Nyt sain ystävältäni tietää, että alttaria oltaisiin takaisin kääntämässä kohti itää! Se on minulle kovin suuri ilo! Lukekaa itse, mitä Vatikaanissa on tapahtunut sitten liturgisen paavimme astuttua Pietarin virkaan: http://thenewliturgicalmovement.blogspot.com/
Kirkon on mahdollista "mennä taaksepäin". Juuri nyt näyttää hyvältä. Alttarien kääntäminen oli virhe. Nyt sitä korjataan. Deo gratias!
Kirkon on mahdollista "mennä taaksepäin". Juuri nyt näyttää hyvältä. Alttarien kääntäminen oli virhe. Nyt sitä korjataan. Deo gratias!
Vastaukset 13
Vanhimmat
ainoa ongelma Kirkossa? Sitten kaikki on taas hyvin, vai mitä?
Kuule, szigethy, kyllä se oli suuri ongelma. Teologinen ongelma. Kun pappien piti ruveta pitämään messussa huolta kansa viihtyvyydestä, he EROTTUIVAT kansasta eivätkä enää vain olleet ensimmäisinä rukoilemassa Jumalan edessä. Heistä tuli liturgiassa persoonia, jotka vaikuttivat auttamatta ihmisten ja Jumalan väliseen suhteeseen - hyvässä ehkä ja ainakin pahassa. Jos messua jälleen kerran vietettäisiin vain kohti Jumalaa, saisi meidän kiinnostuksemme pappia kohtaan ehkä jälleen vähän kohtuullisemman osuuden uskossamme. Pappi välittää sakramentteja ja opettaa Jumalan totuuksia. Kaikki muu on hänen persoonaansa ja silloin toisarvoista. Papin tehtävä on palvella, ja tällä tavalla nähtynä se on oikein nähty. Papit, jotka hoitavat tehtäväänsä nöyrästi, erottuvat joukosta - yleensä heitä kutsutaan pyhiksi papeiksi.
Niin, messun viettokin on teologiaa. Pappi on osa Jumalan kansasta ei Jumala itse. Siksi hänen fyysinen sijaintinsa alttarin "ympärillä" saisi olla sama kuin muidenkin ihmisten. Se olisi loogista ja yhdenmukaista.
Asioiden ollessa toisin, mikään ei ainkaan ole parantunut.
sijoitettaisiin keskelle kirkkoa, niin ei olisi edessä ja takana käsitteitä ja silloin olisi sama millä puolella alttaria pappi on kun hän on joka tapauksessa sen edessä.
mitä tuleman pitää. Tridentine messu tullaan ilmeisesti lähitulevaisuudessa sallimaan ja sitä suosimaan. Ensi viikolla 13.3. julkaistaan eukaristiaan liittyvä asiakirja Sacramentun Caritatis, joka ennakoi tod.näk. Tridentine messua. Saas nähdä. Toivon vaihtoehtoista messua! Ja latinaa! Lue varsinkin tuo alimmainen linkki, jossa selvitellään syitä 'paluuseen':
http://www.catholicnewsagency.com/
http://www.catholicexchange.com/en/node/59628
Herramme tekee työtään, jepulis!
Entäs kirkoissa jossa alttari ei ole idässä? Pitääkö pääalttari siirtää vai kirkkoa käntää?
Tuskinpa alttareita mihinkään siirretään.
Messua voi viettää versus Deum ilman siirtoakin.
Esim. VatII messu tulee olemaan niinkuin tähänkin asti tavallisin messu kaikkialla.
Tämän rinnalle saa tuoda v. 1962 messun, jos sille löytyy kiinnostusta. Tulee siis virallisesti kaksi hyväksyttävää messunvietto-
muotoa. Päämessu säilyy Vat2messuna.
käytännössä toteutetaan meillä täällä kahden messun rinnakkainen vietto. Toivottavasti sunnuntaisin olisi molemmat vaihtoehdot. Selvää tietysti on - kuten kirjoit - että nykyinen messu säilyy yleisimpänä. Sen rinnalle Tridentine, jotka sitä haluavat. Ei ole tarkoitus, että 2 messua 'kilpailisivat' keskenään. Vielä kun saataisiin tänne idän riituksen liturgioita, niin olisi varaa valita, vaikka mulle riittää kyllä latinalainen riitus.
Ei kaikkia alttareita tarvitse siirtää - ei ole koskaan tarvinnutkaan, vaikka jossakin ihme konsiili-hypessä niin tehtiinkin (siis silloin irrotettiin kirkon takaseinästä), usein tuhoten monien kauniiden kirkkojen arkkitehtoninen ilme täydellisesti.
