Marxin arvoteoria

asiasta.

Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista

Yliopisto-lehden numerossa 6/98 professori Vesa Kanniainen kommentoi marxilaiseksi katsomansa Ari Ojapellon teknologiakriittisiä näkemyksiä tavalla, joka antaa aiheen eräisiin kommentteihin. Allekirjoittaneella ei näissä talousasioissa ole Kanniaisen keskustelijoilta edellyttämää taloustieteellistä tutkijakoulutusta, ainoastaan pitkä sivuaine rakentamistaloudesta.

Kanniainen toteaa:

- Länsimainen elintaso on tänään kokonaan toinen kuin mitä se oli esimerkiksi vielä viime vuosisadalla. Jos tulisi nimetä yksi tekijä, mikä tähän kaikkein merkittävimmin on kontribuoinut, se olisi ilman epäilyksiä teknologinen kehitys...Eräät ajattelijat ovat nostaneet varoittavan sormensa. Heille koulutus, tutkimus, tietokoneet ja tietoyhteiskunta ovat kirosanoja. Niiden seurauksena läntiset kansantaloudet ovat kulkemassa kohti tuhoaan...Tietokoneet, automaatio, robotit ja telekommunikaatio korvaavat ihmistyön... Tämä tulevaisuuden tulkinta sisältää ajatukset voittojen kasautumisesta ja väestön kurjistumisesta. Siksi sitä ei liene väärin luonnehtia uusmarxilaiseksi.

Kritisoiduista Ojapellon näkemyksistä siteerattakoon seuraavia:

- Vaikka koulutuksen ja teknologian avulla aikaansaadulla tuottavuuden nousulla saataisiin markkinaosuustaistossa tilapäistä kilpailukykyä, niin ennen pitkää se hävittää sekä kotimarkkinoiden että vientimarkkinoiden ostovoiman... Jos automaatiolla aikaansaatu tuotto menee yhä harvempiin taskuihin ja markkinoilta katoaa ostovoima, niin pääoman omistuksessa olevilta arvopapereilta kuin kiinteistöistä katoaa myös arvo."

Kanniainen kiteyttää:

- Innovaatioiden talousteorian valossa innovaatiot luovat arvonlisää, Ojapellon mukaan ne sitä syövät."

Saanen tulkita, että esimerkiksi kotitietokoneiden ja matkapuhelinten, joiden eteen on aivan viime aikoina tehty paljon innovaatioita ja joihin on lisätty uusia käyttöominaisuuksia, hintojen olisi Kanniaisen innovaatiotalousteorian mukaan pitänyt nousta, ja Ojapellon kysyntäpohjaisen teorian mukaan pysyä suurin piirtein ennallaan, kuten reaalitulotkin.

Perusongelma näyttäisi olevan kuitenkin kysymys yhteiskunnallisen edistyksen olemuksesta, Kanniaisen mukaan sitä ovat tietokoneet, robotit ja telekommunikaatio, jotka "luovat arvoa" ja joita mukamas vastustavat "marxilaiset" koneidensärkijät. Ojapellon mukaan nämä vehkeet ovat itsessään taantumusta, joka tekee suuresta määrästä ihmisiä "turhaa" väkeä.

Mikä sitten on mainitun marxilaisen poliittisen taloustieteen todellinen näkemys yhteiskunnallisesta edistyksestä? Perusoppikirjoissa siteerataan yleensä Leninin kirjoitusta "Sosialidemokraattien agraariohjelma Venäjän vuosien 1905 - 1907 vallankumouksessa", jossa Lenin määrittelee "tuotantovoimien" kehitysasteen yhteiskunnan edistyksellisyyden kriteeriksi. Tuotantovoimia ovat ammattitaitoinen työvoima, tuotantovälineet (teknologia siis) ja näiden molempien keskeisenä komponenttina paikkansapitävä objektiivinen tieteellinen tieto.

Sellainen hyvinvoinnin tilapäinen tai paikallinen nousu, joka on saavutettu kepulikonstein esimerkiksi luonnonvaroja ryöstöviljelemällä, tilapäisillä suhdanteilla surffailemalla ym., tai joka on tapahtunut eriarvoistuvan kehityksen yhdessä kohtiossa, johtamatta tieteellisen tiedon ja teknologian tason todelliseen nousuun, aiheuttaen tulevaisuudessa enemmänkin uhkia kuin mahdollisuuksia hyvinvoinnille, ei ole yhteiskunnallista edistystä.

Yllättävää kyllä sekä Kanniaisen että Ojapellon näkemysten mukaan, hieman eri syistä tosin, esimerkiksi Lenin näyttäisikin olleen pesunkestävä porvari, merkityksessä "ei-marxilainen"! (Muistaakseni samassa kirjoituksessa Lenin todellakin kaiken varalta hahmotteli marxismin pohjalta myös tsarisminvastaisen kapitalismin mahdollista "mallia", väliaikaista, kuten kaikki yhteiskunnalliset mallit, jonka erikoisuutena oli, että maa ja luonnonvarat olisivat olleet yhteiskunnan omaisuutta, jota valtio olisi tarjouskilpailun pohjalta vuokrannut muun muassa palkattua työvoimaa käyttäville viljelyurakoitsijoille...)

