sunnuntai on epäkristillinen oppi pakanuudesta. sunnuntain vietto edustaa uususkonnollista pakanuutta, jonka luopumus toi seurakuntaan ja paavillinen valta sen vahvisti ihmiskäskyksi.
Epäkristillisyyttä Kristuksen
seurakunnissa
6261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jokaisen päivän viettäminen on merkki pakanuudesta. Viikonpäivien nimet tulevat pakanataustoista. Torstaikin on muinaisen Thor jumalan päivä "Thursdag" jne jne..
Pelastuksen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä minä päivänä lepopäivänsä viettää. Kristuksessa meillä on jo se todellinen sapatinlepo. Raamattukaan ei missään sano, että lauantai olisi lepopäivä.
Valen
niin, että viikon seitsemäs päivä on lauantai. Sen Jumala antoi ihmisille lepopäiväksi. 1 Moos.2.
Sydämen sapatti, jatkuva levon tila (Matt.11:28) on uudestisyntymisessä saatu sapatin täyttymys. Hebr. 4.
Mutta ei tämä poistanut viikkosapattia. Mikäli joku tarvitsee fyysistäkin lepoa.
Sunnuntai on viikon ensimmäinen arkipäivä.
viikon ensimmäinen päivä (juutalaisethan numeroivat päivät ensimmäisestä seitsämään ja seitsemäs oli sapatinpäivä). Jumalan Poika herätettiin kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä ja vakuudeksi kaikille siitä "että sapatinlepo on Jumalan kansalle varmasti tuleva". Uskovat myöskin mursivat kodeissaan leipää ja viettivät Herran ehtoollista hänen kuolemansa muistoksi viikon ensimmäisenä päivänä, ei viimeisenä eli sapattina.
Hyvää saa tehdä jokaisena viikon päivänä. Pahaa ei saa tehdä minkään nimisenä viikon päivänä! Se on yhtämittaista päivää, eikä auringon ja maan keskinäisistä liikkeistä johtuvien valojen ja varjojen palvomista!
Sapatti on Jeesukseen uskovien ihmisten lepopäivä. Jeesukseen uskova ei tahdo rikkoa Jumalaa vastaan pitämällä pyhänä sellaista (SUNNUNTAI) mitä Jumala ei ole 1) pyhittänyt, 2) käskenyt pyhittää, vaan Jeesuksen oma pitää sapatin kunniassa aivan kuten Jumalan nimen ja kuten avioliiton ja toisen omaisuuden ja hengen, ja minkä tahansa käakyn rakkauden lain mukaan.
Joka haluaa pitää Jumalan käskyistä sapatin (josta ei muuten apostolien neuvopäätöksessä Ap.t 15 mainita mitään) pitäköön myös kaikki muut käskyt ja koko Mooseksen lain.
Kukaan meistä ei sapatinkäskyäkään täytä, muista nyt puhumattakaan, joten ne jotka haluavat armosta pelastua hylätköön lain ja turvatkoon häneen, joka sen täytti.
"Mutta toitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta vaan asioista, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, hänelle luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi".
Ja "Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo!".
Onneton on se ihminen joka turvaa armoon, mutta lisää siihen lain määräysten noudattamiskäskyjä. Me uskovat palvelemme Herraa hengen uudessa olotilassa, emmekä kirjaimen vanhassa, joka oli vain tulevaisen hyvän varjo, mutta missa ei ollut sen tosi olemusta. Varjoista siis todellisuuteen, Herraan Jeesukseen, jonka Henki varjelee uskovaiset laittomuudelta. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, opetti Pietari, sillä ei isämme emmekä mekään ole voineet lakia täyttää.