Olen vakaissa aikeissa ostaa kioskilta ässäarvan. Tulevassa osto tilanteessa myyjä lyö eteeni vihkosen josta pitäisi minun valita arpa. Koska olen kuitenkin päättänyt sijoittaa vain yhteen arpaan, haluan varmistua että se todella voittaa.
En luota siihen että pitäisin kättä arvan päällä ja tuntisin pienoisen lämmön oikean arvan kohdalla. Enkä luota vaistoonikaan, en tunteeseen, enkä myyjän silmälaseista heijastuvaan säteeseen joka osoittaisi oikeaan kohtaan.
Oikean arvan valinnassa haluan käyttää perinteisempiä temppuja. Minun oli ensin tarkoitus siirrellä juomalasia voipaperin päällä ajatuksen voimalla. Paperiin on viisivuotias kummilapseni piirtänyt valmiiksi erilaisia koordinaatteja, joiden pitäisi näyttää minulle oikea arpa. Kummilapseni, Mikko nimeltään sanoi salakieltä käyttäen että paperissa oleva kuva on raktori. Tämä olikin epäilemättä ensimmäinen vihje, ja se tarkoittaa että peltotien laidassa oleva R-kioski on se mihin kannattaa suunnistaa.
Voiton varmistamiseksi ja maksimoimiseksi olen lainannut jopa tarotkortteja. Pakasta kuulemma uupuu muutama kortti, mutta en anna sen tässä vaiheessa vaivata mieltäni. Päinvastoin, uskon että nuo puutuvat kortit olisivat tuoneet minulle huonoa karmaa. Tiedättehän että tarotkorteissa on erilaisia symboleja kuten pentacle - kolikot, wand - sauvat , sword - miekat , cup - maljat.
Eräs tuntemani vähemmistöheimoon kuuluva autokauppias kertoi luottamuksella minulle, että nuo kuviot löytyvät nykyisistäkin pelikorteista, niiden nimet ovat vain hiukan erilailla. Hän piirsi minulle kuvat niiden yhtäläisyyksistä. ruutu=kolikko, risti=sauva, hertta=malja, pata=miekka. Tätä ei kuulemma moni tiedä, ja asiaan vihkiytyneet povarit pitävät tätä suurena salaisuutena.
Koska olen näin hyvin valmistautunut, uskon että voitto on minun. Uskotteko te?
En luota siihen että pitäisin kättä arvan päällä ja tuntisin pienoisen lämmön oikean arvan kohdalla. Enkä luota vaistoonikaan, en tunteeseen, enkä myyjän silmälaseista heijastuvaan säteeseen joka osoittaisi oikeaan kohtaan.
Oikean arvan valinnassa haluan käyttää perinteisempiä temppuja. Minun oli ensin tarkoitus siirrellä juomalasia voipaperin päällä ajatuksen voimalla. Paperiin on viisivuotias kummilapseni piirtänyt valmiiksi erilaisia koordinaatteja, joiden pitäisi näyttää minulle oikea arpa. Kummilapseni, Mikko nimeltään sanoi salakieltä käyttäen että paperissa oleva kuva on raktori. Tämä olikin epäilemättä ensimmäinen vihje, ja se tarkoittaa että peltotien laidassa oleva R-kioski on se mihin kannattaa suunnistaa.
Voiton varmistamiseksi ja maksimoimiseksi olen lainannut jopa tarotkortteja. Pakasta kuulemma uupuu muutama kortti, mutta en anna sen tässä vaiheessa vaivata mieltäni. Päinvastoin, uskon että nuo puutuvat kortit olisivat tuoneet minulle huonoa karmaa. Tiedättehän että tarotkorteissa on erilaisia symboleja kuten pentacle - kolikot, wand - sauvat , sword - miekat , cup - maljat.
Eräs tuntemani vähemmistöheimoon kuuluva autokauppias kertoi luottamuksella minulle, että nuo kuviot löytyvät nykyisistäkin pelikorteista, niiden nimet ovat vain hiukan erilailla. Hän piirsi minulle kuvat niiden yhtäläisyyksistä. ruutu=kolikko, risti=sauva, hertta=malja, pata=miekka. Tätä ei kuulemma moni tiedä, ja asiaan vihkiytyneet povarit pitävät tätä suurena salaisuutena.
