IOM:n http://www.iom.int/jahia/page676.html tuore raportti http://www.iom.int/jahia/webdav/shared/shared/mainsite/activities/regulating/report_iom_final_pdf.pdf
http://www.europaportalen.se/index.php?newsID=24564&page=7009&more=1 osoittaa yllättäen, että suurimmassa osassa ihmiskauppaa ns.trafficking in human beings ei olekkaan kyse prostituutiosta tai "seksiteollisuudesta", vaan muusta pakkotyöstä muilla aloilla. Useimmiten, 75%:sti trafficking uhrit joutuivat orjuuden kaltaiseen pakkotyöhön tai orjuuden kaltaisiin työolosuhteisiin maanviljelyksessä, rakennusalalla, kerjäämisessä, tehdastyössä, kotitaloustyössä.
Raportissa todetaan 225000 henkilön altistuneen ihmiskaupalle viidessä Itä-Euroopan maassa Ukrainassa, Moldaviassa, Valkovenäjällä, Bulgariassa ja Romaniassa, vuoden1991 jälkeen.
Trafficking in human beings-käsite on aika monitahoinen ja vaikeasti määriteltävä. Se liittyy ihmisten pimeään, laittomaan salakuljetukseen, siirtolaisuuteen, maahanmuttoon, pimeisiin työmarkkinoihin, pakkotyöhön, laittomiin piilotettuihin tehtaisiin. Siihen voi liityä kidnappauksia, hyväuskoisten huijaamista, orjuutta, taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöa ja riistoa.
Ihmisiä koskevalla trafficking-käsitteellä tarkoitetaan (YK-julkaisut: Trafficking in Persons: Global Patterns s. 51) hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa(siis ei prostituutio sinänsä, vaan esim pakottaminen prostituutioon) tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, muu pakkotyö, orjuus tai orjuuden kaltainen työ, elinkauppa. Lasten hyväksikäyttö sattaa sisältää myös laittomia kansainvälistä adoptioita, lapsiavioliittoja ja lapsien värväystä sotilaiksi, kerjääjiksi, urheilijoiksi.
Otollisen maaperän ihmiskaupalle tarjoavat maat, joissa on puutetta taloudellisista resursseista, köyhyyttä ja koulutuksen puutetta. Taustalla on myös usein viranomaisten korruptioita. Ihmiskaupan lähtömaita löytyy nimenomaan Itä-Euroopasta ja entisten Neuvostotasavaltojen joukosta kuten Moldoviasta, Bulgariasta, Romaniasta, Ukrainasta, Liettuasta, Venäjältä ja Valko-Venäjälta.Yksimielisyyttä ihmiskaupan laajuudesta ja uhrien määristä ei kuitenkaan ole ja arviot määristä vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriön tuoreimman arvion mukaan kansainvälisen ihmiskaupan uhriksi joutuu vuosittain 800 000 . 900 000 henkilöä, joista arviolta 20000 tapausta suuntautuu Yhdysvaltoihin. Euroopan komission esittämän arvion mukaan kansainvälisen ihmiskaupan uhreja on vuosittain noin 700 000, joista läntiseen Eurooppaan suuntautuu joka vuosi jopa 120 000 tapausta. Myös IOM:n raportit esittävät samansuuntaisia lukuja vuosittaisen määrän ollessa täsmälleen sama kuin Euroopan komission arviossa. Näitä tietoja on kuitenkin pidetty myös ylisuurina osittain siksi, että ne perustuvat suurimmalta osalta samoihin aineistoihin. YK:n huume- ja rikosasiain toimiston UNODC:n raportti Trafficking in Persons Global Patterns vuodelta 2006 esittää ihmiskaupan laajuudesta paljon pienempiä lukuja. Raportissa mainitut luvut
perustuvat dokumentoituihin, toimenpiteisiin johtaneita tapauksia koskeviin tietoihin eivätkä sen
vuoksi kata kaikkia tapauksia, ja luvut liikkuvat korkeintaan muutamissa sadoissa maata kohti.
Ihmiskauppa on ilmiönä erotettava myös kahdesta siihen usein liittyvästä muusta käsitteestä eli
ihmissalakuljetuksesta ja parituksesta. Ihmiskauppaa lähellä oleva käsite on myös rikoslain (39/1889) 47 luvun 3 a §:ssä mainittu kiskonnantapainen työsyrjintä. Tätä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun ulkomailta hankittua
työntekijää käytetään hyväksi sen avulla, ettei hänellä ole riittäviä tietoja palkkatasosta, työaikalainsäädännöstä ja omista oikeuksistaan.
