SDP:n kannatus on peruskalliossa

Sinne saattaa jäädäkin, "kun kallio rapautuu pikku hiljaa...":)

Viime perjantain YLE:n gallup lukemissa - 1.5 %

http://www.yle.fi/vaalit/2007/puoluekannatus/index.html

YLE / Puolueiden kannatus

mutta jo on aikakin

Epäilen SDP:n suurimman kannattajaryhmän eläkeläisten "vaihtavan paitaa liukkaasti", koska LIntman ja Marin ovat tyrmänneet eläkeindeksin palauttamisen edes pienimpiin eläkkeisiin. Lisäksi kaikentietävät SDP:n nuoret ovat vastustanee ko asiaa. Lipposen hallituksen valtionvarainministeri Niinistö sen vei. Sen piti olla tilapäistä, mutta poliitikkojen tilapäisyys on ikuisuus. Olemme eläkeläisten keskuudessa paheksuneet kummankin huippupoliitikon lausuntoja. Parhaassa tapauksessa kumpikin putoaa seuraavien vaalien jälkeen. Siirtyvät sopeuttamiseläkkeelle. Mihin sopeuttamiseläke sopeuttaa sitä saavia?

Kannattajat ovat kiivaita komudemuja jotka eivät muuta kantaansa vaikka heidän muroihin kustaan joka aamu. Toinen laita on Marinia ihannoivat Maisat, Tuksut ja tytönhupakot joilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä Suomessa tapahtuu. Tää on tosi.

Boomereiden määrä kun vähenee luonnollisen poistuman kautta niin samalla laskee demujen kannatus. Nuoriso ei demuja äänestä. Se on selvitetty nuorisobarometrien avulla.

Luotat SDP:n perinteisten kannattajien kyvyttömyyteen reagoida ympäristössä ja omissa elinehdoissa tapahtuneisiin muutoksiin.
Jos noin olisi, heille voisi lähettää ilkeitä halveksivia instaviestejä kahdesti päivässä.

Niin sinä uskot, että SDP leijailee kaiken maallisen todellisuuden yläpuolella. Suomalainen sosialidemokratia onkin uskonto. Kuinka Valtiosääntömme suhtautuu uskonlahkon eduskuntaryhmään.

Entäs, kun uskollisia kannattajia lähtee manan majolle, eikö uusia ole tullut tilalle?

SDP tarjoaa kannattajilleen vaahtokarkkeja ja yksisarvisia suosionsa kasvattamiseksi. Äänestäjiltä on unohtunut moni tärkeä kriteeri, kuten laadukas ja toimiva politiikka. Miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu???

Gallupien ei pidäkään antaa juuri vaikuttaa omaan äänestyskäyttäytymiseen. SDP:n kannattajat seuraavat verrattain vähän politiikkaa ja siksi kannatuksen lasku onkin verrattaen hidasta kun ottaa huomioon, kuinka kauas SDP:n ideologia on ajautunut sitä äänestäneiden ajatusmaailmasta.

Sannaa kannattaa hänen kaltaisensa huhaa porukka, jolla ei ole mitään käsitystä oikeastaan mistään, kukaan täysipäinen ei Sannaa kannata.

Puolueuskollisuus ei oikeastaan kuulu demokratiaan. Demokratia tarkoittaa aika lailla samaa kuin vapaus valita. Nykyisin liikkuvia äänestäjiä on enemmän kuin ennen 1990-lukua. Siihen saakka vaikutti - koko ajan vähenevästi - luokkayhteiskunta. Ihmiset syntyivät yläluokkaan, työväenluokkaan, yrittäjiksi, maatalouden harjoittajiksi. Sosiaalinen perimä määritti äänestyskäyttäytymistä, mikä oli ihan luonnollista. Kun luokkayhteiskunta romuttui, liikkuvien äänestäjien määrä kasvoi ja puolueuskollisuus väheni. Avainsana oli koulutus. Demarit onnistuivat koulutusmyönteisellä politiikalla katkaisemaan omaa oksaansa. Koulutus sai aikaan ylenevää säätykiertoa ja äänestyskäyttäytyminen muuttui sosiaalisen aseman muuttuessa. Demarit tekivät tietysti suuren isänmaallisen palvelun koko maalle koulutusmyönteisyydellään uhraten samalla omaa kannatustaan. Äänestäjät eivät ole kiitollisia, he katsovat eteenpäin eikä taaksepäin.

Nykyisinkin on tyytymättömyyttä ja sellaista väkeä, joka tuntee muutosten aiheuttavan osattomuutta ja alenevaa säätykiertoa. Näiden ihmisten tyytymättömyys kanavoituu nykyisin kansallismielisten puolueiden kautta, koska he uskovat, että heikentyneen asemansa syynä olevan globalisaation ja sitä tukevat instituutiot kuten EU-integraatio. Suuremmalle osalle väestöstä nämä samat asiat ovat olleet myönteinen kehitys, koska se on tarjonnut uusia ja yhä parempia menestymismahdollisuuksia, jos on älynnyt kouluttaa itsensä tuon muutoksen tarpeita varten. Ennen riitti koulutuksen yleinen nousu. Nyt pitää osata myös löytää se ala, missä tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Enää ei menesty sillä, että valitaan koko uran ammatit isältä pojalle tyylillä. Vaikeuksissa ovat erityisesti maatalous- ja teollisuustyön ammatit. Kysyntää on sen sijaan kielitaitoisilla digiosaajilla.

SDP ei ole valitettavasti oikein löytänyt poliittista markkinarakoaan tässä maailman myllerryksessä. Kokoomus on ollut siinä paljon ketterämpi. Kokoomus on kaikin tavoin yrittänyt irrottautua luokkapuolueimagostaan ja muuntunut kasvun puolueeksi. Taloudellisen kasvun autuaaksi tekevää käännettä hoetaan joka mutkassa. Kokoomuksella on selvä visio. SDP on sen hukannut. Paavo Lipponen oli kovassa paikassa viimeinen demarimohikaani, joka pakon sanelemana joutui asettamaan maan edun puolueensa edun edelle. Lipponen ymmärsi, että vain taloudellisella kasvulla päästään irti lamasta. Ja myös todella päästiin. Palkinnoksihan hyvistä teoista saa yleensä vaalitappion eikä Lipponenkaan siltä lopulta välttynyt. Sen jälkeen demarit ovat ajautuneet yhä kummallisempaan positioon ja varsinkin Antti Rinteen kaudella ikään kuin etsineet vanhaa luokkayhteiskuntaa sitä tietenkään löytämättä.

Ymmärrän, että Björn Wahlroos saattaa olla punainen vaate vasemmistolle pahassa, mutta ehkä sittenkin kannattaisi reagoida siihen tosiasiaan, minkä Nalle on meille kertonut. Suomessa ei ole ollut talouskasvua yli kymmeneen vuoteen ja olemme sen takia menettäneet kymmeniä miljardia verrattuna vaikkapa ihan kohtuullisen kasvun Ruotsiin. Tällaiset kysymykset pitäisi ottaa vakavasti eikä näperrellä toissijaisten asioiden parissa.

Sanna kusee vanhanliiton nilkoille ja ilkkuu päälle, on meillä pääministeri, voi jeesus.

Etupenkin istujat onkin eri tyyppejä.