Monet ihmiset kuvittelevat, että jos he vain työskentelevät koulutuksessa, hallinnossa, tutkimuksessa, jne., oikeastaan missä tahansa työssä, he tekevät parhaansa sekä muiden että itsensä hyväksi.
Toisaalta tämä on totta, sillä ihmisethän tekevät työn tuottaessaan elintarvikkeita, laitteita ja välineitä, vaatteita, palveluksia, jne. Tärkeintä kuitenkin on, etteivät nämä ihmiset pääse nauttimaan aherruksensa hedelmistä eikä heillä ole vapautta tuottaa sellaista, mikä koituu ensisijaisesti kaikkien toisten parhaaksi ja sitä kautta itsensäkin. Juuri päinvastoin. Paitsi että heidän ahertamisensa tulokset menevät suoraan niiden käsiin, joilla on sosiaalista ja taloudellista valtaa, myös kaiken, mitä he tuottavat, täytyy vastata dominoivan luokan etuja, mikä merkitsee, että sellaisen työn täytyy tuottaa vallanpitäjille suurinta mahdollista hyötyä.
Ihmiset tekevät työtä valittamatta ja tottelevaisina tajuamatta lainkaan, että tämä edistää sairasta sosiaalista rakennetta, jossa kaikkein tasapainottomimpien yksilöiden sallitaan kahlehtia ja riistää terveempiä.
Tänä päivänä työ on rakenteeltaan epämoraalista. Se toimii epärehellisen perustein. Kuitenkaan ihmiset eivät ole tästä tietoisia. Tosiasia on, että ne ihmiset, jotka tekevät työtä palvellakseen valtaa pitäviä instituutioita, ovat osasyynä siihen, että kaikkein sairaimpien yksilöiden sallitaan levittää laajemmalle sairauttaan. Myös heidän orjuuttamistaan ihmisistä tulee tasapainottomia. Kaikki valtaapitävien palveluksessa olevat ovat osaltaan myötävaikuttaneet elinehtojen tasaiseen huononemiseen. He ovat osaltaan vastuussa yhteiskunnasta, jossa globaalisti lukemattomat ihmiset elävät yhä lisääntyvässä köyhyydessä samalla kun hyvinvointi keskittyy yhä harvempien ja harvempien käsiin . Samalla ekologiset tuhot ovat tulleet jo niin räikeiksi, että pian meillä ei ole enää hengitysilmaa. Tuskin kukaan pystyy pakenemaan tätä rappeutunutta sosiaalista mekanismia.
Asian ydin on se, että nykyisissä järjestelmissä yksilöillä ei ole vapautta elää ja toimia oman perusolemuksensa mukaisesti, mikä on totuuden, hyvyyden ja kauneuden ilmentämistä. Ellemme ole ihmisinä vapaita, emme koskaan tule olemaan fyysisesti, psykologisesti tai henkisesti vapaita, ja tuhoudumme nopeasti murenevan sivilisaation myötä.
Olipa kyseessä tiedemies, taiteilija tai teollisuudenharjoittaja, nykyisessä sosio-ekonomisessa järjestelmässä – etenkin EU-sellaisessa! – hänen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tehdä rehellistä työtä, josta saisi ansaitsemansa palkkion. Kapitalistinen valtio suojelee niitä, joilla on raha käsissään, marxilaiset, kommunistit ja sosialistit suojelevat hallituksen valtaa ja niitä, jotka sitä kontrolloivat. Ihmiset ovat siten oman valtionsa talousjärjestelmän byrokraattien armoilla. Ja näihin päiviin saakka kukaan, joka on yrittänyt murtautua ulos tästä noidankehästä, ei ole onnistunut saamaan minkäänlaista kannatusta vallitsevien sosiaalisten ja taloudellisten rakennelmien taholta. Mutta nyt alkaa olla vihdoin aika jo kypsä sellaiselle muutostaloudelle, trilogisille yrityksille!