Suomessa käytävässä keskustelussa vilahtelevat usein kaikki nämä sanat - ihmiskauppa, laiton maahantulo, laittoman maahantulon järjestäminen, prostituutio, paritus ja ihmissalakuljetus - suloisessa sekamelskassa. Tuntuu että useimmin termien käyttäjillekään ei ole selvää, mistä lopulta on kysymys. Abolutionistiset feministit puhuvat ihmiskaupasta prostituution/seksityön synonyymina. Usein myös naiskauppaa ja ihmiskauppaa ja naiskauppaa ja prostituutiota käytetään virheellisesti ja ongelmallisesti synonyymeina. Koko naiskauppa-käsite on ideologinen uussana. Vaikka ihmiskaupan uhrit mielletään usein nuoriksi naisiksi, todellisuudessa ihmiskaupan uhreja on muitakin kuin naisia, uhreja voivat olla hyvinkin erilaisissa tilanteissa olevat miehet, naiset, lapset, nuoret ja vanhat. Olen usein miettinyt, voisiko kyse olla tietämättömyydestä ja vajavaisesta asiantuntemuksesta, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että jos kerran minä maallikkona heinäntekojärjellä tajuan vapaa-ehtoisuuden ja pakon eron, niin luulisi myös akateemisen koulutuksen saaneiden naistutkimuksen dosenttien ja juristien ymmärtävän saman asian. Kyseessä on täysin tietoinen tarkoitushakuinen tosiasioiden vääristely, harhaanjohtaminen ja käsitteiden sotkeminen, jossa maailman vanhimman ammatin harjoittaminen, eurooppalaiseen kulttuurihistoriaan kuuluva normaali, luonnollinen ilmiö ja ihmissuhdekonsultointiin verrattava palveluammatti naamioidaan ihmiskaupaksi, pakoksi, väkivallaksi, hyväksikäytöksi. Myytti "onnettomasta huorasta" elää tiukassa.
Mikään virallinen uskottava ja puolueeton tutkimus ei tue väitettä, että Suomessa olisi laajamittaista pakkoprostituutiota ja että naiskauppa rehoittaa joka puolella, päinvastoin pakkoprostituutio on hyvin harvinainen ilmiö Suomessa. Liitettäessä ihmiskauppa lähtökohtaisesti seksityöhön, päädytään myös virheellisiin, irrelevantteihin rinnastuksiin mm. elinkaupasta ja raiskauksista jne. Ihmiskauppakeskustelua pitäisikin käydä yhteydessä siirtolaisuuteen ja pimeisiin työmarkkinoihin, ei prostituutioon ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisuun. Suomessa käytävä prostituutio -ja ihmiskauppakeskustelu koostuu huomattavalta osin poliiitisesta propagandasta, perustelemattomista väitteistä ja oletuksista. Erityisesti tähän syyllistyvät Tane, Naisasialiitto unioni ja Nytkis. Viime keväänä keskustelu seksin oston kriminalisoinnista Suomessa sai surkuhupaisiakin piirteitä, kun muutamat edellä mainitut tahot ja näitä tahoja lähellä olevat hysteeriset poliitikot kutsuivat ruotsalaisen valheen lobbareita asiantuntijoiksi eduskuntaan ja suomalaiseen mediaan ja yrittivät mm. perättömillä väitteillä kyseenalaistaa erään suomalaisen prostituutiotutkijan uskottavuutta, väittämällä että hänen tutkimuksen taustalla ja rahoittajana olisi kansainvälinen rikollinen seksiteollisuus.
On erittäin ongelmallista jos viranomaisten poliittiset linjaukset ja toimintaohjelmat ja lainsäädäntö joudutaan perustamaan Andrea Dworkinsin, Sheila Jeffreysin, Kathleen Barryn ja Catherine MacKinnonin opetuslasten miesviha-uskontoon tosiasioden sijasta. Lainsäädännön ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan faktatietoa ja kiihkotonta, kunnollista, asiallista, monipuolista tieteellistä tutkimusta. Jos päättäjät ovat kuuroja järkipuheille ja sokeita todellisuudelle ei päästä kovin pitkälle. Tarvittaisiin täydellistä u-käännöstä monessa asiassa.
