Joku hellari kirjottaa kokemuksiaan

vuosikymmenten takaa. Kuinka joku vielä jaksaa jauhaa meikkaamisen tai korvakorujen synnillisyydestä?
Korvakorut ja meikkaaminen oli aikoinaan pahasta myös luterilaisissa piireissä. 50 vuotta sitten naisilla kirkkoon ei ollut menemistä ilman huivia, mieluiten mustaa. Luterilaisuudesta ne kumpuavat helluntailaistenkin tiukkapipoisuudet. Kirkkoherra oli kova sana ennenmuinaisessa kyläyhteisössä. Miksi pitää leimata naapuria asiasta, johon on itsekin syyllistynyt?

Joskus aikaa sitten menin kokoukseen housut jalassa. Sain vanhoilta seurakuntalaisilta tarjouksen, että voisivat antaa minulle hameen. Kun seuraavan kerran olin kokouksessa hame päällä, samaiset "uskonsisaret" totesivat että onhan sulla kunnon vaatteita ja heidän tarjoamansa hameet olisivatkin olleet liian suuria. Meikki oli kauhistus. Ja tupakoivan ihmisen seurassa olevia nuoria kehotettiin tekemään parannus.

Varmaan ihan totta. Tuossa kirjoituksessa (kuten myös tämän ketjun aloittajalla) aikamuodot ovat vain menneet aika pahasti sekaisin. Nykypäivänä helluntailaiset eivät juurikaan poikkea vaatetukseltaan tms. valtaväestöstä. Kirjoittajan kokemus on vuosien takaa eikä hän ilmeisesti tajua, että asiat ovat muuttuneet sinä aikana, kun hän on ollut pois helluntailaisten parista.

..esimekriksi seuraamalla netmissionin Streaming-palvelusta livenä näitä helluntaikokouksia. :)
Tänäänkin tulee sateet Lähetä seinäjoelta suorana lähetyksenä.

http://www.netmission.fi/streaming

3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.

Luin linkistä, mitä sanotte hellarit, oliko oikein henkinen väkivalta?

Meikkitarina jatkuu:

Oli vielä 70-loppupuolta.Meikkisaarnaajan aikana seurakuntaan palasi eräs entinen työntekijä.Alueella missä asuin silloin, pidettiin Raamattupiiriä., jossa meitä nuoria naisia
"koulutettiin" helluntailaisiksi.Tämä entinen työntekijä, saarnaaja, alkoi nyt pitää näitä Raamattupiirejä.Hänen opetuksensa oli mielestäni niin puuta heinää, etten lopulta voinut olla hiljaa.Elokuvisssa käymisestä syntinä oli sillä kertaa kysymys.Sanoin ettei sellaista kieltoa löydy minun Raamatustani, en yhdy sinun opetuksiisi.Hän hermostui silminnähtävästi sillä sellaiseen kyseenalaistamiseen ei oltu totuttu, eikä sellaista helluntaiherätyksessä suvaita, ei ainakaan naisen suusta.

Kerta toisensa jälkeen puutuin hänen mitä kummallisimpiin opetuksiinsa.Monet vanhemmat naisetkin katselivat närkästyneinä minua ja käskivät hiljenemään.
Saarnaajakin alkoi nyt kiihtyä ja kehoitti minua olemaan hiljaa.Kun en pitänyt naisen suutani kiinni, hän alkoi uuden taktiikan: "Profetoimisen, mitä helluntaiherätyksessä pidetään Jumalan sanomina, ilman mitään kyseenalaistamista.Hän puhui kielillä ja selitti:
Muistan joitakin lauseita, kuten: "Pitääkö minun vielä enemmän teille ruoskaa antaa, kun ette tottele minun sanojani.

Sanoma oli tietenkin tarkoitettu minulle.En totellut.
Nyt taktiikka kiihtyi entisestään.Olin kuorotoiminnassa mukana ja pidin siitä erittäin paljon.
Kuoroharjoituksissa saimme tavata toisten naisten kanssa vapaammin ja keskustella avoimestikin, mitä muualla ei koskaan saanut.Pidin myös laulamisesta.
Oli tarkoitus laulaa ns herätyskokouksessa, kun ko saarnaaja otti minut puhutteluunsa eteisessä ennen kokouksen alkua.Hän sanoi minulle, että jos haluaisin laulaa, minun pitäisi ensin käydä pesemässä kasvoni wc:n puolella.Sanoin hänelle etten aikonut pestä kasvojani hänen enkä kenenkään toisen ihmisen käskystä, se on minun henkilökohtainen asiani, eikä hänellä ollut oikeutta määrätä minun henkilökohtaisia asioitani.Siihen loppui kuorolaulajan urani.

Nyt taktiikka kiihtyi entistä kiihkeämmäksi.Seuraavassa Raamattupiirissä oli mukana eräs seurakunnan miespuolinen jäsen joka oli tutustunut tähän saarnaajaan lähemminkin ja oli jonkinlainen apumies.Nyt oli kovat määräykset: Jos minä en olisi nyt aivan hiljaa, apumies heittäisi minut omakätisesti ulos kokouspaikasta.Kun avasin suuni kommentoidakseni, saarnaaja antoi kädellään merkin apumiehelle, että hän heittäisi minut ulos.
Nousin ylös ja sanoin että maan lakien mukaan se on rikos ja haluan säästää sinut siltä, minä menen itse ulos, minuun ette koske sormenpäälläkään.
Jotkut naisista kuten siskoni, joka oli minut aikoinaan johdattanut helluntaiseurakuntaan, lähti mukanani.

Ja kaikki tämä perustui Raamatun tulkintaan;

1.Korinttolaiskirje:
14:34 olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.
14:35 Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.