Parannuskeinoksi tälle sosiaaliselle skitsofrenialle tri Keppe on luonut yritysmallin, jota voi hyödyntää niin yksi ihminen kuin lukemattomat ihmisryhmät missä tahansa toiminnassa: palveluammateissa, taiteessa, maanviljelyksessä tai tutkimustyössä. Tämän mallin mukaisesti jokainen työntekijä voi kontrolloida yritystä.
Trilogiselle yritykselle välttämättömiä periaatteita on kaksi:
1. Pääoman omistus määräytyy yksilön kasautuvan työpanoksen mukaan. Henkilö kasvattaa omistusosuuttaan ajan suhteen ja tekemänsä työn arvon suhteen. Työn arvo määritellään yhteisesti ja se on tehtäväkohtainen. Näin ollen työpaikka omistetaan työpanoksen kautta eikä sijoitetun pääoman kautta.
2. Voiton jako työn mukaan. Trilogisessa yrityksessä ei ole kiinteitä palkkoja niin kuin muissa liikeyrityksissä: eli ensiksi maksetaan kokonaistuotosta kaikki liikekustannukset, kuten uudet laitteet, parannukset ja ylläpito. Jäljelle jäävä pääoma, voitto, jaetaan suhteellisina osuuksina osakkaiden kesken. Tällöin otetaan huomioon tuottavuus, työn laatu ja merkitys yritykselle sekä työtuntien lukumäärä.
Kaikkein tärkein on trilogisten yritysten periaate: voitto menee niille, jotka tekevät työn (omistaja/osakas). Ja he voivat itse päättää siitä, mitä haluavat tehdä ansaitsemallaan rahalla. He voivat käyttää sen kokonaan tai osakas yrityspääoman kartuttamiseen; he voivat päättää ostavatko uuden koneen vai ei. Lyhyesti, ihmiset päättävät itse, miten liikettä johdetaan ja miten he hyötyvät oman työnsä tuottamasta voitosta.
Yritysten kulloisiakin tilanteita arvioidaan säännöllisin kokouksin kokeneiden trilogisten johtajien ohjauksessa. Olennaista on, että ryhmän osakkaat tekevät kaikki päätökset itse yhdessä ja ratkaisevat ongelmat yhteistyössä. Epärehellisyys ja osakkaiden välinen kateus täytyy myös tiedostaa, jotta niitä voidaan kontrolloida.
Trilogisessa yrityksessä yksilö voi esteittä tehdä työtä maksimaalisella teholla, jolloin hänen tuotantokapasiteettinsa kohoaa sekä määrällisesti että laadullisesti. Siten luodaan tyytyväisyyden ja eteenpäinmenon ilmapiiri. Osakas ei hyödy ainoastaan yhdessä ansaitsemastaan voitosta, samalla siitä hyötyvät toisetkin osakkaat ja siten koko yhteiskunta.
Kenenkään ei tarvitse enää olla riippuvainen palkoista, johtajista tai siitä, onko työtä tarjolla. Ihmisillä on paremmat valintamahdollisuudet siihen nähden, mitä palveluja on saatavilla heidän omistamassaan yrityksessä. Triloginen yritys sanoo EI kapitalististen ja sosialististen monopolien yksisuuntaisuudelle ja rajoituksille.
Toinen tärkeä näkökohta trilogisissa yrityksissä on se, ettei niissä ole asemaan perustuvia etuoikeuksia. Koska jokaisella on yhtäläinen äänivalta yrityksen päätöksenteossa, osakkailla on suurempi varmuus asioista ja toiminnoista, he tiedostavat aiempia järjestelmiä laajemmin. Itsenäisinä yrittäjinä he integroituvat koko yhteiskuntaan.