Ihmiskauppa ja paritus kukoistavat maissa, joissa seksipalvelujen osto ja myynti on tiukimmin kriminalisoitu. Kriminalisoiminen vie prostituution ja siihen liittyvän rikolisuden maan alle ja heikentäessään seksityöntekijöiden autonomiaa lisää paritusrikollisuuden toimintamahdollisuuksia. Ruotsissa toteutettu asiakkuuden kriminalisointi on heikentänyt jo ennestään kaikkein huonoimassa asemassa olevien seksinmyyjien asemaa entisestään, vaikka lain säätäneet poliitikot puhuvatkin naisten aseman parantamisesta ja ihmiskaupan lopettamisesta. Seksityöntekijät kokevat olonsa turvattomammaksi kuin ennen lakia. Eikä Ruotsissa ole mitään todellista näyttöä, että laki olisi vähentänyt ihmiskauppaa, mutta ainakin se on vaikeuttanut ihmiskaupan uhrien tavoittamista ja auttamista. Kun jokainen seksityöläinen nähdään ihmiskaupan uhrina, oikeita uhreja ei osata löytää ja auttaa. Kummallista logiikkaa jos ihmisoikeuksiin vetoamalla loukataan ihmisoikeuksia ja heikennetään juuri niiden ihmisten asemaa, joiden ihmisoikeuksia pitäisi puolustaa. Kaikenlainen kategorisointi ja kategorinen imaginäärinen uhri-ajattelu on ongelmallista muutenkin - kategorinen uhri-ajattelu ja kategoriset uhritutkimukset saattavat toimia itse itseään toteuttavina ennusteina. Ihmisoikeuksissa on kyse jo syntyneiden, olemassa olevien, elävien yksilöien oikeuksista, eikä niinkään imaginäärisista ryhmien oikeuksista. Koko kategorisen kriminalisoinnin logiikka on muutenkin epäjohdonmukainen. Eihän esim. koko rakennusalaa/ravintola-alaa tai ravintola-alan asiakkuutta kriminalisoida, vaikka molemmilla aloilla esiintyy pakkotyötä ja traffickingiä, ehkä jopa enenmmän kuin seksipalvelujen myynnissä. Jos seksinoston kategorisen kiellon katsotaan olevan tehokas keino seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan torjumisessa, silloin samalla logiiikallahan pitäisi kategorisesti kieltää kaikki muutkin IOM:n raportissa mainitut alueet ja alat/asiakkuudet, joilla esiintyy ihmiskaupaa ja pakkotyötä.
Pakkoprostituutioon liityviä ongelmia pitää ratkaista samalla tavalla kuin ongelmia kaikessa muissakin pakkotöissä eli muuttamalla globaaliin kyöhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyviä rakenteita, vähentämällä köyhyyttä, parantamalla koulutusta, yritämällä vaikuttaa tulonjaon epätasaiseen jakautumiseen, pitämällä harmaa sektori työmarkkinoilla mahdollisimman pienenä ja taistelemalla ihmisten parempien elinolosuhteiden puolesta sekä globaalilla että kansallisella tasolla. Prostituutioon liittyvää rikollisuutta ja ongelmia voidaan torjua tehokkaasti myös tukemalla seksityöntekijöiden omaa järjestäytymistä ja lallistamalla prostituutiota mahdollisimman paljon.
Prostituution /seksipalvelujen asiakkuuden kriminalisointi perustuu virheellisiin lähtöoletuksiin. Seksityöllä itsessään ei ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä traffickingin, ihmiskaupan, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden, orjuuden, "uhriuden" eikä hyväksikäytön kanssa. Seksipalvelujen osto ja myynti ei ole lähtökohtaisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Voidaan puhua seksiyöntekijän vapaasta valinnasta niin kuin muissakin töissä ja elämässä keskimäärin yleensäkin. Vapaa-ehtoinen seksityö ja pakotettu prostituutio voidaan erottaa toisistaan. On olemassa onnellisia seksityöntekijöita ja ei-onnellisia ja siltä väliltä, aivan samalla tavalla kuin muissakin töissä keskimäärin yleensäkin on. Se ei sodi naisten ja miesten tasa-arvotavoitteita vastaan, päinvastoin lisäämällä seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja tasoittamalla sukupuolten biologisista eroista johtuvaa eriarvoisuutta, maksulliset seksipalvelut edistää tasa-arvoa. Seksipalvelujen osto ja myynti ja raiskaukset eivät kuulu yhteen. Seksityö ei tee naisesta ostettavaa esinettä, vaan asiakkaalle myydään palvelua. Ei ole mitään näyttöä, että seksityön harjoittamisen seurauksena seksityöntekijöillä esiintyisi mielenterveydellisiä vaurioita sekä päihteiden ja huumeiden käyttöä enemmän kuin valtaväestöllä keskimäärin tai että ne johtuisivat nimenomaan seksityön harjoittamisesta.
