Tähän ketjuun saavat vastata vain kreationistit ja älykkään suunnittelun kannattajat, jotta keskustelu ei saastuisi heti alkuun.
Evoluutioteorian kannattajat hokevat, että ihmisyys on vain narsismia. Miten sinä koet henkilökohtaisesti oman suhteesi ympäröivään luontoon? Olemmeko kaikki omalta osaltamme puutarhanhoitajia?
Evoluutioteorian kannattajat hokevat, että ihmisyys on vain narsismia. Miten sinä koet henkilökohtaisesti oman suhteesi ympäröivään luontoon? Olemmeko kaikki omalta osaltamme puutarhanhoitajia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käytät viestisi olkiukon rakenteluun. Evoluutioteorian kannattajat eivät tiettävästi väitä ihmisyyttä narsismiksi, narsismi kun on mielenterveydelliseksi sairaudeksi luokiteltava sairaalloisen itserakkauden muoto, eikä se liity evoluutioteoriaan juuri millään tavalla.
Ymmärtääkseni evoluutioteorian kannattajat alentavat ihmisen yhdeksi eläinlajiksi toisten joukkoon - eli emme olisi jumalkuvia, vaan elämässään selviytymistä ja jälkikasvua omalla tavallaan harjoittavia nisäkkäitä. Tästä syystä ehkä evoluutiopiireissä tiedostetaan laajemmin ympäristöhaittojen vaikutukset kuin monissa uskonnollisissa piireissä.
Peruskristittynä minun on vaikeaa uskoa maata nuoreksi, mutta ei maailma ole itsestäänkään voinut syntyä. Maapallo ei silti itsestään parane tai pysy terveenä, ja jokaisen tässä elämässä tallustavan tulisi kantaa huolta myös maan kunnosta.
Tässä siis vastaukseni mikäli ymmärsin kysymyksesi. Ympäristöhaittojen ja katastrofimahdollisuuksien vähäksyminen tai täysin noteeraamatta jättäminen mielestäni todellista itsekkyyttä on. Niin paljoa ei voi vain tuonpuoleisesta välittää etteikö voisi pitää huolta siitä että myös jälkikasvu saa elää hyvässä ympäristössä.
Narsismi on vain eräs synnin muoto. Ihminen joka rakastaa itseänsä niinpaljon että unohtaa lähimmäisen rakkauden ylpeyden tunteesta, on mielestäni narsismia eli elää synnille. Valitettavasti sellaiset ihmiset ovat niitä joiden kanssa kovin henkeviä ja syvällisiä keskusteluita ei voi pitää kasvokkain kuin äärettömän lyheyn aikaa, kunnes herpaantuvat ja muuttavat keskustelunaihetta toiseen. Täällä netissäkin kun on helppoa verhoutua piiloon, tai suorastaa valehdella.
Seuratkaa jeesusta hän on herra. ja hän antaa synnit anteeksi kun sitä häneltä janotaan.
En rakentele mitään olkiukkoja.
Olen huomannut, että täällä vähätellään kirjoituksissa ihmisen arvoa. Siitä seuraa sellaisten asioiden kuin inhimillisyys ja ihmisarvo väheksyminen. Tämän vastapainona kristittyjen pitäisi painottaa ihmisyyttä, ihmisarvoa ja inhimillisyyttä sekä samalla korostaa vastuuntuntoa ympäristömme hoitamisesta. Aivan kuten puutarhuri hoitaa puutarhaa.
En tiedä olenko ymmärtänyt väärin Raamatun vertauksen puutarhan hoitajista, mutta tuli vain mieleen olisiko tässä tarkoitettu myös ihan fyysistä puutarhaa (ympäristöä). Ottakaa kantaa!
Tarvitseeko ihmisarvo Jumalan olemassaolon?
Hyvän ympäristönhoidon ei tarvitse vähätellä ihmisyyttä.
Ihmisarvon alentamiseen ja ihmisyyden kaikenkattavaan polkemiseen Paavali nimenomaan tähtäsi. Ja ei, ihmisarvon kunnioittamiseen ei jumalaa/jumalia tarvita.
"Narsismi on vain eräs synnin muoto. Ihminen joka rakastaa itseänsä niinpaljon että unohtaa lähimmäisen rakkauden ylpeyden tunteesta, on mielestäni narsismia eli elää synnille."
Narsismi on persoonallisuushäiriö mikä ei todellakaan johdu ylpeydestä ja eheästä itsetunnosta vaan juuri päinvastaisesta.