Kristus on lain päämäärä

Kun sanoma Jeesuksesta levisi ei-juutalaisten (pakanoiden) keskuuteen, nousi keskeiseksi kysymys, pitääkö pakanoiden myös noudattaa juutalaista lakia. Tästä kysymyksestä kehkeytyi eräs muotoutumassa olevan kristinuskon keskeisimmistä erimielisyyksistä. Nykynäkökulmasta kysymyksenasettelua on vaikea ymmärtää, mutta varhaisille kristityille lakikysymys oli yhtä kuin raamattukysymys: miten pyhiä kirjoituksia pitäisi tulkita uuden uskonkokemuksen valossa? Mikä oli Jeesukseen uskovien suhde juutalaiseen identiteettiin? Vastakkain oli perinteistä kiinni pitävä juutalaiskristillisyys ja niihin vapaammin suhtautuva suuntaus, jota edusti mm. apostoli Paavali.

Jeesuksen esimerkki lakikysymykseen ei ole yksiselitteinen - jos Jeesus olisi selkeästi joko pitäytynyt perinteisessä juutalaisessa laintulkinnassa tai sanoutunut siitä irti, ei kysymys olisi noussut hänen seuraajiensa keskuudessa niin merkittäväksi. Evankeliumitraditio on tältä osin ristiriitainen: toisaalta Jeesus toteaa, että laki on edelleen voimassa (siitä ei häviä pieninkään piirto; Matt. 5:18), toisaalta hänen kerrotaan kumonneen juutalaiset puhtaussäädökset (Mark. 7: 14-23). Todennäköisesti ainakin jälkimmäinen kohta heijastaa myöhempää seurakunnan tilannetta.

Lakikysymystä ratkottiin Apostolien tekojen kuvauksen mukaan (Ap.t. 15:1-21) Jerusalemissa nk. apostolien kokouksessa. Sen päätöksen mukaisesti pakanoiden ei tarvinnut alkaa noudattaa juutalaisia tapoja (mm. ympärileikkausta), vaan riitti, että he pitivät kiinni yhteiselämän kannalta välttämättömimmistä tekijöistä: karttoivat epäjumalille uhrattua lihaa, verta, lihaa, josta verta ei ole laskettu, sekä haureutta (Ap. t. 15:28-29). Paavalin kirjeiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät pakanakristityt välttämättä noudattaneet edes näitä "yhdessä sovittuja" asioita.

Aikojen saatossa pakanakristillisyys osoittautui elinvoimaisemmaksi. Juutalaiskristillisyys ei löytänyt tilaa sen paremmin juutalaisuuden kuin kristinuskonkaan sisältä ja hävisi historian hämärään. Lähes koko UT on kirjoitettu pakanakristillisestä näkökulmasta (juutalaiskristillisyyttä edustavat lähinnä Matteuksen evankeliumi ja Jaakobin kirje). Pakanakristillisyyden oli mahdollista tavoittaa massoja ja valloittaa Rooman valtakunta (kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto 380-luvulla). Nykykristityt ovat käytännöllisesti katsoen kaikki "pakanakristittyjä".