Lähde: Sosiologia, Jokinen, Saaristo 2004, sivut 206-207.
Kirja esittelee sosiaalidemokraattisen puolueen ideologian yksinkertaisesti ja lyhyesti. Keynesin talousteoriaa pidetään puolueessa perustavana tietolähteenä, ainakin globalisaatiota edeltävänä aikana.
"Kansallisvaltioon liittyy läheisesti hyvinvointivaltio. Yleensä hyvinvointivaltiollinen politiikka on ollut ja on yhä nimenomaan kansallista. Euroopassa Euroopan unioni on tarkoittanut lainsäädännön yhdentymistä ja unionin vallan kasvua sen jäsenmaissa. Kuitenkin suuri osa hyvinvointivaltiollista politiikkaa, ennen muuta sosiaalipolitiikan alue, on jätetty pääosin aivan viime vuosiin saakka unionin toimivallan ulkopuolelle. Sosiaalipoliittista päätöksentekoa on ohjannut subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate, jonka mukaan päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niitä, joita ne koskettavat. (Laitinen-Kuikka 2003, 271-277.)
Sosiaalipolitiikka on ilmeisin osa hyvinvointivaltion tehtäväkenttää. Hyvinvointivaltio on kuitenkin sosiaalipolitiikkaa laajempi käsite, ja hyvinvointivaltiolla on paljon muitakin tehtäviä. Toki kehittyneen modernin hyvinvointivaltion tavoitteena on ollut tarjota kansalaisille kohtuullinen toimeentulo, mutta tämän lisäksi hyvinvointivaltio on tasoittanut sosiaalisia eroja ja tuottanut erilaisia sosiaali- ja hoivapalveluja. Hyvinvointivaltio osallistuu kansalaisten arkeen monin eri tavoin. Päiväkodit, koulut, vanhustenhuolto, asuminen, terveys, kansalaisten suojelu ja järjestyksenpito, työttömyyden torjunta, tulojen tasaus ja erilaiset tulonsiirrot ovat tavalla tai toisella osa hyvinvointivaltion tehtäväkenttää. Yleisesti hyvinvointivaltion käsitteellä viitataan siis yhteiskuntaan, joka pyrkii huolehtimaan kansalaistensa sosiaalisista olosuhteista. Hyvinvointivaltion taustalla on käsitys, jonka mukaan työttömyyden, köyhyyden tai syrjäytyneisyyden kaltaisia sosiaalisia ongelmia ei niinkään katsota yksilön omasta tahdosta johtuviksi epäonnistumisiksi, vaan ne ymmärretään yhteiskunnallisesti tuotetuiksi. Ja koska ne ovat yhteisön ongelmia, yhteisön tulisi myös yhdessä ratkaista ne. (Jokinen, Saaristo 2002, 112-113.)
Hyvinvointivaltioiden muotoutuminen on ollut erityisen historiallinen projekti, joka on käytännössä toteutunut toisen maailmansodan jälkeen. Englantilaista sir William Beveridgeä (1879-1963) on usein pidetty ensimmäisenä systemaattisen hyvinvointivaltio-ohjelman kehittäjänä. Hän oli brittiläinen ekonomisti ja sosiaalireformisti. Vuonna 1942 Beveridge julkaisi raportin Social Insurance and Allied Services, joka toimi sitten Ison-Britannian sotien jälkeisen hyvinvointipolitiikan pohjana. Tavoitteena oli, kuten hän kirjoitti, voittaa kurjuus, sairaudet, tietämättömyys ja toimettomuus (www.fordham.edu). Tämä sittemmin Beveridge-ohjelmana tunnetuksi tullut projekti pyrki yhdistämään liberalismin ja kollektivismin parhaat puolet (Anttonen & Sipilä 2000, 54). Taloudellista liberalismia tuli pehmentää tuomalla mukaan sosiaalista yhteisvastuuta. Samalla kuitenkin tuli pitää huolta siitä, että markkinatalous toimii.
