Suomen kolme suurinta puoluetta ovat eduskuntavaalien tuloksilla mitattuina olleet vuodesta 1983 lukien SDP, Kokoomus ja Keskusta. Nuo kolme puoluetta ovat siis hallinneet (hallituksessa ja / tai eduskunnassa) maata yhdenjaksoisesti 24 vuotta. Tuosta ajasta SDP on istunut hallituksessa 20 vuotta. Kokoomus on istunut hallituksessa (sanottuna 24 vuoden jaksona) 16 vuotta. Keskusta on istunut hallituksessa mainittuna aikana 12 vuotta. Saman kauden tasavallan presidentteinä ovat toimineet SDP:n Mauno Koivisto (27.1.1982-1.3.1994) ja SDP:n Martti Ahtisaari (1.3.1994-1.3.2000).
*
Sorsan III hallitus 19.2.1982 - 6.5.1983 (pääministeri: SDP:n Kalevi Sorsa; valtiovarainministeri: Keskustan Ahti Pekkala)
Sorsan IV hallitus 6.5.1983 - 30.4.1987 (pääministeri: SDP:n Kalevi Sorsa; valtiovarainministeri: 1. Keskustan Ahti Pekkala, 2. Keskustan Esko Ollila)
Holkerin hallitus 30.4.1987 - 26.4.1991 (pääministeri: Kokoomuksen Harri Holkeri; valtiovarainministeri: 1. SDP:n Erkki Liikanen, 2. SDP:n Matti Louekoski)
Ahon hallitus 26.4.1991 - 13.4.1995 (pääministeri: Keskustan Esko Aho; valtiovarainministeri: Kokoomuksen Iiro Viinanen)
Lipposen I hallitus 13.4.1995 - 15.4.1999 (pääministeri: SDP:n Paavo Lipponen; valtiovarainministeri: 1. Kokoomuksen Iiro Viinanen, 2. Kokoomuksen Sauli Niinistö)
Lipposen II hallitus 15.4.1999 - 17.4.2003 (pääministeri: SDP:n Paavo Lipponen; valtiovarainministeri: Kokoomuksen Sauli Niinistö)
Jäätteenmäen hallitus 17.4.2003 - 24.6.2003 (pääministeri: Keskustan Anneli Jäätteenmäki; valtiovarainministeri: SDP:n Antti Kalliomäki)
Vanhasen hallitus 24.6.2003 - (pääministeri: Keskustan Matti Vanhanen; valtiovarainministeri: 1. SDP:n Antti Kalliomäki, 2. SDP:n Eero Heinäluoma)
*
Huhtikuussa 1992 Eduskunnassa herättiin käymään keskustelua 'rahamarkkinoilla 1980-luvulla tapahtuneesta vapautumisesta'.
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen myönsi vastauksessaan mm. seuraavaa:
"Vapautumisella on ollut merkittäviä kansantaloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia, jotka eivät kaikki ole suinkaan olleet myönteisiä" (valtiovarainministeri Iiro Viinanen 11.5.1992).
Itse asiassa on varsin selvää, että Suomen hyvinvointivaltion romahduttaminen aloitettiin 1980-luvulla ja osin 1990-luvulla toteutetulla hallitsemattomalla rahamarkkinoiden vapauttamisella ja sitä johdonmukaisesti seuranneella pankkikriisillä sekä senjälkeisellä talouslamalla.
Suomen rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen toteutettiin keskeisiltä osilta vuosina 1983-1993. Vuosia 1987 - 1989 on kutsuttu 'talouden hulluiksi vuosiksi' (ks. esim. Kustaa Hulkon toimittama kirja PIHALLA KUIN LUMIUKKO? - PANKKIVALTUUSTON KESKUSTELUJA RAHAPOLITIIKASTA JA PANKKIKRIISISTÄ).
Vuonna 1985 valuuttapankit saivat oikeuden käyttää rajoitetusti valuuttaoptioita.
