Näin vaalien alla on hyvä informoida politiikan luonteesta ...
Jos näin yleisesti katsotaan, niin politiikassa on vain kolme puoluetta, oikeisto, vasemmisto, keskusta. Oikeisto ja vasemmisto on äärilaidat, keskusta on siinä keskellä. (Tämän perusteella keskusta olisi kaikista monipuolisin ja eräällä tavalla viisain puolue (vai tyhmin?).)
Mitä nämä suuret 3 politiikan pääpuolueet, päät ajavat. Oikeisto, oikeisto ajaa kansalaisen itsensä itsemäärämisoikeutta, yksilön oikeuksia, ja yksilön velvollisuuksia. Vasemmisto on taas yhteisöllisyyttä ajava, yhteisön oikeudet ja velvollisuudet. Keskusta siinä välillä, ikään kuin kompromissia ajamassa. Kun ottaa esimerkiksi yrityksen esimerkiksi, niin äärioikeisto ajaa yksityisyrittäjien puolesta. Vasemmisto kuuluttaa, että yrityksen pitää olla mielellään koko kansan omistuksessa, äärivasemmisto perustaa valtionyhtiöitä ja pitää niitä yllä. Äärioikeisto taas tilanteesta riippuen myy valtion yritykset yksityisille. Keskusta on siinä välillä.
Politiikka Suomessa.
Suomen oikeistopuolue on tällä hetkellä jotensakin kokoomus. Vasemmistoliitto on nimensäkin mukaan vasemmisto. Keskusta on puolueen nimenäkin tunnettu, eli Keskusta.
Entäs SDP, mihin se kuuluu. Mielestäni aate-ajajiin, eli muihin puolueisiin, vaikkakin on puolueena nykyisellään on suuri. SDP ajaa vasemmiston tehtävää siinä, missä itse Vasemmistoliitto on pudonnut pois. Näin vain on käynyt.
Järjellä ajateltuna, on kuitenkin erinomaiseen tärkeää, että nämä tärkeät 3 ovat politiikassa edustettuina. Suomen hyvinvointi ei ole perustunut YKSIN yhdenkään näistä 3 puolueen tavoitteista. Kaikkea näitä tarvitaan.
Muut puolueet, kuten esimerkiksi Perussuomalaiset, myös SDP, Vihreät jne. ovat oman aatteensa ajajia. (SDP on sosiaalisuutensa tähden hieman enemmän vasemmalla) Myös vihreät ajavat vihreitä päätöksiä, mutta vihreys sinänsä on turhaa, koska politiikka ei saastuta sellaisenaan, järjestelmät ovat vain paperilla eikä saastuta. Sen sijaan Järkevien poliitikkojen ajatukset ovat vihreitä, vaikka olisi esim. keskustan tai oikeiston jäseniä tai minkä hyvänsä. Eli vihreä puolue tuntuu itsestäni, pelkkänä vihreytenään turhalta. Sen sijaan ministeriössä vihermininisteri –salkku on paikallaan, ympäristöasioissa nimenomaan.
Mutta Vihreä puolue on vain silloin paikallaan, jos muissa puolueissa on luonnon kannalta tärkeät asiat unohdettu. Nykytilanteessa vihreä puolue on kyllä paikallaan, ikävä kyllä.
Vaikka kuuluisi oikeistoon, tai vasemmistoon, voi silti omata mielipiteitä esimerkiksi Perus-suomalaisten ajatuksista. Erittäin suotavaa, jopa pakollista, voisi sanoa, on omata ajatuksia vihreiden puolueesta, koska saasteet ovat vakava asia.
Jos ottaa yrityksen taas tähän esimerkiksi, niin perus-suomalaiset eivät välttämättä tiedä, kuka yrityksen omistaisi, tai mielipide voi olla siihen asiaan välinpitämätön, toki myös muutakin, toki suomalainen. Vihreä ei välttämättä taas tahdo koko yritystä välttämättä edes perustaa, joka voi olla joskus kaikista eniten oikein vaihtoehto, mutta joskus ei. Silloin kun kannattaisi perustaa, omistus-suhde voi jäädä hämäräksi, jos vihreä sen määrittelee.