Beveridgen raportin taustalla oli Yhdysvalloissa vuonna 1929 tapahtuneesta suuresta pörssiromahduksesta käynnistynyt maailmanlaajuinen lamakausi. Lama oli johtanut useissa maissa laajaan työttömyyteen ja edelleen vakaviin sosiaalisiin ongelmiin. Monissa länsimaissa ajateltiin, että talouden suhdannevaihteluita tulisi pyrkiä tasaamaan ja että tämä olisi julkisen sektorin tehtävä. Valtion tulisi pystyä tarjoamaan kansalaisilleen taloudellista turvaa huonoinakin aikoina. Tälle ajattelulle saatiin teoreettista tukea Maynard Keynesin (1883-1949) talousteoriasta. Keynes ei uskonut markkinoiden kykyyn pitää yllä täystyöllisyyttä. Sen sijaan julkinen sektori voisi omilla tulontasaukseen pyrkivillä toimillaan ylläpitää kulutuskysyntää myös laskusuhdanteen aikana. Tämä taas pitäisi työllisyystilanteen hyvänä ja suhdannevaihtelut heikkenisivät."
Kirja esittelee sosiaalidemokraattisen puolueen ideologian yksinkertaisesti ja lyhyesti. Keynesin talousteoriaa pidetään puolueessa perustavana tietolähteenä, ainakin globalisaatiota edeltävänä aikana.
"Kansallisvaltioon liittyy läheisesti hyvinvointivaltio. Yleensä hyvinvointivaltiollinen politiikka on ollut ja on yhä nimenomaan kansallista. Euroopassa Euroopan unioni on tarkoittanut lainsäädännön yhdentymistä ja unionin vallan kasvua sen jäsenmaissa. Kuitenkin suuri osa hyvinvointivaltiollista politiikkaa, ennen muuta sosiaalipolitiikan alue, on jätetty pääosin aivan viime vuosiin saakka unionin toimivallan ulkopuolelle. Sosiaalipoliittista päätöksentekoa on ohjannut subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate, jonka mukaan päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niitä, joita ne koskettavat. (Laitinen-Kuikka 2003, 271-277.)
Sosiaalipolitiikka on ilmeisin osa hyvinvointivaltion tehtäväkenttää. Hyvinvointivaltio on kuitenkin sosiaalipolitiikkaa laajempi käsite, ja hyvinvointivaltiolla on paljon muitakin tehtäviä. Toki kehittyneen modernin hyvinvointivaltion tavoitteena on ollut tarjota kansalaisille kohtuullinen toimeentulo, mutta tämän lisäksi hyvinvointivaltio on tasoittanut sosiaalisia eroja ja tuottanut erilaisia sosiaali- ja hoivapalveluja. Hyvinvointivaltio osallistuu kansalaisten arkeen monin eri tavoin. Päiväkodit, koulut, vanhustenhuolto, asuminen, terveys, kansalaisten suojelu ja järjestyksenpito, työttömyyden torjunta, tulojen tasaus ja erilaiset tulonsiirrot ovat tavalla tai toisella osa hyvinvointivaltion tehtäväkenttää. Yleisesti hyvinvointivaltion käsitteellä viitataan siis yhteiskuntaan, joka pyrkii huolehtimaan kansalaistensa sosiaalisista olosuhteista. Hyvinvointivaltion taustalla on käsitys, jonka mukaan työttömyyden, köyhyyden tai syrjäytyneisyyden kaltaisia sosiaalisia ongelmia ei niinkään katsota yksilön omasta tahdosta johtuviksi epäonnistumisiksi, vaan ne ymmärretään yhteiskunnallisesti tuotetuiksi. Ja koska ne ovat yhteisön ongelmia, yhteisön tulisi myös yhdessä ratkaista ne. (Jokinen, Saaristo 2002, 112-113.)
Hyvinvointivaltioiden muotoutuminen on ollut erityisen historiallinen projekti, joka on käytännössä toteutunut toisen maailmansodan jälkeen. Englantilaista sir William Beveridgeä (1879-1963) on usein pidetty ensimmäisenä systemaattisen hyvinvointivaltio-ohjelman kehittäjänä. Hän oli brittiläinen ekonomisti ja sosiaalireformisti. Vuonna 1942 Beveridge julkaisi raportin Social Insurance and Allied Services, joka toimi sitten Ison-Britannian sotien jälkeisen hyvinvointipolitiikan pohjana. Tavoitteena oli, kuten hän kirjoitti, voittaa kurjuus, sairaudet, tietämättömyys ja toimettomuus (www.fordham.edu). Tämä sittemmin Beveridge-ohjelmana tunnetuksi tullut projekti pyrki yhdistämään liberalismin ja kollektivismin parhaat puolet (Anttonen & Sipilä 2000, 54). Taloudellista liberalismia tuli pehmentää tuomalla mukaan sosiaalista yhteisvastuuta. Samalla kuitenkin tuli pitää huolta siitä, että markkinatalous toimii.