Olen Tanskassa nähnyt modernissa kirkossa vietetyn trid. messun, jossa kynttilät ja risti oli asetettu alttarin takareunalle, jolloin pappi vietti messun ikään kuin kansan puolelta. Normaalisti alttarilla vietettiin messua sen "takaa".
Minusta näin yhteen suuntaan vietetty messu on todella vaikuttava, koska silloin pappi todella toimii yhtenä meistä, joukkomme "johtajana", jolla on tietty erityinen tehtävä. Yhdessä olemme kaikki kääntyneet kohti Häntä, joka tulee.
Katedraalissamme vanhaa messua vietetään todennäköisesti sitten sakramenttikappelissa.
Alttari on seinää vasten, vaan ei itään. Toisaalta tabernaakkeli on nähtävillä niinkuin
katolisissa kirkoissa tuleekin olla, eikä kätkössä jossakin sivukappelissa. Voi olla aika
näky, kun julkisesti ensimmäinen vanha messu on
alkamassa, asperges kajahtaa ja kappeli on pullollaan ihmisiä aina kirkkosalin puolelle.
Itse en kannata liturgioiden "valintataloa", en edes niiden keskinäistä sekoittelua. Yksi hyvä riittäisi. Valitettavasti tämä Vat2 ei ollut ihan sellainen.
http://www.youtube.com/watch?v=xK8jPgJeGuA
Tuon messun voi katsoa kokonaan kahdeksassa osassa. Katselin eilen illalla, kirkkokin niin upea!
tuosta linkistä. Katsoin ja kuuntelin 3 osaa ja jatkan kohta. Menikö multa ohi, mutta synnitunnustus (Confiteor) puuttui.
Tässä messutekstit lat./engl.
http://www.sacred-texts.com/chr/lmass/ord.htm
Mitä mieltä olette tästä väittämästä, jonka mukaan vanhaa messua luonnehtii 'Justice' ja uutta messua 'Mercy' (Dom Jobert OSB) ?
"The old Roman Rite, which had the priviledge of being celebrated for several centuries, is the sacramental offering by the priest, acting in the Person of Christ, which He offered on the Cross to his Father in expiation for the sins of the world. The Council of Trent (Dz 1528) teaches that Our Lord Jesus Christ “By his most Holy Passion on the wood of the Cross has merited for us justification, and has made satisfaction for us to God the Father.” Merit and satisfaction are the works of justice. One can say that the old rite is celebrated in the context of Justice. Did not Jesus himself say to John the Baptist at his baptism in the Jordan, symbol of his Passion: “It is fitting for us to fulfil all righteousness.” (Mt. 3.15.) And so the liturgical tradition of this conception of Justice is expressed in facing East, ie. towards God, and in the use of a sacred language, Latin, to address him.
In the renewed Roman rite, the priest faces the people and the liturgy uses language that they understand. The priest acts in the Person of Christ in so far as he exercises his Mercy towards men, by offering himself to the Father in sacrifice for the expiation for their sins. The conception of the new rite is therefore a conception of Mercy."
Myöhemmin samassa tekstissä jopa näin:
"Millions of the faithful throughout the world have spontaneously adhered to the liturgical reform, because they recognise, as poor sinners, their need for the Infinite Mercy of Jesus’ Heart which comes to meet them in the renewed rite. Just a few tens of thousands of Christians have separated themselves from the Church in order to remain attached to the old rite, as if they had no need of Divine Mercy."
Teksti löytyy kokonaisuudessaan täältä:
http://www.theotokos.org.uk/pages/liturgy/djobert.html
En voi yhtyä tuon benediktiinin näkemykseen. Oikeudenmukaisuus vs. armo on turha dikotomia. Dom Jopert kirjoittaa artikkelissaan myös kuinka Trenton konsiilin mukaan vanhurskauttamisemme syy on juuri jumalallinen armo.
Pappi uudessakin messussa Kristuksen persoonassa uhraa Kristuksen ristinuhrin Isälle sakramentaalisesti. Kaiken takana on Jumalan rakkaus luotujaan kohtaan. Oudolta tuntuu myös huomautus, että ne, jotka olisivat halunneet pitää kiinni vanhasta messusta eivät muka tuntisi olevansa armon tarpeessa? En ymmärrä.
Olen elänyt katolilaisena vain tänä uuden messun aikana, joten omakohtaista kokemusta ei ole messujen eroista, mutta ei messutestit ainakaan niissä niin erilaisia ole. Vanhassa tunnustetaan oma syntisyys useammin ja pyydetään puhdistusta. Kolminaisuuden prefaatio on kaunis vanhassa ja oisko kaanon vähän pidempi.
Uudessa messussa oli kai tarkoituksena mm. korostaa sitä, että pappi ja kansa yhdessä ylistävät Jumalaa ja palvovat Häntä. Tämä toteutuu mielestäni yhtälailla, vaikka pappi olisi selin kansaan.