mihinkään?
Luulen vahvasti,
että jokainen ateistikin uskoo johonkin.
Se on niin totta kuin nimimerkkini on
TIETOUSKO.
Luulen vahvasti,
että jokainen ateistikin uskoo johonkin.
Se on niin totta kuin nimimerkkini on
TIETOUSKO.
Uskooko ateisti
tietousko
301410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
...jokainen uskoo ainakin siihen että huomenaamulla näyttää aurinko nousevan idästä ja laskevan länteen.
***
Että autot kulkevat renkaiden avulla tänäpäivinä ja uskon että suomen presidentti on tarja halonen sekä uskon että me olemme planeetalla nimeltä maa.
Kyllä kaikki uskoo johonkin nimimerkki Tietousko. Ei me olla uuno turhapuroja. -.- Kyllä uunokin uskoo eri asioihin vaikka sekin on uuno turhapuro.
Tapasin miehen, joka uskoi asuvansa Helsingissä, muta hän ei asunut enää siellä. Raskasta oli katsoa tätä ihmiskohtaloa. Mutta näin meitä riisutaan omasta paskantärkeydestä..
alzheimer - elämän keskisormi ihmisen paskantärkeydelle.
***
http://separatealkane.blogspot.com/2006/11/kumpaa-rautatiet-matkustat.html
sivusto:)
Heh. rautatie taivaaseen? Onkohan sen rakentamiseen käytetty enkeliorjatyövoimaa?
Uskon että jos lyö vasaralla sormeen, niin sattuu.
Kyllä ateisti montaa juttua uskoo. Mutta ateisti ei palvo henkiolentoja.
Sitten voitkin tunnustaa tietouskon uskontunnustuksen.
Minä uskon Vasaraan
että kun sen lyö kamaraan
tanner siinä tömähtää
ja jos sormeensa Vasaran kumauttaa
jo verta voipi myös pirskahtaa
"Minä uskon Vasaraan
että kun sen lyö kamaraan
tanner siinä tömähtää
ja jos sormeensa Vasaran kumauttaa
jo verta voipi myös pirskahtaa"
siispä palvon vasaraa pitämällä sen varresta kaksin käsin kiinni.
Uskotko, jos joku kertoo sinulle unistaan
tai noiden henkiolentojensa kohtaamisista.
Uskotko,
että tuo kertoja on oikeasti nähnyt ja kuullut kuten kertoo?
Sormeni jäi kerran paineilmapuristimen väliin. Näin, kuinka iho repesi molemmin puolin sormea ja repeämistä lensi veri molempiin suuntiin. Uskomatonta, mutta tunsin vain kosketuksen sormeni päässä, en minkäänlaista kipua, en sillä hetkellä, enkä jälkeenpäinkään. Kun lääkäri repi siitä sormesta kynnen irti, niin se taas sattui puudutuksesta huolimatta. Aistit ja aivot ovat toisinaan aika arvaamattomia vekkuleita.
Tottakai uskoo. Ateistilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään uskomusta josta ei ole hankala luopua. Jos joku keksii uskottavamman selityksen maailman synnylle kuin alkuräjähdys, niin uskomuksen voi vaihtaa lennossa. En väitä omaavani mitään lopullista totuutta.
Maailmanteorialla kumoan jumalan sekä big bangin.
Maailmanteoria perustuu siihen että maailma on ollut aina vaikka siellä ei olisikaan ollut mitään. Eli maailma meinaa sitä.
Tätä ette pysty kumoamaan edes luojalla ettekä big bangilla. :P
This is true story of the world.
uskomus on juuri maailman synty.
Miten voi olla mahdollista, että jotain räjähtää ilman räjäyttäjää?
Aivan uskomaton juttu!
maailmanteoriasta.
En ole vielä kuullut, en ymmärrä, enkä usko.
Mutta uskon siihen kuitenkin yhtä paljon kuin neitseestä syntymiseen. Hurja uusi ajatus. Ainutlaatuinen.
>> Ateistilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään uskomusta josta ei ole hankala luopua. Jos joku keksii uskottavamman selityksen maailman synnylle kuin alkuräjähdys, niin uskomuksen voi vaihtaa lennossa. En väitä omaavani mitään lopullista totuutta.
Tässä jotakin teorioita maailmankaikkeudesta:
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=143
Englannin kieli on nokkela, siellä erotetaan uskonnollinen usko arkipäiväisistä vakiintuneisuuksista. Faith tarkoittaa nimenomaan uskonnollista uskoa, belief taas arkipäiväistä, todennettavaa/itsensä todentavaa uskomista. "Jumala on olemassa" on eri tyypin uskomus kuin "uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa" (M.Syrjä).
Joku tanssii henkien kanssa,
saa heiltä ohjeita elämäänsä,
ja henget ovat hänelle totta.
