Yllättäen viikon suosituimmatkin -listalle noussut keskustelu siitä, onko rintojen koolla yhteiskunnallista merkitystä antoi todella hyvän palautteen, ja lienee syytä summata keskustelu tänne palstallekin, koska Nari ainakin oppi sieltä ja sen johdannaiskeskusteluista uusia asioita.
Itse ajattelin, että ei asialla varmaan ole merkitystä, mutta esim. kokemusten pohjalta isorintaiset naiset raportoivat, että merkitystä on kahdenlaista - endogeenista eli naisen itse itsensä kokemaa sisäsyntyistä ja sitten eksogeenista eli ihan aidosti todettua ulkopuolelta tulevaa rakenteellista vaikutusta.
Endogeeninen merkitys kulminoitui toisaalta isojen rintojen aiheuttamiin fyysisiin vaivoihin ja sitten esim. jopa haittaan harrastaa erityylistä liikuntaa jne. asioita. Tässä mielessä Narikin alkoi pohtia, että esim. rintojen pienennystä voisi jopa tukea. Sisäsyntyisesti oli sitten vaihtelevia mielipiteitä siitä, haittaavatko isot rinnat esim. työyhteisössä, eräät kommentoivat, etteivät toiset ota kovin vakavasti ja jopa naisilta voi saada vihamielisiä katseita ja suhtautumista. Toiset vastasivat, että tilanne olisi neutraali. En muistaakseni lukenut, että kukaan naiskeskustelijoista olisi kokenut hyvin isoista rinnoista olevan etua.
Eksogeeniset vaikutukset ovat sitten ympäristön aiheuttavia todettuja, jopa rakenteellisia, ilmiöitä. Mielenkiintoisin näistä oli eittämättä italialaisen psykologin tutkimus, jonka mukaan 65% miehistä tuntee olonsa epämukavaksi kovin isorintaisen naisen lähettyvillä - millä voisi ajatella olevan vaikutusta esim. tiimityöhön. Jotkut miesvastaajat korostivat, että parinmuodostukseen koolla ei ole vaikutusta, jotkut taas arvelivat näin olevan, eli tässä suhteessa on kyse ilmeisesti makuasioista. Osa naisvastaajista koki kiusallisena saamansa katseet, mikä ilmeisesti eräänlaisena ilmiönä voi aiheuttaa esim. epämukavuuden tunnetta ja psyykkistä lastia ajan pitkään.
Mielenkiintoinen aspekti ko. keskustelussa oli myös ns. "metakeskustelun" taso. Silmiinpistävää oli, että osa keskustelijoista koki ilmeisesti koko keskustelun häntä jotenkin provosoivana, tehden jopa omia aloituksiaan aiheesta kritisoiden aihetta asiattomana (osallistumatta kuitenkaan varsinaiseen keskusteluun). Samoin vähemmistö itse keskusteluun osallistuneista naisvastaajista (osa oli toki lukenut aiheen huolimattomasti ja luullut, että siinä keskustellaan naisen rinnoista sinänsä). Ilmeisesti aihe on osalle nais- etenkin feministi- keskustelijoita hieman herkkä ja vaikea. Toki valtaosa naiskeskustelijoista osasi itse asiassa pysyä erittäin asiallisella tasolla. Mieskeskustelijoissa osalla oli vielä semmoista ns. tirskahtelevaa ja yläaste-tasoista kommentointia itse rinnoista. Jännä sinänsä, että feministi- ja mieskeskustelijat halusivat molemmat lukea tämän aiheen samalla tavalla.
Se, mikä keskustelussa jäi mielestäni vajaaksi olivat konkreettiset ideat siitä, miten etenkin haitalliseksi koettua vaikutuksia voitaisiin lieventää. Nyt tuntuisi, että vaikka selkeästi on osoitettavissa, että osa isorintaisista naisista kokee tämän biologisen ilmiönsä hankalana ja heidän yhteiskunnallistakin toimintaansa haittaavana, on yleissuhteutuminen sellaista, että tämä lienee asioita, joille ei voi tehdä mitään. Nari on tästä kohdasta eri mieltä: ensi askel on tiedostava debatti ja ongelman tuominen tietoisuuteen, jonka jälkeen ainakin valveutuneet ihmiset voivat ikään kuin alkaa hallita ensimmäisiä primitiivireaktioitaan. Etenkin osalle mieskeskustelijoita ja mm. feministejä voisi olla syytä tuoda esiin useammassakin tilanteessa faktoja asiasta, jotta suhtautuminen itse keskusteluun sujuisi ikään kuin luontevammin, ilman tirskumista tai sitten aiheen aiheetonta kritisointia sinänsä.
Noniin. Nari on avannut pelin, hyvin tuloksin (uskon yhteenvedostanikin olevan iloa monellekin asiasta kiinnostuneelle), jätän toimenpiteiden kehittelyn toisille keskustelijoille.
Itse ajattelin, että ei asialla varmaan ole merkitystä, mutta esim. kokemusten pohjalta isorintaiset naiset raportoivat, että merkitystä on kahdenlaista - endogeenista eli naisen itse itsensä kokemaa sisäsyntyistä ja sitten eksogeenista eli ihan aidosti todettua ulkopuolelta tulevaa rakenteellista vaikutusta.
