Minua on kovasti ihmetyttänyt se, miksi SDP on viime vuosina niin innokkaasti ollut "työnantajapuolue"? Se on yksin luonut työpaikat Suomessa ja liputtaa nyt niin kovin yritys- ja liike-elämän menestymisen puolesta.
Muistammehan, kuinka sotien jälkeen aina 80-luvun lopulle saakka demarit yhdessä ja käsi kädessä kommunistien kanssa aina olivat lakkoja agiteeraamassa työpaikoilla. Työantajat ja yrityselämä oli heidän fraseologiassaan lahtariporukkaa ja riistäjäluokkaa ja marssilauluissa kajahteli kateus ns. 20:n perheen omistajaluokkaa kohtaan.
Onkohan niin, että demarit ovat lopultakin käsittäneet, ettei yhteiskuntaa rakenneta lakkoilulla ja työpaikkarettelöillä eikä työpaikat säily kintaita riiputtamalla. Lisäksi duunarikunta on onneksi niin fiksua nykyisin, ettei heitä enää sumuteta ja uunoteta "työväenaatteen vanhalla fraasisortimentilla" ja demareista, puoluejohtoa ja sen käsikassaraa SAK:ta myöten on tullut muhkeiden osakesalkkujen omistajia. SAK;sta on tullut myös poliittinen ponnahduslauta ministeripaikoille ja juuri tästä syystä se on paljon menettänyt päätarkoituksessa työolosuhteiden kehittämisessä ja jäsenistön todelisten ongelmien ratkomisessa; eihä aika ja muutkaan resurssi kaikkeen riitä! Taitaa heidänkin aatteensa olla myytävänä rahasta. Näinhän demarit ja kommarit aikoinaan totesivat, että raha ratkaisee kaikessa, myös puoluepolitiikassa.
Muistammehan, kuinka sotien jälkeen aina 80-luvun lopulle saakka demarit yhdessä ja käsi kädessä kommunistien kanssa aina olivat lakkoja agiteeraamassa työpaikoilla. Työantajat ja yrityselämä oli heidän fraseologiassaan lahtariporukkaa ja riistäjäluokkaa ja marssilauluissa kajahteli kateus ns. 20:n perheen omistajaluokkaa kohtaan.
Onkohan niin, että demarit ovat lopultakin käsittäneet, ettei yhteiskuntaa rakenneta lakkoilulla ja työpaikkarettelöillä eikä työpaikat säily kintaita riiputtamalla. Lisäksi duunarikunta on onneksi niin fiksua nykyisin, ettei heitä enää sumuteta ja uunoteta "työväenaatteen vanhalla fraasisortimentilla" ja demareista, puoluejohtoa ja sen käsikassaraa SAK:ta myöten on tullut muhkeiden osakesalkkujen omistajia. SAK;sta on tullut myös poliittinen ponnahduslauta ministeripaikoille ja juuri tästä syystä se on paljon menettänyt päätarkoituksessa työolosuhteiden kehittämisessä ja jäsenistön todelisten ongelmien ratkomisessa; eihä aika ja muutkaan resurssi kaikkeen riitä! Taitaa heidänkin aatteensa olla myytävänä rahasta. Näinhän demarit ja kommarit aikoinaan totesivat, että raha ratkaisee kaikessa, myös puoluepolitiikassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
SDP:n kurssi on pitkälle sama kuin kepun ja kokoomuksen - työnantajien suosiminen palkansaajien kustannuksella.
Demarien talouspolitiikka käy ennen pitkää mahdottomaksi, koska seuraavien vuosien aikana jos on mahdollistaa siirtää tuotantoa ns. halvemman työvoiman maihin, se myös tapahtuu.
Lopputulos on joko kansantaloudellinen perikato tai poliittinen umpikuja, miten vain tuon haluaa ilmaista.
Ainoa ratkaisu on funktiososialistinen järjestelmä, missä päätäntävalta (ei omistusoikeus) siirretään yrityksiltä yhteiskunnalle.
"Ainoa ratkaisu on funktiososialistinen järjestelmä, missä päätäntävalta (ei omistusoikeus) siirretään yrityksiltä yhteiskunnalle. "
Herää vain pieni kysymys, että kuka tällaisessa järjestelmässä haluaa toimia yrittäjänä jos päätäntävalta on siirretty yhteiskunnalle - mutta omistusoikeus ja sitä myötä riskit ovat siis yrittäjällä/ omistajalla ?
Veikkaisin seuraukseksi sellaista funktiota, jossa yritykset lipuisivat sinne, missä tällaista järjestelmää ei ole.