En voi kiistää hänen totuuttaan,
sillä en ymmärrä tuota uraanin halkeiluakaan.
Kumpikin voidaan tehdä kirkkaana päivänä silmieni edessä,
ja minä epäilen huijausta.
No, tuota, kyllä minä kait lopulta uskon virtamittaria.
Tiede ja tietämys kaikesta muuttuu ja kehittyy koko ajan. Turha sieltä on mitään uskontoa alkaa poimimaan. Usko vaan kuivattaisi valtoimenaan pulppuavan tiedon virran. Tiedosta voi nauttia aikansa ja arkistoida sen lopulta aivojen museo-osastolle. Se on kulutustavaraa, ei mitään pyhää. Ei maailmankuvaa kannata pysäyttää joihinkin detaljeihin. Minua ei ainakaan haittaisi yhtään, vaikka joka kuukausi ilmestyisi uusi ja paras versio ihmisen evoluutiosta. Mielenkiintoistahan se vaan olisi.
meneekin.
Tosin tähän asti sykli on ollut muutaman tuhat vuotta.
Luulen, että touhu nopeutuu, siis tuo maailmankuvan muuttuminen.
Jotkut jäärät vain pitävät kaikenlaisesta vanhasta,
mutta kukaan ei voi pysäyttää jatkuvaa muutosta.
Nyt tämän maailman valtaa tietousko,
ei voi mitään.
Ei ihmisen tarvitse aina johonkin uskoa. Kelluva maailmankuva ja epätietoisuus on jo nykyään monelle normaali olotila. Usko on maailman pysäyttämistä johonkin totuuteen. Tiedon hankkiminen on nykypäivää. Siihen kuuluu, että kiinnostutaan, epäillään, hyödynnetään, hylätään ja pidetään portti auki uusille näkemyksille. Ei se uskomiseen liity. Eihän kaikkeen mitä tietää edes tarvitse uskoa. Silti se tieto voi olla hyödyllistä tai pelkästään mielenkiintoista. En minä porakoneeseenkaan usko, vaikka pidänkin sitä tarpeellisena, jopa korvaamattomana.
Usko on jotain pysyvää, johon luotetaan. Kaikki ihmiset eivät kaipaa sen tuomaa vakautta, vaikka se monelle onkin erittäin tärkeää. En mitenkään paheksu pysyvyyttä haluavia ihmisiä, jokaisellahan on oikeus olla oma itsensä. Ja jokainen on myös omassa elämäsään oikeassa tämän asian suhteen.
ehdottoman oikeassa oman elämänsä uskon asioissa.
Tietenkin uskoa ja tietoa voisi vähän määritellä.
Itse en määrittele uskoa joksikin pysyväksi, sillä uskonnot ja jumalat vaihtuvat omia aikojaan. Niin olen ainakin lukenut historian kirjoista ja jopa uskon, siis luotan, niihin.
Historia on kyllä täynnä epäluotettavaakin tietoa.
Tietousko on syntynyt siitä ajatuksesta,
että kukaan ai tiedä kaikkea.
Niinpä täytyy vain uskoa(luottaa) toisten tietoon.
Uskon esim. ydinvoiman olemassaoloon, vaikka juttu lentää korkealta ymmärrykseni yli.
Heräsin kerran tunnin nukkumisen jälkeen. Katsoin seinää, ja se oli kirkkaanpunainen. Täysin tietoisena ympäristöstäni sanoin ystävälleni, että tiedän tasan tarkkaan, että tuo seinä on valkoinen, eikä se mitenkään voi olla punainen. Nyt se vaan on punainen, vaikka kuinka räpytän silmiäni. Alkoholilla, lääkkeillä yms. ei ollut osuutta asiaan.Muutui se sitten valkoiseksi, mutta hetken aikaa se oli punainen.
Villimpiäkin näkymiä unen jälkeisistä hieman viritetyistä todellisuudentiloista on ollut. Siksi en ota kaikkea todellista niin vakavasti, kunhan katselen vain mielenkiinnolla. Maailma on kuitenkin sitä, miten minä sen tulkitsen. Luetun tekstinkin todennäköisesti tulkitsen oman persoonallisuuteni ehdoilla. Asioiden voi antaa vaan tapahtua, eikä niihin tarvitse suhtautua aina niin aktiivisesti, siis ymmärtämällä, selittämällä, uskomalla tai olemalla uskomatta tai ymmärtämättä.
Kiinalaiset eivät paljon perusta länsimaisen tieteenteon todistamistaakasta, hoitavat vaan pokkana akupunktiolla ja yrteillä sairauksia, ja kuussakin asuu muistaakseni jänis ja joku jumalatar. Eikä sillä ole väliä ovatko ne oikeasti siellä.
määrittelyjä on varmaan monenlaisia.
Itse määrittelen sen asiaksi, tiedoksi tms, jota itse en ymmärrä, mutta johon kuitenkin uskon.