Toiseksi on kysymys taloudellisen arvon olemuksesta. Mahtaisiko meillä esimerkiksi olla jokin sellainen "arvontunnistusgeeni", joka kertoisi vaikkapa, että puhtaan hengitysilman taloudellinen arvo sen kiistämättömästä käyttöarvosta huolimatta ainakin vielä on nolla (ellemme ole avaruusaluksella tai sukelluksissa), ja timantinpalasen, jota "tyhmempi" ei ilman apuvälineitä edes erota lasinpalasta, arvo voi olla miljoonia markkoja? Ainakaan minulla sellaista geeniä ei ole; minua ei yhtään hirvitä ostaa alihintaan, jos joku vain myy, ja joskus tulee hölmöyttään maksettua myös selvää ylihintaa...

Marxilaisen talousteorian perusväittämä on, että kaikki taloudellinen arvo on työstä peräisin, ja markkinoilla vertautuvien tuotteiden ainoa yhteinen ominaisuus on, että ne ovat laajasti ymmärrettynä työn tuotteita. Tuotteen taloudellisen arvon käsitteellä tarkoitetaan tässä sellaista ideaalista hintaa, jota tuotteen hinta pyrkii lähestymään markkinoilla "vapaan kilpailun" olosuhteissa.

Perushypoteesin mukaan tuotteiden hintojen suhde pyrkii "ideaalisilla" markkinoilla kohti näiden tuotteiden aikaansaamiseksi kaikenkaikkiaan keskimäärin, ja "keskimääräisissä olosuhteissa", välttämättömien työmäärien suhdetta. Työ voidaan liittää tuotteeseen joko elävän tai "varastoidun" työn, kuten tuotantovälineiden, koulutuksen jne. muodossa. Arvoa kohti "pyrkii" vaihtoarvo, jolla loppukäyttäjä saa tuotteen. Innovaatio otetaan pääsääntöisesti käyttöön, jos näin syrjäytettävä elävän ja varastoidun työn määrä on käyttöön otettavaa suurempi.

Tuotteen käyttöarvo on sen taloudellisen arvon edellytys, kun ensimmäinen menee, menee myös toinen, mutta se ei määrällisesti determinoi jälkimmäistä, sillä markkinoilla käyttöarvoja mitataan taloudellisilla arvoilla, työllä, ainakin Marxin teorian mukaan.

Valmiiden tuotteiden arvo ei muodostu toteutuneiden, vaan vaihtohetken odotusarvon mukaisten työtuntien mukaan vastaavantasoiselle tuotteelle. Innovaatiot, jotka vähentävät tuotteen valmistamiseksi keskimäärin välttämätöntä kokonaistyötuntimäärää, alentavat kaikkien valmiiden vastaavien tuotteiden arvoa, ja itse uudenkin tuotteen arvoa, joskin tätä toisaalta lisää hintaan siirtyvä tuotekehitystyö.

Juuri näin pitääkin tapahtua, eikä muutoin innovaatioihin satsaamisessa esimerkiksi yhteiskunnan taholta mitään itua olisikaan, sillä nimenomaan jonkin hyödykkeen arvon ja sitä tietä hinnan lasku on hyvinvointia lisäävä tekijä, eikä suinkaan näiden nousu, jonka käsityksen saa Kanniaisen innovaatiositaatista. Jos vastaavasti jokin "disinnovaatio", vaikkapa päätön direktiivi esimerkiksi tuplaisi rakennuskustannukset, niin samalla hurjasti ja ansiottomasti nousisivat myös vanhojen rakennusten näin määritellyt arvot ja hinnat, ja hyvinvointi sen kun heikkenisi, niin mieleistä kuin tämä tilanne joillekin tietysti olisikin. (Jokin disinnovaatio saattaa tietysti siirtää pienet kustannukset tältä päivältä suuriksi kustannuksiksi tulevaisuudessa. Sellainen voidaan estää ainoastaan ja vain objektiivisen tieteellisen tiedon avulla, jolla voidaan ennustaa toimenpiteiden tulevia vaikutuksia.)

Malli ei ole kovin arka markkinoiden "ideaalisuudelle", hintojen kehityksen suunta on sama myös monopolistisen kilpailun olosuhteissa, mutta mekanismit ja vuorovaikutukset muiden (korvaavien) tuotteiden, rahanarvon jne. kanssa ovat monimutkaisempia. Ongelmallisempi kohta ovat "keskimääräiset olosuhteet". Usein, esimerkiksi maanviljelyksessä, ne tarkoittavat huonoimpia olosuhteita, joissa markkinoille suuntautuva tuotanto vielä on kannattavaa. Hyvissä luonnonoloissa toimivat saavat lisävoittoa ns. maankoron muodossa, jonka odotusarvosta hyödyntämättömien luonnonvarojen "arvo" muodostuu.

Kapitalismille, toisin kuin esimerkiksi feodalismille, on ominaista, että myös työ muuttuu "markkinoita varten tuotetuksi" hyödykkeeksi, jonka hinta määräytyy tulevan yhteiskunnan vaatimusten mukaisen työkyvyn tuottamisen ja uusintamisen vaatimien tuotteiden ja palvelusten sisältämän työn näkökulmasta. Työnantaja siis ostaa työn sen ainakin suurin piirtein "oikeasta" arvosta, ja myy työn tuloksen, jonka arvonlisä pääsääntöisesti on paljonkin suurempi kuin sen osalle tulleiden työtuntien "tuotantokustannukset". Erotus on se paljon puhuttu lisäarvo, taloudellisin termein jalostusarvo miinus työvoimakustannukset, josta muodostuvat pääomatulot.

