repii.
Sieluni on vanki maailman.
En pakoon pääse ikinä.
Kai mä jään
mä tähän nukkumaan.
Kai mä saan.

Jos vapaa oisin
kai lintu voisin olla.
Tähden alla nukkuisin
maailman loppuun asti.

Jos vapaa oisin
oisin mä tähdenlento.
Kirkaana mä loistaisin
maailman loppuun asti.

Mut oon mä vaan
vanki maan.
Olla saan
mä ainiaan.

No, ehkä mä nyt kuitenkin lopetan tämän viestin..
B*B niille, jotka jaksoivat lukea..

Repo kirjoitti:

Oma runonne Kyselijä?-nimimerkille oli myös erittäin vaikuttava. :) Luulenpa, että sinulla on useampia runoja pöytälaatikossa. Saisimmeko kuulla myös niitä?

Kai sen huomaa
luotu on mut tälläiseksi.
Erillaiseksi ystäväksesi,
tarinas laulajaksi.
Pienoiseksi unelmoijaksi.

Hei, kuuletko kaiun metsän?
Sen syvän henkäyksen?
Sielun silmin näätkö sen historian?
Sen sielun syvän säkeen.

Nukahda viereeni pieni unelmoija.
Unohda hetki.
Unohda kaikki.
Hei tähtitaivaan tuijottaja,
tuu mun luo,
naurus mulle suo.
Sä olet vielä tänä iltana
pieni unelmoija..
-------

Vedenpinnan kuvajainen,
sen synkkä sielu
saa suuni janoamaan
sen makeaa vettä.
(Ei liian makeaa se olisi.)
Yksin saa vaeltaa
ja jäädä miettimään
kuvajaista synkkää.
(Vain ajatus synkkä mielessä on,
sen sai aikaan makea vesi.)
Ymmärrä ei kuolevainen
iloa ja surua;
rakkautta ja vihaa.
Nähdä saa vain
heijastuksia,
vedenpinnan vääristyksiä.
-------

"Suutele kuuta."
pyysit.
"Suutele tähtiä,
aurinkoa, taivasta."
pyysit lisää.
Nauroin pyynöllesi
ja suuteli sinua.
Sanoin:
"Minä suutelen
kuuta, tähtiä,
aurinko ja taivasta,
kun suttelen sinua."
-------

Kuuntelen linnun laulua,
puitten kuisketta.
Suru valtaa mieleni,
en tunne itseäni vapaaksi.
Yritän laula kuin lintu,
yritän kuiskaa kuin puu.
Epäonnistun,
suru valtaa mieleni.
En tunne itseäni vapaaksi.

Kuuntelen ihmisten ääniä,
niiden ajatuksia.
Suru valtaa mieleni,
tunnen itseni vapaaksi.
Puhun ihmisten ääniä,
ajattelen niiden ajatuksia.
Onnistun,
suru valtaa mieleni.
Tunnen itseni vapaaksi.
-------

Yön hämäryys
pian väistyy.
Sumu harsot
luikahtavat piiloon.
Tuulet puhuvat
puitten kanssa.
Aurinko nousee
laulaen,
Kuu antaa
taivaalle viimeisen suudelman.
Pilvet hitaasti kulkevat
läpi taivaan valtatien.
Meri nauraa
Irlannin rannikolla.
Vasten sinä hymyilet
pimeälle taivaalle,
tähtien ikuiselle valolle..
-------

Siinä oli suurin osa nimettömistä runoista..
B*B

Vaeltaja kirjoitti:

Kai sen huomaa
luotu on mut tälläiseksi.
Erillaiseksi ystäväksesi,
tarinas laulajaksi.
Pienoiseksi unelmoijaksi.

Hei, kuuletko kaiun metsän?
Sen syvän henkäyksen?
Sielun silmin näätkö sen historian?
Sen sielun syvän säkeen.

Nukahda viereeni pieni unelmoija.
Unohda hetki.
Unohda kaikki.
Hei tähtitaivaan tuijottaja,
tuu mun luo,
naurus mulle suo.
Sä olet vielä tänä iltana
pieni unelmoija..
-------

Vedenpinnan kuvajainen,
sen synkkä sielu
saa suuni janoamaan
sen makeaa vettä.
(Ei liian makeaa se olisi.)
Yksin saa vaeltaa
ja jäädä miettimään
kuvajaista synkkää.
(Vain ajatus synkkä mielessä on,
sen sai aikaan makea vesi.)
Ymmärrä ei kuolevainen
iloa ja surua;
rakkautta ja vihaa.
Nähdä saa vain
heijastuksia,
vedenpinnan vääristyksiä.
-------

"Suutele kuuta."
pyysit.
"Suutele tähtiä,
aurinkoa, taivasta."
pyysit lisää.
Nauroin pyynöllesi
ja suuteli sinua.
Sanoin:
"Minä suutelen
kuuta, tähtiä,
aurinko ja taivasta,
kun suttelen sinua."
-------

Kuuntelen linnun laulua,
puitten kuisketta.
Suru valtaa mieleni,
en tunne itseäni vapaaksi.
Yritän laula kuin lintu,
yritän kuiskaa kuin puu.
Epäonnistun,
suru valtaa mieleni.
En tunne itseäni vapaaksi.

