Euroopan parlamentissa on tehty kuulemma päätöslauselma siitä, että "parlamentaarinen demokratia on kriisissä".
En tiedä miten se perusteltiin EU-dokumentissa, mutta sillä on tekemistä äänestysaktiivisuuden laskun ja kansalaisten tyytymättömyyden kanssa. Kansalaiset ovat kansanedustajien mielestä tyytymättömiä edustajien tekemiin päätöksiin. Ne eivät heidän arvionsa mukaan tehoa omiin ongelmiin eikä kansa koe vaaleilla valittujen poliitikkojen osaavan auttaa kansaa.
Demokratian nykyisiä ongelmia ei voida kuvailla parlamentaarisen demokratian kriisinä, ikään kuin parlamentarismissa olisi vikaa. Demokratiaa ei voida perustaa pelkästään parlamentarismilla, koska demokratiassa painaa se, että kuka keskusteluun pääsee mukaan. Parlamentti on määritelmän mukaan pelkästään demokratiaan kuuluva keskustelufoorumi.
Ongelma demokratiassa on sen heikkoudessa, siinä kuka parlamentissa saa kuuluvuutta. Poliitikot saattavat olla hyväntahtoisia ja työskennellä niin paljon kuin pystyvät kansaa auttavien päätösten tekemiseksi, mutta he eivät koskaan voi ratkaista kaikkia välttämättömiäkään ongelmia itse.
Älä erehdy luulemaan, että nykyinen demokratian kriisi on ratkaistavissa korjaamalla äänestysaktiivisuutta. Demokratia ongelma on modernina aikana aina ollut elitismi, joka estää ketä tahansa vaikuttamasta parlamentissa käytyihin keskusteluihin. Äänestysaktiivisuuden lasku, joka ei myöskään tarkoita yleisesti käytettyä termiä poliittinen osallistuminen, on pelkkä oire elitismistä. Kansa ei äänestä, koska he tajuavat sen olevan riittämätön tapa tehdä päätöksentekoa. Äänestäminen on perinteisesti ollut päätöksenteon hienosäätöä, jossa tietynlaisten poliitikkojen uskotaan tekevän tietynlaisen sävyn päätöksiin. Tämä ei kuitenkaan aina toimi, kuten silloin kun melkein kaikki poliitikot kannattavat markkinataloutta, eikä pelkkä sävyn valitseminen tarkoita sitä, että voisi osallistua päätöksentekoon.
Demokratia tarkoittaa päätöksentekovallan ulottumista kaikille, humanistista ajattelua, jossa kaikkien tahdon ajatellaan merkitsevän lopputuloksen kannalta, ja siksi demokratiaa voidaan kehittää vain poistamalla esteitä kenen tahansa pääsylle päätöksentekokeskusteluun.
Politiikassa eivät saisi kilpailla näkyvyydestä poliitikot vaan käsitteiden ideat. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tuoda ajatuksensa esiin siten, että niiden merkitys selviää kaikille. Oikea demokratia on ideoiden perusteellista, kaikkien kesken käytävää asiantuntijuuteen ja erilaisiin kokemuksiin perustuvaa arviointia ja ratkaisua, jossa minkään yhteiskuntaluokan, koulukunnan ja kokemuspiirin idea ei jää käsittelemättä.
Äänestäminen tarkoittaa määritelmän mukaan oman sanansaattajan valintaa, jonka tehtävä on mennä parlamenttiin jonkun puolesta ja sanoa siellä juuri niin kuin asiakas määrää. Nykyisin äänestäminen on kuitenkin vain pelkän äänen antamista, ja on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että demokratiaan kuuluu aina päätöksentekovalta, oli se suoraa tai edustuksellista.
Länsimaissa on käytössä jonkun 1900-luvun alussa tekemä poliittinen järjestelmä, joka oli tuolloin lähinnä vaihtoehto monarkkien tai patruunoiden päätöksenteolle, ja se tehtiin silloisten sivistyksellisten ja koulutusresurssien rajoissa, asettaen vaatimuksiksi korkea yhteiskunnallinen status, koulutus ja arvokas persoona. Koska nämä vaatimukset pystyivät, ja pystyvät yhä, täyttämään vain osa ihmisistä ja koska suurin osa ei ymmärrä parlamentissa käytyjä keskusteluja, päätöksenteko pidetään päättäväisesti kansan yläpuolella, turvassa rahvaalta. Päättäjinä onkin useimmiten vain yhdenlaista porukkaa, nimittäin keski-ikäisiä miehiä.