Tämä on juuri sellainen ideaalimalli, jollaisia professori Kanniainenkin on kertonut mm. tässä Yliopisto-lehdessä kaikkien taloustieteellisten mallien olevan. Se on joillekin tuotteille suorastaan triviaali, joillekin sen ei ole ehkä tarkoituskaan pitää paikkaansa, varsinkin jos niputetaan tuote-, pääoma- ja valuuttamarkkinat, joista arvoteoria sellaisenaan koskee vain ensin mainittuja, muiden ollessa arvon uudelleenjakoa.

Mitä tulee Suomen taloustilanteeseen vuosikymmenen taitteessa, jolloin työ väheni, kun idänkauppa ja varsinkin sieltä saatavat maksut jo olivat lähteneet romahtamaan, pörssikurssit ja kiinteistöjen hinnat yhä sen kun nousivat, ja pankit myivät valtion "takauksella" valuuttalainaa tahoille, jotka sitä vapailta markkinoilta eivät olisi missään tapauksessa saaneet, niin jokainen marxilaista talousteoriaa tunteva, oli hän sitten porvari tai kommunisti, tiesi tarkkailla tilannetta tietyltä kannalta, ja molempien ideologioiden tunnustajia oli myös varoittamassa mitä ilmeisimmästä kuplasta.

Ojapellon maalaamat kauhukuvat koskevat tilannetta, jossa suuri osa kansalaisista ei saa työvoiman uusintamiseksi välttämätöntä osuutta, työnsä taloudellista arvoa vastaavaa hintaa, työn luomasta arvosta työpalkkana, tulonsiirtoina, yhteiskunnallisina palveluksina jne. Toisen maailmansodan ja 90-luvun alun välisenä aikana sellainen tilanne ei liene ollut aivan tavallinen sen paremmin Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossakaan, kaikissa näissä tiedon, työvoiman ja teknologian taso kohosi, vieläpä nopeasti, mainittuna aikana. (Eroja vallitsi palkan ja palvelusten suhteissa.)

Kanniainen lienee Euroopan ainoa taloustieteen professori, jolla ei ole harmainta haisuakaan marxilaisen talousteorian todellisesta sisällöstä. Tämä puute on kyllä professorismiehelle melko helposti korjattavissa. Ehkä Kanniainen tarkoittaa "arvolla" jotakin muuta kuin hinnanmuodostuksen, kansantulotilastojen jne. pohjalla olevaa arvoa, mutta mitä, siihen pystyy vastaamaan yksin talousprofessori itse.

Sitäkin paremmin professori on EMU-asiantuntijana aivan varmasti perehtynyt siihen, millaiseen arvo- ja talousteoriaan nojautuen tämä rakenteilla oleva EU:n keskuspankki aikoo ruveta päättämään kannaltamme tärkeimmistä asioista, pahimmassa tapauksessa vailla sen paremmin poliittista, markkina- kuin tieteellistäkään kontrollia. Mitä korkeammalta tasolta nuotit on annettu, ja mitä vähemmän ne ovat "vain" omia näkemyksiä tai tuloksia, sen parempi, tällä kertaa. Ei ole kysymys nyt siitä, ovatko ne teoriat oikeita vai vääriä, me tavalliset kansalaiset haluamme ensisijaisesti tässä vaiheessa kuulla vaikkapa Teiltä, herra professori, nimenomaan, mitä ne teoriat ovat. Älkää viitatko paksuihin käsittämättömiin vieraskielisiin teoksiin, sellaista tekevät vain ns. laiskat professorit, vaan tiivistäkää, popularisoikaa, kiteyttäkää!

Professori Kanniainen, näyttäkää asiantuntijuutenne!

Näkeehän sen että kommunismi saa vapaissa vaaleissa pitkälle alle prosentin äänistä.

Ainoa tapa saada marxismia eteenpäin on ujuttaa se laimennettuna jonkin muun puolueen ajattelutapaan
ja jättää puolueohjelma julkaisematta

Teoria sanoo, että tuotteen arvonnousu johtuu siihen sisältyneestä työstä. Tuotteen hinta on enemmän kuin siihen käytetyt raaka-aineet ja valmistukseen käytettyjen koneiden kuluminen. Ja koska koneet ja raaka-aineet eivät itsestään muutu miksikään, niin se tuotteen arvonnousu on siihen sisältynyttä työtä. Marx vielä kehua retosteli, että edes Aristoteles ei tätä oivaltanut, mutta hänpä tämän tajusi. Ja se vääryys on siinä, että työläiset eivät saa tätä arvonnousua kaikkea itselleen. Ja vielä lisäksi, koska koneetkin sisältävät raaka-aineita ja varastoitunutta työtä, niin tuotteet sisältävät oikeastaan vain raaka-ainetta ja työtä.

