Täällä on kovasti haukuttu vihreitä EU:n energialinjauksista. Kuinka imartelevaa, mutta ei ole valitettavasti totta. Kannattaisi miettiä, miksi maailman johtajien huiput niin politiikassa kuin talouselämässäkin vaativat päästöjä alas. Siihen on monta syytä, mutta luulen näiden olevan tärkeimmät:
Halpaa energiaa ei voi saada enää mistään. Jotkut puhuvat ydinvoimasta. Uraanin hinta on noussut 600% neljässä vuodessa. Siksi Suomenkin uraanivarat ovat alkaneet kiinnostaa kaivosyhtiöitä. Uusiutumatomana polttoaineena sekin loppuu. Ydinvoimasta ei voi tulla merkittävää ratkaisua ongelmien hoidossa polttoainepulan vuoksi.
Siksi kannattaisi miettiä muutenkin kuudennen kannattavuuutta. Vaikka se vielä olisi halpaa, niin 20 vuoden päästä se voi olla jo maailman kalleinta sähköä. Tästä syystä teollisuus tuskin hakekaan kuudennen voimalan lupaa, vaikka kerrankin siihen olisi kannatusta.
Sama saatavuus-ongelma on kaikilla fossiilisilla polttoaineilla hiiltä ja turvetta lukuunottamatta.
Erityisesti on kuitenkin huomattava, kuinka suurta energiankulutuksen kasvu on. Vaikka se lisääntyisi saman 5% joka vuosi, niin määrällisesti kasvu on kiihtyvää. Jos ensi vuonna tarvitaan lisää kapasiteettia 750Mwh, niin vuonna 2057 tarvitaan jo 8 191Mwh. Siis kuusi ydinvoimalaa vuosittain! Viiden prosentin talouskasvu sähkön avulla tarkoittaa, että silloin meillä on jo 115 suurta ydinvoimalaitosta.
Kuitenkin työttömyys on samanlaista kuin nykyisin, jos ei tehdä mitään muuta kuin yritetään parantaa sitä talouskasvun avulla.
Halpaa energiaa ei voi saada enää mistään. Jotkut puhuvat ydinvoimasta. Uraanin hinta on noussut 600% neljässä vuodessa. Siksi Suomenkin uraanivarat ovat alkaneet kiinnostaa kaivosyhtiöitä. Uusiutumatomana polttoaineena sekin loppuu. Ydinvoimasta ei voi tulla merkittävää ratkaisua ongelmien hoidossa polttoainepulan vuoksi.
Siksi kannattaisi miettiä muutenkin kuudennen kannattavuuutta. Vaikka se vielä olisi halpaa, niin 20 vuoden päästä se voi olla jo maailman kalleinta sähköä. Tästä syystä teollisuus tuskin hakekaan kuudennen voimalan lupaa, vaikka kerrankin siihen olisi kannatusta.
Sama saatavuus-ongelma on kaikilla fossiilisilla polttoaineilla hiiltä ja turvetta lukuunottamatta.
Erityisesti on kuitenkin huomattava, kuinka suurta energiankulutuksen kasvu on. Vaikka se lisääntyisi saman 5% joka vuosi, niin määrällisesti kasvu on kiihtyvää. Jos ensi vuonna tarvitaan lisää kapasiteettia 750Mwh, niin vuonna 2057 tarvitaan jo 8 191Mwh. Siis kuusi ydinvoimalaa vuosittain! Viiden prosentin talouskasvu sähkön avulla tarkoittaa, että silloin meillä on jo 115 suurta ydinvoimalaitosta.
Kuitenkin työttömyys on samanlaista kuin nykyisin, jos ei tehdä mitään muuta kuin yritetään parantaa sitä talouskasvun avulla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuuluu, että aina jonkun muun tulee toimia. On helppo laatia luetteloita joilla vaaditaan muita toimimaan.
