Millainen on mielestänne hyvä kanttori? Koulutettu ja musikaalinen tietenkin, ja olisihan se etu, jos tulisi ihmisten kanssa toimeen ja olisi kiinnostunut liturgiikasta ja seurakuntatyöstä. Kuorotyöskentely on usein todella intensiivistä ja kuluttavaakin, tulisiko siis kanttorilla olla myös johtajakoulutusta tai jopa opettajankoulutusta? Entä saako kuoron johtaja joskus saada raivareita kesken palveluksen? Onko oltava uskollinen kuorolainen ja kestettävä kaikenlaista? Voiko kanttorille ilmaista omia tunteitaan ja mielipiteitään, vai onko johtaja vain johtaja, jonka johtamiseen "antaudutaan"?
Kanttoreista
kuorolainen
422503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ihan vaan ihmisiä tässä kaikki ollaan ja jokaisella on joskus huono päivä. Ehkä raivarit kesken palveluksen eivät ole sivistynyttä käytöstä, mutta joku "taiteellinen" persoona voi polttaa hihansa jos kaikki ei mene nuotilleen. Ei kenenkään tarvitse alistua diktatuuriin ja jos johtajuus on noussut hattuun voi kunnon jalkakamppi palauttaa dirikan maan pinnalle. Tiukan pipon voi aina heittää nurkkaan ja ottaa rennommin.
Puhumalla asiat parhaiten selviävät ei tänne palstalle kannata kirjoittaa jos mielensä pahoittaa.
jumalanpalvelusmusiikissa ei ole koskaan "dirikan hattuun noussutta diktatuuria" vaan itsestäänselvyys. Jos kuorolaiset eivät tätä oivalla, sopii katsella "letkeämpi" kuoro leikkipaikakseen...
joilla on tapana harrastella näitä "jalkakamppeja", liekö sitten loukatun itsetunnon ilmauksia tai väärää ylpeyttä ja pyrkimystä olla etuoikeutettu jostain syystä. Toisten parjaaminen ei anna hyvää kuvaa eikä pitkän päälle edistä uralla kehittymistäkään. Onneksi oma kanttorini ei syyllisty koskaan moiseen.
Jos tarkoitat, että kuoron johtaja voi "heittää tiukan pipon nurkkaan" kesken jumalanpalveluksen ja antaa kuoron laulella omiaan, olet mielestäni ymmärtänyt kirkkolaulun ihan poskelleen, anteeksi nyt vaan!
päällikön ohjeiden mukaan. Samoin on teatterissa, jossa kylläkin yritetään sooloilla koko ajan. Kuoro on osa Jumalanpalvelusta. Siis kanttori johtaa. Ei vuosikymmenet kuorossa laulaneet "tantat."
Olivatpa tantat sitten vanhoja tai nuoria, äsken kuoroon tulleita tai vanhoja konkareita, tai kant... Just niin, että kuorossa seurataan johtajaa!!!
On kysymys jumalanpalveluksesta eikä leikkimisestä tai kilpailusta.
Täytyy muistaa, että laivat tarvitsevat polttoainetta ja kuorolaiset ovat sitä. Kapteenin tulee ymmärtää polttoaineen määrän ja ominaisuuden, muuten ollaankin äkkiä merihädässä!
Nykyisin on hyvä kanttorikoulutus. Kanttorit osaavat sävelet ja troparit, jumalanpalveluskulun ja järjestyksen. Mutta osaavatko he ottaa huomioon kuorolaiset ja heidän osaamisensa, jo oppineisuutensa, tai ko. kirkon tavat, jolla on suuri merkitys ylipäätään kirkossa käyvälle kansalle. Tämä ilmeisesti unohdetaan nyk. kanttorikoulutuksessa.
Yleensä kirkon kuorolaiset laulavat kuorossa kymmeniä vuosia. Ovat he sitten tanttoja tai ukkoja, heitä aina tarvitaan. Jokainen kanttori kykenee viemään jumalnapalveluksen yksin läpi, mutta niinhän pystyy moni kuorolainenkin.
Kanttori on koulutettu ammattilainen, mutta kuorolainen on kirkossa käyvä seurakuntalainen, joka joutuu laulamaaan jos minkäkinlaisen kantorin johdolla. Tässä sitä kysytäänkin "ammattitaitoa". Yksi kanttori tietää miten jokin kappale kuuluu laulaa, toinen taas on ihan varma tasan päinvastaisesta tavasta. Ole siinä sitten kuorolaisena.