Niin kauan kuin ihminen on seksuaalinen ja biologinen olento, seksipalvelujen kysyntää tulee aina olemaan. Mikään kieltolaki ja moraalinen ulkoapäin annettu signaali ei pysty muuttamaan ihmisen biologiaa. Ja niin kauan kuin on kysyntää on myös tarjontaa. Seksipalvelujen oston ja myynnin häviämistä abolitionistiset miesvihafeministit saavat odottaa yhtä pitkään kuin uskovaiset Jeesuksen toista tulemista maan päälle.
Lähteet:
http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/07_julkaisu/thj368.pdf
Oikeusministeriön haastelehti/Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa
http://www.om.fi/haaste/31769.htm
Uutispäivädemari 1.6.2006/Tutkija Johan Bäckman/Venäläistä rikoliisuutta liioitellaan/
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5567&main=3
http://www.europaportalen.se/index.php?newsID=24564&page=7009&more=1 osoittaa yllättäen, että suurimmassa osassa ihmiskauppaa ns.trafficking in human beings ei olekkaan kyse prostituutiosta tai "seksiteollisuudesta", vaan muusta pakkotyöstä muilla aloilla. Useimmiten, 75%:sti trafficking uhrit joutuivat orjuuden kaltaiseen pakkotyöhön tai orjuuden kaltaisiin työolosuhteisiin maanviljelyksessä, rakennusalalla, kerjäämisessä, tehdastyössä, kotitaloustyössä.
Raportissa todetaan 225000 henkilön altistuneen ihmiskaupalle viidessä Itä-Euroopan maassa Ukrainassa, Moldaviassa, Valkovenäjällä, Bulgariassa ja Romaniassa, vuoden1991 jälkeen.
Trafficking in human beings-käsite on aika monitahoinen ja vaikeasti määriteltävä. Se liittyy ihmisten pimeään, laittomaan salakuljetukseen, siirtolaisuuteen, maahanmuttoon, pimeisiin työmarkkinoihin, pakkotyöhön, laittomiin piilotettuihin tehtaisiin. Siihen voi liityä kidnappauksia, hyväuskoisten huijaamista, orjuutta, taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöa ja riistoa.
Ihmisiä koskevalla trafficking-käsitteellä tarkoitetaan (YK-julkaisut: Trafficking in Persons: Global Patterns s. 51) hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa(siis ei prostituutio sinänsä, vaan esim pakottaminen prostituutioon) tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, muu pakkotyö, orjuus tai orjuuden kaltainen työ, elinkauppa. Lasten hyväksikäyttö sattaa sisältää myös laittomia kansainvälistä adoptioita, lapsiavioliittoja ja lapsien värväystä sotilaiksi, kerjääjiksi, urheilijoiksi.
Otollisen maaperän ihmiskaupalle tarjoavat maat, joissa on puutetta taloudellisista resursseista, köyhyyttä ja koulutuksen puutetta. Taustalla on myös usein viranomaisten korruptioita. Ihmiskaupan lähtömaita löytyy nimenomaan Itä-Euroopasta ja entisten Neuvostotasavaltojen joukosta kuten Moldoviasta, Bulgariasta, Romaniasta, Ukrainasta, Liettuasta, Venäjältä ja Valko-Venäjälta.Yksimielisyyttä ihmiskaupan laajuudesta ja uhrien määristä ei kuitenkaan ole ja arviot määristä vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriön tuoreimman arvion mukaan kansainvälisen ihmiskaupan uhriksi joutuu vuosittain 800 000 . 900 000 henkilöä, joista arviolta 20000 tapausta suuntautuu Yhdysvaltoihin. Euroopan komission esittämän arvion mukaan kansainvälisen ihmiskaupan uhreja on vuosittain noin 700 000, joista läntiseen Eurooppaan suuntautuu joka vuosi jopa 120 000 tapausta. Myös IOM:n raportit esittävät samansuuntaisia lukuja vuosittaisen määrän ollessa täsmälleen sama kuin Euroopan komission arviossa. Näitä tietoja on kuitenkin pidetty myös ylisuurina osittain siksi, että ne perustuvat suurimmalta osalta samoihin aineistoihin. YK:n huume- ja rikosasiain toimiston UNODC:n raportti Trafficking in Persons Global Patterns vuodelta 2006 esittää ihmiskaupan laajuudesta paljon pienempiä lukuja. Raportissa mainitut luvut
perustuvat dokumentoituihin, toimenpiteisiin johtaneita tapauksia koskeviin tietoihin eivätkä sen
vuoksi kata kaikkia tapauksia, ja luvut liikkuvat korkeintaan muutamissa sadoissa maata kohti.
