Helluntailaisuudessa korostetaan virallisesti hiukan liiankin kärkkäästi, kuinka helluntailaisuus ei pidä itseään ainoana "oikeana oppina" vaan pelastus on löydettävissä helluntailaisuuden ulkopuoleltakin.
Käytännön toiminta on kuitenkin aivan toista, "uskosta luopumisellahan" tarkoitetaan usein helluntailaisuudesta luopumista, ts. vaikka vapaaehtoisesti eronnut jatkaisikin hengellistä elämäänsä jossakin toisessa yhteisössä ja välit taivaan isään ovat kunnossa, eronneesta tulee "luopio" ja henkilön kerrotaan yleisesti menettäneen uskonsa. Yleensä myös "kunnon" helluntailaiset karttavat tällaista "luopiota". Nimittämin luopioksi kertookin mikä on helluntailaisuuden suhtautuminen eronneisiin. Luopiohan tarkoittaa petturia pahinta lajia.
Eikä aina edes riitä, että todettaisiin eronneen "menettäneen uskonsa" vaan usein muistutetaan, että: "Et sinä koskaan uskossa ollutkaan."
Helluntailaisuus ei tunnu yhteisönä hyväksyvän epätäydellisyyttään. Eroaminen yhteisöstä katsotaan aina loukkaukseksi Jumalaa kohtaa vaikka todellisuudessa kyseessä on helluntailaisyhteisön kykenemättömyys avoimuuteen ja mahdollisten omienkin virheiden myöntämiseen. Tosiasiahan on, että eronnut on aina yksin syyllinen, huono ihminen ja ties mitä.
On väärin ja syyttää eroavan toimivan Jumalan tahdon vastaisesti jos kyse on todellisuudessa helluntaiyhteisön omasta katkeruudesta eroavaa kohtaa.
Eroaminen on myös tabu. Asiasta ilmoitetaan yleensä hyvin lyhyesti ja henkilö lakkaa "olemasta", on kuin hän ei koskaan olisikaan ollut srk:n jäsen.
Oma lukunsa on sitten helluntailaistarinat, joissa kerrotaan kuinka ikävästi luopioille on myöhemmin käynytkään...
Käytännön toiminta on kuitenkin aivan toista, "uskosta luopumisellahan" tarkoitetaan usein helluntailaisuudesta luopumista, ts. vaikka vapaaehtoisesti eronnut jatkaisikin hengellistä elämäänsä jossakin toisessa yhteisössä ja välit taivaan isään ovat kunnossa, eronneesta tulee "luopio" ja henkilön kerrotaan yleisesti menettäneen uskonsa. Yleensä myös "kunnon" helluntailaiset karttavat tällaista "luopiota". Nimittämin luopioksi kertookin mikä on helluntailaisuuden suhtautuminen eronneisiin. Luopiohan tarkoittaa petturia pahinta lajia.
Eikä aina edes riitä, että todettaisiin eronneen "menettäneen uskonsa" vaan usein muistutetaan, että: "Et sinä koskaan uskossa ollutkaan."
Helluntailaisuus ei tunnu yhteisönä hyväksyvän epätäydellisyyttään. Eroaminen yhteisöstä katsotaan aina loukkaukseksi Jumalaa kohtaa vaikka todellisuudessa kyseessä on helluntailaisyhteisön kykenemättömyys avoimuuteen ja mahdollisten omienkin virheiden myöntämiseen. Tosiasiahan on, että eronnut on aina yksin syyllinen, huono ihminen ja ties mitä.
On väärin ja syyttää eroavan toimivan Jumalan tahdon vastaisesti jos kyse on todellisuudessa helluntaiyhteisön omasta katkeruudesta eroavaa kohtaa.
Eroaminen on myös tabu. Asiasta ilmoitetaan yleensä hyvin lyhyesti ja henkilö lakkaa "olemasta", on kuin hän ei koskaan olisikaan ollut srk:n jäsen.
Oma lukunsa on sitten helluntailaistarinat, joissa kerrotaan kuinka ikävästi luopioille on myöhemmin käynytkään...
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kenelleköhän Jeesus tarkoitti kertomuksensa, kerrottuaan Tuhlaajapojan kertomuksen?
opillisissa keskusteluissa. Lapsikasteen hyväksyvää, joka ei ota kritiikittä vastaan uskovien kastetta, sanotaan ei-uskovaksi, varsinkin kun asiaargumentit loppuvat helluntailaiselta keskustelijalta...
...tulee ilmi tälläkin palstalla esiin päivittäin. Lahkon opin sisäistäminen on uskon mittari, toisin uskova ei ole yleensä uskova laisinkaan.
Ja eihän helluntailaisuus voi edes nähdä uskoa henkilökohtaisena yksityisasiana, koska sitä ei voida silloin kontrolloida...
Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.
Taaivaassakin, tai sinne mennään arvojärjestyksessä.
Helluntailaiset pykälät ja momentit määräävät tahdin.
Mutta kyllä sitä ulkopuolistenkin kontrollia harjoitetaan, ainakin halveksimalla toisinajattelevia.
Tälläkin palstalla joku hurskas kutsuu heitä kärpäsiksi ja koiriksi.
Kysymykseni helluntailaisille kuuluukin:
Ovatko helluntailaiset ihmisiä ja toiset Jumalan luomat eläimiin verrattavia?
Jeesus vertasi pilkkaajia kettuihin ja fariseuksia kyykäärmeen sikiöiksi. Tekikö hän väärin? Oletko häntä viisaampi?
Kärpäset ja hyttyset kiusallisia
Kirjoittanut: gdejtmk 10.3.2007 klo 20.49
Jeesus vertasi pilkkaajia kettuihin ja fariseuksia kyykäärmeen sikiöiksi. Tekikö hän väärin? Oletko häntä viisaampi?
################
Jos Jeesus toisessa yhteydessä sanoikin nämä em sanat, ei se anna oikeutta liittää aihetta pois asiayhteydestään.
AIHEENA on ihmisoikeuksien rikkominen ja asiaton, sivistymätön käytös.
Oletko sinä itse ulkopuolisia arvostellut, kun luterilaisena täällä hehkutat?
"Myös muiden usko mitätöidään opillisissa keskusteluissa. Lapsikasteen hyväksyvää, joka ei ota kritiikittä vastaan uskovien kastetta, sanotaan ei-uskovaksi, varsinkin kun asia-argumentit loppuvat helluntailaiselta keskustelijalta..."
---
Osuit "naulan kantaan".
Voidaan myös sanoa, ettet ymmärrä näitä opinkysymyksiä, kun et ole täyttynyt Pyhällä Hengellä, etkä puhu kielillä.
Saattaapa joku sanoa ymmärtämättömyyden syyksi aivosairauden (kuten kohdallani on kerran tapahtunut), kun ei suostu uskomaan samalla tavalla.
Jumalan Hengen täyttämä ihminen ei koskaan nolaa toista ihmistä syyttä, vaan hän kirkastaa Jeesuksen Kristuksen syntiemme sovittajaksi.
Oppikaamme Jeesuksen esimerkistä, kuinka hän kohtasi samarialaisen syntisen naisen Sykarin kaivolla (Joh. 4:5-26).
Kuinka taitavasi ja hienovaraisesti hän keskusteli tuntemattoman naisen kanssa.
Jeesus ei halveksunut naista, vaan osoitti häntä kohtaan arvostusta.
Me olemme Jumalan luomia ihmisiä, eikä meidänkään tule ketään halveksua.
Enemmän:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utjoh04.html
Lainaan linkkiä:
"Olisi luullut, että pyhä Jumala syyttäsi samarialaista naista hänen sotkuisista avioliitoistaan ja nykyisestä miessuhteestaan. Hänhän oli epäonnistunut elämässään.
Kenties juuri siksi hän oli tullut puolelta päivin ja yksin kaivolle.
Nyt Jeesus väitti, ettei Jumala ollut ensimmäisenä vaatimassa, vaan antamassa.
Se osoittaa jälleen, että ihmisen suurin onnettomuus ei ole hänen syntinsä eikä epäonnistuminen elämässä.
Ihmisen suurin ongelma on siinä, ettei hän tajua eikä ota vastaan sitä lahjaa, jonka Jumala on valmis antamaan" (Olavi Peltola).
Niin asiatonta panettelua ja herjaamista on sinun käytöksesi, että sinulla ei ole mitään varaa sanoa kenellekään hyvästä käytöksestä. Käy itse ensin pesulla ja puhu sitten hygieniasta. Huh sentään!
Hyttyskärpäsjuttu oli käsittääkseni vertaus.
Hupaisaa on myös sellainen käytäntö, kun joku jäsen ei ole pitkään aikaan käynyt helluntaiseurakunnassa ja hänet tavataan esim kaupungilla tai jälleen seurakunnassa, häneltä kysytään;
-Oletko vielä uskossa?
Entäs helluntailaisten tervehdys toisille jäsenille;
-Rauhaa!
Kun taas "luopioina" pidettäville sanotaan;
-Päivää!
Tosin eräällä toisella suomi24-palstalla sain osakseni Rauhaa!-tervehdyksiä, vaikka kanssakirjoittaja ei voi mitenkään tietää, mihin uskonyhteisöön kuulun tai kuulunko mihinkään?
Sinä sekoitat nyt kaksi asiaa. Noin toimivat lestadiolaiset.
Puhun helluntailaisista käytännöistä, entisenä helluntailaisena tiedän tarkkaan miten siellä toimitaan.