Äkkikuulemaltahan tuot kuullostaa järkeenkäyvältä ja oikeudenmukaiselta. Teoriassa on kuitenkin niin paljon selityksiä, että siitä tulee epäuskottava. Lisäksi malli kuvaa lähinnä kappaletavaran suurtuotantoa, ei alkuunkaan koko yhteiskuntaa.

Nykyajan high tekissä 10% on tuotekehityskuluja. Työläisten osuus on 5%. Se liukuhihnaosuus on epäoleellista, ei se arvonnousu sieltä tule.

Mikä on se opettajan tai lääkärin tuote ja sen arvonnousu?

Kun suomalainen ammattitaitoinen työläinen tuottaa 10 kertaa enemmän tavaraa kuin kehitysmaalainen, tarvii puhua yhteiskunnalisesta ekvivalenttisesta työstä.

Kuljetus ei tuota mitään. Miten Saharan keskelle viedyn vesilastin arvo sitten voi nousta?

jnep. jnep.

Ai mikä toimii. RAHA ja markkinatalous ja vapaakauppa. Marx'kin osasi teollisuustalouden perusteet.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/kansan-aani-3-2014-onko-nykyinen-keskuspankkivalta-enaa-kehityskykyista-kapitalismia-lainkaan



maanantai, 5. tammikuu 2015
Kansan Ääni 3/2014 Onko nykyinen keskuspankkivalta enää kehityskykyistä kapitalismia lainkaan?



Kansan Ääni 4/2013: Onko nykyinen keskuspankkivalta enää kehityskykyistä kapitalismia lainkaan?


Neuvostoliitossa käytiin 50-luvun taitteessa laaja tieteellinen keskustelu sosialismin ja siinä ohessa kapitalismin objektiivisista peruslainalaisuuksista. Keskustelussa asettuivat vastakkaiset linjat,joista toinen painotti talousfilosofiaa ja yleisen tason ob- jektiivisia lakeja,toinen taas lähti enemmän sosialistisen talouden liiketaloustieteestä ja katsoi kokonaisuuden tason lainalaisuuksien rakentuvan tässä tehtyjen konkreet- tisten ratkaisujen varaan ja siten sosialismin yleisimpienkin lainalaisuuksien myös olevan ”suunniteltavissa” (ns. malliteoria). Keskustelun tulosten yhteenveto julkaistiin Stalinin nimissä teoksena ”Sosialismin taloustieteellisiä kysymyksiä NL:ssa” /1.

Objektiviisuusnäkökannalta oli tärkeää eriyttää oikein myös kapitalimin todelliset olennaisimmat peruslait. Tällä kertaa olemmekin kiinnostuneita nimenmaan niistä. Niitä käsittelee kirjan 7. luku

” Nykyaikaisen kapitalismin ja sosialismin peruslait

Kuten tiedätte, kysymys kapitalismin ja sosialismin peruslaeista nousi useasti esiin keskustelussamme. Aiheesta esitettiin useita näkökantoja, myös aivan mielikuvituk- sellisia. Tosin keskustelijoiden enemmistö suhtaustui aiheeseen laimeasti eikä pää- töksiä asiassa tehty. Kuitenkaan ainoakaan keskustelija ei myöskään kiistänyt, etteikö sellaisia objektiivisia lakeja olisi olemassa.

Onko olemassa kapitalismin peruslaki? Kyllä, sellainen on olemassa. Mikä tämä laki on, mitkä ovat sen luonteenomaiset piirteet? Kapitalismin taloudellinen peruslaki on sellainen laki, että se ei määrää vain joitakin kapitalistisen tuotannon kehityksen eri- tyispiirteitä ja -prosesseja,vaan sen kehityksen kaikki pääprosessit - laki,joka määrää kapitalistisen tuotannon olemuksen, sen olennaisen luonteen.

Onko arvolaki kapitalismin peruslaki? Ei ole. Arvolaki on ensisijaisesti (myyntiin tuo- tetun), tavaratuotannon laki.Se on ollut olemassa ennen kapitalismia ja tavaratuotan- non tapaan tulee jatkumaan kapitalimin kumoamisen jälkeen kuten meidänkin maas- samme, vaikkakin todellakin rajoitetussa toimintapiirissä. Vaikuttaessaan laajasti kapitalismin oloissa arvolaki näyttelee tietenkin suurta roolia kapitalistisen tuotannon kehityksessä. Mutta paitsi että se ei määrää nimenomaan kapitalistisen tuotannon olemusta ja kapitalistisen voiton periaatteita, se ei edes aseta kysymystä näistä.

Siksi arvolaki ei voi olla nykyaikaisen kapitalismin peruslaki.

Samasta syystä myöskään kilpailun ja tuotannon anarkian laki tai epätasaisen kehityksen laki eri kapitalistimaissa eivät voi kumpikaan olla kapitalismin peruslaki.

On sanottu, että keskimääräisen voiton laki olisi nykyaikaisen kapitalismin perusla- ki. Se ei ole totta. Nykyaikainen kapitalismi,monopilikapitalismi,ei voi tyytyä keski- määräiseen voittoon, jolla lisäksi on taipumus aleta johtuen pääoman kokoonpa- non muutoksesta (kulloinkin uutta lisäarvoa tuottavaan elävään työhön sijoitetun osan suhteellisesta vähenemisestä).