Syy siihen, että miksi poliittinen järjestelmä ei ole avoin uudistuksille ja nostaa päätöksenteon aina kauas tavallisen kansalaisen arvostelun yläpuolelle, piilee uskossa valtion legitimiteettiin. Poliitikot usein toimivat konventioiden mukaan eivätkä tietoisesti, mutta konventioiden lähde on valtion instituutioiden käytännössä, jotka alunperin suunniteltiin valtion legitimiteetin ja alueellisen yksinvallan turvaamiseksi. Päätöksenteon halutaan tapahtuvan lain edellyttämällä tavalla, eikä tätä haluta arvioida uudelleen, koska se uhkaisi valtion olemassaoloa.
Jos demokratia toteutuisi, tekisi se valtion tarpeettomaksi. Demokratiassa ei ole keskusvaltaa tai vertikaalisia verkostoja vaan niiden tilalla horisontaalisia verkostoja. Nationalismi, usko paikallisen väestön yhteisöllisyyteen, ylläpitää valtioita demokratian paikalla. Valtiot sallivat siksi myös vain näennäisdemokratian, ja koska valtion lait mahdollistavat päätöksenteon vain säädetyllä tavalla, se tapahtuu vain havaitsemissamme elitistisissä foorumeissa.
On siis tärkeää muistaa, että puheet äänestämisen ja kansalaisvaikuttamisen lisäämisestä jäävät selvästi vajaaksi kansalaisten varsinaisen päätöksentekovallan tavoitteesta. Tosin näyttää siltä, että valtionhallinto kaikessa ehdottomuudessaa suhtautuu demokratiaan jyrkemmin kuin olisi tarpeellista. Kukaan ei estä kansalaisia ajamasta poliittisen järjestelmän muutosta lain suomissa instituutioissa. Tätä valtio ei kuitenkaan rohkaise eikä vihjaa, vaan antaa ymmärtää, että kaikki muutos on paha juttu.
En tiedä miten se perusteltiin EU-dokumentissa, mutta sillä on tekemistä äänestysaktiivisuuden laskun ja kansalaisten tyytymättömyyden kanssa. Kansalaiset ovat kansanedustajien mielestä tyytymättömiä edustajien tekemiin päätöksiin. Ne eivät heidän arvionsa mukaan tehoa omiin ongelmiin eikä kansa koe vaaleilla valittujen poliitikkojen osaavan auttaa kansaa.
Demokratian nykyisiä ongelmia ei voida kuvailla parlamentaarisen demokratian kriisinä, ikään kuin parlamentarismissa olisi vikaa. Demokratiaa ei voida perustaa pelkästään parlamentarismilla, koska demokratiassa painaa se, että kuka keskusteluun pääsee mukaan. Parlamentti on määritelmän mukaan pelkästään demokratiaan kuuluva keskustelufoorumi.
Ongelma demokratiassa on sen heikkoudessa, siinä kuka parlamentissa saa kuuluvuutta. Poliitikot saattavat olla hyväntahtoisia ja työskennellä niin paljon kuin pystyvät kansaa auttavien päätösten tekemiseksi, mutta he eivät koskaan voi ratkaista kaikkia välttämättömiäkään ongelmia itse.
Älä erehdy luulemaan, että nykyinen demokratian kriisi on ratkaistavissa korjaamalla äänestysaktiivisuutta. Demokratia ongelma on modernina aikana aina ollut elitismi, joka estää ketä tahansa vaikuttamasta parlamentissa käytyihin keskusteluihin. Äänestysaktiivisuuden lasku, joka ei myöskään tarkoita yleisesti käytettyä termiä poliittinen osallistuminen, on pelkkä oire elitismistä. Kansa ei äänestä, koska he tajuavat sen olevan riittämätön tapa tehdä päätöksentekoa. Äänestäminen on perinteisesti ollut päätöksenteon hienosäätöä, jossa tietynlaisten poliitikkojen uskotaan tekevän tietynlaisen sävyn päätöksiin. Tämä ei kuitenkaan aina toimi, kuten silloin kun melkein kaikki poliitikot kannattavat markkinataloutta, eikä pelkkä sävyn valitseminen tarkoita sitä, että voisi osallistua päätöksentekoon.
