Niinpä Raamattua lukiessasi sinun tulisi osata erottaa viitataanko lukemassasi kohdassa Israeliin
vai seurakuntaa. Jos lukemassasi kohdassa puhutaan Herran päivästä, voit olla varma, että siinä
viitataan ensisijaisesti Israeliin. Toisaalta jos törmäät sellaisiin raamatunkohtiin, joissa viitataan Kristuksen päivään, voit olla varma, että siinä käsitellään seurakuntaa. Niinpä Ilmestyskirjan luvun 11 seitsemäs pasuuna koskee Israelia, sillä se kuuluu Herran päivään. Mutta 1. Korinttolaiskirjeen luvussa 15 jakeessa 52 esiintyvä viimeinen pasuuna koskee seurakuntaa, koska siinä kohtaa puhutaan ylöstempauksesta, ja ylöstempaus on puolestaan yhteydessä Kristuksen päivään.
vai seurakuntaa. Jos lukemassasi kohdassa puhutaan Herran päivästä, voit olla varma, että siinä
viitataan ensisijaisesti Israeliin. Toisaalta jos törmäät sellaisiin raamatunkohtiin, joissa viitataan Kristuksen päivään, voit olla varma, että siinä käsitellään seurakuntaa. Niinpä Ilmestyskirjan luvun 11 seitsemäs pasuuna koskee Israelia, sillä se kuuluu Herran päivään. Mutta 1. Korinttolaiskirjeen luvussa 15 jakeessa 52 esiintyvä viimeinen pasuuna koskee seurakuntaa, koska siinä kohtaa puhutaan ylöstempauksesta, ja ylöstempaus on puolestaan yhteydessä Kristuksen päivään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tasan typerä ja keinotekoinen jako, jota Raamattu itse ei tue. Jeesuksen paluu = Herran päivä = historian viimeinen päivä.
Kristus on seurakunnan pää.
Aabraham oli Israelin pää.
Seurakunnan jäsenyys perustuu hengelliseen uudestisyntymään.
Israelin kansan jäsenyys perustui luonnolliseen syntymään.
Seurakunta on Jumalan taivaallinen kansa. Seurakuntaa koskevat siunaukset ovat taivaallisissa. Kristityt ovat taivaan kansalaisia. Seurakunnan toivo on päästä Kristuksen luo taivaisiin.
Israel oli Jumalan valitsema maanpäällinen kansakunta. Israelia koskevat siunaukset olivat suurimmalta osin, tosin eivät pelkästään, maanpäällisiä siunauksia. Israelin kansalaisuus oli maanpäällinen. Israelin ensisijainen toivo oli Messiaan tuoma maanpäällinen valtakunta. (Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteivät uskovat israelilaiset olisi päässeet taivaaseen kuoltuaan, tai ettei heillä olisi voinut olla taivaallista toivoa, vaan ainoastaan sitä, että heille Messiaan valtakunta oli ensisijaisesti maallinen – ei taivaallinen.
Uudessa testamentissa koko ihmiskunta jaetaan kolmeen luokkaan.
Apostoli Paavali sanoo esimerkiksi 1. Korinttolaiskirjeen luvussa 10 jakeessa 32: ”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle”.
Myös Apostolien tekojen luvussa 15, jakeissa 14-17 mainitaan nämä ihmiskunnan kolme luokkaa:
*Seurakunta
Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan nimellensä (jae 14).
*Israel
Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn (jae 16).
*Pakanakansat
Että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee (jae 17).
Apostoli Paavalikin erottaa toisistaan
*juutalaiset – käsin tehty ympärileikkaus (Ef. 2:11)
*pakanat – ympärileikkaamattomat (Ef. 2:11).
*seurakunta – lihan ruumiin poisriisuminen eli ilman käsiä tehty ympärileikkaus (Kol. 2:11).
Sinun tulisi tuntea se raamatullinen tosiasia, että vaikka VT kertoo paljon lihallisesta Israelin kansasta, niin kuitenkin hengellisesti on aina taustalla ollut niin VT:n aikaan kuin UT:n aikaan ja edelleen tuo Jumalan Israel, joka on hengellinen ja koostuu kaikkien aikojen pelastuvista ihmisistä, jotka uskovat Jumalaan/Herraan Kristukseen.
Ilman uskoa Jumalaan ei edes lihallinen juutalainen voi pelastua. Se on mahdottomuus.