Koska olen näin hyvin valmistautunut, uskon että voitto on minun. Uskotteko te?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Miten siis käytit niitä tarot-kortteja? Tuskin pelkkä kauniiden kuvien katselu riittää.
Kioski lienee kyllä oikein valittu kummilapsen 'opastamana'.
Kaikkia keinoja on käytettävä. Äsken jopa menessäni ulos tupakoimaan liimasin hissin seinään minttupurukumin. Sen pitäisi siinä muistuttaa minua aina hyvästä onnesta. Kunhan ei huoltosysteemin siivoja vain siivoa sitä pois. Eipä se taida noin ylös ylettää.
Otan kyllä mieluusti vastaan neuvoja ja vinkkejä kuinka tuon oikean arvan osaan ostaa.
Hassun asian kuulin tänään. Laskemalla askeleet kioskille ja takaisin sekä sitten vähentämällä isommasta luvusta pienemmän pääsen selvyyteen, mistä kohtaa sitä myyjän vihkoa on todennäköisin voittoarpa.
..tuskin noin köykäsellä tarottien tuntemuksella vielä voittoa nappaisit- ---*eppäilen vahvasti*
En väitä että tuntisin kortteja, mutta yritän silti voittaa. Tänä iltana kävelen r-kioskille ja lasken samalla askeleeni. Mikäli askeleiden lukumäärä on sama mennessä kuin palatessa, niin hyvillä mielin voin raaputtaa arvan voittokuviot esiin.
Mikäli sinulla on osaamista ja taitoa korttien suhteen, niin voisit povata minulle ja kertoa missä kohden se oikea arpa on. Provikat saat mikäli ohjeesi ovat minulle suotuisat.
minä jo kipasin hakemassa sieltä pellonlaidan kiskasta sen voittoarvan. Seuraava voittoarpa siihen kioskiin tulee kuulemma vasta vuonna 2010 ;D
Sain eilen tietää, aivan viimehetkellä, ettei voittoarpaa ole vielä myyty. Metsästys jatkuu ja olen jäljillä:)
vainuko Sinulla on?
Ei minulla ole vainua. Käytän vain niitä keinoja joiden luulen tepsivän etsinnässäni. Olen vinkkini saanut kummipojaltani ja ne ovat aina pitäneet paikkansa. Tai ainakin melkein. On niitä erehdyksiäkin sattunut, mutta niistä olen ottanut opikseni. Kummipoikani nimi on muuten Mikko, joko sen olen sinulle kertonut. Toinen nimi on Sakari, ja kutsumanimi näin perheen kesken on Saku.
metsästyksestä, joten ajattelin, että Sinulla on vainu.
Mikko Sakari oli senkin pojan nimi, jonka avulla oman suteni löysin! Tosin hän oli vähän huonompi karttojen kanssa, ja aika iso mies jo.
Luota poikaan. Varoiksi voisit vaihtaa purukumimerkkiä. Se, jota nyt käytät, on vaikea puhdistaa pöydänalusesta.
Sivu jumitti eilen pahasti. Kyllä minä tänne kirjoitin, mutta nyt huomasin etteivät viestit menneet perille. Ei ainkaan tämä, mutta ainahan voi uuden laittaa.
Minä ole metsästänyt ikipäivänä, keräilijä luonne kun olen. Olen pienen ikäni harrastanut uniikkikappaleita monista erilaisista tavaroista. Omistan vieläkin ensimmäisen kreikasta tuodun kolikon jonka äitini toi minulle etelänmatkaltaan. En kuitenkaan kärsi Roope Ankka syndroomasta, enkä pidä lanttia onnea tuovana amulettina. Löytyypä minulla vielä erilaisia jääkiekkokeräilykuvia, kaikki siististi lajiteltuina keräilykansiossa.
Seuraava hankintani on päävoiton osoittava ässäarpa.