Se, mitä nykyaikainen monopolikapitalismi vaatii, ei ole keskimäärinen, vaan mak- simivoitto, jota se tarvitsee enemmän tai vähemmän säännölliseen laajennettuun uusintamiseen (kasvuun).

Soveliain kapitalismin peruslain käsitteeksi on lisäarvolaki,joka on kapitalistin voiton alkuperän ja kasvun laki. Se todella määrää kapitalistisen tuotannon peruspiirteet.

Mutta lisäarvolaki on liian yleinen laki, joka ei selitä korkeimman voiton suhdeluvun ongelmaa,jonka varmistaminen on monopolikapitalimin kehityksen ehto.Tämän puut- teen korjaamiseksi lisäarvoteoriaa on konkretisoitava ja kehitettävä edelleen nimen- omaan monopolikapitalimin oloihin soveltumisen kannalta pitäen samalla mielessä, että monoplikapitalismi ei tarvitse mitä tahansa voittoa, vaan nimenomaan maksimivoittoa.

Juuri tämä on nykyaikaisen kapitalimin peruslaki.

Nykyaikaisen kapitalismin taloudelliseen peruslain pääpiirteet ja -vaatimukset voitai- siin formuloida seuraavalla tavalla:maksimaalisen kapitalistisen voiton varmistami nen tietyn valtion väestön enemmistön riiston, raunioittamisen ja köyhdyttämisen, ja toisten,erityisesti takapajuisten valtioiden orjuuttamisen ja systemattisen ryöstämisen ja lopulta sotien ja kansantalouden militarisoinnin kautta, joita käytetään voittojen maksimoimiseen.

On sanottu,että yhtä kaikki keskimääräinen kapitalistinen voitto voidaan katsoa aivan riittäväksi kapitalistiselle kehitykselle nykyisissä oloissa. Tämä ei ole totta.

Keskimääräinen voitto on alin voitollisuustaso, jonka alapuolella kapitalistinen tuotanto käy mahdottomaksi.

... Nimenomaan maksimivoittojen turvaamisen välttämättömyys ajaa monopolikapita- lismia sellaisiin riskitekoihin kuten siirtomaiden ja muiden takapaju

Onko Materialistinen Filosofia vain sekoilua?

HEI!

Toivon Toveri AP sitä, että Te muistaisitte sen, että Pääomakirjan Arvolakimalli LD:ssä pitää sisällään Makroteoria rp:n siis Rahapääoma R-R, Tavarapääoma T-T, Pankkipääoma R-R-R', Kauppapääoma R-T-R' ja Tuotantopääoma R-T...P...T'-R'.
Nyt sitten on olemassa vielä Mikroteoria1 siis Pysyvä ja Vaihteleva Pääoma sekä LISÄARVO kuten myös Mikroteoria2 siis Kiinteä ja Liikkuva Pääoma sekä LISÄARVO.

Niin ja nyt on olemassa vielä KÄYTTÖARVO siis se HYÖTY, jonka Kuluttaja uskoo saavansa ostamastaan Tavarasta tai Palvelusta ja on vielä olemassa VAIHTOARVO rahayksikkö- ja Työtuntimääräisenä.

Jos me nyt tutkimme elinkeinoelämää ja sen historiaa laajemmin, niin huomaamme sen, että silloin kun Adam Smith kirjoitti kirjansa Kansakuntain Varallisuus, niin Elinkeinoelämä oli suurin piirtein sellainen kuin kertoo KLASSIKKOMALLI rp:n Identtisyysoletus C:n ja Q:n suhteen, mutta kun tultiin 1900-luvulle, niin alkoi Elinkeinoelämässä velloa Kasaantumiskehitys ja Yhteiskuntarintamalla Keskittymissuuntaus.

Me voimme nyt todeta sen asian, että sillä Filosofiaryhmällä, joka vaikutti Karl Marx -Loosi rl:ssä, oli olemassa erittäin kovan tason päättely- ja huomiotieto olemassa, kun He pystyivat jo Pääomakirja rp:tä kirjoittaessaan huomaan sen kehityssuuntauksen, johon Liiketalous Elinkeinoelämässä muotoutuu. On siis Talouselämässä olemassa Kioskitason yritykset. Pientason, Keskisuuri, Suuri ja Jättisuuri tason yritykset sekä vielä Monikansalliset Jättisuuret Yritysyhtymät.

Tiedättekö Te Toveri AP sen, että Henkimaailmakuvion pohjalta me emme voi tehdä todellakaan yhtään, joten tarvitaan aineperusteiset raaka-aineet kuten Kirveen Varren tapauksessa se puuaines, josta me voimme työstää halutessamme tämän AP:n himoitseman Kirveen Varren. Onhan mahdollista saada esimerkiksi Puuraaka-aine jopa ilmaiseksi, mutta kuitenkin tarvitaan kaikissa tapauksissa sen verran työaikaa jopa palkollista, että Puuraaka-aine voidaan viedä PUUTYÖPAJA rp:hen. Nyt pitää kuitenkin muistaa se, että todennäköisemmin me saamme laillisesti tarvitsemme puutyöraaka-aineen Kauppapääoman viitoittamalla tavalla siis Kaavan R-T-R' mukaan siis jos maksamme vähän LEHVÄ rl:ää. Me voimme vielä todeta sen, että Arvopaperisijoitusta kuvaa hyvin Pankkipääoman Kaava R-R-R', ja josta huomaamme sen asian myös, että Liiketoimissa ei välttämättä tarvita aineperusteista osiota. Nyt riittää ihan hyvin se, että joku tai jokin on valmis maksamaan jostain Uskomusasiasta jotain LEHVÄKASA rp:n muodossa.

