Olisin kiinnostunut tietämään, mikä muiden mielestä olisi uskovan sopiva suhtautuminen rahan antamiseen hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna yhteisvastuukeräys sai koottua vähän alle euron/suomalainen. Omasta mielestäni tämä on hälyttävä merkki ihmisten itsekkyydestä. Meillä on yksi maailman korkeimmista elintasoista, mutta silti meillä on vain vähän halua antaa hädänosaisille omastamme. Käsittääkseni kirkon kolehtiin pätee sama periaate; annetaan pois vain se, mitä itse ei varmasti tulla kaipaamaan. Mitä hyväntekeväisyyttä on luopua siitä, mitä ei tarvita?
Miten on meidän uskovien laita? Onko meillä maallikoita suurempaa halua antaa keräyksiin rahaa, kun tiedämme, että lähimmäisen taloudellinen auttaminen on todellista jumalan palvelemista? Mitä se olisi meiltä käytännössä pois, jos me alkaisimmekin antaa seteleitä kolikoiden sijaan?
Hesekielin kirjassa mainitaan, että Sodoma hävitettiin, kun sen asukkaat olivat tulleet niin itsekkäiksi, etteivät enää piitanneet huonompiosaistaan? Käännämmekö me selkämme apuatarvitseville, vaikka tiedämme Jumalan vihaavan sitä?
Miten on meidän uskovien laita? Onko meillä maallikoita suurempaa halua antaa keräyksiin rahaa, kun tiedämme, että lähimmäisen taloudellinen auttaminen on todellista jumalan palvelemista? Mitä se olisi meiltä käytännössä pois, jos me alkaisimmekin antaa seteleitä kolikoiden sijaan?
Hesekielin kirjassa mainitaan, että Sodoma hävitettiin, kun sen asukkaat olivat tulleet niin itsekkäiksi, etteivät enää piitanneet huonompiosaistaan? Käännämmekö me selkämme apuatarvitseville, vaikka tiedämme Jumalan vihaavan sitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Afrikkaan suuntautuviin keräyksiin en anna lantin lanttia, enkä Venäjälle, mutta Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan suuntautuviin annan avokätisesti.
Jos syynä on, että pelkäät rahojesi menevän muuhun kuin varsinaiseen hyväntekeväisyyteen, esim. paikallisen sotilasjuntan sponsoroimiseen, niin on totta kai ymmärrettävää, ettei ole paljon halua syytää rahojaan sinne. Onhan kuitenkin niin, että me emme valitse hädänalaisia lähimmäisiämme, vaan pyrimme auttamaan mahdollisuuksiemme mukaan kaikkialla. Muiden hätä on myös kristittyjen hätä. Erinomaista kuitenkin, että annat jonnekin avokätisesti.
Antajiahan meidän pitäisi olla, jos kerta olemme paljon saaneet anteeksi; saaneet ikuisen perintöosan. Mutta häpeällisen saitoja olemme - sodomalaisen itsekkyyden vuoksi.
Olemme niin lain orjia, että mieluummin keskitymme tuomitsemaan sodoman huvielämää. Emme huomaa, että itsekkyyden juuret siellä vaikutti. Samat juuret saavat tänään lankeamaan alaspäin ja ylöspäin. Kuitenkin Jeesus mittaa lähimmäisenrakkaudella.
Varmasti vaikuttaa sekin, etä on niin paljon humpuukikeräyksiä. Yhteisvastuu sentään on kaikkein luotettavimpia kohteita.
Monet antavat ehkä vain lähetystyöhön, kun luulevat, että se, sielujenvoittamisena, on lähes ainoa autuaaksi tekevä. Kuitenkin kehitysaputyökin on sitä. Ei ehkä oteta ihan tosissaan taloudellisesti pätevää Raamatun ohjettakaan: "Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan ollen saat sen takaisin jälleen".
Jeesus ei viimeisellä tuomiolla tivaa, montako on pelastunut kauttasi. Vaan katsoo asiat lähimmäisenrakkauden kautta: "Minun oli jano ...", jne. Kyllä evankeliumi ja auttaminen kulkevat käsi kädessä, jos oikein toimitaan.
Tässä asiassa tahdon korjata toimintaani.
itsekkyys on vallannut tämän maailman. samoin kuin se, että on entistä vaikeampaa saada ihmistä tyytyväiseksi, olisiko kateus siihen sitten syynä, tiedä häntä. suomessa ihmiset voi kokonaisuudessaan hyvin ja mitä paremmin menee, sitä enemän vähätellään toisten kurjuutta, kun ei itsellä ole enää siitä minkäänlaista kosketusta, vaan pelkästään pahasti vääristynyt mielipide. jokaisen tulisi jossain vaiheessa kokea, miltä tuntuu olla ilman mitään kaiken samalla vaatien lisää ja lisää toisen olemattomasta itsestä. ihmisen suurinpia syntejä on viha, katkeruus, kateus jne. joista ei koskaan päästä eroon ilman suurempaa oivallusta ja herätystä. koko ikänsä hyvin toimeentullut voi ollut ihmeissään, kuinka jotkut on itselleen köyhyyden aiheuttanut. kuitenkin asia on monen tapahtuman summa. valitettavaa on, että osa syntyy kultalusikka suussa ja kadottaa kosketuksen siihen, mitä kaikki olisi ilman yltäkylläisyyttä.
"koko ikänsä hyvin toimeentullut voi ollut ihmeissään, kuinka jotkut on itselleen köyhyyden aiheuttanut. kuitenkin asia on monen tapahtuman summa. valitettavaa on, että osa syntyy kultalusikka suussa ja kadottaa kosketuksen siihen, mitä kaikki olisi ilman yltäkylläisyyttä."
amen! totta...