Täällä ehdotetaan säännöllisesti natsimaisempien otteiden käyttöönottoa.
Itse olisin kyllä varovainen tuollaisten lausuntojen kanssa, vaikka sinänsä kannatan ajatusta.
Asiaan uskomisen tason pitäisi nousta natsien tasolle. Juutalaisia ei pidä ruveta vainoamaan, vaan asiallisesti pelastaa luonto radikaalilla toiminnalla.
Itse olisin kyllä varovainen tuollaisten lausuntojen kanssa, vaikka sinänsä kannatan ajatusta.
Asiaan uskomisen tason pitäisi nousta natsien tasolle. Juutalaisia ei pidä ruveta vainoamaan, vaan asiallisesti pelastaa luonto radikaalilla toiminnalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siitä, että puolueen ei pidä vesittyä miksikään omia etuja kähmimään pyrkiväksi demarisakiksi.
Radikalismia tarvitaan aina. Voi tosin olla, että osa natsismista puhuvista kirjoittajista on jotain demarien kätyreitä.
Nazit ja Sozit olivat Weimarin tasavallan aikaan toistensa perivihollisia. Mielenkiintoista muuten se, että neuvostovetoinen Komintern yritti saada natseja ja kommunisteja yhteistoimintaan hallitusta vastaan.
Skitsoa tämä on itselleni, koska löydän kaikista kolmesta ryhmittämistä jotain positiivista - samoin sosiaalidemokratiasta esim. Forssan julistuksen pohjalta.
Nimitys sosiaalidemokratia - niinkuin kai tiedetään - johtuu erosta sosiaalivallankumouksellisiin (jona muuten Hitler ainakin alunperin itseään piti) eli kysymys on mielipide-erosta sovellettavien menetelmien suhteen.
Radikalismi tietysti on enemmän vallankumoukseen kuin demokratiaan soveltuva poliittinen asenne. Radikalismi vain on helppo leimata laittomuuksien harjoittamiseksi järjestäytyneessä yhteiskunnassa.
Radikalismi voi ihan yhtä hyvin kuin maltillisuus johtaa omien etujen kähmintään kuten Neuvostoliitossa tapahtui bolshevikkien noustua valtaan ja syrjäyttäessä työläisten ja sotilaiden neuvostoissa harjoittaman suoran demokratian.
Kysymys onkin ei niinkään radikalismista, vaan prosessin demokraattisesta valvonnasta. Kepussa ja SDP:ssä on poliittisen mädännäisyyden ytimessä niissä puolueissa harjoitettu henkilökultti, joka ajaa demokratian edelle. Toinen seikka on se, että oman edun kähmijät tulisi puolueen itsensä paljastaa ja ottaa jäsenkirjat heiltä pois.
Natsismissa oli kaikkein ikävimpänä piirteenä rasistisuus ja eritoten juutalaisvastaisuus, joille ei ollut tieteellistä tai oikeutettua perustelua.
Kansallissosialismia ei silti pidä heittää pesuveden mukana menemään. Sen alkuperäinen ohjelma on edelleen soveltamiskelpoinen. Jopa Hitleriltä löytyy hyväksyttäviä kannanottoja esim. kommunismin kritisointi sen materialistisuuden takia. Toinen hyvä lainaus on: "valtio ei komenna meitä, me komennamme valtiota".
Vihreydessä on keskeistä luontoaate, mikä on suora linkki kansallissosialismiin. Sen lisäksi, kun kerran on yleispuolueesta kysymys, voisi ammentaa myös kommunismista ja sosiaalidemokratiasta sen, mikä niissä on hyvää, ja näitä eri ohjelmakohtia yhdistelemällä luoda uuden ideologian, joka ajaisi esimerkiksi
- luonnon- ja ympäristönsuojelua
- demokratiaa
- kansalaisoikeuksia
- sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa
- täystyöllisyyttä
- omavaraisuutta
- talouden valjastamista kansantalouden palvelukseen (antikapitalistinen ohjelmakohta)
- rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämistä maailmassa (amerikanvastainen ohjelmakohta)
fanaattisella päättäväisyydellä.
Oletteko perehtyneet yhtään diktaattoreiden historiaan? Vallan saamisen edellytyksenä on AINA jonkin eturyhmän suosiminen muun kansan kustannuksella. Ketä pitäisi sorsia ja ketä tukea? Olen samaa mieltä, ettei juutalaisia pidä syyttää. Valitettavasti on kuitenkin pakko ottaa jokin ryhmä kaasutettavaksi. Venäjällä kohteeksi joutuivat ensin rikkaat ja sitten maanviljelijät. Kun nämä loppui, niin älyköt ja taiteilijat. Todennäköisin tulos on vain itku ja väkivalta. Luontoa on mahdotonta nostaa eturyhmäksi, koska se ei voi tukea vastavallankumouksissa. Siitä olen samaa mieltä, että ympäristön (ja tietty ihmisen) puolesta pitää puhua voimakkaammin. Vihreät ovat olleet jotenkin vaisuja viime aikoina. Voi johtua siitäkin, ettei heillä ole rahaa niin paljon kuin "suurilla" puolueilla.
Voisin suositella lukemista. 'Puoluelaitos nykyajan demokratiassa' on aika mielenkiintoinen. Sen on kirjoittanut sosiaalidemokraatti, joka myöhemmin alkoi fasistiksi. Siitä kirjasta on lähtöisin käsite rautainen laki. Vaikka teos on kohta sata vuotta vanha, niin jotenkin se kuvasti täysin suomalaisen puoluejärjestelmän nykytilaa. Minulta se ainakin aikoinaan avasi silmät.
MÄenpääläiset ja suomen sisu järjestön äärioikeistolaiset häirköivät näillä palstoilla