Kun me nyt omasta mielestämme pyörimme Marxilainen Filosofia ja Sosiologia, Marxilainen Arkeologia ja Politologia sekä Marxilainen Filosofia ja SEMOLOGIA rL.ssä, niin meidän täytyy kaikki Teoria-, Malli- ja Kaavakehitelmät perustaa ja pohjata Luonnon Dialektiikka eli LD:n lausepuun peruslauseeseen A)AINE-MATERIA(MASSA) sekä B)Kolmiulotteinen Luontoavaruus ja N-ulotteinen Laatuavaruus, Euklidinen Geometria siis VIIVA, PINTA-ALA, TILAVUUS ja XYZ-avaruus.

Nyt on HYVÄ huomata vielä se, että Materialistinen Filosofia rp:n perustaksi loogisessa ja reaalisessa mielessä ei käy ALKUPAUKKU- ja SUHTEELLISUUSTEORIA, sillä edellä mainittujen teorioiden lausepuun peruslause on aina muotoa A)HENKI-KÄSITE sekä B)N-ulotteinen Luontoavaruus ja N-ulotteinen Laatuavaruus.

LD:n kategoriat eli laatumuuttujat ovat Yksityinen, Erikoinen ja Yleinen, Kausaliteetti, Stokastisuus- ja Kuvauspostulaatti.
LD:n liikelaki on Määrälliset ja Laadulliset Muutokset, Vastakohtien Ykseyden ja Taistelun Laki siis KITKALAKI, Kieltämisen Kieltäminen siis SOPIMUSLAKI.

Me voimme nyt todeta sen, että Kirveen Varren valmistustapahtumaa kuvaa hyvin erikoisesti Tuotantopääoman Kaava R-T...P...T'-R'.

" Yllättävää kyllä sekä Kanniaisen että Ojapellon näkemysten mukaan, hieman eri syistä tosin, esimerkiksi Lenin näyttäisikin olleen pesunkestävä porvari, merkityksessä "ei-marxilainen"! "

Kysymys oli siitä että Lenin määritteli tuotantovoimien kehitystason yhteiskunnallisen edistyksen mittariksi. Lenin toisti vain Marxin näkemyksen. Tuotantovoimien kehitys on työkalujen kehityksen historiaa ja sen mukana ovat muuttuneet yhteiskunnalliset näkemykset, päällysrakenteet, kulttuuri, lait ym ym.. Ihminen ja työvoima ovat kasvaneet ja kehittyneet ja symbioosi on tässä.
Neuvosto-Venäjä otti käytäntöön aluksi rajoitetun kapitalismin siksi, että feodaalinen valtio ei voi suoraan noin vain hypätä sosialismiin. NEP-politiikka salli kapitalismia valtion ohjauksessa kunnes se ehkä liian aikaisesti ainakin maataloudessa keskeytettiin. Suurteollisuus oli kansallistettu.

Marxin arvoteoria on tavaratuotannon arvoteoria. Mielestäni "yksi kirjoitus........ " kertoi sen oleellisen sisällön siten kuin Marx tarkoitti. Yhteen laariin asetetaan kaikki työ tavaroiden eteen ja toiseen laariin hintojen summa. Siinä kohtaavat täsmälleen työn arvo ja ja sen rahamuoto. Työhön kuuluu koulutus, tuotekehitys, sosiaaliturva ym, pankkitoiminta, kuljetus, kauppa ja itse tuotanto. Otetaan jokin hetki, jolloin työmäärä, tavaroiden arvo ja hintamuoto ovat sitä mitä ovat esim. 1000. Molemmat luvut ovat tuhat. Tilanne voi olla koko maailman kansantalous, kaansakunnan kansantalous, yrityksen talous tai yksilön tuottama tavaramäärä. Kyseessä on ideaalinen keskiarvo erottelematta tulonjakoa.

Tuotantopa ei olekaan paikallaan pysyvä vaan "elävä" organismi. Kehitys käsin tehdystä kivikirveestä tietokoneohjattuun robottiin on pitkä ja työn tuottavuutta kohottava. Jokainen pieni teknologian edistysaskel kohottaa tuottavuutta eli vähentää työn määrää tuotetta kohti ja alentaa samalla tuotteen raha-arvoa. Samalla vapautuu työkäsiä tiettyjen tuotteiden tai uusien tuotteiden tuotannon laajentamiseen. Homma toteutuu siten, että kaikkea ei jaeta kulutukseen vaan osa siirretään koulutukseen, tuotekehittelyyn, tuotantokoneiden rakentamiseen ts. tuotannon laajentamiseen.

Perustava käsitys on työn määrä työtunnissa. Kun työn tuottavuus kohoaa ja palkka on sama niin alennettu hinta muodostuu palkan korotukseksi. Käytännössä hinnat vaihtelevat yhtä sukkelaan kuin pörssikurssit mutta ideaalinen keskiarvo ei siitä muutu. Jos voitto kasvaa, palkan osuus vastaavasti pienenee tai toisinpäin.