Demokratia tarkoittaa päätöksentekovallan ulottumista kaikille, humanistista ajattelua, jossa kaikkien tahdon ajatellaan merkitsevän lopputuloksen kannalta, ja siksi demokratiaa voidaan kehittää vain poistamalla esteitä kenen tahansa pääsylle päätöksentekokeskusteluun.
Politiikassa eivät saisi kilpailla näkyvyydestä poliitikot vaan käsitteiden ideat. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tuoda ajatuksensa esiin siten, että niiden merkitys selviää kaikille. Oikea demokratia on ideoiden perusteellista, kaikkien kesken käytävää asiantuntijuuteen ja erilaisiin kokemuksiin perustuvaa arviointia ja ratkaisua, jossa minkään yhteiskuntaluokan, koulukunnan ja kokemuspiirin idea ei jää käsittelemättä.
Äänestäminen tarkoittaa määritelmän mukaan oman sanansaattajan valintaa, jonka tehtävä on mennä parlamenttiin jonkun puolesta ja sanoa siellä juuri niin kuin asiakas määrää. Nykyisin äänestäminen on kuitenkin vain pelkän äänen antamista, ja on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että demokratiaan kuuluu aina päätöksentekovalta, oli se suoraa tai edustuksellista.
Länsimaissa on käytössä jonkun 1900-luvun alussa tekemä poliittinen järjestelmä, joka oli tuolloin lähinnä vaihtoehto monarkkien tai patruunoiden päätöksenteolle, ja se tehtiin silloisten sivistyksellisten ja koulutusresurssien rajoissa, asettaen vaatimuksiksi korkea yhteiskunnallinen status, koulutus ja arvokas persoona. Koska nämä vaatimukset pystyivät, ja pystyvät yhä, täyttämään vain osa ihmisistä ja koska suurin osa ei ymmärrä parlamentissa käytyjä keskusteluja, päätöksenteko pidetään päättäväisesti kansan yläpuolella, turvassa rahvaalta. Päättäjinä onkin useimmiten vain yhdenlaista porukkaa, nimittäin keski-ikäisiä miehiä.
Syy siihen, että miksi poliittinen järjestelmä ei ole avoin uudistuksille ja nostaa päätöksenteon aina kauas tavallisen kansalaisen arvostelun yläpuolelle, piilee uskossa valtion legitimiteettiin. Poliitikot usein toimivat konventioiden mukaan eivätkä tietoisesti, mutta konventioiden lähde on valtion instituutioiden käytännössä, jotka alunperin suunniteltiin valtion legitimiteetin ja alueellisen yksinvallan turvaamiseksi. Päätöksenteon halutaan tapahtuvan lain edellyttämällä tavalla, eikä tätä haluta arvioida uudelleen, koska se uhkaisi valtion olemassaoloa.
Jos demokratia toteutuisi, tekisi se valtion tarpeettomaksi. Demokratiassa ei ole keskusvaltaa tai vertikaalisia verkostoja vaan niiden tilalla horisontaalisia verkostoja. Nationalismi, usko paikallisen väestön yhteisöllisyyteen, ylläpitää valtioita demokratian paikalla. Valtiot sallivat siksi myös vain näennäisdemokratian, ja koska valtion lait mahdollistavat päätöksenteon vain säädetyllä tavalla, se tapahtuu vain havaitsemissamme elitistisissä foorumeissa.
On siis tärkeää muistaa, että puheet äänestämisen ja kansalaisvaikuttamisen lisäämisestä jäävät selvästi vajaaksi kansalaisten varsinaisen päätöksentekovallan tavoitteesta. Tosin näyttää siltä, että valtionhallinto kaikessa ehdottomuudessaa suhtautuu demokratiaan jyrkemmin kuin olisi tarpeellista. Kukaan ei estä kansalaisia ajamasta poliittisen järjestelmän muutosta lain suomissa instituutioissa. Tätä valtio ei kuitenkaan rohkaise eikä vihjaa, vaan antaa ymmärtää, että kaikki muutos on paha juttu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.