Ystäväni, ex-jt, entinen vanhin, muistutti että uskonnon nimissä on tietysti tehty paljon pahaa, mutta myös paljon hyvää.
Hän on tietysti tässä oikeassa. Monien uskonnollisten järjestöjen kautta on tehty paljon mm. humanitääristä avustustyötä. Monille ihmisille uskonto eri muodoissa on elämän kantava voima ja idea ja auttaa vaikeuksien läpi elämässä jne...
Syntyy kysymys:
Mitä hyvää jehovantodistajat ovat saaneet aikaan?
Hän on tietysti tässä oikeassa. Monien uskonnollisten järjestöjen kautta on tehty paljon mm. humanitääristä avustustyötä. Monille ihmisille uskonto eri muodoissa on elämän kantava voima ja idea ja auttaa vaikeuksien läpi elämässä jne...
Syntyy kysymys:
Mitä hyvää jehovantodistajat ovat saaneet aikaan?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tämän Matt 28:19,20
19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Ja tämän:
”Tervetuloa Jehovan järjestöön”
Eräs perhe Suomessa alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, mikä kirvoitti vastustusta monelta taholta. ”Rahanne viedään”, heitä varoiteltiin. ”Menetätte talonne.” Eräänä kesänä heidän piharakennuksensa, jossa oli kiinteistön lämpökeskus, tuhoutui tulipalossa.
Tämä oli tietenkin vakava menetys, etenkin kun vakuutus kattoi vaivoin materiaalit. Tulipalo tuntui vahvistavan pahaenteisiä varoituksia. ”Kyllä se löi mielen maahan”, kertoo perheen isä. Hän ja hänen vaimonsa eivät kuitenkaan pyörtäneet päätöstään mennä kasteelle vain kolmen viikon kuluttua tulipalosta.
Seurakunta näki tässä tilaisuuden noudattaa Raamatun kehotusta: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Johanneksen kirje 3:18.) Päätettiin järjestää talkoot rakennuksen kunnostamiseksi. Jehovan todistajien haaratoimisto antoi käytännön neuvoja siitä, miten edetä. Sitten laadittiin piirustukset, hankittiin rakennusluvat, kartoitettiin materiaalien tarve ja kyseltiin vapaaehtoisia.
Noin kuukausi tulipalon jälkeen tartuttiin toimeen. Eräänä keskiviikkona purettiin hiiltyneitä rakenteita, pääosin paikallisten todistajien voimin. Perjantaina oltiin jo uuden rungon kimpussa, ja nyt väkeä oli paikalla myös muista seurakunnista. Niinpä kun perheen isä oli käymässä kylällä ja muuan kunnan virkailija kysyi, oliko vahingoittuneen rakennuksen katolla pressuja sateen varalta, tämä saattoi ylpeänä vastata: ”Ei ole pressuja mutta on 30 miestä!”
Talkoot huipentuivat lauantaina, jolloin paikalla hääri viitisenkymmentä ystävää. Kaikki olivat iloisia saadessaan olla mukana. Muuan naapuri, joka itsekin oli ojentanut auttavan kätensä, sanoi: ”Minä oikein mietin eilen illalla, että olette te erikoista väkeä! Välitätte toisistanne ja autatte toisianne.”
Saman päivän iltana urakka oli ohi. Upouusi rakennus oli selkeä vastaus ennakkoluuloisille varoituksille, joita perhe oli saanut kuulla. Eräs seurakunnan vanhin kuvailee hetkeä, kun hän ja perheen isä katselivat työn jälkiä: ”Oli hienoa ottaa uutta veljeä hartioista kiinni ja sanoa: ’Tervetuloa Jehovan järjestöön.’ ”
jotain hyvää löysi lähimmäinen, onko muuta hyvää mitä jt:t on saanut aikaan?
>>jotain hyvää löysi lähimmäinen, onko muuta hyvää mitä jt:t on saanut aikaan?
Kyllähän nuo ajoittain toisiaan auttelevat, mutta ulkopuolisien ihmisten auttamisesta tehty lista voisi olla yhtä lyhyt kuin Ruotsin sotasankareista kertova. Se on siis vain ja ainoastaan ehdollista auttamista, ei lähellekään pyyteetöntä, jollaisesta jeesuskin puhui.
>>Kyllähän nuo ajoittain toisiaan auttelevat,
Lähtökohtaisesti Vt-seura kehottaa saarnaamaan ja jos talkoohommasta on kyse, niin silloin auttamaan jehovantodistajia.