Kirkkolaulu liturgiassa ja muissakin menoissa on rukousta, ei taiteellinen esitys.
Jos kanttorille väärin laulettu nuotti aiheuttaa "raivarin" ollaan väärillä jäljillä. Kaikki niin kanttorit, kuorolaiset kuin seurakuntalaisetkin ovat vaan ihmisiä ja ylilyöntejä voi sattua. Jos niitä sattuu jatkuvasti on se keskustelun paikka.
Väärin lauletun kohdan voi korjata laulamalla uudelleen jos siltä tuntuu, mutta onko se tarpeellista siinä rukous keskeytyy.
mutta kuorojen/kuorolaisten ei kannattaisi tuudittautua omaan erinomaisuuteensa, sillä kun kuoroon tullaan, sitoudutaan samalla JOHDETTAVIKSI! Ei kirkkolaulusta tule mitään, jos jokainen kuorolainen rupeaa vaatimaan kanttoria ottamaan huomioon juuri kuorolaisten omat mieltymykset ja toiveet. Kanttorikoulutuksessa ei mielestäni ole mitään vikaa, kuorolaisten asenteissa ja taidoissa sen sijaan on! Kovin on vähissä ne kuorolaiset, jotka "pystyvät kuoroa johtamaan"; niillä kuorolaisilla ainakin siinä kuorossa, jossa minä laulan, on siihen myöskin koulutusta, rivijäsenet eivät siihen pysty!
Jos kuorolaiset ovat vapaaehtoisesti asettuneet siihen asemaan, että seisovat kirkkokansan edessä esilaulajina ja laulun pitäisi olla rukousta, on jokaisen kuorolaisen vastuulla myös henkilökohtaisesti se, että laulu tukee myös jumalanpalveluksen ja kirkkokansan tarpeita, ei ainoastaan omia! Kanttori on asetettu omasta puolestaan vastaamaan myös siitä. Ehkä meilläkin pitäisi siirtyä yksiääniseen kirkkolauluun, siitä ammattitaitoinen kanttori suoriutuu yksinään (eivät tosin kaikki, etenkään naiset) eikä tarvitse tapella harjoittelemattomien soraäänisten kuorolaisten kanssa.
naiset. Olenpa elämäni aikana kuullut montakin yksiäänisesti yksinään laulaaa miestä, jotka ovat olleet... no, jääköön sanomatta. Eli ei sitä nyt ihan voida yleistää naisten viaksi.
Ortodoksinen kirkkolaulu kuuluu tärkeänä osana jumalanpalvelukseen. Niinpä, on laulamassa sitten yksi kanttori tai vaihtelevankokoinen kuoro, täytyy laulun olla rukouksellista ja harmoonista. Jos kuorolainen ei ole sitoutunut kuorossa laulamiseen, vaan on sitä mieltä, että se on "vapaaehtoinen harrastus", ei laulu voi olla täysipainoista ja kirkkokansan rukousta ja papiston palvelua tukevaa. Siitä on ihan liian paljon kokemusta, että kuorolaiset eivät tule säännöllisesti harjoituksiin, eivät etenkään harjoittele kotona itsekseen, myöhästelevät niin harjoituksista kuin palveluksistakin, lähtevät kummastakin milloin sattuu keskenkaiken, unohtavat nuottinsa, eivät osaa sisälukua vaan takeltelevat jopa tutuimmissakin veisuissa, eivät seuraa kanttorin johtamista vaan tuijottavat nuotteja jne jne. Miksi kanttori ei silloin saisi kiukustua kuorolle ja jollakin tavalla näyttää sitä?
