Ylen Radio Vegan keskustelu "Språkhetsen i internet mot finnlandsvenskar", eli "Kielikiihotus suomenruotsalaisia vastaan internetissä" 8.3.2007,
Osallistujat Peter Nyman(kirjoittanut uuden kirjansa), ruotsinkielisten tutkija Kjell Herberts (Åbo Akademi), Torbjörn Kevin(Åbo Underrättelserin päätoimittaja), toimittaja Axel Rabbe.
Käännöstä:
"Onko tullut avoimemmaksi kuin aikaisemmin arvostella legitiimisti, laillisesti ruotsinkielisiä? Mitä voidaan tehdä tällaisten arvostelijoiden asenteiden parantamiseksi? Onko kielipoliittinen ilmasto viime aikoina koventunut?
Nyman: Se riippuu mistä perspektiivistä sitä katsoo. Se on suhteellista.
Herbets: Uudet mediat, kuten internet ovat avanneet mahdollisuuden tähän uudenlaiseen kritisointiin. Ennen oli vain lehdissä yleisönosastoissa jotain julkaistuna ja silloin oli tämä tilanne aivan tasapainossa. Nyt jopa lehdissä hyväksytään tällaisia kielikiihotuksia, ilmaislehdissä halutaan lukijoihin tällä tavalla kontakti. Internetissä myös. On minulla huoli tästä, aikaisemmin kun päivälehdet olivat tasapainoisia tässä suhteessa. Netissä on myös paljon.
Kevin: Kiihotus ruotsinkielisiä kohtaan on saittien ja internetin todellisuutta. Heillä jotka sinne kirjoittavat, on varmaan kuitenkin aina ollut sama mielipide, he saavat sen nyt internetissä esiin, ja rohkaisevat toisiaan. Nimettömät kannanotot ovat olleet jo kauan olemassa, ei siihen ole tullut muutosta.
Herberts: Vaalitkin ovat tulossa ja se lisää keskustelua. Ei kieli-ilmasto ole huonontunut. Nyt ne kiihottajat saavat vaan suuremman tilan kuin aiemmin.
Nyman: Onkohan sisäisiä komplekseja noilla suomenkielisillä, joita Bettina S:kään ei voi hälventää? Entä Suomi kaksikielisenä formaattina, miten se oikeastaan on kaksikielinen, miten se tulee esiin? Tämä liittyy Eurooppakehitykseen tämä lisääntynyt kriittisyys.
Herberts: Suomenruotsalaiset kyllä hyväksytäänkin, positiivista on siis myös, jos on negatiivistakin, mutta suomenkielisillä on komplekseja.
?:Virkavallassa valtiolliset ratkaisut menevät ruotsalaisten etua vastaan. YO-ruotsin poisto vie taaksepäin ruotsia. Virkamiehillä on minusta liikaa valtaa valtionhallinnossa. Suunnittelevat siellä suuria yksikköjä, ja me kärsimme, koska ei jää ruotsinkielisiä hallintoyksikköjä.
Kevin: Ruotsinkielisyys maksaa.
Nyman: Me suomalaiset olemme hyviä olemaan kansallisia. Etnisyys on noussut Euroopassa. Kaksikielisyys on liikkumassa ruotsinkielisten etnisöitymisen suuntaan, eikä ole enää luonnollista.Eli ruotsinkielisiin liitetään etnisyys entistä enemmän.Kaksikielisyydestä ollaan siirtymässä etniseen ruotsinkielisyyteen.
Herberts: Niin kauan kuin Euroopassa eri maissa siellä asuvat asuvat kielivähemmistöt eivät omissa maissaan vaadi mitään, ei heillä ole vaikeuksia. Suomessa olemme menossa samaan suuntaan, että me emme saisi vaatia itsellemme Suomessa.
Nyman: Regionalisointia, alueellistamista ja etnisöimistä on näkyvissä.
Kevin/Herberts(?): Kielilaki takaa, ei tarvii tehdä mitään, sanoivat puolueiden poliitikot vaalikeskustelussakin, mutta ei kielilaki auta meitä. Se oli itse asiassa pikemminkin askel taaksepäin. Uusi kielilaki ei toimi, vaikka on hyvä laki.