Tavat eivät ole muuttuneet.
Siinä sanoit ihan oikein!
Katkeraa tekstiä ja Realle lisää öljyä laineisiin.
tätä viestiä Rea! Joku on törkeästi väärentänyt nickini käyttäänsä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000024447287
Kyllä minä tuon kirjoitin.
hellareita enkä muitakaan kirkkokuntia. En myös koskaan hauku tai nimittele ketään ihmistä! Sellaien näyttää hyvin soveltuvan hellareille! Yhteisöjä arvostelen rajustikin tarvittaessa!
minä en mielsitele kirkkokuntia, kaikkein vähiten hellareita!
vaihdan nickiäni huomisesta alkaen. Kanna syntinäsi sinä nickini vääristely, joka niin teit!
anteeksi kyllä minä taisin sittenkin sen kirjoittaa
mitä vasen käsi tekee? Onko ne kädet tatuoidut?
tuollaisa hömppäviestejä, joten jos joku on ottanut nickini väärin käyttöön niin se ei ole minun syyni. Kantakoon vastuunsa väärinkäyttäjä!
jo luopumisesi uskosta,ei uskova ihminen tollai katkeroidu,ja muita täällä pilkkaa.
vaan kertoi tosiasiat, joita hellarit eivät sallisi tuotavan julki! Hyvä vaan, että pimeyden piilot paljastetaan!
...helluntailaisuudesta, en uskosta Jeesukseen. Parhaimmilaan ne mahtuvat saman vakan kannen alle, pahimmillaan ne ovat toisistaan kaukana, kuin Taivas ja Helvetti.
Ei ne sentään hellarit ubohda. Minun päälleni puhutaan edelleen perättömiä valheita. Vaan tämähän on hellareitten tapa ollut aina ja tullee olemaan jatkossakin, jos eivät tee parannusta. Suurin osahan hellareita pitää minuakin luopiona, vaikken koskaan ole lähtenyt Jeesuksen luota, vaikka helalriuden jätinkin noin 29 vuotta sitten!
pieni kirjoitusvirhe, olen siis eronnut hellareista noin 20 vuotta sitten , en 29 vuotta sitten. Enkä ole liittynyt minnekään kirkkokuntaan enkä tule todennälöisesti liittymäänkään! Jeesuksestani en luovu!
Ex-hellari:"uskosta luopumisellahan" tarkoitetaan usein helluntailaisuudesta luopumista, ts. vaikka vapaaehtoisesti eronnut jatkaisikin hengellistä elämäänsä jossakin toisessa yhteisössä ja välit taivaan isään ovat kunnossa, eronneesta tulee "luopio" ja henkilön kerrotaan yleisesti menettäneen uskonsa".
---
Saattaa usein olla näin.
Raamattupiirissämme oli 1980-luvulla nuori tyttö, joka erosi helluntaiseurakunnasta oma-alotteisesti ja liittyi takaisin ev. lut. seurakuntaan.
Helluntaiseurakunnassa ilmoitettiin, olisko ollut joku jäsenkokous, että: "XX on poispoikennut vanhurskauden tieltä ja eronnut seurakunnastamme".
Tytön vanhemmat, jotka myös kuuluivat ko. seurakuntaan, olivat paikanpäällä kuulemassa tämän.
Miltähän heistä tuntui kuulla tällainen ilmoitus?
Onko tällainen ilmoittelu miten yleistä tänään, kun joku eroaa helluntaiseurakunnasta?
Sanotaanko syy julkisesti?
-asiaa,-ukosta luopuminen ja lankeamus !
-nämä ovat aivan kaksi eri asiaa ja luopuminen uskosta kokonaan ja Jumalasta,tarkoittaa tietoista ja vakaata päätöstä joka on harkittu,-sanoutua irti kaikesta uskonasioihin liittyvästä sekä seurakunnasta ja Jumalasta sekä vieläpä sen uskonsa julkista kieltämistä !
-langennut uskova taas ei ole tällainen vaan saattaa kulkea langenneessa tilassa pitkiä aikoja kuitenkin Jumalan Hengen yhä hänessä asuessa,-jos ihminen ei ala sotimaan Jumalan kanssa henkilökohtaisesti,-niin ei Jumala heti potkaise pellolle ,sitä joka tuuskahtaa,nokalleen jne...
-Meidän Herramme on hyvin armollinen näissä asioissa ja pitkämielinen sekä armosta rikas,-tiedän tämän omasta, kokemuksesta !
-katso seitsemästi langennut kaatuu ja nousee jälleen !
-itse olen kompuroinut noin kolme kertaa ja eipä ole Herra vielä ainakaan hylännyt !
-sinä joka olet luopumassa tai langennut palaa Herran tykö sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta,-eikä Hän tahdo että kukaan hukkuu kadotukseen !