Sinulla on siis erityinen Lahja mitä tulee uniikkiesineiden keräilyyn. Muistathan, ettet milloinkaan erehdy käyttämään lahjaasi väärin. Voittoarvan saamisen myötä saatat muuttua ahneeksi rahalle ja liittyä Roope Ankkalaisten häikäilemättömään kerhoon.
Ja tiedäthän mikä lopulta on ahneen palkka. Sen myötä menetät Lahjasi, etkä enää löydä edes uniikkeja hyviä ystäviä, muista keräilyharvinaisuuksista puhumattakaan.
Ole varovainen.
Ja vaihda purukumimerkkiä. Kummipoikasi tietää, mikä on sopiva.
Enkä vielä kaikkia kertonut ole. Mitä sitä häntää nostamaan ja kehumaan keräily aarteilla kun kuitenkin arvaat että olet vain kuullut pienen pilkahduksen siitä, mitä minulta löytyy:)
Purkkamerkin vaihdan totta kai, sen merkin valitsen ihan itse. Olen aikeissa hankkia nikotiinipurkkaa, sitä piparmintun makuista. Löisin tavallaan kaksi asiaa kerralla, enhän tällä esimerkillä näytä ahneelta, vaan säästeliäältä. Vai väitätkö jotain muuta?
Mutta arvaapa mitä.
Eilen kun kävimme kummisedän kanssa Mamas Cafeessa, ja minä join siellä pirtelön ja setä hörppi kupin kahvia, niin olisitpa nähnyt kuin hän tsiikasi naapuripöytään.
Siellä oli yksi täti, aika vanha se oli, ainakin mun mielestä. Ainakin 100 vuotta, ellei enempi. Sillä oli rillitkin. Ihan kuin meidän esikoulun opettajalla. Niin se joi siellä kahvia ja selaili jotain lehteä. Sitten se täti pisti tupakaksi ja nosti toisen jalkansa toisen päälle. Kummisetä ei saanut silmiään siitä irti, siis siitä naisen kengänpohjasta.
Kengän pohjaan oli liimautunut purukumi. Se oli ihan tuusannuuskaksi tallautunut. Arvaa naurattiko kun näin sedän ilmeet. Mutta tiedän että kohta se suuttuu, kun näkee et mä tulin tähän tämmöttisiä lavertelemaan.
Pidä mun puolia ja lyö sedälle luu kurkkuun jos se kiukuttelee täällä.
mä meen nyt
Setäsi juonii jotain, pidä häntä silmällä. Jos hän alkaa epäilyttävästi konttailla pitkin kahviloiden lattioita nähdäkseen ihmisten kengänpohjiin, hymyile kauniisti tädeille ja sedille ja sano "Anteeksi, setäni vain leikkii aarteenetsintää. Hän on toisinaan kovin uppoutunut mielikuvitusmaailmaansa, mutta kyllähän te tiedätte, se on tuossa iässä ihan normaalia."
Nykäise sitten setääsi hihasta ja sano, että sinulla huono olo ja pitää heti lähteä kotiin (varmista ensin, ettei pirtelösi jää juomatta!)
Ja lakatkaa molemmat liimailemasta purukumia pöydänalusiin!
vaikutat itsekkäältä. Huolehdi, että kummipoikasi saa myös purukumia niin paljon kuin tarvitsee ja sinun on vietävä hänet pirtelölle aina kun tapaatte. Muista noudattaa erityistä taktiikkaa matkallanne kahvilaan. Sinun tulee askeltaa sinne seuraavanlaisin kuvioin: askel askel hyppy, askel askel hyppy, hyppy eteenpäin, hyppy taaksepäin, kolme hyppyä eteenpäin. Tätä tulee noudattaa koko matka. Muuten purukumista menee teho, eikä voittoarpa enää ole ulottuvillasi.
Minäkö olen itsekäs..!? Olen ostanut pojalle pirtelöt yhden jos toisenkin kerran. Olen jopa antanut tippiä kassaneidille ostaessani kahvia ja hymyillyt vastaan tulijoille. Olen viisi kerta luovuttanut verta sekä jouluna laittanut linnuille lyhteen. Olen kiltisti jopa vastaillut sinulle. Eikö tämä jo todista minkälainen itseasiassa olen. En ainakaan itsekäs!
