Minä en osaa elää.
Minulle pitää ruoka valmistaa.
Kotini siivota.
Kättäni ja jalkaani pitää ammattilaisen liikuttaa.
Lapseni pitää hoitaa.
Kotini sisustaa.
Kodin vempaimet asentaa.
Tukkani kammata.
Kasvoni hoitaa.
Vartaloni hoitaa.
Minut pitää kylvettää.
Vaatettaa.
Kaikken kaikkiaan minut pitää ohjeistaa elämään.
Itse en osaa enää mitään.
Tämä on nykyaikaa.
(Huomaa kirjoitus ei tarkoita konkreettisesti minua.)
Minulle pitää ruoka valmistaa.
Kotini siivota.
Kättäni ja jalkaani pitää ammattilaisen liikuttaa.
Lapseni pitää hoitaa.
Kotini sisustaa.
Kodin vempaimet asentaa.
Tukkani kammata.
Kasvoni hoitaa.
Vartaloni hoitaa.
Minut pitää kylvettää.
Vaatettaa.
Kaikken kaikkiaan minut pitää ohjeistaa elämään.
Itse en osaa enää mitään.
Tämä on nykyaikaa.
(Huomaa kirjoitus ei tarkoita konkreettisesti minua.)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nykyajan naiset ovat kyllä varsin avuttomia.
sitä se teettää kun nykyaikana saa olla ihan mitä vaan
Maatalousyhteiskunnasta siirryttiin teolliseen yhteiskuntaan ja siitä palveluyhteiskuntaan. Maatalousyhteiskunnassa kaikki osasivat kaikkea, teollistumisen myötä alkoi erikoistuminen, joka palveluyhteiskunnassa korostuu entisestään. Avuttomuuden lisääntyminen on siis kehitystä.
Sellasta se on kun nainen tulee vanhaksi.
Minun äiti ei enää osaa mitään teknisiä juttuja, ei edes kännykkää käyttää hyvä kun soittaa osaa.
Toisaalta ei hän ole teknisiä juttuja koskaan tajunnu, soittaa kyllä on osannu. Se vaan soittaa ja soittaa, kokoajan soittaa ja lätisee ilmanaikuisia juttuja..
altzheimerin tautia sairastavalle joutuu tekemään nuo luetellut asiat päivittäin. omaishoitaja, joka on usein potilaan aviomies, saa korvauksena pienimmillään 200..300 euroa kuukaudessa ilman mahdollisuutta käyttää lain suomia vapaita.
Näköjään sinulta koko aloitukseni. :)
Ei häneltä mennyt mikään ohi..
Hyvä kommentti, sanoisin !
Piste.
Pitäsköhän sinun ottaa irti se laajakaistayhteys ja kirjotella vain omaksi ilokses, nii ei tarvitse sietää toisten kirjotuksia.
en tosiaan saanut kiinni, mistä juontuu tuo aloituksen lista. kuitenkin omakohtaisesti olen nähnyt ja kokenut omaishoitajan arkea, koska äitimme oli sairautensa ajan loppuun asti kotihoidossa ja osallistuin itse hoitoon minkä pystyin ja ennätin. siinä mielessä tuo luettelo vaikutti tutulta.
samoin tuo kotipalveluyrittäjän arki on tuttua, koska sisareni toimii alalla 1tyisyrittäjänä. nyt tosin osa-aikaeläkkeellä, mutta tekee edelleen muutamille vanhoille asiakkaille kotisiivouksia. mikään kultakaivos se ala ei tosiaan ole, se on tullut vuosien myötä selväksi.
Niin, tässä nyt yhden uusavuttoman versio..
- siivooja käy kerran viikossa
- liinavaatteet, matot, verhot, pöytäliinat yms. pesetän pesulassa
- kampaajalla ja kasvohoidossa käyn kerran kuukaudessa
- hierojan tai osteopaatin hoidossa käyn kerran kuukaudessa
- auto pestään huoltoaseman koneissa
- kuntosalilla hoidan ITSE kuntoani pari kertaa viikossa
Ruuat laitan itse, osaan jopa pistää astiat pesukoneeseen, samoin pyykit. Silityspalveluja ostan heti, kun löydän jonkun sopivan niitä tekemään.