Vuonna 1986 pankkilainojen korkosäätely poistettiin sekä teollisuusyritysten ja varustamojen pitkäaikainen lainanotto ulkomailta vapautettiin.
Vuonna 1987: muidenkin yritysten pitkäaikainen lainanotto ulkomailta vapautettiin;
avomarkkinaoperaatiot aloitettiin, Heliborkorot otettiin käyttöön, henkilöluotto-ohjeista luovuttiin.
Vuonna 1988: vaihtuvakorkoisuus sallittiin kaikille lainoille; yritysten suorat sijoitukset ulkomaille vapautettiin.
Vuonna 1989 valuuttamääräyksiä lievennettiin.
Vuonna 1990: Kotitalouksien sijoitukset ulkomaille vapautettiin eli sallittiin; lyhytaikaiset pääomaliikkeet vapautettiin.
Vuonna 1991 kotitalouksien lainanotto ulkomailta vapautettiin.
Vuonna 1993 pitkäaikaiset pääomaliikkeet vapautettiin.
Suomen pankkikriisin oireet nousivat julkisuuteen SKOPin, joka oli keskeisessä asemassa 1980-luvun pankkikriisissä, ajauduttua ylitsepääsemättömään likviditeettikriisiin. Kriisi alkoi 19.9.1991 kun Suomen Pankki ilmoitti, että se ottaa SKOPin hoitoonsa.
*
Rahamarkkinoiden hallitsemattomasta vapauttamisesta (1983-1993) saamme siis kiittää poliittisen vastuun osalta Sorsan III hallitusta, Sorsan IV hallitusta, Holkerin hallitusta ja Ahon hallitusta sekä niiden pääministereitä ja valtiovarainministereitä (pääministerit Sorsa/SDP, Holkeri/Kokoomus ja Aho/Keskusta sekä valtiovarainministerit Pekkala/Keskusta, Ollila/Keskusta, Liikanen/SDP, Louekoski/SDP ja Viinanen/Kokoomus) samoin kuin luonnollisesti kaikkien kolmen suurimman puolueen (SDP, Kokoomus ja Keskusta) poliitikkoja ja kansanedustajia. Talouden hullujen vuosien (1987-1989) politiikasta vastasi pääosin Holkerin hallitus eli troikka Holkeri/Kokoomus - Liikanen/SDP - Louekoski/SDP.
Tässä on turhaa kertoa enemmän itse pankkikriisistä ja sen tuhoisista seurauksista (mm. talouslamoineen): kymmenet tuhannet yritykset ajettiin konkurssiin, sadat tuhannet ihmiset joutuivat työttömiksi, valtavat omaisuusmassat vaihtoivat omistajaa, pilkkahintaan, hyvinvointivaltio ajettiin alas, suuri osa maan valtiollista täysivaltaisuutta luovutettiin Euroopan suurvaltojen valtaeliiteille EU-jäsenyyden muodossa (1.1.1995 lukien).
Tämän päivän saldo (EU-jäsenyyskauden saldo): hyvinvointivaltio on romutettu; kansallisomaisuus, valtion omaisuus, on pitkälle myyty; maa on 'parturoitu'; maassa on suuri työttömien armeija ja yli 600.000 köyhää. Lasten köyhyys on huomattavasti lisääntynyt. Maassa on noin 7.400 asunnotonta ihmistä. Terveydenhoito on varsin heikkotasoista. Sairaaloissa on yhä vähemmän hoitajia, jotka urakoivat pienellä palkalla ylivoimaisen tehtävän edessä. Monet ovat uupuneita tai loppuunpalaneita. Tänä päivänä vain upporikkaat rikastuvat. Suhteellinen köyhyys etenee kuin kaikki nielevä pandemia. Maata hallitsee taloudellisesti yhä edelleen tuhoisa uusliberalistinen ryöstökapitalismi, jonka kapellimestareille mikään ei riitä. Poliittisesti vallankahvassa istuvat edelleen ne samat kolme suurinta puoluetta, jotka ovat 'hallinnoineet' yhtämittaisesti 24 vuotta.