Mitään väärää en ole tehnyt, olen jopa odottanut kiltisti että pääsen läpi soittaessani palvelunumeroon. Paitsi kerran.
Soitin silloin Soneran palvelunumeroon ja odotin kiltisti että minut yhdistetään. Nauhoite kertoi jonon olevan 35 minuutin mittainen. Lopulta kun pääsin läpi, ja sain langan päähän palvelualttiin henkilön, niin pyysin häntä odottamaan samaiset 35 minuuttia puhelimen päässä. Lupasi odottaa, vaikka kuulosti hiukan hölmistyneeltä.
Minä siinä laskin luurin pöydälle ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Katsoin kelloa ja mittasin aikaa, ja sitten minulla välähti. Menin heti penkomaan cd-levyjäni ja valitsemaan sieltä tilanteeseen sopivaa musiikkia. Pitihän sitä taustamusiikkia saada kuuluville. En ensin tahtonut löytää sopivaa vaan käteeni eksyi Sakun Eminemiä ja muita kuuntelu kelvottomia rallatuksia. Hädissäni huusin luuriin: olette vielä jonossa ja kohta teille palvellaan!
Hyvin se vastapuoli malttoi paikoillaan pysyä, nimittäin sieltä kuului hiukan epäuskoiselta kuulostava ääni joka kysyi mitä nyt on tapahtumassa. Tässä vaiheessa pistin töpinäksi, ihan meinasi hiki tulla pintaan, ja tulikin. Kyllä se oli sen arvoistakin.
Sitten sen löysin, nimittäin etsimäni. Levy koneeseen ja volume sopivan lujalle, ei kuitenkaan liikaa. Kaiuttimen eteen nostin luurin ja annoin musiikin pauhata. En tiedä tykkäsikö, mutta Ozzy Ozbourne kuulostaa aina ajattomalta.
Annoin ajan kulua, ja välillä hiljensin musiikkia ja sanoin luuriin että hetki vielä. Iloni loppui 23 minuutin kohdalla, ainakin keittiönkello näytti näin. Lopulta kukaan ei enää vastannut ja luuri oli lyöty kiinni.
Itseasiassa, jos tarkkoja olemme, tuo ei ole itsekkyyttä.:)
Setä on sellainen höpsö, kun sille päälle osuu. Melkein aina se on tuollainen. Pystyy se vakavanakin olemaan tarvittaessa. Kerran sen naama oli ihan peruslukemilla, kun ajettiin ratsiaan ja silloin se taisi ihan pelästyä. Ensin se kiroili ja kiukutteli, mutta ääni hiljeni kun poliisisetä käveli auton viereen. Me sitten käveltiin kotiin siltä reissulta. Auto haettiin myöhemmin pois, mutta setä ei sillä sen jälkeen ajellut. Kuulemma auto oli rikki.
Yhden toisenkin kerran setä oli tosissaan. Silloin se kirjoitti runoa. Ihan totta. Se piti oikein julkaista tällä palstalla. Arvostelut oli niin murhaavia että setä sanoi ettei ikipäivänä ala runoilemaan. Samalla se haukkui kaikki täällä kirjoitelevat. Nimitteli aika tuhmasti. Kyllä se silti vielä kirjoittaa, ainakin olen nähnyt kun nauraa tässä koneen ääressä ja katselee näitä sivuja.
Mansikkapirtelö on parempaa kuin vanilija.Eikö ookki?
moikka, mä meen taas
..sot sot.. poika
Katso mistä suustasi päästelet. Ja kuka sinulle oikeasti on luvan antanut tulla tänne puhumaan palturia. Äitisi kun saa tietää, niin viikon on nettiyhteys kiinni. Saat samalla luvan unohtaa pirtelöt, jätskit ja muutkin. Jämpti on näin.
minulle täysin itsekkäistä syistä, sillä kuvittelet, että minulla on tiedossani jotain mitä tarvitset oikean ässäarvan löytämiseksi. Ja niinhän se taitaa olla....