Ihmiskauppa on ilmiönä erotettava myös kahdesta siihen usein liittyvästä muusta käsitteestä eli
ihmissalakuljetuksesta ja parituksesta. Ihmiskauppaa lähellä oleva käsite on myös rikoslain (39/1889) 47 luvun 3 a §:ssä mainittu kiskonnantapainen työsyrjintä. Tätä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun ulkomailta hankittua
työntekijää käytetään hyväksi sen avulla, ettei hänellä ole riittäviä tietoja palkkatasosta, työaikalainsäädännöstä ja omista oikeuksistaan.
Suomessa käytävässä keskustelussa vilahtelevat usein kaikki nämä sanat - ihmiskauppa, laiton maahantulo, laittoman maahantulon järjestäminen, prostituutio, paritus ja ihmissalakuljetus - suloisessa sekamelskassa. Tuntuu että useimmin termien käyttäjillekään ei ole selvää, mistä lopulta on kysymys. Abolutionistiset feministit puhuvat ihmiskaupasta prostituution/seksityön synonyymina. Usein myös naiskauppaa ja ihmiskauppaa ja naiskauppaa ja prostituutiota käytetään virheellisesti ja ongelmallisesti synonyymeina. Koko naiskauppa-käsite on ideologinen uussana. Vaikka ihmiskaupan uhrit mielletään usein nuoriksi naisiksi, todellisuudessa ihmiskaupan uhreja on muitakin kuin naisia, uhreja voivat olla hyvinkin erilaisissa tilanteissa olevat miehet, naiset, lapset, nuoret ja vanhat. Olen usein miettinyt, voisiko kyse olla tietämättömyydestä ja vajavaisesta asiantuntemuksesta, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että jos kerran minä maallikkona heinäntekojärjellä tajuan vapaa-ehtoisuuden ja pakon eron, niin luulisi myös akateemisen koulutuksen saaneiden naistutkimuksen dosenttien ja juristien ymmärtävän saman asian. Kyseessä on täysin tietoinen tarkoitushakuinen tosiasioiden vääristely, harhaanjohtaminen ja käsitteiden sotkeminen, jossa maailman vanhimman ammatin harjoittaminen, eurooppalaiseen kulttuurihistoriaan kuuluva normaali, luonnollinen ilmiö ja ihmissuhdekonsultointiin verrattava palveluammatti naamioidaan ihmiskaupaksi, pakoksi, väkivallaksi, hyväksikäytöksi. Myytti "onnettomasta huorasta" elää tiukassa.
Mikään virallinen uskottava ja puolueeton tutkimus ei tue väitettä, että Suomessa olisi laajamittaista pakkoprostituutiota ja että naiskauppa rehoittaa joka puolella, päinvastoin pakkoprostituutio on hyvin harvinainen ilmiö Suomessa. Liitettäessä ihmiskauppa lähtökohtaisesti seksityöhön, päädytään myös virheellisiin, irrelevantteihin rinnastuksiin mm. elinkaupasta ja raiskauksista jne. Ihmiskauppakeskustelua pitäisikin käydä yhteydessä siirtolaisuuteen ja pimeisiin työmarkkinoihin, ei prostituutioon ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisuun. Suomessa käytävä prostituutio -ja ihmiskauppakeskustelu koostuu huomattavalta osin poliiitisesta propagandasta, perustelemattomista väitteistä ja oletuksista. Erityisesti tähän syyllistyvät Tane, Naisasialiitto unioni ja Nytkis. Viime keväänä keskustelu seksin oston kriminalisoinnista Suomessa sai surkuhupaisiakin piirteitä, kun muutamat edellä mainitut tahot ja näitä tahoja lähellä olevat hysteeriset poliitikot kutsuivat ruotsalaisen valheen lobbareita asiantuntijoiksi eduskuntaan ja suomalaiseen mediaan ja yrittivät mm. perättömillä väitteillä kyseenalaistaa erään suomalaisen prostituutiotutkijan uskottavuutta, väittämällä että hänen tutkimuksen taustalla ja rahoittajana olisi kansainvälinen rikollinen seksiteollisuus.