Trilogiset yritykset tukevat toisiaan taloudellisesti ja antavat toisilleen myös asiantuntija-apua, suosituksia asiakkailleen, jne., koska ne tietävät, että yhteistyö on voimaa. Tämä on aivan päinvastaista kuin kapitalistisissa ja sosialistisissa yrityksissä, joissa työntekijät tuntevat vihaa ja jopa nöyryytystä, koska tietävät, että heitä riistetään ja heidän vapauttaan rajoitetaan. Yritysten omistajinahan kapitalistit ja valtio ovat kiinnostuneita ylläpitämään ulkoehtoista kontrollia ja hyväksikäyttämään ihmisiä.
Trilogisessa yritysmallissa ihminen voi vihdoinkin saavuttaa omanarvontuntoa työssään, hän voi toteuttaa vapaasti ideoitaan ja innovaatioitaan, sillä niissä yksilö myy palveluksiaan eikä itseään päinvastoin kuin perinteisissä yrityksissä, joissa työnantaja toimii ikään kuin ”omistaisi” työntekijänsä, työntekijät ovat pelkkiä alamaisia, välttämättömiä ”pahoja”, joiden työpanos olisi surmattava automaattisilla roboteilla (vrt. Ari Ojapellon teos ”Ahneuden aika”).
Trilogisissa yrityksissä, Keppen muutostaloudessa ihminen voi toteuttaa ideoitaan ja tehdä työtä tavalla, joka auttaa yhteiskuntaa ja antaa samanaikaisesti hänelle itselleen korvauksen. Hän voi elää ja ansaita luopumatta ihanteistaan, toteuttaa käytännössä sitä, mikä auttaa myös monen monia ihmisiä suoraan ja epäsuorasti. Vain rehellisellä työllä voi ihmiskunta lopulta saavuttaa ansaitsemansa materiaaliset, psykologiset, sosiaaliset ja henkiset elinolosuhteet, todellisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen loppujen lopuksi ihan totta?
Ilkka Hyttinen
Toisaalta tämä on totta, sillä ihmisethän tekevät työn tuottaessaan elintarvikkeita, laitteita ja välineitä, vaatteita, palveluksia, jne. Tärkeintä kuitenkin on, etteivät nämä ihmiset pääse nauttimaan aherruksensa hedelmistä eikä heillä ole vapautta tuottaa sellaista, mikä koituu ensisijaisesti kaikkien toisten parhaaksi ja sitä kautta itsensäkin. Juuri päinvastoin. Paitsi että heidän ahertamisensa tulokset menevät suoraan niiden käsiin, joilla on sosiaalista ja taloudellista valtaa, myös kaiken, mitä he tuottavat, täytyy vastata dominoivan luokan etuja, mikä merkitsee, että sellaisen työn täytyy tuottaa vallanpitäjille suurinta mahdollista hyötyä.
Ihmiset tekevät työtä valittamatta ja tottelevaisina tajuamatta lainkaan, että tämä edistää sairasta sosiaalista rakennetta, jossa kaikkein tasapainottomimpien yksilöiden sallitaan kahlehtia ja riistää terveempiä.
Tänä päivänä työ on rakenteeltaan epämoraalista. Se toimii epärehellisen perustein. Kuitenkaan ihmiset eivät ole tästä tietoisia. Tosiasia on, että ne ihmiset, jotka tekevät työtä palvellakseen valtaa pitäviä instituutioita, ovat osasyynä siihen, että kaikkein sairaimpien yksilöiden sallitaan levittää laajemmalle sairauttaan. Myös heidän orjuuttamistaan ihmisistä tulee tasapainottomia. Kaikki valtaapitävien palveluksessa olevat ovat osaltaan myötävaikuttaneet elinehtojen tasaiseen huononemiseen. He ovat osaltaan vastuussa yhteiskunnasta, jossa globaalisti lukemattomat ihmiset elävät yhä lisääntyvässä köyhyydessä samalla kun hyvinvointi keskittyy yhä harvempien ja harvempien käsiin . Samalla ekologiset tuhot ovat tulleet jo niin räikeiksi, että pian meillä ei ole enää hengitysilmaa. Tuskin kukaan pystyy pakenemaan tätä rappeutunutta sosiaalista mekanismia.