Nyt lakkaat ensi töiksesi kiusaamasta kummipoikaasi ja teet kuten käskin. Muuten ei homma etene. Mars hyppimään kahvilaan päin. Vasen jalka aloittaa.
Taisi jäädä asia toimittamatta soneran palvelualttiin henkilön kanssa? Ozbourne oli kyllä kieltämättä hyvin valittu.
vanilija on parempaa. Olen allerginen mansikalle.
Setäsi nauru vähenee ja hymy hyytyy vielä. Niinkuin hyytyi silloin, kun auto meni rikki poliisien sitä tutkittua.
Minne viimeksi laitoit käytetyn purkan, et kai vaan pöydänaluseen?
Kyllä sedän nauru vähenee siinä vaiheessa kun uhkaan paljastaa hänen nimimerkin. Olen sen jo hokannut ja nähnytkin, kun tänne tulee kirjoittelemaan. Setä eilen sanoi minun kuullen arvaavansa mikä sun nimimerkki on. Tietenkin arvasi senkin väärin, mistäpä sen edes olisi voinut tietää, kun ei oikeaa voittoarpaakaan saa ostettua. Voisin sen arvauksen sulle sanoakin, niin saadaan yhdessä nauraa.
Purkat olen kerännyt kaikki yhteen paikkaan. Meillä on siskon kanssa kerrossänky ja hän nukkuu yläpetillä. En saa vielä kiivetä kovin korkealle, muuten se paikka kuuluisi minulle. Niin ..ne purkat, - niitä on ainakin kolmekymmentä eriväristä, tai ainakin viisitoista. Voi niitä enempikin, en ole laskenut kaikkia. Jokatapauksessa ne on liimattu siistiin riviin sängynpohjaritilöihin siihen yläpuolelle missä itse nukun. Iltasella ennen nukkumaan menoa katselen niitä. Kohta taas menen niitä katsomaan. Aina ennen nukkumaan menoa mun pitää pestä hampaat, sitä ennen kuitenkin liimaan purkan paikoilleen. Kerran yksi putosikin tyynylleni yöllä, ja aamulla oli hiukset takussa ja äiti saksilla poisti ison tukun karvapehkostani.
Mä meen taas, moikka
setäsi osaa lukea ulkomaankieltä? Nimimerkkini on mirkwood. Se lausutaan suunnilleen näin: möökvuud. Turhaa on arvailu. Tosin nauru on aina tervetullutta.
Hyvään paikkaan olet purukumit tallettanut. Älä hukkaa niistä yhtään. Toivottavasti ne ovat hyvässä järjestyksessä.
Minulla oli tapana lapsena jatkaa sinitarraa purkalla - äitini kun osti sinitarraa aina liian vähän, jotta se olisi riittänyt kaikkien julisteitteni kiinnittämiseen. Purkkasinitarrasta jäi ikävät jäljet tapettiin. Äiti oli vihainen. Siskon sängyn pohjaritilät on hyvä paikka purkalle. Minulla oli pikkusisko, ja hän nukkui alapetillä, en viitsinyt hänen sänkynsä pohjalautoihin purukumia kiinnitellä. Muuten olisin voinutkin, mutta kun aina välillä teki mieli maistaa jotain niistä vanhoista ja sängyn alla ne olisivat pölyyntyneet ja niitä karvakasoja olisi ollut ikävä maistella.
Kauniita unia vesseli. Ehkä uneksit ässäarvasta.
Heh,heh. minua ei hetkauta mitä siellä Sonerassa ajattelevat minusta. Ainakin tein asian heille selväksi pikku jekullani. Eikä tämä ole viimeinen kerta kun laitan jauhot suuhun puhelinvaihteen tytöille. Seuraavan kerran mikäli minulle soitetaan ja tarjotaan jotain erikoisalennuksia tai bonuksia tai peräti tivataan lehden tilausta. Ja mikäli luurin toisessa päässä on viehkeältä kuulostava naisihminen, pyydänkin häntä ulos syömään kanssani. Muuten en tilaa mitään.
