Haastan täten kaiken kansan riimittelemään runoja, aiheena Elämän Ilot.
Eikä sitten mitään kopsattuja, vaan ihan sieltä omasta päästä putkahtelevia omin pikku kätösin raapusteltuja runoja :)
Anna palaa !
Eikä sitten mitään kopsattuja, vaan ihan sieltä omasta päästä putkahtelevia omin pikku kätösin raapusteltuja runoja :)
Anna palaa !
Vastaukset 14
Vanhimmat
että elämänilosta pitäs rustata jonkinmoinen runo..no katotaan mitä saan aikaseks..
Elämä kuin suklaakeksi
maittaa ruoka- maittaa seksi
Varjot tieltä potkin nurkkaan
uskon vaikka Jouko Turkkaan..
Ilon löytää jos vain hakee
elämä on kaunis - makee
kevät tulee lumi sulaa
onnen hetkistä ei pulaa
Luotan aina uuteen päivään
elämään ja surunhäivään
elämässä ilo, suru
on kuin pieni onnenmuru
ei niin pahaa - ettei hyvää
onnea saa silloin syvää.
Tässä runo pieni tää
toivon et se mielees jää!
ääkkss... en keksi kunnollista loppua..en totta tosiaan ole runoilija:)))
seksi se vaan pyörii mielessä, kyllä taitaa horroskooppi olla enemmän kuin oikeassa :))
Ps. Muistojen sopukoista nousi mieleeni eräs runo Iilstä....heh
oli mun ihka eka runoni ja mulla on kyllä niin outo toi runonrustaustekniikka, että varmaan kukaan ei noin pöljää runoutta harrasta:)
Mitenkähän olis oma runokirja - nimi vois olla vaikka
"Runoratsun ripulipäivä"...menis kaupaks kun kuumille kiville...tietysti rapulapäiväkin vois menetellä, mutta tunnetusti kohtalaisen raittiina pussiksena niitä rapulapäiviä on aika harvakseltaan...
Pysähdyn hetkeksi
taakseni katson
näen leikkivän lapsen.
Huolia vailla,
surutonna
perhosen kanssa kirmaa.
Pysähdyn hetkeksi
taakseni katson
näen neitosen nuoren.
Pakahtuu sydän
iloa, tuskaa
ensirakkauden huumaava tunne.
Pysähdyn hetkeksi
taakseni katson
näen äidin ja lapsen.
Onnea suurta,
suunnatonta.
Sylissään rakkautta kantaa.
Pysähdyn hetkeksi
sisääni katson
paljon on muistoja siellä.
Elämän iloa
miljoona kiloa
sydän mukanaan kantaa.
mun runo suoneni on ollu jo kaun aikaa hiljaa.. ..josko nyt yrittäisin taas sitä aukasta..
on hiljaista, jos sanat
eivät merkitse mitään.. ..tuhat kertaa sen saat huutaa ja kukaan ei sitä kuule,
mutta jos siihen ajatuksen lisäät ja sanot sen
hiljaa, kaikki sen kuulevat..
..elämä on ilosta ja jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää.
ETTÄ SELLAISTA.. KIITOS KUN KÄSKIT SUONEN AUKAISTA.. ..JOSKO TÄSTÄ ALKAIS UUDEN RUNOKIRJAN KIRJOITUS..
VANHAT MENI ANOPILLE JOULULAHJANA KU PYYSI JA ITE EN NIITÄ OSANNU LUKEA
avaa ihmeessä runosuonesi maailmalle :)
Kassinen ja Kossunen päätti tehdä runon,
istuivat penkille Unon,ja kaahasivat kaistapäinä rantaan.
Siellä sitten santaan, piirsivät aakkosta ja riimiä,
funnylaiffin tiimiä kun ovat, niin on kyvyt kovat.
Oli riimeissä ilot elämän ja kutkaa, rantasannassa koukeroa, mutkaa
Tuli paikalle tuntijat taiteen, päätään pyöritti,
piipaa-auton tilasi.
Mut Kassinen ja Kossunen vaan hymyili
ja runoraadille keskarinsa ylpeinä ojensi.
Semmonen tuli mieleen, että onkohan toi verbi rustata synonyymi verbille runoilla? Vai voiko sitä muutakin rustata?
Eilen minua nauratti
Tänään minua naurattaa
Naurattaako minua vielä huomenna
Ei ole ongelma ilosta nauraa,
kutkuttaa se niin mukavasti kaulaa.
runosi sai ruudun tälläpuolen aikaan hetkellistä elämän iloa :)
Ai, runosia alkais rustaan?
Siihen innostuiskin justaan.
Sanaa sanan jälkeen laittais
kylttyyriltä kärjen taittais. :)
Vuolaana jos juoksis virta
kirjaimia tuottais pirta.
Iskis pisteen tyyneen paikkaan,
siirtyis sujuvasti saikkaan.
ol hyvin tämän
eipä ollut mikään jämä.
Vaan täynnä vekkulia kieltä
sekös antoi hyvää mieltä :)
Kansainvälisyys, tuo päivän teema
istuu kaikille kuin exeema. :)
Nainen yksi hunnun takaa
harvoin sanojansa jakaa.
Toinen suulas olla saapi,
lännestäkö julistaapi?
Kolmas kokee ajat kovat
yöt ja päivät levottomat.
Pieni pallomme on tää,
tätä netti pienentää.
Yks on meille yhteinen,
avaruus tuo yllä sen.
vähän oli aistivinani alakuloa runosta.