Nyman: Ruotisnkielisiä on 5,6% reksiteröityneinä. Alueellisesti on vaikeaa markkinoida, että sillä määrällä olisi oikeus siihen ja siihen ja siihen, eli koko palveluun. Meidän tulisikin voida markkinoida suomenruotsalaisuutta Suomessa jollakin paremmalla tavalla, kuin viittamalla tuohon prosenttilukuun ja vaatia sen perusteella.
Rabbe: Nyman, miten kirja on vastaanotettu? Nyman:Suomenkielisellä puolella ne joiden parissa on naitu ruotsinkielisiä, ovat ottaneet hyvin vastaan. Viihdettä se on ollut.
Kevin: Ruusuvuoren kirjasta saa ruotsinkielinen hikan.
Nyman: Minun kirja on Ruusuvuorta diplomaattisempi. Jos olisin kirjoittanut niinkuin hän, olisi minut lynkattu.
Rabbe: Kevin, millainen kirja pitäisi kirjoittaa meistä suomenkielisille luettavaksi?
Kevin: En tiedä. Ruusuvuori löi yli, mutta voi vetää kiinnostusta.Ei mulla ole reseptiä, on vaan elettävä henkilöinä ja oltava diplomaattisia.
Nyman: kielivähemmistönä meillä on aina haaste edessämme, ja se, että saa valita kielen, stimuloi meitä.
Rabbe: Onko komplekseja suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä, mikä pistää silmään? Nyman: Pappa betalar-luulo on, vaikka ruotsinkielisiä työläisiä on sulautuneina suomenkielisiinkin.
Herbets: Kaikkiin hyökkäyksiin, joita meitä kohtaan tulee, ei pidä vastata. Mutta tykkään, että jonkun pitää ottaa kantaa siihen, mitä tulee sallia. Raja tulee vastaan, koska kiihotus meitä kohtaan alkaa olla sallittua laillisesti, legitimoitua, ja se pelottaa minua.
Kevin: Virkamiehetkö, miten on, ymmärtävätkö he, että se on väärin?
?:Heillä on enemmistö puolellaan. Impulssit ovat olleet virakamiehistössäkin sellaisia, että on ajateltava näitä (kielipoliittisia)asioita uudelleen. Eräs Pär Stenbäckin pamfletti 4 vuoden takaa sanoo, että kaksikielisyydestä olisi siirryttävä vähemmistöasemaan.
Rabbe:Onko siis jätettävä kaksikielisyys taakse menneisyyteen?
Kevin: En sano sitä, esim. oikeudenkäynti pitää aina saada käydä ruotsiksi.
Nyman:Tulevaisuudessa on tehtävä alueellisia ratkaisuja, omat alueet on saatava, mutta minua säälittää sen jälkeen koko Suomi, että meiltä häviää jotakin joka on ollut arvokasta. Suomenkielisten olisi nähtävä, että he ovat alunperin olleet ruotsinkielisiä, pohjimmiltaan. Raja on niin epäselvä suomenkielisen ja ruotsinkielisen massan välillä.
Herbets: Kahdesta kansalliskielestä ei saa luopua. Mutta alueellisesti on tehtävä ratkaisuja.
Toim: Koulujen ruotsinopetuksen aikaistaminen ja lisääminen, mitä on ehdotettu?
Kevin: Suomalaisuuden liitto ei tule sallimaan lisää ruotsia ja aikaistettua, luulen että sieltä tulee valtava vastustus sitä ehdotusta kohtaan, ei siksi tule onnistumaan. Näyttää myös selvästi siltä, että johtavien poliitikkojen ja johtavien virkamiesten asenne ruotsia kohtaan on hiipunut viime aikoina, se on kyllä huomattu."
Mielenkiintoista oli, että keskustelussa ei sanallakaan mainittu Kokoomuskuuntelee-foorumia, vaikka keskustelun mainoksissa luettiin ääneen suomeksi otteita sieltä, jotka otteet ja kaikki viestit radio Vega, FST ja RKP ovat siis tallentaneet visusti tulevia oikeusprosesseja varten.
Mutta äskeisen keskustelun todellinen paukku oli se, että Peter Nyman on siis omien äskeisten lausuntojensa mukaan ruotsinkielinen separatisti, joka vaatii ruotsinkielisille Suomen alueesta osia! Ja sanoo päälle, että "suomenkieliset olivat alunperin ruotsinkielisiä". Ja vielä säälii, kun nämä "luopuvat ruotsinkielisyydestään" Tuollaista ollaan Suomessa katsottu lauantai-iltaisin uutisvuodossa! Paljastipa tässä täysin karvansa!