Asian ydin on se, että nykyisissä järjestelmissä yksilöillä ei ole vapautta elää ja toimia oman perusolemuksensa mukaisesti, mikä on totuuden, hyvyyden ja kauneuden ilmentämistä. Ellemme ole ihmisinä vapaita, emme koskaan tule olemaan fyysisesti, psykologisesti tai henkisesti vapaita, ja tuhoudumme nopeasti murenevan sivilisaation myötä.
Olipa kyseessä tiedemies, taiteilija tai teollisuudenharjoittaja, nykyisessä sosio-ekonomisessa järjestelmässä – etenkin EU-sellaisessa! – hänen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tehdä rehellistä työtä, josta saisi ansaitsemansa palkkion. Kapitalistinen valtio suojelee niitä, joilla on raha käsissään, marxilaiset, kommunistit ja sosialistit suojelevat hallituksen valtaa ja niitä, jotka sitä kontrolloivat. Ihmiset ovat siten oman valtionsa talousjärjestelmän byrokraattien armoilla. Ja näihin päiviin saakka kukaan, joka on yrittänyt murtautua ulos tästä noidankehästä, ei ole onnistunut saamaan minkäänlaista kannatusta vallitsevien sosiaalisten ja taloudellisten rakennelmien taholta. Mutta nyt alkaa olla vihdoin aika jo kypsä sellaiselle muutostaloudelle, trilogisille yrityksille!
Parannuskeinoksi tälle sosiaaliselle skitsofrenialle tri Keppe on luonut yritysmallin, jota voi hyödyntää niin yksi ihminen kuin lukemattomat ihmisryhmät missä tahansa toiminnassa: palveluammateissa, taiteessa, maanviljelyksessä tai tutkimustyössä. Tämän mallin mukaisesti jokainen työntekijä voi kontrolloida yritystä.
Trilogiselle yritykselle välttämättömiä periaatteita on kaksi:
1. Pääoman omistus määräytyy yksilön kasautuvan työpanoksen mukaan. Henkilö kasvattaa omistusosuuttaan ajan suhteen ja tekemänsä työn arvon suhteen. Työn arvo määritellään yhteisesti ja se on tehtäväkohtainen. Näin ollen työpaikka omistetaan työpanoksen kautta eikä sijoitetun pääoman kautta.
2. Voiton jako työn mukaan. Trilogisessa yrityksessä ei ole kiinteitä palkkoja niin kuin muissa liikeyrityksissä: eli ensiksi maksetaan kokonaistuotosta kaikki liikekustannukset, kuten uudet laitteet, parannukset ja ylläpito. Jäljelle jäävä pääoma, voitto, jaetaan suhteellisina osuuksina osakkaiden kesken. Tällöin otetaan huomioon tuottavuus, työn laatu ja merkitys yritykselle sekä työtuntien lukumäärä.
Kaikkein tärkein on trilogisten yritysten periaate: voitto menee niille, jotka tekevät työn (omistaja/osakas). Ja he voivat itse päättää siitä, mitä haluavat tehdä ansaitsemallaan rahalla. He voivat käyttää sen kokonaan tai osakas yrityspääoman kartuttamiseen; he voivat päättää ostavatko uuden koneen vai ei. Lyhyesti, ihmiset päättävät itse, miten liikettä johdetaan ja miten he hyötyvät oman työnsä tuottamasta voitosta.
Yritysten kulloisiakin tilanteita arvioidaan säännöllisin kokouksin kokeneiden trilogisten johtajien ohjauksessa. Olennaista on, että ryhmän osakkaat tekevät kaikki päätökset itse yhdessä ja ratkaisevat ongelmat yhteistyössä. Epärehellisyys ja osakkaiden välinen kateus täytyy myös tiedostaa, jotta niitä voidaan kontrolloida.