Endogeeninen merkitys kulminoitui toisaalta isojen rintojen aiheuttamiin fyysisiin vaivoihin ja sitten esim. jopa haittaan harrastaa erityylistä liikuntaa jne. asioita. Tässä mielessä Narikin alkoi pohtia, että esim. rintojen pienennystä voisi jopa tukea. Sisäsyntyisesti oli sitten vaihtelevia mielipiteitä siitä, haittaavatko isot rinnat esim. työyhteisössä, eräät kommentoivat, etteivät toiset ota kovin vakavasti ja jopa naisilta voi saada vihamielisiä katseita ja suhtautumista. Toiset vastasivat, että tilanne olisi neutraali. En muistaakseni lukenut, että kukaan naiskeskustelijoista olisi kokenut hyvin isoista rinnoista olevan etua.
Eksogeeniset vaikutukset ovat sitten ympäristön aiheuttavia todettuja, jopa rakenteellisia, ilmiöitä. Mielenkiintoisin näistä oli eittämättä italialaisen psykologin tutkimus, jonka mukaan 65% miehistä tuntee olonsa epämukavaksi kovin isorintaisen naisen lähettyvillä - millä voisi ajatella olevan vaikutusta esim. tiimityöhön. Jotkut miesvastaajat korostivat, että parinmuodostukseen koolla ei ole vaikutusta, jotkut taas arvelivat näin olevan, eli tässä suhteessa on kyse ilmeisesti makuasioista. Osa naisvastaajista koki kiusallisena saamansa katseet, mikä ilmeisesti eräänlaisena ilmiönä voi aiheuttaa esim. epämukavuuden tunnetta ja psyykkistä lastia ajan pitkään.
Mielenkiintoinen aspekti ko. keskustelussa oli myös ns. "metakeskustelun" taso. Silmiinpistävää oli, että osa keskustelijoista koki ilmeisesti koko keskustelun häntä jotenkin provosoivana, tehden jopa omia aloituksiaan aiheesta kritisoiden aihetta asiattomana (osallistumatta kuitenkaan varsinaiseen keskusteluun). Samoin vähemmistö itse keskusteluun osallistuneista naisvastaajista (osa oli toki lukenut aiheen huolimattomasti ja luullut, että siinä keskustellaan naisen rinnoista sinänsä). Ilmeisesti aihe on osalle nais- etenkin feministi- keskustelijoita hieman herkkä ja vaikea. Toki valtaosa naiskeskustelijoista osasi itse asiassa pysyä erittäin asiallisella tasolla. Mieskeskustelijoissa osalla oli vielä semmoista ns. tirskahtelevaa ja yläaste-tasoista kommentointia itse rinnoista. Jännä sinänsä, että feministi- ja mieskeskustelijat halusivat molemmat lukea tämän aiheen samalla tavalla.
Se, mikä keskustelussa jäi mielestäni vajaaksi olivat konkreettiset ideat siitä, miten etenkin haitalliseksi koettua vaikutuksia voitaisiin lieventää. Nyt tuntuisi, että vaikka selkeästi on osoitettavissa, että osa isorintaisista naisista kokee tämän biologisen ilmiönsä hankalana ja heidän yhteiskunnallistakin toimintaansa haittaavana, on yleissuhteutuminen sellaista, että tämä lienee asioita, joille ei voi tehdä mitään. Nari on tästä kohdasta eri mieltä: ensi askel on tiedostava debatti ja ongelman tuominen tietoisuuteen, jonka jälkeen ainakin valveutuneet ihmiset voivat ikään kuin alkaa hallita ensimmäisiä primitiivireaktioitaan. Etenkin osalle mieskeskustelijoita ja mm. feministejä voisi olla syytä tuoda esiin useammassakin tilanteessa faktoja asiasta, jotta suhtautuminen itse keskusteluun sujuisi ikään kuin luontevammin, ilman tirskumista tai sitten aiheen aiheetonta kritisointia sinänsä.
Noniin. Nari on avannut pelin, hyvin tuloksin (uskon yhteenvedostanikin olevan iloa monellekin asiasta kiinnostuneelle), jätän toimenpiteiden kehittelyn toisille keskustelijoille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todettiin, että miehillä on kaikenlaisia omituikuisiiksi suhtautmisia naisten rintoihin.
Mitenhän sitte? Misten ongelma
Kuten on todettua on täysin kulttuurisidonnasta.
...niin tämä on vain osaongelma. Tosin on todettu, että 65% italialaismiehistä rintojen kovin iso koko aiheutti epämukavuutta... mikä oli hieman yllättävääkin.
Minusta tuon keskustelun suurin ansio oli semmoinen tasapuolinen, tasapainottunut näkemys, jossa oli sekä niitä sisäsyntyisiä, että ulkopuolelta tulevia (joita tämä sinun korostuksesi edustaa) tuotu ikään kuin eri näkökulmista esiin.
Semmoinen keskustelu on mielestäni rakentavampaa, kuin esim. tässä viljelemäsi hyvin yksipuolinen yleistäminen, ja semmoisen soisi leviävän myös muille keskustelualueille, kun puhutaan naisten kohtaamista haasteista yhteiskunnassamme. Otettaisiin ikään kuin esille ja pohdinnan alle, monetko noista ongelmista voivat olla sisäsyntyisiä ja milloin saamme oikeasti tutkimustietoa siitä, mitkä ongelmat ovat aidosti eksogeenisia ja rakenteellisia.
Tissit agitoivat postmodernin hagiokulttuurin esiin.