Aito talkoohenki ei kysele uskonnollista suuntautumista. Tulee mieleen sellainenkin vanha asia, että jehovantodistajia on jouduttu neuvomaan niinkin vaikeasti miellettävässä tilanteessa kuin hädässä olevaan erotettuun suhtautumisessa.
Toki ymmärrettävää sen vanhan lukijain kysärin pohjalta, jossa harmiteltiin kun nykyään laki estää tappamasta luopioita.
>>jehovantodistajia on jouduttu neuvomaan niinkin vaikeasti miellettävässä tilanteessa kuin hädässä olevaan erotettuun suhtautumisessa.
Olin lähellä eräs lauantai-ilta koittaa tätä käytännössä. Oli erittäin kovia vatsakipuja, joita epäilin umpisuolen oikutteluiksi, ja päivystävällehän sitä piti lähteä. Autolle vaivalloisesti talsiessani naapurin veli vanhin (joka oli myös oikeuskomiteassani) hääräili lumikolan kanssa pihallaan. Olin lähellä kysyä häneltä josko heittäisi minut terveyskeskukseen, mutta en sitten viitsinyt. Purin hammasta yhteen ja ajoin itse tarkastettavaksi. Vieläkin mietin, että mitähän olisi veli vanhin tuumannut... Noh, josko ensi kerralla viitsin vaivata.
Isidore iskee Meksikoon
Isidore syntyi trooppisena myrskynä Venezuelan pohjoispuolella. Syyskuun 22. päivänä 2002 se iski Meksikoon Jukatanin niemimaalle kolmannen tason hurrikaanina. Yli 50 metriä sekunnissa puhaltaneet tuulet ja kovat rankkasateet tuottivat Jukatanin ja Campechen osavaltioissa historian pahimpiin kuuluvat tuhot ja aiheuttivat jonkin verran vahinkoa myös Quintana Roon osavaltiossa. Pelkästään Jukatanilla vaurioitui pahoin noin 95 000 taloa, mikä vaikutti suoranaisesti puoleen miljoonaan ihmiseen.
Jehovan todistajat osallistuivat Jukatanilla avustustyöhön niin tehokkaasti, että eräs pohjoismeksikolainen sanomalehti otsikoi: ”Jehovan todistajat tulevat apuun.” Avustuskomitea muodostettiin jo ennen myrskyn tuloa. Useammalle sadalle paikalliselle todistajalle järjestettiin majoitus, ja lähiseurakunnat lahjoittivat rahaa. Myrskyn johdosta kärsineille todistajille ja monille muille jaettiin vaatteita, lääkkeitä ja noin 20 tonnia ruokaa. Paikalliset vanhimmat saivat tehtäväksi käydä rohkaisemassa Isidoren uhreja.
Myrskyn jälkeen muodostettiin paikallisia avustuskomiteoita etsimään kateissa olevia todistajia. Useat heistä olivat jääneet maaseutualueilla eristyksiin jopa kolmeksi päiväksi ilman ruokaa tai vettä. Vesi oli paikoin noussut niin korkealle, että se peitti lyhtypylväät! Veljet hankkivat käyttöönsä moottoriveneitä, joilla he lähtivät etsimään uhreja, viemään heille ruokaa ja kuljettamaan heitä turvallisemmille seuduille.
Paikalliset viranomaiset lainasivat veneitä ja muuta välineistöä todistajille, kun nämä tarjoutuivat auttamaan alueilla, joille harva uskalsi mennä. Muuan upseeri ei ensin halunnut päästää todistajia tuolle vaaralliselle etsintäretkelle, mutta nähtyään heidän pelottomuutensa hän sanoi: ”Te menisitte varmasti vaikka helikopterilla pelastamaan omianne, jos tarve vaatisi. Kulkuneuvomme ovat käytettävissänne, minne vain haluatte mennä.”
Eräs kauppias halusi tietää, mitä varten todistajat ostivat pullotettua vettä niin suuret määrät. Kun he selittivät, että vesi tulisi heidän hengellisille veljilleen ja muille tarvitseville, kauppias päätti antaa heille koko vesivarastonsa – ilmaiseksi. Seuraavana päivänä hän lahjoitti vettä lisää huomattavan määrän. Toisessa liikkeessä muuan asiakas kysyi todistajilta, miksi nämä ostivat niin paljon ruokatarvikkeita. Kuultuaan, että ruoka menisi tulvan uhreille, hän lahjoitti heille rahaa, jolla ostaa sitä lisää.