Kun sitten UT:ssa mainitaan Herran päivä, tarkoittaa se joko Jumalan asettamaan lepopäivää, sapattia, josta Kristus todisti, että hän on sen Herra, ks. Mark. 2:28.
Tai sitten sillä tarkoitetaan Herran, Kristuksen toisen tulemuksen suurta päivää, ensimmäisen eli elämän ylösnousemuksen päivää ja samalla maailmanloppua.
En voi noudattaa siksi sinun tulkintakriteerejäsi, koska ne pimittävät monta juuri meille tarkoitettua Raamatun ilmoitusta.
Itseasiassa minä omaksun Raamatun Sanaa niin, että sen kaikissa kohdin Jumala puhuu juuri minulle.
Paavali puhuu seurakunnasta salaisuutena, jota ei menneiden sukupolvien aikana ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niin kuin se nyt Hengessä on ilmoitettu Hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoilleen (Ef. 3:5).
Hän sanoo, että tämä salaisuus oli kätkettynä Jumalassa ikuisista ajoista asti (Ef. 3:9). ja että se on pidetty salaisuutena maailman alusta asti, mutta nyt se on ilmoitettu profeetallisten kirjoitusten kautta (Room.16:25,26 Vrt. Kol. 1:25,26).
Israelista ei koskaan puhuta salaisuutena. Yksikään edellisistä kuvauksista seurakunnasta ei päde Israeliin.
Tuo Room. 16:25 juuri tukee mielestäni sitä näkemystä, jota itse edustan, että Jumalalla on alusta asti ollut tuo hengellinen seurakuntansa, johon kautta aikojen ovat liittyneet uskon kautta kaikki Jumalalle uskolliset.
Se seurakunnan salaisuus, josta tuo Room. 16:25 puhuu, on ollut "kautta ikuisten aikojen ilmoittamatta." Eikö tuo lausunto paljasta juuri sen, että niin tuo seurakunta kuin sen salaisuus on ollut olemassa jo myös VT:n aikana.
Mikä sitten on tuo seurakunnan (hengellisen s:n) salaisuus, tulee esiin Efes. 5:31, 32 siten, että se paljastaa Herran Kristuksen olevan yhtä seurakuntansa kanssa.
Tästä yhteyden salaisuudestahan Jeesus juuri opetti Joh. 15. luvun jakeissa 1 - 7. Huomaa varsinkin jae 5. Jeesus on viinipuu ja me olemme sen oksat.
Mikäli tarkoitat lihallista Israelia, niin se ei sellaisenaan liitykään tähän salaisuuteen, vaan ainoastaan siitä ne yksittäiset ihmiset, jotka todella ovat liittyneet Jumalaan/Kristukseen uskonsuhteessa. (Ymmärrän Kristuksen edustavan VT:n JHWH-Jumalaa, vrt. 1. Moos.18. luku ja Joh. 8:29, 56-58).
Adventtikirkon virallisilla sivuilla sanotaan näin:
"Seurakunta on niiden uskovien yhteisö, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Vanhan testamentin aikana eläneen JUMALAN KANSAN JATKONA meidät on kutsuttu ulos maailmasta ja me liitymme toisiimme jumalanpalvelusta ja seurakunnallista yhteyttä varten saadaksemme opetusta Jumalan sanasta, viettääksemme Herran ehtoollista (LISÄYS HUOM. VAIN NELJÄ KERTAA VUODESSA), palvellaksemme koko ihmiskuntaa ja julistaaksemme evankeliumia (LISÄYS HUOM. KOLMEN ENKELIN SANOMAA) kaikkialla maailmassa."
RAAMATUSSA KERROTAAN NÄIN:
Seurakunta sai alkunsa helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin (Ap.t. 2). Voimme tulla tähän johtopäätökseen seuraavien tosiasioiden perusteella:
a. Seurakunta kuului vielä tulevaisuuteen Kristuksen ollessa maan päällä, koska Hän sanoi: ”Minä rakennan seurakuntani” (Huom.: alkutekstissä futuuri) (Matt. 16:18).
b. Paavalin kirjoittaessa 1. Korinttolaiskirjettä seurakunta oli jo tuolloin perustettu. Hän sanoo uskovista, kuinka heidät on kaikki kastettu Hengessä Kristuksen ruumiiksi (1 Kor. 12:13).
c. Tiedämme, että luvattu Pyhän Hengen kaste tapahtui helluntaina. Niinpä se oli seurakunnan syntymäpäivä.
Israelin kansa sai alkunsa Aabrahamin kutsumisesta (1Moos.12).