Mitä jos pyydän sinua ulos?
Kummipoika on viikon arestissa ja nettilukko on asetettu tälle sivulle. Onneksi Nortonin palomuurissa on tuollainen asetus.
pyytäisit minua ulos? Enhän minä yritä myydä sinulle mitään. Yritän antaa neuvoja oikean ässäarvan löytämiseksi (kuten itse pyysit) ja sinä kekkaloit vastaan kaikin tavoin. Olet julma kummipojallesi, vaikka hän on rahaisan onnesi avain. Mikä vastarannankiiski sinä oikein olet?
Miksi en pyytäisi? Haluan tutustua sinuun lähemmin, eikö se riitä syyksi. Voisimme maittavan lounaan ääressä suunnitella yhdessä ässäarvan ostamista. Provision saisit luonnollisesti voitosta. Tai ei sentään, rahat pitäisin itselläni, mutta ostaisin sinulle orkideoita kokonaisen kimpun. Pidätkö ylipäätänsä niistä?
Lounaaksi tarjoisin metsästäjän leikettä, romanttista eikö vain. Jälkiruoaksi tilaisin jäätelöä, vaniljaa luonnollisesti koska tiedän että pidät siitä. Minä itse ottaisin mansikka jäätelön.Huomaatkos tunnen sinua jo sen verran että tiedän mistä pidät. Pöydässä lupaan esiintyä mallikkaasti ja kuuntelen kuinka kerrot itsestäsi. Lupaan etten keskeytä monologiasi.
Ruokailun jälkeen, mikäli tahdot vien sinut autoajelulle. Kävisimme kotiseutumuseossa, katsoimme moottoritien uuden linjauksen sekä poikkeaisimme jossakin laukkuliikkeessä. Kevään uudet laukut ovat ilmestyneet ja kuulemma sininen nahkalaukku on kevään muotia. Ystävättäresi halkeisivat kateudesta, kun näkisivät mitä olet saanut lahjaksi. Sillä minähän sen laukun maksaisin.
Päivän päätteeksi veisin sinut turvallisesti kotiisi. Saattaisin kotiovelle asti, enkä yrittäisi ängetä sisälle. Numerot kyllä vaihdettaisiin ja sitten jäisin odottamaan sinulta tekstiviestiä. Sen tietenkin laittaisit juuri ennen nukkumaanmenoasi.
sormesi lipovat näppärästi näppäimistöä. Yrität saada minut pauloihisi, jotta pääsisit käsiksi salaisuuksiin ja voisit niitä hyödyntää omiin itsekkäisiin tarkoituksiisi.
*miettii voiko antaa pikkusormen antamatta koko kättä*
Orkideoista pidän, sinisistä nahkalaukuista en (Voisit viedä Satutädin laukkukauppaan). Metsästäjänleike.. hmm.... jäätelö.. mmm... Monologi minulta irtoaa ainoastaan silloin, kun olen vihainen - ja vihaiseksihan sinun ei minua kannata saattaa, vai kuinka? Museo on ok, moottoritien linjaus evvk, paitsi jos sen alle on jäämässä tuo museo.
Et yrittäisi sisälle? *kurkkaa Von Palstan selän taa ja näkee sormet ristissä*
Sormieni näppäryyttä on kehuttu monessa eriyhteydessä. Et sinä ole ensimmäinen. Eikä se ole ihme, sormillani on aina ollut taipumusta esitellä parastaan. Sikäli mikäli vain eteeni tulee sellaisia tilanteita, kuten kerrankin. Viime kehuja olikin eräs Ranskankielenopettajatar, joka istui lentokoneessa vieressäni. Hän ihaili niitä koko sen lennon ajan, matkatessamme liki 80000 metrin korkeudessa Helsingistä New Yorkiin. Puhuimme me toki muustakin. Mutta palataan nyt taas itse asiaan.