Sosiaalidemokraatit taas ovat oma lukunsa. He pitävät huolen sosiaalisista asioista, esimerkiksi ihmisten perusturvasta. Myös vasemmisto pitää huolen tästä.
Isänmaallisuuden jos ottaa tarkastelun kohteeksi, niin äärioikeisto ei ole isänmaallisuudessa sen suurempi kuin äärivasemmistokaan. Näin se on. Isänmaallisia miehiä löytyy niin oikealta kuin vasemmaltakin.
[Mutta jos isänmaallisuutta tarkastelee vielä, niin Perus-suomalaisista löytyy, käsittääkseni, enemmän isänmaallista porukkaa, kuin muissa puolueissa keskimäärin, joten puolue sinänsä on aivan paikallaan muistuttamassa eduskuntaa, ikävä kyllä.]
Mielestäni on erittäin tärkeää, että ymmärtää noiden 3:n pääpuolueen tarkoitukset, ja ymmärtää, että muut puolueet ovat ns. mielipidepuolueita (nämä muut puolueet ovat oikeastaan syntyneet aina, kun tärkeitä asioita on päivänpolitiikassa unohdettu, esim. Eläkeläisten puolue jne.)
Myös siinä on jo paljon, jos ymmärtää oikeiston ja vasemmiston eron, koska oikeastaan koko politiikka on näiden kahden ääripään välissä.
Jos näin yleisesti katsotaan, niin politiikassa on vain kolme puoluetta, oikeisto, vasemmisto, keskusta. Oikeisto ja vasemmisto on äärilaidat, keskusta on siinä keskellä. (Tämän perusteella keskusta olisi kaikista monipuolisin ja eräällä tavalla viisain puolue (vai tyhmin?).)
Mitä nämä suuret 3 politiikan pääpuolueet, päät ajavat. Oikeisto, oikeisto ajaa kansalaisen itsensä itsemäärämisoikeutta, yksilön oikeuksia, ja yksilön velvollisuuksia. Vasemmisto on taas yhteisöllisyyttä ajava, yhteisön oikeudet ja velvollisuudet. Keskusta siinä välillä, ikään kuin kompromissia ajamassa. Kun ottaa esimerkiksi yrityksen esimerkiksi, niin äärioikeisto ajaa yksityisyrittäjien puolesta. Vasemmisto kuuluttaa, että yrityksen pitää olla mielellään koko kansan omistuksessa, äärivasemmisto perustaa valtionyhtiöitä ja pitää niitä yllä. Äärioikeisto taas tilanteesta riippuen myy valtion yritykset yksityisille. Keskusta on siinä välillä.
Politiikka Suomessa.
Suomen oikeistopuolue on tällä hetkellä jotensakin kokoomus. Vasemmistoliitto on nimensäkin mukaan vasemmisto. Keskusta on puolueen nimenäkin tunnettu, eli Keskusta.
Entäs SDP, mihin se kuuluu. Mielestäni aate-ajajiin, eli muihin puolueisiin, vaikkakin on puolueena nykyisellään on suuri. SDP ajaa vasemmiston tehtävää siinä, missä itse Vasemmistoliitto on pudonnut pois. Näin vain on käynyt.
Järjellä ajateltuna, on kuitenkin erinomaiseen tärkeää, että nämä tärkeät 3 ovat politiikassa edustettuina. Suomen hyvinvointi ei ole perustunut YKSIN yhdenkään näistä 3 puolueen tavoitteista. Kaikkea näitä tarvitaan.