Trilogisessa yrityksessä yksilö voi esteittä tehdä työtä maksimaalisella teholla, jolloin hänen tuotantokapasiteettinsa kohoaa sekä määrällisesti että laadullisesti. Siten luodaan tyytyväisyyden ja eteenpäinmenon ilmapiiri. Osakas ei hyödy ainoastaan yhdessä ansaitsemastaan voitosta, samalla siitä hyötyvät toisetkin osakkaat ja siten koko yhteiskunta.
Kenenkään ei tarvitse enää olla riippuvainen palkoista, johtajista tai siitä, onko työtä tarjolla. Ihmisillä on paremmat valintamahdollisuudet siihen nähden, mitä palveluja on saatavilla heidän omistamassaan yrityksessä. Triloginen yritys sanoo EI kapitalististen ja sosialististen monopolien yksisuuntaisuudelle ja rajoituksille.
Toinen tärkeä näkökohta trilogisissa yrityksissä on se, ettei niissä ole asemaan perustuvia etuoikeuksia. Koska jokaisella on yhtäläinen äänivalta yrityksen päätöksenteossa, osakkailla on suurempi varmuus asioista ja toiminnoista, he tiedostavat aiempia järjestelmiä laajemmin. Itsenäisinä yrittäjinä he integroituvat koko yhteiskuntaan.
Trilogiset yritykset tukevat toisiaan taloudellisesti ja antavat toisilleen myös asiantuntija-apua, suosituksia asiakkailleen, jne., koska ne tietävät, että yhteistyö on voimaa. Tämä on aivan päinvastaista kuin kapitalistisissa ja sosialistisissa yrityksissä, joissa työntekijät tuntevat vihaa ja jopa nöyryytystä, koska tietävät, että heitä riistetään ja heidän vapauttaan rajoitetaan. Yritysten omistajinahan kapitalistit ja valtio ovat kiinnostuneita ylläpitämään ulkoehtoista kontrollia ja hyväksikäyttämään ihmisiä.
Trilogisessa yritysmallissa ihminen voi vihdoinkin saavuttaa omanarvontuntoa työssään, hän voi toteuttaa vapaasti ideoitaan ja innovaatioitaan, sillä niissä yksilö myy palveluksiaan eikä itseään päinvastoin kuin perinteisissä yrityksissä, joissa työnantaja toimii ikään kuin ”omistaisi” työntekijänsä, työntekijät ovat pelkkiä alamaisia, välttämättömiä ”pahoja”, joiden työpanos olisi surmattava automaattisilla roboteilla (vrt. Ari Ojapellon teos ”Ahneuden aika”).
Trilogisissa yrityksissä, Keppen muutostaloudessa ihminen voi toteuttaa ideoitaan ja tehdä työtä tavalla, joka auttaa yhteiskuntaa ja antaa samanaikaisesti hänelle itselleen korvauksen. Hän voi elää ja ansaita luopumatta ihanteistaan, toteuttaa käytännössä sitä, mikä auttaa myös monen monia ihmisiä suoraan ja epäsuorasti. Vain rehellisellä työllä voi ihmiskunta lopulta saavuttaa ansaitsemansa materiaaliset, psykologiset, sosiaaliset ja henkiset elinolosuhteet, todellisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen loppujen lopuksi ihan totta?
Ilkka Hyttinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käy äänestämässä ja lopeta nämä samat kertomuksett, ne eivät ole politiikkaa,missä ihmiset saisivat parempaa elämää,ym.
[email protected]
...ja sen mukaiseen muutostalouteen ja politiikkaan - joka on varsin yhtenevä Itsenäisyyspuolueen vapaan, oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen aatemaailman kanssa - niin toteat kuinka onttoja ja toimimattomia, todella haitallisia Marxin opit ja kommunismi kaiken kaikkiaan kaikkialla maailmassa ovat. Kiinakin on jo aikoja sitten siirtynyt "markkinatalouteen" - ketähän taas on vedetty "höplästä" ja karsaasti!!
Ilkka OH