Myös kotini olen sisustanut ihan itse ja pienet aesnnushommatkin sujuu ihan perhepiirissä.
Mutta koska en ole sen kummemmin kampaaja, hieroja, kuin kosmetologikaan, maksan niistä palveluista mielelläni homman taitaville ammattilaisille. Siivouspalvelun ostaminen vapauttaa omaa aikaani minulle mieluisempiin puuhiin, kuten ulkoilu, kuntoilu, lukeminen, ruuanlaitto, kulttuuriharrastukset jne.
Tunnen vahvasti osaavani elää, mutta nimenomaan tämän päivän palveluyhteiskunnassa. Kun omalla itse ansaitsemillani rahoilla maksan kaikki ostamani palvelut, en kanna pienintäkään omantunnon tuskaa, päinvastoin, kuten tuolla aiemmin sanoin, osaltani pidän yhteiskunnan pyöriä pyörimässä.
Lähdenkin tästä nyt silittämään ja sen jälkeen suihkuun. Iltapalaksi käy lounaalle laittamieni alkupalojen jämät. Että tämmöstä Raipen perheessä.
...on enimmäkseen harrastusluonteinen aktiviteetti. Nykyisin voi ihan hyvin käyttää ns. silittämättä siistejä vaatteita, ja esim. miesten puvut pitänee muutoinkin huollattaa pesuloissa, jotka ottavat silittämisen huomioon.
Ehkäpä nuo verhot, joita pitää silittää about kerran vuodessa, voidaan laskea kotityön piiriin...
Isommassa perheessä se tiskaaminen ja pyykkääminen ottaa oman aikansa, tosin kun lapset kasvavat, niin he alkavat ottaa oman osansa työstä. Poikamiesaikoina tuli syötyä enimmäkseen ruokalassa, ja kotona sitten sotkeentui yksi kuppi tms. per viikko. Isommassa perheessä kannattaa käyttää enemmän sitten oikeita tiskattavia ja uudelleenkäytettäviä ruokailuvälineitä. Tiskikone helpottaa. (Nimim. viiden hengen perhettä puoli vuotta kerran ilman tiskikonettä osaltaan pyörittänyt).
Lasten ollessa alle kouluikäisiä laskimme, että yli kahden lapsen perheissä kotityötaakka on noin 40 tunnin luokkaa viikossa... ts. täyspäiväinen homma. Sitten se alkaa vähän helpottaa - tosin nykyisin esim. lasten kuljettaminen harrastuksiin ottaa oman aikansa, ennen kuin alkavat olla siinä iässä, että pääsevät hyvin itse julkisilla.
Puutarhasta on vaimo onneksi innostunut, joten pitää sitä yllä... itse ajattelen, että nurmikonleikkuun voisi ulkoistaa jollekin nuoremmalle parilla kympillä kerta.
Se on toisaalta ihan tosi, että pitkien työpäivien jälkeen sitä voisi aikansa käyttää muuhunkin kuin kotitöihin - joten varmaan useissa menevissä perheissä, joilla on varaa, on ihan järkevä ulkoistaa rutiinityötä heille, jotka ovat sitä halukkaampia tekemään. Siinä voittavat kaikki.
mimmi luonani, joka ei osannut kuoria perunaa
Voi jorojukka-kukka parkaa! :(
...yhteiskunnan voimin institutionalisoi lapsen liian varhain, että hän ei tutustu niin vanhempiinsa.
Minä kannatan kyllä sitä, että vanhempi on lapsen paras hoitaja noin pääsääntöisesti, kuten tuosta listastasikin tulee esiin. Ei mitään kommari-institutionalisointimeininkiä, vaan kotihoito järkeväksi vaihtoehdoksi kaikille perheille!
Päivi Räsäsen "lapsella on oikeus syliin" (jolla nyt ei tarkoiteta päivähoitotätejä pääsääntöisesti) -slogan on hieno. Hatunnosto päiville.
ole mitään järkeä. Mitä ihmettä yrität oikeen sanoa?
...