Ilahdutin häntä lennolla esittämällä erilaisia temppuja joita pystyn sormillani tekemään. Ensimmäiseksi vieritin euron kolikkoa sormieni välistä, edes takaisin, välillä kättä vaihtaen. Tämä vaati taitoa ja sanonpa tässä sinulle, ettei se mitenkään helposti kulje. Toisena esitin sen mistä kummipoikani on vieläkin ymmällään. Koukistin oikean käteni etusormeni ja jätin muut sormet suoriksi. Toisesta kädestäni käänsin pikkuruisen peukalon kämmeneni syrjään ja painoin etusormeni peukalon päälle. Sitten yhdistin käteni, ja näytin vierustoverilleni kuinka sormeni on irtonainen ja sitä voi irrottaa ja kiinnittää yhdellä käden liikkeellä. Tämä sai hänet hymyilemään.
Sitten tulikin encoren vuoro.
Temppuni saikin olosuhteiden pakosta erikoiset tehosteet, ja yölento hämärässä koneessa toi siihen ylimääräistä jännitettä.
Koneessa oli juuri himmennetty lukuvalot ja käytävällä heijastivat himmeästi pelastautumistiestä ohjaavat vihreät ledit. Koneen ikkunaverhon olin laittanut kiinni ja sen ulkopuolella oli sysimusta yö. Lentoemäntä oli hetkeä aiemmin tuonut torkkupeitot matkustajille. Minä jaoin sen sulassa sovussa opettajattaren kanssa.
Puristin käteni nyrkkiin sekä ojensin etu ja keskisormeni ja laitoin käteni kävelemään pitkin vierustoverini torkkupeittoa peittävää reittä polvesta kohti keskivartaloa. Samalla kuiskin hiljaa ”karhu hiipii, karhu hiipi… hiljaa kohti kotipesää” Tämän tein pariin kertaan ja nauroimme hiljaa yhdessä tälle esitykselleni. Hän tuntui viihtyvän seurassani, ja kuulemma näin hienoa seuraa ei hän osannut odottaa saavaansa.
Myöhemmin, kun koko kone jo tuntui painuneen yöpuulle. Hivutin käteni torkkupeiton alle ja kuiskasin opettajalle tuskin kuuluvalla äänellä. *karhu hiipii…*
Myöhemmin aamuyöstä laskeutuessamme kentälle, ehdimme nippanappa jouda kupit kahvia terminaalissa. Meillähän oli molemmilla omat kiireemme. Hän työnsi eteeni paperiservettimen ja pyysi kirjoittamaan yhteys tietoni siihen. Otin kynäni ja kirjoitin yhden kirjaimen. Hän katsoi paperia ja ihmetteli M-kirjainta. Sanoin että se paperi on sinulla väärin päin.
Hän käänsi paperin ja hymyili..
Tuota en vielä osaa, nimitäin pitää sormia ristissä selän takana:))
Joskus arpaonni on siellä mistä kukaan ei ole hoksinut etsiä. Nostelin kipsan paperipussin pohjalle jääneitä ja kolmen peräkkäisen voittoarvan jälkeen menin onneton (?) kehaisemaan myyjälle kuinka tänne on jäänyt pelkät voitot. Ahne myyjä piti itse loput ja antoi mun valita uudesta täysinäisestä tyhjän arvan. :)
Toisen kerran (tääkin on hyvä vinkki) menin ässäarpa ostettuna pankkiautomaatille ja joku ohikulkija siinä huikkasi kuinka "joka luukusta teillekin rahaa tulee". Siinä arvassa oli kaikissa paikoissa voitot (3) ja automaatilta olin ottanut lisää. Sinä päivänä olin onnekas, pienillä summillakin.
*ethän alkanut kadehtia?*
Luultavasti vinkkini piiloutuivat niin hyvin, että laitan ne referoituina uudelleen:
Jos onni suosii, ole hiljaa ja
"raha tulee rahan luo".
http://sirius.sgic.fi/~riku/horoskooppi.html
Horoskooppi
Olisiko apuja?
"on siellä jossain".