Isidore aiheutti aineellisia menetyksiä lähes 3 500 todistajaperheelle, mutta yksikään Jehovan todistaja ei kadonnut eikä kuollut. Uudelleenrakennusohjelmaa kuitenkin tarvittiin, sillä 331 todistajien taloa oli vahingoittunut tai tuhoutunut. Rakennustaitoiset todistajat kävivät kaikissa taloissa ja valtakunnansaleissa arvioimassa vahingot. Tähän mennessä on korjattu jo 258 taloa ja rakennettu 172 uutta taloa. Lisäksi korjaustöitä tehdään 19 vaurioituneella valtakunnansalilla.
Eräs Jukatanin osavaltiossa toimivan seurakunnan vanhin sanoi: ”Olen lukenut julkaisuistamme muissa maissa annetusta hätäavusta. Mutta on aivan toista kokea se itse. Minun ja monien veljien usko on vahvistunut, kun olemme nähneet, miten nopeasti ja asiaan paneutuen Jehovan järjestö ja rakkaat veljemme ovat tulleet avuksemme.”
Muuan nainen sanoi: ”Olisin toivonut, että oma kirkkoni olisi auttanut samalla tavalla kuin te todistajat.” Eräs toinen nainen sanoi todistajien pelastettua hänet: ”Olemme hengissä Jehovan todistajien ansiosta. He osoittivat rakkautta ja vaaransivat henkensä pelastaakseen meidät veden valtaan joutuneesta talostamme.”
Taifuuni iskee Koreaan
31. elokuuta ja 1. syyskuuta 2002 taifuuni Rusa teki tuhojaan Koreassa. Seurakunnan vanhimpana toimiva Song-pil Cho kuvailee: ”Tuntui kuin olisi seissyt suihkussa. Ja sade jatkui aina vaan.” Vajaassa vuorokaudessa vettä tuli 870 millimetriä, mikä on suurin kirjattu yhden päivän sademäärä tuossa maassa.
The Korea Herald -lehden mukaan veden alle jäi kaikkiaan 28 100 taloa ja 85 000 hehtaaria viljelysmaata. Evakkoon joutui noin 70 000 henkeä. Hirmumyrskyssä kuoli 301 000 karjaeläintä ja upposi 126 alusta, ja veden alle jäi satoja sähköpylväitä. Yli 180 ihmistä ilmoitettiin kuolleeksi tai kadonneeksi. Heidän joukossaan oli kaksi Jehovan todistajaa.
Kuten Euroopassa ja Meksikossa täälläkin Jehovan todistajat ryhtyivät ripeästi toimiin. Todistajat lähettivät joka puolelta maata lahjoituksina vaatteita, peittoja ja muita välttämättömyyksiä. Jotkut seurakuntien jäsenet asuivat kuitenkin alueilla, jotka jäivät eristyksiin. Tiet olivat tuhoutuneet ja sillat sortuneet. Sähkönjakelu ja puhelinlinjat eivät toimineet. Niinpä alueelle lähetettiin jalkaisin ryhmiä antamaan tarvittavaa apua. Song-pil Cho työskenteli yhdessä tällaisessa avustusryhmässä, ja hän kertoi eräästä alueesta: ”Tulvissa oli hävinnyt seitsemän siltaa ja pitkät pätkät maantietä. Kun vihdoin pääsimme kaupunkiin, joka puolella näkyi vaurioituneita taloja. Ilmassa leijui kammottava haju, ja kaikkialla oli kuolleita eläimiä. Mutta miten iloisia olimmekaan, kun löysimme kuusi kristittyä veljeämme ja sisartamme! He olivat menettäneet omaisuutensa, mutta kaikki olivat elossa ja voivat hyvin.”
Jehovan todistajat olivat varautuneet katastrofiin hyvin. Tulvat eivät ole harvinaisia monsuunikaudella, ja siksi Soulin alueellinen rakennuskomitea oli jo ryhtynyt organisoimaan hätäapua tulevien katastrofien varalta. Se oli vuodesta 1997 lähtien järjestänyt vuosittain kursseja, joilla vapaaehtoisia valmennettiin toimimaan hätätilanteessa.