Muistan kun 1970-80 luvun taiiteessa ensimmäisen vihreät aloittivat kampanjoitaan. Esplanadilla oli milenosoitus jossa teollisuuspiipuiksi pukeituneet leviitivä saasteitaan suoraan kadulle.
Kun sitten joku esitti lehtien yleisönosastolla että milenosoittajien olisi pitänyt näyttää omalla esimerkillään mallia ja korjata leviitämänsä saasta pois kaduilta.
Vastaus oli että ei yksittäinen ihminen voi olla vastuussa jos teollisuus saa saastuttaa.
Siinä on vihreiden ja muiden punahulmuisten suosion salaisuus. Vaaditaan muilta mutta kieltäydytään korjaamasta omia jätöksiä.
Ympäristön ongelmista on puhuttu ja tehty pitkään. Vaikka julistusta ei tehdä niin työtä voidaan tehdä. Aika moni suomalainen yrittäjä on uhrannut omia varojaan erilaiste ympäristöä säästäviin keksintöihin. Mutta ne eivät ole vihreille mileen koska niihin ei voi pakottaa ja terrorisoida ketään. Ne ovat jopa uhka vihreille, koska vihreä pakkovalta ei saa legitimitettiä jos ympäristön hyvöksi voi tehdä työtä ilman suurta mölynpitämistä.
Pieni on kaunista,
usein hiljaista,
toisinaan jopa tuloksellista.
Tietenkin pitää pyrkiä siivoamaan omat jätteet. Vihreästi ajattelevat(jotka eivät kaikki tietenkään ole vihreitä poliittisesti)ovat mielestäni kyllä edelläkävijöitä omissa valinnoissaan. Minä kierrätän, pyrin ostamaan kirppareilta ja kävelen/käytän julkisia aina kun mahdollista. Muuten sotisin omaatuntoani vastaan.
Se ei kuitenkaan vielä riitä. Muutoksen on lähdettävä koko yhteiskunnasta. Mainitsit yrittäjäjät, jotka tekevät ympäristöä parantavia ratkaisuja. Arvostan heitä suuresti. Tässä tullaankin oleellisten asioiden ytimeen.
Yrityksen on tehtävä voittoa pysyäkseen pystyssä. Toisaalta ympäristön tilaa vähemmän kuormittavat ratkaisut ovat yleensä kalliimpia. Jos yrittäjä puhdistaa jätevetänsä ja toinen yrittäjä laskee ne puhdistamattomana järveen, niin saastuttava yritys on se, joka jää henkiin. Uskon monien yrittäjien olevan aidosti huolissaan ympäristöstä. He eivät kuitenkaan voi yksin mitään talouden rautaisille laille.
Siksi tarvitaan yhteiskuntaa, joka asettaa yhteiset pelisäännöt, joiden puitteissa toimia. Pelkkä kansalaistoiminta ei enää riitä.
sillä yritykset ja kuluttajat tekevät valintoja. Pahin vihreän harhan ongelmia on että halutaa pakottaa muut omiin valintoihin, mutta kieltäydytään perustelemaan valintoja.
Kierrätys on hyvä asia; jos se toimii; mutta suurimmalata osalta se on harhaa koska se on kyttäys ja korrolli järjestelmän valvonnassa.
Esimerkiksi hyvä esimerkki on kierrätyskeskus helsingissä. Aluksi sinne saattoi viedä vanhoja huonekaluja ja niistä kunnostettiin käyttökelpoiset ja loput paloiteltiin ja pistettiin kiertoon
Nyt valikoidaan vaan ne tavarat joista kierrätyskeskusta pyörittävä sisärinki hyötyy eniten... mutta kun kierrätys on niin kovin vihreää ja niin eko-tekoa täynnä, että hommaa ei saa ääneen kritisoida.
Vihreät ovat ihan samaa kuin muutkin kommarit. Kun pintaa kaapii niin lata tulee keltaisen ja sinisen alta aina pelkkää punaista; eli oman edun tavoittelua, peloittelua ja terroria.