Luultavasti yhtä paljon apuja kuin muistakin vinkeistä linkeistä. :)
En kadehdi, eihän kadehtiminen edes sovi luonteenpiirteisiini, kuten ei sovi että luottaisin pelkkään onneen, vaistoon tai peräti vajaisiin korttipakkoihin.
Ainut asia mihin luotan tällä hetkellä, on kummipoikani salaperäiset piirustukset. Eilen poika oli piirtänyt uuden kuvion voipaperille, se näytti äkkiä katsottuna Sakari Pietilän tekemiltä taktiikkakuvioilta jääkiekko ympyröistä. Lähemmin tutkittuna kuvioiden merkitys avautui minulle.
Siinä oli punaista viivaa paperin ylälaidasta vedettynä kohtisuoraan alareunaan. Sininen viiva halkaisi punaisen keskellä paperia. Tosin sininen teki ylimääräisiä kiemuroita koko matkan ja viivan lopussa ole selvästi ihmeellinen töherrys. Lopussa tussikynä oli pysähtynyt ja kostuttanut paperia liikaa. Tai sitten tussikynä oli pyörinyt paikoillaan pidemmänaikaa.
Katsellessani paperia uudesta näkökulmasta epäilin hetken että löydänkö ratkaisun. Kääntelin jopa paperia kädessäni, tajusin molempien viivojen alkupäässä löytyvän nuolet jotka osoittivat tuntemattomaan pisteeseen. Tämän jälkeen kaikki loksahtivat päässäni paikoilleen, kerrankin. Tosin kummipoikani huusi samalla naapurihuoneesta, että kokeilisit aikasi kuluksi ratkaista rubikinkuutiota, niin voisi sinullakin loksahtaa kohdelleen jotain hyödyllistä.
Kuution ratkaisu on minulla vielä kokeilematta, mutta voin kuvitella miltä tuntuu kun saan siitä värisuoran aikaiseksi. Ensin hoidan nämä raha asiat kuntoon, sitten voin siirtyä harrastuksiin
Nonii Mihin sitä jäätiin..niin.. nyt noudankin puhelinluettelon ja kaivan kaupunginosan kartan esiin ja siirrän voipaperin sen päälle. Ihan tässä naurattaa kun kohta näen sen oikean R-kioskin paikan kartalta.
..kummipoikasi erityisen kaukonäköisyyden tai muut kyvyt?
Saattaahan olla, että koordinaateista löytyy jotain aivan muuta kuin olemassaoleva- tai tuleva R-kioski.
Ehkä kummipojallasi onkin ihan omia haaveita, Rubikin kuutioiden lisäksi?
Ei nyt aleta sekoittamaan kummipoikaani tai hänen ilmiömäisiä kykyjä tähän keskusteluun. Hän saa tulla itse selittämään taitojaan, mikäli niin haluaa. Poika on nyt toisella koneella ja on tuolla aapelin piirrä ja arvaa piirustusleikissä leikkimässä. Sinne saa mennä jos haluaa nähdä sen piirustuksen minkä piirsi voipaperille. Kyllä hän sen siellä uteliaille näyttää, ainakin lupasi näin.
Minä en kuitenkaan halua hänen taitojaan käyttää kuin yhden ainokaisen kerran. Minulle riittää se yksi ässäarpa voitto. Sen tule vielä tällä viikolla saavuttamaan, ihan varmana.
...lähimpään R-kiskaan ja sitten laita silmät kiinni ja sormi ojolle ässäarpakansion edessä. PAM!
Siinä se oli, kioskintätin nessu?
Eheii, ei sitä tuolla viisiin voiteta. Sanoppa suoraan montako kertaa sinulla on toiminut? Ei kertaakaan!
Siinä vaiheessa kun arpa nostetaan, käsi ei saa vapista. Silmissä pitää jäätäväkatse ja samalla mumista taikasanoja. Kuitenkin niin hiljaa ettei muut kuule. Varastavat nimittäin sanat, tai ainkain käyttävät niitä väärin. Kaikki täytyy tehdä ennalta sovitun rituaalin mukaisesti.
Kaikki aikasi menee onnenrituaalien tekemiseen.
Ota siitä vaan;), niin ne muutkin on voittaneet.