Kuuntelen ihmisten ääniä,
niiden ajatuksia.
Suru valtaa mieleni,
tunnen itseni vapaaksi.
Puhun ihmisten ääniä,
ajattelen niiden ajatuksia.
Onnistun,
suru valtaa mieleni.
Tunnen itseni vapaaksi.
-------

Yön hämäryys
pian väistyy.
Sumu harsot
luikahtavat piiloon.
Tuulet puhuvat
puitten kanssa.
Aurinko nousee
laulaen,
Kuu antaa
taivaalle viimeisen suudelman.
Pilvet hitaasti kulkevat
läpi taivaan valtatien.
Meri nauraa
Irlannin rannikolla.
Vasten sinä hymyilet
pimeälle taivaalle,
tähtien ikuiselle valolle..
-------

Siinä oli suurin osa nimettömistä runoista..
B*B

Lue lisää

Kiitos, runosi ovat todella kauniita. Pahastutko suuresti, jos ripustan jonkin niistä tulostettuna seinälleni?

Runoistasi heijastuu väliin surumielisyys, ehkä ahdistuskin. Ihmisten maailma on väliin kova ja piittaamaton, kylmä. Joskus minusta tuntuu, että pakenen sitä, metsiin, kuutamon värjäämille pelloille. Ihmisten luoma maailma pinnallisuudessaan vaikuttaa epätodelliselta, siinä missä metsät ovat seisseet liki kymmenentuhatta vuotta. Mitä todellisempaa voi olla, kuin kesäyön lempeä valo, suosta syksyn viileyden nostama usva, tähtitaivas ja rummun sekä sydämen lyönteihin sekoittuva laulu? En kirjoita tätä siksi, että luulisin, ettet tiedä. Kirjoitan, sillä uskon, että tiedät mitä tarkoitan.

Repo kirjoitti:

Kiitos, runosi ovat todella kauniita. Pahastutko suuresti, jos ripustan jonkin niistä tulostettuna seinälleni?

Runoistasi heijastuu väliin surumielisyys, ehkä ahdistuskin. Ihmisten maailma on väliin kova ja piittaamaton, kylmä. Joskus minusta tuntuu, että pakenen sitä, metsiin, kuutamon värjäämille pelloille. Ihmisten luoma maailma pinnallisuudessaan vaikuttaa epätodelliselta, siinä missä metsät ovat seisseet liki kymmenentuhatta vuotta. Mitä todellisempaa voi olla, kuin kesäyön lempeä valo, suosta syksyn viileyden nostama usva, tähtitaivas ja rummun sekä sydämen lyönteihin sekoittuva laulu? En kirjoita tätä siksi, että luulisin, ettet tiedä. Kirjoitan, sillä uskon, että tiedät mitä tarkoitan.

Lue lisää

Kiitos kiitoksestasi..
Myönnän, runoistani näkyy todella paljon surumielisyyttä.. Se on paras runoilu tilani kuitenkin, vaikka saattaa kuulostaakin surulliselta.. :)
Saat ihan vapaasti laittaa niitä seinällesi, se mielyttää minua, kun runoni ovat joittenkin mielestä kauniita, vaikkakin pessimistisiä..
Siihen yleensä purkaan surumielisyyteni, eikä se haittaa.. :)

B*B

Vaeltaja kirjoitti:

Kiitos kiitoksestasi..
Myönnän, runoistani näkyy todella paljon surumielisyyttä.. Se on paras runoilu tilani kuitenkin, vaikka saattaa kuulostaakin surulliselta.. :)
Saat ihan vapaasti laittaa niitä seinällesi, se mielyttää minua, kun runoni ovat joittenkin mielestä kauniita, vaikkakin pessimistisiä..
Siihen yleensä purkaan surumielisyyteni, eikä se haittaa.. :)

B*B

Lue lisää

Juuri enemmän vaan tuohon tyyliin kiitos!Sehän kuuluu myös meidän sukulaiskansojemme tyyliin myöskin.Niin älä nyt sinäkään häpeä meidän ihanaa menneisyyttämmä,vaan saat olla vielä enemmänkin sentimentaalisempi,kiitos!Nykysuomalaiset ovat tulleet aivan liiankin jäykiksi luontonsa suhteen.Rannikkoruotsalaiset ja muut ulkopuolisot ovat yrittäneet viedä meitä itäbalttialaisia erilleen.Mutta eivät tuu onnistumaan!Siis ryhdistäydy nyt ja ole ylpeä menneisyydestäsi!Kyllä ne ajat vielä saapuu jolloin mekin riemuitsemme ja halaamme toisiamme!Vihollisemme joutukoon kaikki häpeään!Kun Pyerunin sotakirves käy ja hänen salamansa heihin iskevät!

xxx

minä kirjoitti:

xxx

Varmaan taas joku uusi satuhahmo?

Keksiiköhän joku vielä paremman? Pannaanko oikein kilpailu pystyyn? Mä ehdotan Suurta Pässiä!

Ei teitä mielikuvituksen puutteesta ainakaan voi syyttää!