(Lainattu nimimerkiltä "Olkaamme vapaita")
Osallistujat Peter Nyman(kirjoittanut uuden kirjansa), ruotsinkielisten tutkija Kjell Herberts (Åbo Akademi), Torbjörn Kevin(Åbo Underrättelserin päätoimittaja), toimittaja Axel Rabbe.
Käännöstä:
"Onko tullut avoimemmaksi kuin aikaisemmin arvostella legitiimisti, laillisesti ruotsinkielisiä? Mitä voidaan tehdä tällaisten arvostelijoiden asenteiden parantamiseksi? Onko kielipoliittinen ilmasto viime aikoina koventunut?
Nyman: Se riippuu mistä perspektiivistä sitä katsoo. Se on suhteellista.
Herbets: Uudet mediat, kuten internet ovat avanneet mahdollisuuden tähän uudenlaiseen kritisointiin. Ennen oli vain lehdissä yleisönosastoissa jotain julkaistuna ja silloin oli tämä tilanne aivan tasapainossa. Nyt jopa lehdissä hyväksytään tällaisia kielikiihotuksia, ilmaislehdissä halutaan lukijoihin tällä tavalla kontakti. Internetissä myös. On minulla huoli tästä, aikaisemmin kun päivälehdet olivat tasapainoisia tässä suhteessa. Netissä on myös paljon.
Kevin: Kiihotus ruotsinkielisiä kohtaan on saittien ja internetin todellisuutta. Heillä jotka sinne kirjoittavat, on varmaan kuitenkin aina ollut sama mielipide, he saavat sen nyt internetissä esiin, ja rohkaisevat toisiaan. Nimettömät kannanotot ovat olleet jo kauan olemassa, ei siihen ole tullut muutosta.
Herberts: Vaalitkin ovat tulossa ja se lisää keskustelua. Ei kieli-ilmasto ole huonontunut. Nyt ne kiihottajat saavat vaan suuremman tilan kuin aiemmin.
Nyman: Onkohan sisäisiä komplekseja noilla suomenkielisillä, joita Bettina S:kään ei voi hälventää? Entä Suomi kaksikielisenä formaattina, miten se oikeastaan on kaksikielinen, miten se tulee esiin? Tämä liittyy Eurooppakehitykseen tämä lisääntynyt kriittisyys.
Herberts: Suomenruotsalaiset kyllä hyväksytäänkin, positiivista on siis myös, jos on negatiivistakin, mutta suomenkielisillä on komplekseja.
?:Virkavallassa valtiolliset ratkaisut menevät ruotsalaisten etua vastaan. YO-ruotsin poisto vie taaksepäin ruotsia. Virkamiehillä on minusta liikaa valtaa valtionhallinnossa. Suunnittelevat siellä suuria yksikköjä, ja me kärsimme, koska ei jää ruotsinkielisiä hallintoyksikköjä.
Kevin: Ruotsinkielisyys maksaa.
Nyman: Me suomalaiset olemme hyviä olemaan kansallisia. Etnisyys on noussut Euroopassa. Kaksikielisyys on liikkumassa ruotsinkielisten etnisöitymisen suuntaan, eikä ole enää luonnollista.Eli ruotsinkielisiin liitetään etnisyys entistä enemmän.Kaksikielisyydestä ollaan siirtymässä etniseen ruotsinkielisyyteen.
Herberts: Niin kauan kuin Euroopassa eri maissa siellä asuvat asuvat kielivähemmistöt eivät omissa maissaan vaadi mitään, ei heillä ole vaikeuksia. Suomessa olemme menossa samaan suuntaan, että me emme saisi vaatia itsellemme Suomessa.
Nyman: Regionalisointia, alueellistamista ja etnisöimistä on näkyvissä.
Kevin/Herberts(?): Kielilaki takaa, ei tarvii tehdä mitään, sanoivat puolueiden poliitikot vaalikeskustelussakin, mutta ei kielilaki auta meitä. Se oli itse asiassa pikemminkin askel taaksepäin. Uusi kielilaki ei toimi, vaikka on hyvä laki.
Nyman: Ruotisnkielisiä on 5,6% reksiteröityneinä. Alueellisesti on vaikeaa markkinoida, että sillä määrällä olisi oikeus siihen ja siihen ja siihen, eli koko palveluun. Meidän tulisikin voida markkinoida suomenruotsalaisuutta Suomessa jollakin paremmalla tavalla, kuin viittamalla tuohon prosenttilukuun ja vaatia sen perusteella.