Muut puolueet, kuten esimerkiksi Perussuomalaiset, myös SDP, Vihreät jne. ovat oman aatteensa ajajia. (SDP on sosiaalisuutensa tähden hieman enemmän vasemmalla) Myös vihreät ajavat vihreitä päätöksiä, mutta vihreys sinänsä on turhaa, koska politiikka ei saastuta sellaisenaan, järjestelmät ovat vain paperilla eikä saastuta. Sen sijaan Järkevien poliitikkojen ajatukset ovat vihreitä, vaikka olisi esim. keskustan tai oikeiston jäseniä tai minkä hyvänsä. Eli vihreä puolue tuntuu itsestäni, pelkkänä vihreytenään turhalta. Sen sijaan ministeriössä vihermininisteri –salkku on paikallaan, ympäristöasioissa nimenomaan.
Mutta Vihreä puolue on vain silloin paikallaan, jos muissa puolueissa on luonnon kannalta tärkeät asiat unohdettu. Nykytilanteessa vihreä puolue on kyllä paikallaan, ikävä kyllä.
Vaikka kuuluisi oikeistoon, tai vasemmistoon, voi silti omata mielipiteitä esimerkiksi Perus-suomalaisten ajatuksista. Erittäin suotavaa, jopa pakollista, voisi sanoa, on omata ajatuksia vihreiden puolueesta, koska saasteet ovat vakava asia.
Jos ottaa yrityksen taas tähän esimerkiksi, niin perus-suomalaiset eivät välttämättä tiedä, kuka yrityksen omistaisi, tai mielipide voi olla siihen asiaan välinpitämätön, toki myös muutakin, toki suomalainen. Vihreä ei välttämättä taas tahdo koko yritystä välttämättä edes perustaa, joka voi olla joskus kaikista eniten oikein vaihtoehto, mutta joskus ei. Silloin kun kannattaisi perustaa, omistus-suhde voi jäädä hämäräksi, jos vihreä sen määrittelee.
Sosiaalidemokraatit taas ovat oma lukunsa. He pitävät huolen sosiaalisista asioista, esimerkiksi ihmisten perusturvasta. Myös vasemmisto pitää huolen tästä.
Isänmaallisuuden jos ottaa tarkastelun kohteeksi, niin äärioikeisto ei ole isänmaallisuudessa sen suurempi kuin äärivasemmistokaan. Näin se on. Isänmaallisia miehiä löytyy niin oikealta kuin vasemmaltakin.
[Mutta jos isänmaallisuutta tarkastelee vielä, niin Perus-suomalaisista löytyy, käsittääkseni, enemmän isänmaallista porukkaa, kuin muissa puolueissa keskimäärin, joten puolue sinänsä on aivan paikallaan muistuttamassa eduskuntaa, ikävä kyllä.]
Mielestäni on erittäin tärkeää, että ymmärtää noiden 3:n pääpuolueen tarkoitukset, ja ymmärtää, että muut puolueet ovat ns. mielipidepuolueita (nämä muut puolueet ovat oikeastaan syntyneet aina, kun tärkeitä asioita on päivänpolitiikassa unohdettu, esim. Eläkeläisten puolue jne.)
Myös siinä on jo paljon, jos ymmärtää oikeiston ja vasemmiston eron, koska oikeastaan koko politiikka on näiden kahden ääripään välissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omistussuhde on oikeastaan se "suuri juttu" politiikassa.
Oikeastaan kaikki politiikan päätökset liittyvät juuri tuohon omistussuhteeseen. Eli siihen, että kuka omistaa yrityksen. Yritykset.
Vasemmisto ajaa omistussuhdetta aina yhteisölle. Kun taas oikeisto ajaa omistussuhdetta yksityiselle.
Oikeisto on erittäin tärkeä siinä, kun tulee uutta tekniikkaa ja uusia keksintöjä, niin oikeisto puskee uudet tehtaat suoraan, tosin yksityiselle sektorille. Toiminta on nopeaa, mutta altis epävarmuudelle ja kilpailulle.
Mutta mikäli taas vasemmistolaiset keksivät suuren ja uuden keksinnön, niin vasemmistolaiset peräävät omistussuhdetta kunnille ja valtiolle. Tämä on hidasta toimintaa. Mutta toiminta on varmaa, mutta kenties hidasta.