Oma ymmärrykseni on niin minimaalinen ihmiskunnan laajenevassa tietomeressä, että joudun uskomaan (luottamaan) lähes kaikkeen minulle kerrottuun.
Kannattaako minun yleensä uskoa mihinkään?
Kyllä kannattaa, muuten en olisi puheväleissä kenenkään kanssa. Parisuhteessa jatkuvaa puolison uskollisuuden epäilyä sanotaan mustasukkaisuudeksi ja se voi saada vaarallisiakin muotoja.
Usko vain meikku edes johonkin.
Minäkin uskon moneen tietoon,
mutta en kuitenkaan pysty uskomaan esim. neitseestä syntymiseen tai ylösnousemukseen.
Et osaa kelluttaa maailmankuvaa. Siis ei kaiken tarvitse olla varmaa tai totta. Jos joku asia näyttää toimivan, niin ei sen perusteita tarvitse luokitella ja määritellä. Minä ainakin olen puheväleissä monen sellaisen ihmisen kanssa, jonka jutut eivät minua erityisemmin vakuuta. Eihän minun ole pakko arvostella toisen ihmisen kertomaa. Vaikka kerrotulla ei olisi mitään todellisuuspohjaa, niin siinä voi silti olla jokin pointti, kun jaksaa kuunnella.
Ei parisuhteessa tarvitse sen kummemmin epäillä tai uskoa toisen uskollisuutta, vaikkei varmaa tietoa suuntaan tai toiseen olekaan. Eihän sillä uskomisella loppujen lopuksi ole käytännön merkitystä. Olet kyllä aika mustavalkoinen ja riipuvainenkin, jos katsot että parisuhteessa joko uskoo tai on mustasukkainen.
Sana uskoa merkitsee ihmisille montaa asiaa. Jotkut sanovat: Ei se uskonut, vaikka käskin... Siis uskominen on myös osittain samaa, kuin totteleminen. Usko on myös luottamista. Toki usein luotan itseeni, mutta arvelen myös usein siinä sivussa tekeväni itselleni vaivihkaa filunkia. Olen silti puheväleissä itseni kanssa. Pointtini on se, että sanoilla voi saivarrella, mutta ihmisillä ja kulttureilla on erilaiset tarpeet uskoa, luottaa ja vakuutella.
Toki minuakin on opetuttu nk. faktoihin uskomaan, ja joskus uskoinkin. Varmana pidetyn tiedon tavoittelu ei ole tärkeätä, jos antaa elämän tapahtua, eikä yritä hallita ympäröivää maailmaa. Ilmausten uskon ja en usko väliin mahtuu kaikenlaisia harmaan sävyjä: ehkä, luultavasti, todennäköisesti, mahdollisesti, yks lysti yms.
tästä näyttää syntyvän, bittitodellisuuteen kellumaan.
En mielestäni ole aktiivinen, sillä elämästäni kuluu iso osuus pelkkään olemiseen.
En vain jaksa aktiivisesti estää ajatuksieni kellumista virtojen mukana.
Luulisin, että maailmastani suurin osa on kelluvaa, siis hiukan epävarmaa.
Muutama kuukausi sitten ajatukseni kelluivat suoraan pyörteeseen jonka nimesin lopulta tietouskoksi.
Kun uskomisen on myös tottelemista, niin toivon totisesti, että jokainen uskoo liikennemerkkien ohjaukseen ja kieltoihin. Kait sinäkin?
Se mustasukkaisuus oli myös esimerkki, jolla yritin selventää tietouskon tarpeellisuutta, jopa välttämättömyyttä.
Myönnän saivartelevani sanoilla, mutta pyrin siten sanomaan sen mitä ajattelen. En enempää enkä vähempää. Usein joudun käyttämään kirjoittamiasi harmaan sävyisiä sanoja, sillä hiukan inhoan mustavalkoista ajattelua.
Aktiivinen olen kyllä ollut siinä, että olen pyrkinyt hallitsemaan itseni erilaisissa tunteen ja järjen ristiriitatilanteissa. Olen myös joutunut hallitsemaan ja hillitsemään myös minulla lähellä olevaa maailmaa eli ihmisiä ja ympäristöä.
Luulisin, että nuo aktiivisuudet ovat kaikille välttämätöntä.
Tiede ei ole uskonto.
Ateismi ei ole uskonto.
Hyvää illanjatkoa.
eivät ole uskontoja tiede ja ateismi,
mutta molempien edustajat joutuvat uskomaan ison joukon tarinoita ja toisten totuuksia
elääkseen.
Joku tuossa väitti uskovansa, että Suomen presidentti on Tarja Halonen,
mutta tietääkö hän, että Tarjalla on enimmäkseen kolmoisolento hommissa.
Itse hän löhöilee Karibialla kissojensa kanssa.