Marxin arvoteoria on kutakuinkin sama kuin todennäköisyyslaskelma. Monien muuttujien sekamelska hämäännyttää useimmat. Näyttää siltä että työn osuudella ja hinnalla ei olisi minkäänlaista yhteyttä. Kun kysytään kuka tekee koneet, tutkimustyön, tuotekehittelyn ja sun muut oheishommat niin se on ihminen. Tuotannossa hän on työläinen olipa hän insinööri, kirvesmies, ekonomi tms.. Opettaja ja sairaanhoitaja ovat tuotantotyöläisten osa ja heidän työnsä arvo siirtyy myös tavaran arvoon ja hintamuotoon.

On selvää että sentilleen ei voi laskea työn arvon ja hinnan suhdetta yksityiskohdissa. Idealisesti ne ovat täsmälliset. Työ luo arvoa ja sillä on rahamuoto.
Työ (työvoiman kulutus) luo arvoa ja sillä on rahamuoto - Marxin arvoteoria lyhyesti. Ilman työtä ei tule arvoa.
Jos tulonjaossa joku saa keskiarvoa enemmän, se on pois toisesta kohtiosta ja työnarvoteoria pysyy voimassa. Tulonjako on toinen tarina kuin työnarvoteoria.
Eteeni ei ole sattunut arvovaltaista artikkelia, jossa työnarvoteoria olisi luotettavasti kumottu.

Marx lähti liikkeelle yhteiskuntatutkimuksessa siitä miksi tavaroista tuotetaan. Niitä tuotetaan tarpeesta. Tarve on tuotannon ehtona. Ihminen teki ensin tavaroita paljain kääsin, sitten koneiden avulla. Robotisoituminen ja tietotekniikka ei muuta tilannetta. Voidaan toki tuottaa tarpeetontakin kuten esim. ihmisten tappamisaseita. Se on negatiivista tuotantoa.
Marx asetti tavaroissa työmäärät (tuottavuus tietyllä hetkellä) vastakkain. Saman työmäärän tuote vaihtuu toisen tuotteen samaan työmäärään. Jos vaihdetaan toisin, niin toinen voittaa ja toinen saman verran häviää - keskimääräisen työn käsite pysyy. Miksi näin? Ihmiset tekevät tavarat ja niitä valmistavat koneet. Heitä sanotaan työläisiksi juoksupojasta toimitusjohtajaan saakka.
Palstalla aikaisemmin vulgaaritaloustieteilijä antipunikki asetti lähtökohdaksi tavaran hintamuodon. Hinnat määräytyisivät mielivaltaisesti, jota ne osin tekevätkin. On alennusmyyntiä, tukkumyyntiä, pula-ajan keinotteluhintoja yms.. Siinäkin on sama kuin edellä. Joku voittaa hinnassa mutta toinen vastaavasti häviää. Työn määrä hinnan vaihdellessa ei muutu ja se on perusta. Tavaran arvokaan ja käytetty rahamäärä ei muutu.
Oletetaan että tavaroiden hinta nousee kaksinkertaiseksi lyhyellä ajalla minkään muun kohoamatta. Palkka, raaka-ainekulut ja muut olisivat ennallaan. Se merkitsisi kapitalistin voiton kaksinkertaistumista tai työläisten palkan alentumista. Työn arvo olisi molemmisa sama lähtökohta. Tavaran uusi hintamuoto toisi kapitalistille (sosialismissa valtiolle) ilmaista tuloa ja jonka palkkatyö kustantaa pussistaan. Tosin se, jos tilanne olisi maailmanlaajuinen, pudottaisi ostovoimaa ja tuotanto supistuisi.

Marxin lähtöasettamus työn arvosta on oikea. Kun siihen liitetään koulutuksen ja teknologian avulla tapahtuva työn tuottavuuden kasvu, kansantalouden aakkoset ovat käsissä. Lukuisat reaalielämän pankki ja rahatermit (erilaiset korot ym) eivät muuta tilannetta. Tavarassa pysyvää on siihen kiteytynyt työn määrä.