Ihmiset osaavat ajatella, tehdä valintoja ja kantaa vastuuta jos heille ei syötetä soopaa.
pieni on kaunista
ja oppii myös pitämään puolensa
hiljaisten ympäristötekojen saldo? Suomalaisten energiankulutus kasvaa, ajellaan yhä vain useammilla ja isommilla yksityisautoilla, rakennetaan enemmän moottoriteitä, hakataan metsiä kiihtyvää vauhtia aukoksi, muutetaan kesämökkejä talviasuttaviksi kakkosasunnoiksi ja ajellaan saasteita pössytellen ahkerasti näille mökeille, joihin hankitaan viimeisin mahdollinen eloktroniikkavarustus ja joita lämmitetään sähköllä läpi talven. Saastutetaan ahkerasti yläilmakehää lentelemällä monta kertaa vuodessa aurinkorannoille löhöämään. Tässä vain muutama esimerkki vapaaehtoisista "ympäristöteoista" markkinataloudessa. Ei taida oikein toimia ilman mitään kontrollia tai ympäristöverojen reipasta korotusta.
Pahinta sosialisointia on se että muut kantavat vastuun ja toiset korjaavat voitot. Taloustieteessä sitä kutsutaan ulkoistamiseksi. Kun pilaat muiden ympäristön saaden siitä voittoa, niin varsinaiset haitat maksavat muut. Kannatan kierrätystä.
Luulen, että Helsingissäkin käytettyjä huonekaluja tulee niin paljon, että kierrätyskeskuksen asiakkaat eivät vain halua maksaa mistä tahansa, kun uuden veroisiakin on tarjolla. Kysynnän ja tarjonnan laki. Vaikka huonekalut olisivatkin ihan hyviä, niin niille ei löydy ottajia. Tämä sinänsä on jo aika järjetöntä.
Varmasti joku tarvitsisi niitäkin, mutta kysyntä ei kohtaa. Esim. minä, mutta tuskin kannattaa raahata keski-suomeen asti, kun uusia saa halvemmalla mitä kuskaus maksaa.
"Vihreät ovat ihan samaa kuin muutkin kommarit. Kun pintaa kaapii niin lata tulee keltaisen ja sinisen alta aina pelkkää punaista; eli oman edun tavoittelua, peloittelua ja terroria."
En tunnista itseäni noista kuvauksista. Olen kymmenkunta vuotta ajanut ympäristön asiaa. Penniäkään en ole siitä saanut, vaan pelkkää irvailua. Väitteeni siitä, että ilmasto lämpenee, talous ei voi kasvaa loputtomiin ja tarvitaan uusia keinoja on ajanut minut maineeltani pelleksi
ja haihattelijaksi. Ei se paljon lohduta, että voi nyt osoittaa olleensa oikeasa kun on saanut turpiinsa ajatuksiensa vuoksi koko ikänsä
ja muut on vieneet työt/rahat nenän edestä vain siksi, että on nähnyt nykymenon järjettömyyden taakse.
Olen varma, että 70-luvulla ympäristön pulestapuhujissa oli kommareita pilvin pimein. En ole koskaan ihannoinut valtion otetta ihmisten asioihin. Samoja kommareita löytyy jopa kokoomuksen riveistä. Väitän, että vihreissä heillä ei ole paljon asiaa, koska vihreät eivät kannata tiukkaa valtiokoneistoa, poliisivaltiota(sääntelyä), sananvapuden kieltämistä tai yrittämisen vapauden rajoittamista.
Yhteisä sääntöjä toki ajetaan, mutta ajatus siitä, että joidenkin etujärjestöjen pitäisi siihen puuttua, on outo.
Juuri etujärjestöjen vallanhimo on ajanut talouden ympäristön kannalta kieroutuneeseen tilaan. Toinen tahtoo tukea maataloutta ja toinen metalliteollisuutta milloin milläkin perustein. Kaikki voittavat ehkä hetkellisesti, mutta laskun maksavat lopulta kaikki.