avaruus halaa maisemaa
avaruuden ystävä
välinpitämätön taivas
maalaa väreillä
toiveillakin siveltimen
tunteille kerätty ikävä
joen täyttyvä murhe
rakkauden poukamat
rakkaus kulkee
kupliva
suvannon pesusieni
selkääni kosketit
hymyilin
turhaan onkii onkija
tuuli väreili
kosketti hiljaa
turhaan ongin turhuutta
tuulen ikävää
maisemalla on kasvot
aamuaurinko
kivellä istuva odotus
romantikko onkii turhaan
toivetta huomisesta
avaruuden ystävä
välinpitämätön taivas
maalaa väreillä
toiveillakin siveltimen
tunteille kerätty ikävä
joen täyttyvä murhe
rakkauden poukamat
rakkaus kulkee
kupliva
suvannon pesusieni
selkääni kosketit
hymyilin
turhaan onkii onkija
tuuli väreili
kosketti hiljaa
turhaan ongin turhuutta
tuulen ikävää
maisemalla on kasvot
aamuaurinko
kivellä istuva odotus
romantikko onkii turhaan
toivetta huomisesta
Vastaukset 3
Vanhimmat
sittenkin?
Hapuilen,
tuntuu kuin käteni tarttuisi,
sinuunko se tarttui?
Oletko siinä,
kuitenkin kaukana.
Jossain olet kuitenkin,
älä pelkää,
en satuta,
lupaan sen.
Olet kuin tuulen vire,
hipaiset ihoani,
pakenet omaan itseesi!
Miksi?
Pelkäätkö?
Kumpaa meistä,
sinua itseäsi,
vai minua?
Kerro missä on hän,
hän, joka kysyi ensin,
ollaanko rakkaudessa kiinni,
ikuisesti?
Et paennut,
mutta menit piiloon,
mietit miten nyt,
kun kaikki on jo selvää.
Ja kaikki on hyvin!
Kiitos rakkaudestasi.
tuuli
tuosun syli
nukkui toiveeni unta
silititkö uneni varjoa
istuit hiljaa
kuiskasit varjon
annoit nukkua
tähteni näkivät
sielusi itki
en nukkunut
itkin unessa
syliäsi silitin
maisema aamun nukkuu
nukun varjossasi
silitän untani kun herään
Sinuako
käperrytkö kainalooni
halaavaan aamuun
silmäni aukaisin,
olet siinä,
vieressä,
hiljaa,
kuin uni joka tuo rauhan.
Se ei ollutkaan uni,
ei pelko,
olet siinä,
rakkauden täyttämänä,
rakkaudesta nauttien.
Hiljaa nauttien,
jokaisesta hetkestä.