Syyskuun 2. päivänä alueellisen rakennuskomitean avustustyöntekijät saapuivat itärannikolla sijaitsevaan Kangnŭngin kaupunkiin ja perustivat keskuspaikan sikäläiseen Jehovan todistajien konventtisaliin. Alkajaisiksi uhreille järjestettiin puhdasta vettä. Kovat tulvat vaurioittavat yleensä vesijohtoja, ja tulvavesi on hyvin saastunutta. Komitea lähetti onnettomuusalueille kuorma-autoja, joissa oli suuret vesisäiliöt.
Kun tulvavedet vetäytyvät, joka paikkaa peittää paksu kerros pahanhajuista mutaa. Puhdistamiseen on kuitenkin kehitetty tehokas menetelmä. Lähes kaikki talot on tuolla seudulla tehty betonista, joten ne voidaan siivota repimällä huoneista tapetit ja korkkimatot pois ja pesemällä pinnat painepesurilla.
Yleensä sähkölaitteet, kuten jääkaapit ja kuumanvedenvaraajat, menevät tulvissa epäkuntoon. Mutta jos pätevät sähköasentajat purkavat, puhdistavat, kuivaavat ja kokoavat ne muutaman päivän kuluessa, ne saadaan useimmiten toimimaan. Alueellinen rakennuskomitea on varautunut tähän työhön. Niitä kuumanvedenvaraajia, joita ei tarvitse vaihtaa, voidaan käyttää talojen kuivattamisessa. Kuivuminen kestää kahdesta kolmeen viikkoa.
Tulvan kastelemat vaatteet ja peitotkin on pestävä kunnolla muutaman päivän kuluessa, muuten ne joudutaan heittämään pois. Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vapaaehtoiset keräsivät likapyykkiä kristityiltä veljiltään. Liete oli tarttunut kankaisiin tiukasti kiinni, ja vaatteet oli pestävä käsin jääkylmässä joessa. Kun eräs lehtitoimittaja kuuli tästä rakkauden teosta, paikallisessa sanomalehdessä oli suuri valokuva pyykkiä pesevistä todistajista.
Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Aasian tuhoisissa tulvissa menetettiin taloja, omaisuutta ja lukemattomia viattomia ihmishenkiä. Niin järkyttäviä kuin tällaiset tapahtumat ovatkin, ne eivät ole harvinaisia tämän asiainjärjestelmän ”viimeisten päivien – – kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Katastrofit voivat myös muistuttaa kouriintuntuvasti siitä, että tosi kristityt rakastavat toisiaan ja lähimmäisiään. Sellaista epäitsekästä rakkautta ei mikään myrsky voi hävittää
Tuota talonsa melkein menettänyttä miestä autettiin vain siksi, että varmistettiin hänen menemisensä kasteelle. Kaste olisi voinut sressin vuoksi muuten unohtuakin. Todistajat halusivat vain kiillottaa mainettaan jotta päätöstä mennä kasteelle ei pyörrettäisi.
>>tosi kristityt rakastavat toisiaan ja lähimmäisiään. Sellaista epäitsekästä rakkautta ei mikään myrsky voi hävittää
Huomaatkohan itsekään, että "epäitsekäs rakkaus" koskee jehovantodistajuudessa vain toisia jehovantodistajia kohtaan tunnettua "epäitsekästä rakkautta". Kuten jo totesin, kyllä todistajat toisiaan ajoittain auttelevat, mutta eivät 'maailmallisia'. Ei se ole mitään "epäitsekästä rakkautta" tai pyyteetöntä sellaista.
Herätkää nro 23 vuosi 1968 kirjoitti, että todisteet ovat ylitsepursuavat, että maailmanloppu tulee vuonna 1975.
VAltakunnan palvelus kesäkuu 1974 kirjoitti, että tulisi myydä asuntonsa ja antaa rahat lahkon tarkoittamaan tarkoitukseen, koska maailmanloppu on muutenkin niin lähellä.
Yksityinä ihmisinä ovat monet jehovantodistajista auttavaisia ja mukavia. Sellainen minäkin olin ja olen vieläkin vaikken enää jt olekkaan ;)
Ajattelin että mitä hyvää jt on tehnyt noin yleisesti? Joskus on mainittu että heidän verensiirtokieltonsa olisi edistänyt vaihtoehtojen löytämistä. Kysyin tätä aikoinani lääketiedettä enemmän tietäväisiltä ja vastaus oli että verenkäytölle on aina etsitty vaihtoehtoa koska tuorre-veren käsittely ja käyttö on monin puolin sekä kallista että hankalaa ja sitäpaitsi olisi synteettisen vaihtoehdon löytäminen kultakaivos sille lääkeyhtiölle, joka sen keksii. Todellisessa hätätilanteesssa toimivaa synteettistä vaihtoehtoa ei vielä ole löytynyt.