Onneksi oma kanttorini on koulutettu ja musikaalinen, tulee ihmisten kanssa toimeen - ehkä vähän liiankin hyvin (saisi olla tiukempi), omaa myös pedagogista koulutusta ihan riittävästi, on kiinnostunut liturgiikasta (hänen aikanaan olen oppinut enemmän kirkon jumalanpalvelusperinteestä kuin aikaisempien) ja ennenkaikkea, kiinnostunut seurakuntatyöstä ja pyrkii aktiivisesti kehittämään musiikillista puolta. Tiedän, että jos hän joskus hermostuu, se tapahtuu aiheesta eli yllä luetelluista kuorolaisten omista virheistä. Kanttori johtaa kuoroa eikä kuoro kanttoria. Jos tämä ei jollekulle sovi, pysyköön pois kuorosta. Eli kyllä, on oltava uskollinen ja sitoutunut kuoron säännölliseen toimintaan ja johtajan johtamiseen tulee "antautua", ei siellä kuorolainen voi keskenkaiken laulaa omiansa niinkuin lystää eikä tulla ja mennä omia aikojansa, vaan kanttori on se ammattilainen, joka pitää homman koossa, joidenkin kuorojen kanssa se nyt vaan on todella vaikeaa... olkoon vaikka kuinka hyväksi mainittu.
Ortodoksissa kirkkokuoroissa on usein se vika, että kuvitellaan kuoron olevan todellakin "vapaaehtoinen harrastus" eikä ymmärretä, että jumalanpalveluksia ei voi "harrastella", vaan siihen tulee suhtautua vakavasti. Jos ei halua sitoutua, voi pyrkiä johonkin viihdekuoroon, niissä vasta on tiukat säännöt, sanoo nimimerkki "kokemusta on"!
mutta lukkari on Luojan luoma - näin sanoo jokin sananlasku.
No, leikki sikseen.
Hyvä kanttori on sekoitus pedagogia, muusikkoa, johtajaa, ihmissuhdeasiantuntijaa, teologia jne. Yhden osa-alueen hallinta ei riitä kanttorille. Jos hallitsee sävelmät ja typikonit, mutta pedagogin ominaisuus puuttuu niin... Musikaalisuuskaan ei ole sama asia kuin muusikkous.
Ortodoksinen kirkkokuorotoiminta ei ole ihan pelkkä harrastus. Se vaatii sitoutumista sekä harjoituksissa että jumalanpalveluksissa käymiseen että myös omaehtoiseen harjoittelemiseen. Kuorolla on tärkeä osa palveluksissa, on siis tärkeää että kuoro osaa omat hommansa. Ja vastavuoroisesti on tärkeää, että kanttori on omien tehtäviensä tasalla.
No entä sitten jos jotain menee pieleen? Totta kai se harmittaa kanttoria (harmittaa se kuorolaistakin). Mutta hyvä pedagogi ei tuo sitä välittämästi esille hiekkalaatikkokäyttäytymisenä (raivoamisena, nuottien heittelynä jne). Välitön palaute voi olla tiukka katse, yksittäinen sana (seuratkaa!! tms) - mutta kuoroa pitää kannustaa jatkamaan ja tsemppaamaan seuraavat laulut paremmin. Palvelus kun jatkuu (jos kyse ei ollut viimeisestä piisistä).
Suuremmat pyykit pestään sitten harjoituksissa. Tai palveluksen jälkeen. Jumalanpalvelusten tarkoitus on rukous - ei raivoaminen, palautteen jakaminen, oma keekoilu.
Kuoronjohtajalla/kanttorilla on oma vastuunsa. Ja samalla tavoin sitoutuneella kuorolaisella on oma vastuunsa. Kanttori sitoutuu johtamaan kirkkolaulua ja kuorolainen sitoutuu tottelemaan johtamista.
Ei mielivaltaa, ei henkistä väkivaltaa, ei solvauksia, ei mielenosoituksia, ei keekoilua, ei sooloilu - kummaltakaan puolelta.
Hyvän kanttorin tuntee myös siitä, että hän ei solvaile kollegaansa toisille kollegoilleen. On ala-arvoista ja epäammattimaista mustamaalata kollegaa. Jos huomauttamista on toisen ammattitaidossa tai toiminnassa niin selvintä lienisi mennä puhumaan kyseiselle ihmiselle henkilökohtaisesti. Kukapa olisi niin syytön ja täydellinen että voisi heittää ensimmäisen kiven... ;)
pappi tehdään pieksämällä", sanoo sananlasku. Hyvän lukkarin eli kanttorin ominaisuudet perustuvat siis luontaisiin lahjoihin, kun taas papilta vaadittavat ominaisuudet saavutetaan vain elämänkokemuksen kautta. