Jatkoin lauantain baarissa eksistentialismin ja "miehisyyden" pohdintaa. Nyt tosin enemman sukupuolettomasti.
Mutta vertauksessa kaksi taiteilijaa, Dylan ja Lennon.
Lennon, joka kertomuksensa mukaan uskoo vain itseensa, ei Zimmermaniin, ei Jeesukseen, Buddhaan ei edes Yokoon. Dylan puolestaan kertoo esim. etta "You Gotta Serve Somebody", eli jotakuta on palveltava.
Esim:
"Might be a Rock-n-roll addict
Prancing on the stage
Money, Drugs at your command
Women in a cage
You may be a businessman
Or some high DJT
They may call you doctor
Or they may call you chief
But you’re gonna have to serve somebody
Yes indeed, you’re gonna have to serve somebody
Well it may be the Devil
Or it may be the Lord
But you’re gonna have to serve somebody."
Kun CIA piti rekisteria "valtiolle vaarallisista taiteilijoista", siina oli mm Morrison ja Lennon, mutta kummmatkin katsottiin syystakin jonkinlaisiksi "vaarattomiksi huumehorhoiksi".
Lennon ei koskaan yltanyt siihen mihin Dylan. Ja tassa tulee kehiin Kierkegaard. Dylanin ja Kierkegaardin kohdalla loytyy huomattava maara yhtymakohtia, uskonnollisesta runoudesta uskon valitsemiseen jarjen sijaan. "Tulla ihmiseksi".
Siina tuulaankin suurimpaan eksistentiaaliseen hyppyyn. Jarjen jattamiseen. Ja uskon valitsemiseen. Mutta tuota ei voi enaa liittaa pelkastaan "miehisyyteen". Kysymyksessa on jonkinlainen yleishumanistinen, kuten myos maailmallinen, henkisyys.
Mutta vertauksessa kaksi taiteilijaa, Dylan ja Lennon.
Lennon, joka kertomuksensa mukaan uskoo vain itseensa, ei Zimmermaniin, ei Jeesukseen, Buddhaan ei edes Yokoon. Dylan puolestaan kertoo esim. etta "You Gotta Serve Somebody", eli jotakuta on palveltava.
Esim:
"Might be a Rock-n-roll addict
Prancing on the stage
Money, Drugs at your command
Women in a cage
You may be a businessman
Or some high DJT
They may call you doctor
Or they may call you chief
But you’re gonna have to serve somebody
Yes indeed, you’re gonna have to serve somebody
Well it may be the Devil
Or it may be the Lord
But you’re gonna have to serve somebody."
Kun CIA piti rekisteria "valtiolle vaarallisista taiteilijoista", siina oli mm Morrison ja Lennon, mutta kummmatkin katsottiin syystakin jonkinlaisiksi "vaarattomiksi huumehorhoiksi".
Lennon ei koskaan yltanyt siihen mihin Dylan. Ja tassa tulee kehiin Kierkegaard. Dylanin ja Kierkegaardin kohdalla loytyy huomattava maara yhtymakohtia, uskonnollisesta runoudesta uskon valitsemiseen jarjen sijaan. "Tulla ihmiseksi".
Siina tuulaankin suurimpaan eksistentiaaliseen hyppyyn. Jarjen jattamiseen. Ja uskon valitsemiseen. Mutta tuota ei voi enaa liittaa pelkastaan "miehisyyteen". Kysymyksessa on jonkinlainen yleishumanistinen, kuten myos maailmallinen, henkisyys.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten voi yhdistää eksistentialismin yleishumanistisuuteen?
Kierkegaard loi filosofiansa nimenomaan vastustamaan Hegelin filosofista suuntausta, joka oli hyvinkin yhteisöllinen (humanistinen). Kierkegaardin ihannehan oli sokea usko, jonka mukaan yksilön voi tehdä uskonsa nojalla, jopa laittomia ratkasuja. Aabraham oli valmis uhraamaan Saaran ja hänen yhteisen lapsen. Aabrahamillahan oli omia lapsia myös orjansa kanssa. Tämä uhrivalmius on eksistentialismin ydin. Ollaan valmiita jättämään kaikki ja tämä toiminta on nimenomaan itsenäistä (itsekästä) muista piitamatonta.
Kierkegaard on fundalistisen uskonnon kannattaja. Uskoakseen täytyy hylätä järki ja tradiot. Tätä eksistentialista tyhjyyttä ja sen mukanaan tuomaa ahdistusta, voi tietenkin markkinoida individualistisena ajatusrakennelmana, mutta humanistiseen maailmankäsitykseen sen sotkeminen. On perin outoa ajattelua.
Nietzschen on joskus lausunut: "Ihminen jolla on tiedossaan "miksi", kestää minkä hyvänsä "miten". Mikäli ihmisiltä riistetää ajatus "miksi" ja jätetään hakemaan sitä itsestään (uskosta), vastaukset voivat olla hyvinkin pelottavia. Uskonnon luoma turvakin perustuu traditioihin ja yhteiskunnallisten sääntöjen noudattamiseen. Eksistentialistinen hyppy vie tämän varmuuden pois. Laajemmin toteutettuna se vie anarkiaan ja uskonnollinen ararkia on aivan yhtä vaarallinen, kuin mikä muu anarkian muoto tahansa.
Jätä siis Dylan rauhaan.
....mutta "yleishumanistisuus" kuten vaikka "humanismi", ovat vain liuta kasitteita, jotka maarittelematta ovat yhta tyhjia kuin jos vaikka kysyisit miten voi yhdistaa eksistentialismin taloyhtioon.
Uhrivalmius eksistentialismin ytimena, ja hakemalla vertausta Aabrahamin "laittomuuteen", tuntuu aika kaukaiselta. Olettaen ettei kyseessa ole joku moderni uskovainen filosofi-psykopaatti, joka saa Jumalalta, tai kelta vaan, viesteja tappaa naapurinsa, niin lienee aika vaaratonta, loppujen lopuksi.
Osittain olet kuitenki jaljilla. Mutta sinahan oletkin poliitikko tyyppia, joka kantaa huolta yhteiskunnallisista ilmioista ja muusta hompasta. Mina en ymmarra kuinka joku oikeasti voi ryhtya sellaiseksi neuvoja-aidiksi, mutta veikkaan etta jotain jaanyt elamasta elamatta. Kylla sinusta olisi saanut enemman ulos, jos olisit ryhtynyt vaikka contra-sissien keittajaksi, ja mita todennakoisimmin myos sina olisit saanut siita enemman ulos. Siina taytyy myos olla aika itsekeskeista ihmista, jos on valmis yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, olit mita mielta tahansa. Tulkintakysymys.
Mita tulee Kierkegaardiin, niin kysymyksessa, mielestani, ei ole mikaan varsinainen fundamentalistinen uskonto, vaan yksinkertaisesti eksistentialismi. Ihminen tulee ihmiseksi. Siita myos lanka humanismiin. Tietaakseni humanismi ei ainakaan ole johdettu vaikka latinan sanasta "lupus".
Eika "anarkiassa" mitaan pahaa valttamatta ole. Sekin, on vain sana, joka ymmarretaan miten tahtoo. Vaikka "Baghdadin anarkiaan". Toki, vallitsevan yhteiskunnan valtaa pitavat sosieteetit, pitavat tuota sanaa lahinna verrattavissa saatanaan.
Totuus on kuitenkin se, etta sinakin vapautuisit jos tietyt yhteiskunnalliset kahleet rikottaisiin, mutta suomalaiselle lienee kuitenkin syotetty niin paljon propagandaa, etta koko ajatuskin on yhta utopiaa.
Maailman johtava intellektuelli, Noam Chomsky, joka verrataan viime vuosituhannesta vaikutusvaltaisuudesta, seka mm sita edellisen vuosituhannen Nietzscheen, Freudiin etta Marxiin, on "anarko-sosialisti" jos termin oikein lausuin. Puhuu mm lampimasti eri anarkistisis tyyppisista yhteiskunnista, joita on joskus syntynyt, kuten mm Espanjan sisallissodan aikana.
Minulle tuli mieleen uusimmasta Dylanin albumista sopiva biisikin tahan. Lainaan parit sanoitukset, sinulle henkilokohtaisesti:
"Well, the whole world is filled with speculation
The whole wide world which people say is round
They will tear your mind away from contemplation...."
Plaah...
...etta olet jarjella tanssija.
Sellainen moderni luomus joka on varmaan lukenut kymmenen kertaa jonkun filosofian historian, ja osaa jostain 400 sivuisesta epoksesta, varmaan puoletkin ulkoa. Kenties oppinut sen vaarinkinpain.
Mutta mita tulee henkisyyteen, niin oletan ainakin, jotain jaanyt puuttumaan.
Ei ole loytynyt joulukirkosta, ei Wittgensteinin traktateista, eika ole tullut enkelia eteen, vaikka on rukoillut kuin itse Matti Nykanen, kun "tuli uskoon", heh heh....
Kierkegaard oli autoritäärisen kasvatuksen tulos ja näin ollen hänen omatuntonsa oli kasvanut lojaaliksi vanhempiensa näkökantoja kohtaan. Nuorena miehenä hän alkoi epäillä ja joutui existentialiseen henkiseen kriisin sisäisen konfliktinsa kanssa, ollaakko vaiko ei olla, uskoakko vaiko ei uskoa.
Kierkegaardin koko elämä oli yhtä existentiaalista kamppaillua lojaalisuudsta vanhempiaan kohtaan. Siitä syystä sinä näät hänet fundamentalistina.
Eipä silti, nykysiet fundamentalsitit ovat autoritäärisen kasvatuksen tuloksia hekin uskonnosta riippumatta.
Kyllä existentialismi kuuluu osana humanismiin.
Mikäli puhutaan Kierkegaardista ja eksistentialismista uskonnolisuutta ja siihen liittyvää uhrivalmiutta ei voi unohtaa, hyvänen aika, siihenhän perustuu koko Kierkegaardin radikalismi. Sokeasta uskosta ja oman tien löytämisestä on kyse. Aabrahamin uhrivalmius on siitä symbolina, mikäli on joskun tutustunut "Pelko ja vavistus" teokseen tämä on aika selkeä näkemys. Käytänössä silloin liikutaan kohtalaisen kaukana humanistisesta maailmankuvasta, vaikka sen määritelmä venytettäisiin äärimilleen.
Miehisyyden etsimisessä eksistentialismia on käytetty aina, patriarikaalinen maailmankuvahan petustuu sokeaan uskoon ja (tieteelisen) totuuden kieltämiseen. Miehisyys on arvona loukkaamaton ja sen tueksi tarvitaan naisten aseman alistenuiseisuutta. Sikäli olet ollut aiemmassa viestissäsi oikeilla jäljillä.
Yhteiskunnalisen vaikuttamisen syitä on monia, itsekeskeisyys on eräs, tosin harvinainen. Itsekkyyttä on paljon helpompi toteuttaa muuten. En koe olevani "neuvoja-äiti", päinvastoin.
Henkilökotaisen vapauden tunteeseen liittyy yhteiskunta ja sen arvot varsin vähän, vapaus on sisäinen kokemus, joka ei tarvitse uskonnollista ideaa taustalle, se pikemminkin on omiaan (usein) hämärtämään vapauden kokemusta.
Kävin Dylanin konsertissa, mieheltä oli särkynyt ääni, se tuntui pahalta. Uusin albumi on kyllä hyvä edelleen, siis kiitos lainaamisesta, kuuntelen levyn.
Mina en ole koskaan kuullutkaan "Kierkegaardin radikalismista" mutta ehka se loytyy jostain feministisesta epoksesta, mene ja tieda. Lisaksi tuo sana "radikalismi" saadaan helposti negatiiviseenkin valoon, sumputtamalla siihen lisamausteeksi joku sopiva vertauskuva.
Sotket liikaa tuota "uhrivalmiutta" ja "radikalismia". Mielestani. Mutta ehka tuokin menee tuollaisenaan jonkun sihdin lapi.
Mita tulee "patriarkaaliseen maailmankuvaan" ja tieteellisen totuuden kieltamiseen, niin tuo nyt on ajatuksena ihan ok. Mielestani.
Ainakaan en ole itse ajatellut etta "patriarkaalinen maailmankuva" olisi nimeomaan uskovainen, vaan itse on lahinna tullut mieleen "patriarkaalisesta tieteesta" vallitseva tiede, tieteellisine dogmeineen.
Minulle alkaa nyt tuo "patrialkaalisuus" kuullostamaan osaksi joltain positiiviseltakin.
Muutenkin jai vahan sellainen maku viesteistasi, etta feministi vastustaa jonkinlaista maskuliinista hengellisyytta.
Mutta eikohan tama ala olla jo tassa. Ennenkuin kaantyy sellaiseksi turhanpaivaiseksi jarkeilyksi.