Nykypolitiikassa on täydellisesti unohdettu vasemmistolaisten keksinnöt. Mistä sen huomaa, niin siitä, että valtionlaitoksia ei juurikaan uusia perustella.
Nykyään oikeisto, eli yksityiset rakentavat vanhoja keksintöjä useaan kertaan. Ja mikäli tahtovat rakentaa jotakin uutta ja suurta, ei ole yksityisillä varaa suureen investointiin, mikä taas olisi vasemmistolla valtiojohtoisessa politiikassa mahdollista.
Tuolla on myös se ikävä seuraus, että kun esimerkiksi korvataan jotakin vanhaa uudella, niin vanhat yksityiset yritykset eivät kaikki pysty uudistumaan heti. Mutta valtiojohtoisella vasemmistolaispolitiikalla on täydet edellytykset toimia välittömästi ja korvata vanha suurilla resursseilla uuteen.
Kumpikin, oikeisto sekä vasemmisto, ovat kehityksen tiellä.
Molemmat ovat toistensa tiellä. Miksi? Koska oikeisto on alituisessa kilpailutilanteessa eikä riskejä siellä oteta paljon. Ja suuret investoinnit ovat aina riski. Uusi ja parempi ei tulekaan aivan heti.
Mutta vasemmisto ajaa asioita hitaammin, koska ei välttämättä ole nk. tarvetta kehitykseen. Mutta resursseja on käytettävissä. Toiminta on vakaata. Päätöksen teko voi olla hitaampaa, mutta muutos on nopeampaa päätöksen teon jälkeen.
Mielestäni ideaalitapaus on sellainen, että oikeisto, joka ajaa yksilön oikeuksia keksintöihin, tekisikin keksinnön vasemmiston tapaan yhteiseksi hyväksi. Se olisi oikeistolainen keksintö mutta kaikkien hyväksi, kaikkien yhteisellä päätöksellä.
Sitä ehkä voisi kutsua "yksilön oikeudeksi tehdä päätös yhteisön hyväksi". Ja kukaan oikeistolainen ei lähtisi kilpailemaan tuon kanssa, vaan jokainen oikeistolainen rakentaisi tuota yhtä.
Omistus on sikäli erikoinen juttu että ei pelkkä omistaminen takaa menestystä.
Menestys on hankittava uudelleen ja uudelleen.
Omistus ja menestyminen on osatekijöiden summa joka luo uuden menestymisen työntekijöiden kautta.
Keskittyessään onnistumaan tarvitaan koko panos ja merkittäviä osaamisia erialueilla.
Kunnallinen ja valtiollinen päätöksenteko ei ole yrittämistä, ja hyvä niin.
Tuotto tulee hyvinvoinnista, terveydestä ja elämisen osatekijöistä joita ei tuotannollisin keinoin ole mahdollista pyörittää.Jähmeä koneisto, määrättömästi varoja, valtavasti tuottamattomia alaisia ja tietämätön johto laajalla alalla.
Yksityinen sektori sanoisi henkilökunnan irti, keskittyisi ydin toimintaan ja tehostaisi toimintaa ripeämmäksi.
Kunnalliseen ja valtiolliseen toimintaan siis sisältyy omistaminen mutta ei tuottavuutta (tarkoitettuna samassa mielessä kuin yrittämisessä).
"Omistus on sikäli erikoinen juttu että ei pelkkä omistaminen takaa menestystä."
- Jos ajatellaan että menestymiseen tarvitaan hyväksyntä ihmisiltä, niin menestymisen takaa tuotteen käyttökelpoisuus ja hyöty.
"Menestys on hankittava uudelleen ja uudelleen.
Omistus ja menestyminen on osatekijöiden summa joka luo uuden menestymisen työntekijöiden kautta."