Marxin+kehittelemä+työnarvoteoria+kulkee+läpi+Pääoma-kirjan.+Se+asettaa+tasaveroisena+vaihtoon+erilaiset+tavarat,+jotka+sisältävät+yhtä+paljon+siihen+kiteytynyttä+työtä+kulloisenkin+aikakauden+keskimääräisillä+tuotantoteknologialla.+Työläisten+koulutettu+ammattitaito+oletetaan+keskimääräiseksi.+Tuotantovälineet+ovat+samoin+siihen+keskittynyttä+esineellistynyttä+työtä.+Tilastoista+voidaan+laskea+tuotantovälineiden+hinta,+työvoiman+hinta+ja+voitto+(lisäarvo).+Tuottavuus+vaihtelee+saman+alan+yhtiöissä,+työläisten+työtahti+vaihtelee+hieman+mutta+keskimäärä+on+löydettävissä+kun+saman+alan+tuotanto+tai+suuremmat+kokonaisuudet+tutkitaan.+Myös+työvoiman+tulojen+ja+pääomatulojen+suhde+voidaan+laskea+ja+lasketaankin.+Ranskal.+Thomas+Piketty+maailmanmitassa+ja+Esko+Seppänen+Suomen+osalta+ovat+tutkineet+tulonjakoa+ja+voineet+todeta+Marxin+ennustuksen+oikeaksi+pääomien+ja+tulojen+keskittymisestä.+Omistuksen+puolella+1+%+maailman+väestöstä+omistaa+lähes+puolet.+Kapitalismi+on+jo+harvainvaltaa.+Suomessa+suhde+on+vielä+hieman+alhaisempi.Työvoiman+työ+luo+kaikki+tavarat+ja+aineelliset+arvot+ja+ne+ovat+edellytyksenä+henkisen+kulttuurin+kehitykselle.+Tämän+porvarillinen+filosofia+ja+taloustiede+pyrkii+kumoamaan.Työnarvoteoriaan+sisältyy+arvolaki,+jossa+pidemmällä+aikavälillä+tavaroihin+sisältyvä+työmäärä+ja+niiden+hinta+vastaavat+toisiaan.+Yksityiskohdissa+erot+voivat+olla+suuriakin+mutta+kokonaisuudessa+ne+yhtyvät.+Seikka+on+tärkeä+esim.+tutkimukselle+ns.+hötörahasta,+pankkien+luomasta+rahasta,+jolla+ei+ole+katetta+reaalitalouteen+mutta+jonka+osuus+kasvaa+koko+ajan+ja+edistää+tuloerojen+kasvua.+Toinen+tärkeä+seikka+on+yritysten+työn+tuottavuuden+erilaisuus.+Korkeampi+teknologia+tuottaa+samassa+ajassa+enemmän+kuin+vanha+teknologia+ja+korkean+teknologian+yritys+saa+keskiarvoa+korkeampaa+voittoa+mutta+vanhentuneen+teknologian+yrityksen+voitto+laskee.+++Oleellista+työnarvoteroriassa+on+se,+että+ihmiset,+työtätekevät+ihmiset+luovat+tuotantovälineet+ja+joilla+tuottavat+tuotteita+sekä+palveluja.+Omistamisella+ei+tuoteta+mitään.+Omistaminen+on++ideaalinen+olematon+joka+astuu+kuvaan+vasta+saalinjaon+hetkellä.+Toinen+oleellisuus+on+se,+että+olipa+työvoiman+koulutus+mikä+tahansa,+he+kaikki+tekevät+yhteiskunnallisesti+välttämätöntä+työtä+ja+kuluvat+työssä+keskimäärin+yhtä+paljon.+Kukin+on+koulutettu+tiettyjen+töiden+hallitsemiseen+ja+ovat+toivon+mukaan+niissä+tehtävissä,+joita+hallitsevat+parhaiten+ja+viihtyvät+työssään.En+näe+Marxin+arvoteoriassa+mitään+virhettä.+Se+kuvaa+parhaiten+tavaratuotannon+kokonaislinjoja.+Huom:+Riisto,+työn+tulosten+jako,+siirto+lisäarvosta+ns.+tuottamattomalle+sektorille+kuten+koulutukseen+liittyvät+kyllä+aiheeseen+mutta+eivät+varsinaisesti+kuulu+siihen.

Marx ei varsinaisesti löytänyt työnarvoteoriaa. Sen hahmottivat jo porvarilliset talousoppineet Smith ja Ricardo. Heille jäi oudoksi se, mistä lisäarvo tulee. Syy on sama mikä kuullaan nykyistenkin talousoppineitten suusta.
Lisäarvon lähde on vaarallinen oppi kapitalistiluokalle ja se pyritään vesittämään tai häivyttämään taka-alalle höpinöillä yhteen hiileen puhaltamista ja samassa veneessä olemisesta. Näkemys että tavaran myyntihinta on korkeampi kuin sen tekemisestä aiheutuneet kulut on osatotuus mutta ei kerro mitään lisäarvon olemuksesta. Jos sekä kapitalisti että työläinen saa osuutensa niin mistä tulee voitto (lisäarvo). Kapitalisti saa sijoituksensa ja työläinen palkkansa niin mistä tulee voitto.
Marx selvitti asian juurta jaksain. Jotta kapitalisti saisi lehvää taskuun yli sijoituksensa sen täytyy olla pois jostain muusta tuotantoprosessista. Tuotantoprosessissa työläisten työ tuottaa tuotantovälineiden arvon ts. kapitalistin sijoituksen. Työläinen saa työstään välttämättömät elämisentarvikkeet ja kapitalisti saa voiton sijoituksensa päälle. Koneita ei voi riistää vaikka kuinka niin haluttaisiin sanoa. Työläinen tuottaa työpäivän aikana enemmän kuin tarvitsee oman elämisensä turvaamiseen ja siinä on kapitalistin voiton lähde.
Adam Smith tunnusti työvoiman ja työn merkityksen. Omistus ei tuo lisäarvoa eikä lisätuotetta. Omistus on väline anastaa lisätuote kokonaan tai osittain. Papereissa saa olla vaikka kuinka suuria lukuja rahamerkkinä tuotantolaitoksen sisällä mutta yksikään pyörä ei pyöri ilman työvoimaa alkaen suunnittelusta ja päätyen tuotteen myymiseen kaupan tiskiltä.