Eivätkö kansalaiset jo herää? Eikö ole jo korkea aika näyttää 18.3.2007, kuka on isäntä tässä pienessä pohjoisessa maassa?
*
Sorsan III hallitus 19.2.1982 - 6.5.1983 (pääministeri: SDP:n Kalevi Sorsa; valtiovarainministeri: Keskustan Ahti Pekkala)
Sorsan IV hallitus 6.5.1983 - 30.4.1987 (pääministeri: SDP:n Kalevi Sorsa; valtiovarainministeri: 1. Keskustan Ahti Pekkala, 2. Keskustan Esko Ollila)
Holkerin hallitus 30.4.1987 - 26.4.1991 (pääministeri: Kokoomuksen Harri Holkeri; valtiovarainministeri: 1. SDP:n Erkki Liikanen, 2. SDP:n Matti Louekoski)
Ahon hallitus 26.4.1991 - 13.4.1995 (pääministeri: Keskustan Esko Aho; valtiovarainministeri: Kokoomuksen Iiro Viinanen)
Lipposen I hallitus 13.4.1995 - 15.4.1999 (pääministeri: SDP:n Paavo Lipponen; valtiovarainministeri: 1. Kokoomuksen Iiro Viinanen, 2. Kokoomuksen Sauli Niinistö)
Lipposen II hallitus 15.4.1999 - 17.4.2003 (pääministeri: SDP:n Paavo Lipponen; valtiovarainministeri: Kokoomuksen Sauli Niinistö)
Jäätteenmäen hallitus 17.4.2003 - 24.6.2003 (pääministeri: Keskustan Anneli Jäätteenmäki; valtiovarainministeri: SDP:n Antti Kalliomäki)
Vanhasen hallitus 24.6.2003 - (pääministeri: Keskustan Matti Vanhanen; valtiovarainministeri: 1. SDP:n Antti Kalliomäki, 2. SDP:n Eero Heinäluoma)
*
Huhtikuussa 1992 Eduskunnassa herättiin käymään keskustelua 'rahamarkkinoilla 1980-luvulla tapahtuneesta vapautumisesta'.
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen myönsi vastauksessaan mm. seuraavaa:
"Vapautumisella on ollut merkittäviä kansantaloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia, jotka eivät kaikki ole suinkaan olleet myönteisiä" (valtiovarainministeri Iiro Viinanen 11.5.1992).
Itse asiassa on varsin selvää, että Suomen hyvinvointivaltion romahduttaminen aloitettiin 1980-luvulla ja osin 1990-luvulla toteutetulla hallitsemattomalla rahamarkkinoiden vapauttamisella ja sitä johdonmukaisesti seuranneella pankkikriisillä sekä senjälkeisellä talouslamalla.
Suomen rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen toteutettiin keskeisiltä osilta vuosina 1983-1993. Vuosia 1987 - 1989 on kutsuttu 'talouden hulluiksi vuosiksi' (ks. esim. Kustaa Hulkon toimittama kirja PIHALLA KUIN LUMIUKKO? - PANKKIVALTUUSTON KESKUSTELUJA RAHAPOLITIIKASTA JA PANKKIKRIISISTÄ).
Vuonna 1985 valuuttapankit saivat oikeuden käyttää rajoitetusti valuuttaoptioita.
Vuonna 1986 pankkilainojen korkosäätely poistettiin sekä teollisuusyritysten ja varustamojen pitkäaikainen lainanotto ulkomailta vapautettiin.
Vuonna 1987: muidenkin yritysten pitkäaikainen lainanotto ulkomailta vapautettiin;
avomarkkinaoperaatiot aloitettiin, Heliborkorot otettiin käyttöön, henkilöluotto-ohjeista luovuttiin.
Vuonna 1988: vaihtuvakorkoisuus sallittiin kaikille lainoille; yritysten suorat sijoitukset ulkomaille vapautettiin.
Vuonna 1989 valuuttamääräyksiä lievennettiin.
Vuonna 1990: Kotitalouksien sijoitukset ulkomaille vapautettiin eli sallittiin; lyhytaikaiset pääomaliikkeet vapautettiin.