- En oikein tiedä. Mikäli ajatellaan, että tuotteen menestys pitäisi hankkia uudelleen ja uudelleen, äkkisiltään voisi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hammasharja (tai vaikkapa vesisähkölaitos) keksitään koko ajan uudelleen ja uudelleen. Ihmiset ikäänkuin unohtavat hammasharjan hetkeksi, tällöin hammasharjan menestys olisi pohjalukemissa eikä ihmiset pesisi hampaitaan, ja hammasharja pitäisi tuoda ihmisten tietoisuuteen uudestaan, että hammasharja voisi menestyä (tai sähköstä saatu hyöty). (?)
"Keskittyessään onnistumaan tarvitaan koko panos ja merkittäviä osaamisia erialueilla."
"Kunnallinen ja valtiollinen päätöksenteko ei ole yrittämistä, ja hyvä niin."
- Ehkä käytännössä se ei ole.
Mutta jollakin asteella suhteellisesti voisimme pitää kaikkia olemassa olevia yrityksiä valtionyrityksinä, koska kaikki yritykset maksavat veroa.
"Tuotto tulee hyvinvoinnista, terveydestä ja elämisen osatekijöistä joita ei tuotannollisin keinoin ole mahdollista pyörittää.Jähmeä koneisto, määrättömästi varoja, valtavasti tuottamattomia alaisia ja tietämätön johto laajalla alalla."
- Ilmeisesti vertaat tässä valtion työntekijöitä "tuottamattomina alaisina".
... No sellainen mainehan kyllä on siinä systeemissä.
Mutta kertooko se systeemin huonoudesta, vai jostakin muusta ...
(Toki viisas "laiskuus" on hyve, olen sitä mieltä. Työ on taakka. Levon ajasta voi tehdä juhlaa.
Tekniikkahan soisi meille kaikille tänä päivänä huomattavasti enemmän lepoa, kuin mitä näkyy tänä päivänä ihmisten keskuudessa.)
"Yksityinen sektori sanoisi henkilökunnan irti, keskittyisi ydin toimintaan ja tehostaisi toimintaa ripeämmäksi."
- Eli yksityinenkin sektori asettaa ehdot, pakon.
- Mikäli valtion tahdolta tapahtuisi sama asia, että valtio pakottaisi ihmiset valtiojohdolla töihin ja vaikka maksaisikin samanlaista palkkaa, pidettäisiin tuota valtiojohtoa diktatuurisena.
Sama asia tapahtuu kapitalistisessa yhteiskunnassa nykyään. Ihmiset vain ostetaan rahalla.
Tuo raha sellainen asia joka sekottaa ihmisten mielet.
Diktaturismi on molemmissa systeemeissä sama. Ihmisiä käytetään hyväksi "johdon" toimesta. Mikäli kapitalistisessa yritysmaailmassa ei tee ja paiski töitä, erotetaan ja jätetään heitteille, vaille toimeentuloa. Se ei eroa diktatuurisesta valtiojohdosta.
Ihminen on unohdettu.
Sekin ihminenkin, joka ei paiski töitä yrityksissä, tai olisi hieman erilainen työntekijä mutta sanottaisiin irti vaikka epäonnistumisien tähden, paiskii töitä kadulla irtisanomisen jälkeen.
Se on eräänlainen vankila.
"Kunnalliseen ja valtiolliseen toimintaan siis sisältyy omistaminen mutta ei tuottavuutta (tarkoitettuna samassa mielessä kuin yrittämisessä)."
- Eli jos verrataan valtion monopoleja vaikka Venäjällä.
Venäjähän on alkanut käyttämään kovia keinoja yksityisiä kohtaan.
Tämä Yksityinen vastaan Valtio kamppailu -systeemi on sinänsä hyvin mielenkiintoinen seurattava. Mielestäni paljon mielenkiintoisempaa on seurata sitä kamppailua kuin vaikkapa urheilua.
Itse seuraan sitä kokonaan sivusta. Olen siinä välimaastossa työmiehenä tekemässä työtä perheeni eteen. Annan sen työpanoksen, mitä mies voi kaikessa kohtuullisuudessa antaa.
Tehköön muut mitä huvittaa.