Ehkä voisi mainita jonkinlaisena yleisenä hyvänä sen että jt antaa ehkä joillekin "elämän", siis siinä mielessä että se antaa yhteenkuuluvaisuuden tunteen toisten samanlaisesti uskovien kanssa. On kokoukset ja konventit ja niissä voi tuntea lämmintä yhteenkuuluvaisuutta ihan ventovieraitten ihmisten kanssa. Samaa voi kyllä tuntea monissa muissa yhteyksissä vaikka esim. koiranäyttelystä Pelastakaa Lapset Ry-n suuriin kokoontumisiin saakka. Molemmat olen kokenut itse. Yhteinen asia yhdistää.
Vaikka kuinka yrittäisin miettiä tätä, niin minun on todella vaikea löytää jotain yleishyödyllistä hyvää mitä juuri jehovantodistajat ovat saaneet aikaan kuten orpokoteja tai avustusta lapsiprostituoiduille tai koulutoimintaa kehitysmaissa jne.
Tuleeko itsellesi mieleen jotain sellaista?
>> lista voisi olla yhtä lyhyt kuin Ruotsin sotasankareista kertova
>>ja hänen mielipiteensä oli että ehdottomasti Ruotsista tulleet vapaaehtoiset joukot pelastivat Suomen kohtalon.
Hyvänä lisänä varmasti olivat, ei käy kenenkään kieltäminen.
>> lista voisi olla yhtä lyhyt kuin Ruotsin sotasankareista kertova >Veteraanisetä oli jt, mutta suurista sotasaavutuksistaan hän kyllä mielellään uhosi.
Jotain outoa 'kaksipuolisuutta' olen itsekin havainnut sotiin suhtautumisessa. Muistan kirjantutkisteluja, joissa kirjantutkistelun pitäjä lainaili "tuntematonta" tuon tuosta. Jo lapsen mieleni ihmetteli, että eikö tässä nyt jyrkkiä asian suhteen ollakaan..
"Se on siis vain ja ainoastaan ehdollista auttamista, ei lähellekään pyyteetöntä, jollaisesta jeesuskin puhui."
Eikä ees aina pyynnöstä, vaikkei ite siitä mitään kärsiskään.
Semmotta se on kun ei ole "omia" mielipiteitä vaan "seuran" näkökanta.
Ei ole helppoa ajatella ite ku ei oo tottunu =)
Tietääkseni Ruotsi voitti 30-vuotisen sodan, joten kaipa heilläkin on joitakin sankareita.
JT-ihmisety auttavat välillä toisiaan, mutta auttaminen ei liity mitenkään uskontoon. Pakottavana voimana on normaali inhimillisyys, jonka jt-lahko sitten liittää uskontoon saadakseen osoituksia ylivertaisuudestaan.
>>Tietääkseni Ruotsi voitti 30-vuotisen sodan, joten kaipa heilläkin on joitakin sankareita.
Juu juu, mutta ei siitä kenenkään tarvitse saada tietää, hys hys.
>>JT-ihmisety auttavat välillä toisiaan, mutta auttaminen ei liity mitenkään uskontoon. Pakottavana voimana on normaali inhimillisyys,
Toivoisin itsekin, että tuo pakottava voima olisi normaali inhimillisyys. On vain niin (kuten tiedät), että Ainoan Oikean Totuuden jäsenten on oltava esimerkillinen kansa ja jelpattava toisiaan, vaikka heitä ei aina hotsittaisikaan. Jos kyse olisi todella pelkästä normaalista inhimillisyydestä, ihmettelen miksi jelppiminen loppuu aina ainoastaan todistajien väliseksi toiminnaksi. Sitä ei laajenneta koskemaan edes jonkun todistajan - ei todistaja - sukulaista.
Tuotahan ei sitten vt-seura enää mainitsekaan.
>>jonka jt-lahko sitten liittää uskontoon saadakseen osoituksia ylivertaisuudestaan.