On erittäin ongelmallista jos viranomaisten poliittiset linjaukset ja toimintaohjelmat ja lainsäädäntö joudutaan perustamaan Andrea Dworkinsin, Sheila Jeffreysin, Kathleen Barryn ja Catherine MacKinnonin opetuslasten miesviha-uskontoon tosiasioden sijasta. Lainsäädännön ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan faktatietoa ja kiihkotonta, kunnollista, asiallista, monipuolista tieteellistä tutkimusta. Jos päättäjät ovat kuuroja järkipuheille ja sokeita todellisuudelle ei päästä kovin pitkälle. Tarvittaisiin täydellistä u-käännöstä monessa asiassa.
Ihmiskauppa ja paritus kukoistavat maissa, joissa seksipalvelujen osto ja myynti on tiukimmin kriminalisoitu. Kriminalisoiminen vie prostituution ja siihen liittyvän rikolisuden maan alle ja heikentäessään seksityöntekijöiden autonomiaa lisää paritusrikollisuuden toimintamahdollisuuksia. Ruotsissa toteutettu asiakkuuden kriminalisointi on heikentänyt jo ennestään kaikkein huonoimassa asemassa olevien seksinmyyjien asemaa entisestään, vaikka lain säätäneet poliitikot puhuvatkin naisten aseman parantamisesta ja ihmiskaupan lopettamisesta. Seksityöntekijät kokevat olonsa turvattomammaksi kuin ennen lakia. Eikä Ruotsissa ole mitään todellista näyttöä, että laki olisi vähentänyt ihmiskauppaa, mutta ainakin se on vaikeuttanut ihmiskaupan uhrien tavoittamista ja auttamista. Kun jokainen seksityöläinen nähdään ihmiskaupan uhrina, oikeita uhreja ei osata löytää ja auttaa. Kummallista logiikkaa jos ihmisoikeuksiin vetoamalla loukataan ihmisoikeuksia ja heikennetään juuri niiden ihmisten asemaa, joiden ihmisoikeuksia pitäisi puolustaa. Kaikenlainen kategorisointi ja kategorinen imaginäärinen uhri-ajattelu on ongelmallista muutenkin - kategorinen uhri-ajattelu ja kategoriset uhritutkimukset saattavat toimia itse itseään toteuttavina ennusteina. Ihmisoikeuksissa on kyse jo syntyneiden, olemassa olevien, elävien yksilöien oikeuksista, eikä niinkään imaginäärisista ryhmien oikeuksista. Koko kategorisen kriminalisoinnin logiikka on muutenkin epäjohdonmukainen. Eihän esim. koko rakennusalaa/ravintola-alaa tai ravintola-alan asiakkuutta kriminalisoida, vaikka molemmilla aloilla esiintyy pakkotyötä ja traffickingiä, ehkä jopa enenmmän kuin seksipalvelujen myynnissä. Jos seksinoston kategorisen kiellon katsotaan olevan tehokas keino seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan torjumisessa, silloin samalla logiiikallahan pitäisi kategorisesti kieltää kaikki muutkin IOM:n raportissa mainitut alueet ja alat/asiakkuudet, joilla esiintyy ihmiskaupaa ja pakkotyötä.
Pakkoprostituutioon liityviä ongelmia pitää ratkaista samalla tavalla kuin ongelmia kaikessa muissakin pakkotöissä eli muuttamalla globaaliin kyöhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyviä rakenteita, vähentämällä köyhyyttä, parantamalla koulutusta, yritämällä vaikuttaa tulonjaon epätasaiseen jakautumiseen, pitämällä harmaa sektori työmarkkinoilla mahdollisimman pienenä ja taistelemalla ihmisten parempien elinolosuhteiden puolesta sekä globaalilla että kansallisella tasolla. Prostituutioon liittyvää rikollisuutta ja ongelmia voidaan torjua tehokkaasti myös tukemalla seksityöntekijöiden omaa järjestäytymistä ja lallistamalla prostituutiota mahdollisimman paljon.