Vuonna 1991 kotitalouksien lainanotto ulkomailta vapautettiin.
Vuonna 1993 pitkäaikaiset pääomaliikkeet vapautettiin.
Suomen pankkikriisin oireet nousivat julkisuuteen SKOPin, joka oli keskeisessä asemassa 1980-luvun pankkikriisissä, ajauduttua ylitsepääsemättömään likviditeettikriisiin. Kriisi alkoi 19.9.1991 kun Suomen Pankki ilmoitti, että se ottaa SKOPin hoitoonsa.
*
Rahamarkkinoiden hallitsemattomasta vapauttamisesta (1983-1993) saamme siis kiittää poliittisen vastuun osalta Sorsan III hallitusta, Sorsan IV hallitusta, Holkerin hallitusta ja Ahon hallitusta sekä niiden pääministereitä ja valtiovarainministereitä (pääministerit Sorsa/SDP, Holkeri/Kokoomus ja Aho/Keskusta sekä valtiovarainministerit Pekkala/Keskusta, Ollila/Keskusta, Liikanen/SDP, Louekoski/SDP ja Viinanen/Kokoomus) samoin kuin luonnollisesti kaikkien kolmen suurimman puolueen (SDP, Kokoomus ja Keskusta) poliitikkoja ja kansanedustajia. Talouden hullujen vuosien (1987-1989) politiikasta vastasi pääosin Holkerin hallitus eli troikka Holkeri/Kokoomus - Liikanen/SDP - Louekoski/SDP.
Tässä on turhaa kertoa enemmän itse pankkikriisistä ja sen tuhoisista seurauksista (mm. talouslamoineen): kymmenet tuhannet yritykset ajettiin konkurssiin, sadat tuhannet ihmiset joutuivat työttömiksi, valtavat omaisuusmassat vaihtoivat omistajaa, pilkkahintaan, hyvinvointivaltio ajettiin alas, suuri osa maan valtiollista täysivaltaisuutta luovutettiin Euroopan suurvaltojen valtaeliiteille EU-jäsenyyden muodossa (1.1.1995 lukien).
Tämän päivän saldo (EU-jäsenyyskauden saldo): hyvinvointivaltio on romutettu; kansallisomaisuus, valtion omaisuus, on pitkälle myyty; maa on 'parturoitu'; maassa on suuri työttömien armeija ja yli 600.000 köyhää. Lasten köyhyys on huomattavasti lisääntynyt. Maassa on noin 7.400 asunnotonta ihmistä. Terveydenhoito on varsin heikkotasoista. Sairaaloissa on yhä vähemmän hoitajia, jotka urakoivat pienellä palkalla ylivoimaisen tehtävän edessä. Monet ovat uupuneita tai loppuunpalaneita. Tänä päivänä vain upporikkaat rikastuvat. Suhteellinen köyhyys etenee kuin kaikki nielevä pandemia. Maata hallitsee taloudellisesti yhä edelleen tuhoisa uusliberalistinen ryöstökapitalismi, jonka kapellimestareille mikään ei riitä. Poliittisesti vallankahvassa istuvat edelleen ne samat kolme suurinta puoluetta, jotka ovat 'hallinnoineet' yhtämittaisesti 24 vuotta.
Eivätkö kansalaiset jo herää? Eikö ole jo korkea aika näyttää 18.3.2007, kuka on isäntä tässä pienessä pohjoisessa maassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt eletään ihan eri olosuhteissa kuin ennen EU:ta. Pitää osata ottaa huomioon maailman talouskehitys.
Keskusta on vahvalla osaamisellaan vienyt maamme Eu:n eturivin maaksi.
Olisi hyvin kohtalokasta antaa maan johto kokemattomille (tai muuten osaamattomille) opettelemiseen ja leikkimiseen.
Huipulle ei ole helppo päästä, eikä siellä pysyä. Tippuisimme nopeasti kelkasta, pystyisimmekö enää nousemaan?