Iljettävää brassailua, eikä mitään muuta. Me sitä ja me tätä. Nuo muut vain tuota, ja nuo muut vain noin. Kovin ovat jeesuksen opetukset kauas jääneet vt-seuran tavasta toimia. Eihän se tietenkään mikään uusi huomio ole.
toimivaa vaihtoehtoa ei ole vielä löytynyt,"
..miksi ei, jo 50- lyvulla ranskalaiset tuottivat merivedestä tehtyä nestettä varsin hyvin tuloksin; nyt on suosiossa oman veren taltioiminen veripankkiin, joka olisikin suositeltavaa, mutta veren käytössä on sama ongelma kuin bensiinin; on liian paljon sijoitettu käytössä olevaan menetelmään.ennemmin vallataan öljymaat , kuin suunnitellaan uusia asioita. samalla voidaan kehittää uusia aseita. g .b. shaw sanoi aik. varsin
purevasti, että hyvinvoinnin turvaamiseen ihminen sijoittaa vetelehtien , vastentahtoisesti ja laiskasti, mutta aseisiin hän sijoittaa koko sydämensä,
näin on käynyt veren kohdalla.
JT on ns. lukukouluja monissa maissa joissa opetetaan ihmisiä lukemaan ja kirjoittamaan, eikö se ole hyvä asia?
eivät osallistu minkäänlaisiin keräyksiin hädässä olevien hyväksi..auttavat vain "omiaan"..
Jehovantodista ei saa olla edes jäsenenä esim. Punaisessa Ristissä. Jäseneksi liittyminen katsotaan omaksi eroamiseksi jt-stä. En tiedä onko joitain sallittuja hyväntekeväisyysjärjestöjä tai saako niissä vapaaehtoisena toimia?
Esim. urheiluharrastus rupeaa jo olemaan kielletyn rajalla, ja urheiluseuraan ei saisi liittyä.
Yleensä harrastukset ovat lahkossa vaikeita niellä, koska aikaa ei saisi käyttää kuin "kenttään", eli vartiotornien levitykseen, minkä muuten pomot antavat yleisohjeeksi todistajan ongelmiin, "masennus vaivaa" "enemmän kenttää".
Lahjoituksia ei tulisi yleensäkään antaa eikä vastaavasti hyväntekeväisyyttä tehdä, koska maailmanloppu on jokatapauksessa jo niin pitkällä tulossa että se olisi turhaa ja pitäisi vain pelastaa mahdollisimman moni ihminen vielä vartiotornien levitystyöhön. Mutta jos kuitenkin lahjoituksia taikka hyväntekeväisyyttä, niin sitten lahkolle itselleen, joka "osaa ne parhaiten hoitaa perille" (ja jättää kirjanpidon sekä tilintarkastuksen tekemättä)
Tässä aiheeseen liittyvä Vt-seuran näkemys:
”Joku saattaisi myös luopua asemastaan kristillisessä seurakunnassa toiminnallaan, esimerkiksi tulemalla osaksi järjestöä, jonka tarkoitusperä on Raamatun vastainen ja joka on siten Jehova Jumalan tuomion alainen. (Vrt. Ilm. 19:17–21; Jes. 2:4.) Jos siis joku, joka on ollut kristitty, on halunnut liittyä sellaisten yhteyteen, joita Jumala ei hyväksy, seurakunnan olisi sopivaa esittää lyhyt ilmoitus, että hän on eronnut seurakunnasta eikä ole enää Jehovan todistaja.” (Vartiotorni 15. marraskuuta 1981 sivu 23)
Vartiotorniseuran noin vuosikymmenen mittaisella UN/DPI/NGO-liitännäisjäsenyydellä on tämän näkökannan mukaan Jehovan hyväksyntä. Ainakaan aiheen tiimoilta ei ole seurakunnissa esitetty kyseisten nimenkirjoittajien olevan nk. "ei enää jehovantodistajia".
Mitenhän on karateseura, taidan olla kuseessa =)
>>Mitenhän on karateseura, taidan olla kuseessa =)
Heh, niin oot, ilmoitan asiasta välittömästi eteenpäin. Vaikka taitavat jo tietääkin...
asiaksi voidaantietenkin mainita että uskovaiset ovat keventäneen lähimmäisen taakkaa, jaa että miten,? Ovat keventäneet hänen lompakkonsa painoa, onhan lähimmäisen silloin helpompi edetä kohti paratiisia, kun ei ole koklikoita, eikä seteleitäkään kannettavana..
Moni on arvostanut Raamattua ihan suotta. Tutkiminen Jehovan todistajien kanssa on lisännyt Raamatun tuntemista ja kyseisen teoksen hylkäämisen absurdina satukokoelmana.
Maat, joissa jehovien toiminta on aktiivisinta, on myös eniten ateismia. Kiitos jehoville siitä!