Prostituution /seksipalvelujen asiakkuuden kriminalisointi perustuu virheellisiin lähtöoletuksiin. Seksityöllä itsessään ei ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä traffickingin, ihmiskaupan, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden, orjuuden, "uhriuden" eikä hyväksikäytön kanssa. Seksipalvelujen osto ja myynti ei ole lähtökohtaisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Voidaan puhua seksiyöntekijän vapaasta valinnasta niin kuin muissakin töissä ja elämässä keskimäärin yleensäkin. Vapaa-ehtoinen seksityö ja pakotettu prostituutio voidaan erottaa toisistaan. On olemassa onnellisia seksityöntekijöita ja ei-onnellisia ja siltä väliltä, aivan samalla tavalla kuin muissakin töissä keskimäärin yleensäkin on. Se ei sodi naisten ja miesten tasa-arvotavoitteita vastaan, päinvastoin lisäämällä seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja tasoittamalla sukupuolten biologisista eroista johtuvaa eriarvoisuutta, maksulliset seksipalvelut edistää tasa-arvoa. Seksipalvelujen osto ja myynti ja raiskaukset eivät kuulu yhteen. Seksityö ei tee naisesta ostettavaa esinettä, vaan asiakkaalle myydään palvelua. Ei ole mitään näyttöä, että seksityön harjoittamisen seurauksena seksityöntekijöillä esiintyisi mielenterveydellisiä vaurioita sekä päihteiden ja huumeiden käyttöä enemmän kuin valtaväestöllä keskimäärin tai että ne johtuisivat nimenomaan seksityön harjoittamisesta.
Niin kauan kuin ihminen on seksuaalinen ja biologinen olento, seksipalvelujen kysyntää tulee aina olemaan. Mikään kieltolaki ja moraalinen ulkoapäin annettu signaali ei pysty muuttamaan ihmisen biologiaa. Ja niin kauan kuin on kysyntää on myös tarjontaa. Seksipalvelujen oston ja myynnin häviämistä abolitionistiset miesvihafeministit saavat odottaa yhtä pitkään kuin uskovaiset Jeesuksen toista tulemista maan päälle.
Lähteet:
http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/07_julkaisu/thj368.pdf
Oikeusministeriön haastelehti/Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa
http://www.om.fi/haaste/31769.htm
Uutispäivädemari 1.6.2006/Tutkija Johan Bäckman/Venäläistä rikoliisuutta liioitellaan/
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5567&main=3
Vastaukset 6
Vanhimmat
Seksityön rajoittaminen ihmiskaupan vuoksi on yhtä fiksua kun vaikkapa autoilun kieltäminen siksi, että liikenteessä on aina mukana (0,5-1%) rattijuoppoja.
Oikea ratkaisu on, että poliisi poimii väärintekijät pois.
No sitä päivää ei tarvitse kauaa odottaa kun prostituutio,ihmiskauppa,raiskaukset murhat,ihmisten yleinen pahoinvointi loppuu.
Luonto korjaa virheensä ja pyyhkii helvettiin koko läpimädän ihmiskunnan.Se sukupolvi on jo syntynyt kuka tämän tulee näkemään.Hyvä niin.Ihmiset(miehet,ei kaikki)ovat läpeensä pahoja.Vain lapsissa on toivo paremmasta.Sääli heitä,viattomia:(
Joten nauttikaa nyt miehet vallastanne ja rahoistanne kun vielä voitte.Lähtölaskenta on jo alkanut.
Toivon kuitenkin,että tuhkasta nousee uusi parempi rotu,kuin feeniks-lintu,joka osaa arvostaa lajitovereitaan ja tätä pientä palloa.
Rakastakaa toisianne,kenellä se kyky enää on...
Kukaan ei kuuntele enää Abbaa.
Heitä jo "yx mutsi" se raamattus jonkkaan.
En puhunut jeesuksesta mitään,vaan biologiasta.Sekös sinua suututtaa ja paha saa aina palkkansa:)
JEE JEE! pahuus loppuu vaikka hinta on korkea...
Prostituution vastustajat lopulta voittaa,vaikka väliäkö hällä sitten enää.
= peelo!
Kyrpiikö? :))