Beveridgen raportin taustalla oli Yhdysvalloissa vuonna 1929 tapahtuneesta suuresta pörssiromahduksesta käynnistynyt maailmanlaajuinen lamakausi. Lama oli johtanut useissa maissa laajaan työttömyyteen ja edelleen vakaviin sosiaalisiin ongelmiin. Monissa länsimaissa ajateltiin, että talouden suhdannevaihteluita tulisi pyrkiä tasaamaan ja että tämä olisi julkisen sektorin tehtävä. Valtion tulisi pystyä tarjoamaan kansalaisilleen taloudellista turvaa huonoinakin aikoina. Tälle ajattelulle saatiin teoreettista tukea Maynard Keynesin (1883-1949) talousteoriasta. Keynes ei uskonut markkinoiden kykyyn pitää yllä täystyöllisyyttä. Sen sijaan julkinen sektori voisi omilla tulontasaukseen pyrkivillä toimillaan ylläpitää kulutuskysyntää myös laskusuhdanteen aikana. Tämä taas pitäisi työllisyystilanteen hyvänä ja suhdannevaihtelut heikkenisivät."
Vastaukset 3
Vanhimmat
... tällä nyt ei ole mitään tekemistä SDP:n kanssa. Ei ainakaan, jos katsotaan mitä puolue on puuhaillut Lipposen aikana ja sen jälkeen.
Sosiaalidemokratiaa tuo sen sijaan kuvaa, mutta SDP ei ole sosiaalidemokraattinen puolue.
Tuossa kirjoituksessasi on nähtävissä tuo teidän demarien omahyväisyys siitä että juuri TE olette kaiken hyvän luojia ja vain TEIDÄN avullaan hyvinvoinnin perustat voidaan ylläpitää.
SE ON SUURI KUPLA. Noita "tieteellisiä" viittauksia voidaan aina yrittää löytää asiaa kuin asiaa todistelemaan, mutta missä on lähdekritiikkisi ? Muista, että myös se on tärkeä osa tieteellisyyttä - viitteitä paljon tärkeämpi !
Mahtaakohan se nyt olla juuri tuo sosiaalidemokratia joka on tämän hyvinvoinnin tänne luonut ? Mukanahan te olette olleet mutta kyllä siinä on olleet kautta linjan koko suomalainen kansa puolueväriin katsomatta luomassa hyvinvoivaa Suomea.
Valitettavasti teidän jämähtäminen noihin sodanjälkeisiin ajatuksiin on sitä pohjoismaista sosiaalidemokratiaa, jota ei enää voida pitää kenenkään kansalaisen etuna. Se kasvattaa ihmiset täällä luottamaan johonkin "korkeampaan voimaan" (lue:assDP ja assAK), joka onkin vain illuusio siitä, että heikoista huolehditaan. Kun kuitenkaan ette heistä viitsi välittää. Teilläkin on vain se oma per*e kaikkein lähimpänä, mutta annatte ihmisten ja yhteiskunnan kurjistua ja ihmisten vetelöityä ilman että heillä on mitään toivonkipinää paremmasta huomisesta.
Hyvinvointi säilyy työtä tekemällä ja työn teko vaatii toimivia yrityksiä. Toimivissa yrityksissä tarvitaan ahkeria työntekijöitä. Kaikki tässä loppupelissä ovat samassa veneessä.
Teille tekee nyt oikein hyvää käydä välillä oppositiossa ja kun vasemmistoa tarvitaan hallitukseen niin Vasemmistoliitto on siihen paljon uskottavampi vaihtoehto !
Minä olen Vasemmistoliittolainen, ja tämä sinulta meni netissä ohi.