Rabbe: Nyman, miten kirja on vastaanotettu? Nyman:Suomenkielisellä puolella ne joiden parissa on naitu ruotsinkielisiä, ovat ottaneet hyvin vastaan. Viihdettä se on ollut.
Kevin: Ruusuvuoren kirjasta saa ruotsinkielinen hikan.
Nyman: Minun kirja on Ruusuvuorta diplomaattisempi. Jos olisin kirjoittanut niinkuin hän, olisi minut lynkattu.
Rabbe: Kevin, millainen kirja pitäisi kirjoittaa meistä suomenkielisille luettavaksi?
Kevin: En tiedä. Ruusuvuori löi yli, mutta voi vetää kiinnostusta.Ei mulla ole reseptiä, on vaan elettävä henkilöinä ja oltava diplomaattisia.
Nyman: kielivähemmistönä meillä on aina haaste edessämme, ja se, että saa valita kielen, stimuloi meitä.
Rabbe: Onko komplekseja suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä, mikä pistää silmään? Nyman: Pappa betalar-luulo on, vaikka ruotsinkielisiä työläisiä on sulautuneina suomenkielisiinkin.
Herbets: Kaikkiin hyökkäyksiin, joita meitä kohtaan tulee, ei pidä vastata. Mutta tykkään, että jonkun pitää ottaa kantaa siihen, mitä tulee sallia. Raja tulee vastaan, koska kiihotus meitä kohtaan alkaa olla sallittua laillisesti, legitimoitua, ja se pelottaa minua.
Kevin: Virkamiehetkö, miten on, ymmärtävätkö he, että se on väärin?
?:Heillä on enemmistö puolellaan. Impulssit ovat olleet virakamiehistössäkin sellaisia, että on ajateltava näitä (kielipoliittisia)asioita uudelleen. Eräs Pär Stenbäckin pamfletti 4 vuoden takaa sanoo, että kaksikielisyydestä olisi siirryttävä vähemmistöasemaan.
Rabbe:Onko siis jätettävä kaksikielisyys taakse menneisyyteen?
Kevin: En sano sitä, esim. oikeudenkäynti pitää aina saada käydä ruotsiksi.
Nyman:Tulevaisuudessa on tehtävä alueellisia ratkaisuja, omat alueet on saatava, mutta minua säälittää sen jälkeen koko Suomi, että meiltä häviää jotakin joka on ollut arvokasta. Suomenkielisten olisi nähtävä, että he ovat alunperin olleet ruotsinkielisiä, pohjimmiltaan. Raja on niin epäselvä suomenkielisen ja ruotsinkielisen massan välillä.
Herbets: Kahdesta kansalliskielestä ei saa luopua. Mutta alueellisesti on tehtävä ratkaisuja.
Toim: Koulujen ruotsinopetuksen aikaistaminen ja lisääminen, mitä on ehdotettu?
Kevin: Suomalaisuuden liitto ei tule sallimaan lisää ruotsia ja aikaistettua, luulen että sieltä tulee valtava vastustus sitä ehdotusta kohtaan, ei siksi tule onnistumaan. Näyttää myös selvästi siltä, että johtavien poliitikkojen ja johtavien virkamiesten asenne ruotsia kohtaan on hiipunut viime aikoina, se on kyllä huomattu."
Mielenkiintoista oli, että keskustelussa ei sanallakaan mainittu Kokoomuskuuntelee-foorumia, vaikka keskustelun mainoksissa luettiin ääneen suomeksi otteita sieltä, jotka otteet ja kaikki viestit radio Vega, FST ja RKP ovat siis tallentaneet visusti tulevia oikeusprosesseja varten.
Mutta äskeisen keskustelun todellinen paukku oli se, että Peter Nyman on siis omien äskeisten lausuntojensa mukaan ruotsinkielinen separatisti, joka vaatii ruotsinkielisille Suomen alueesta osia! Ja sanoo päälle, että "suomenkieliset olivat alunperin ruotsinkielisiä". Ja vielä säälii, kun nämä "luopuvat ruotsinkielisyydestään" Tuollaista ollaan Suomessa katsottu lauantai-iltaisin uutisvuodossa! Paljastipa tässä täysin karvansa!
(Lainattu nimimerkiltä "Olkaamme vapaita")
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
-------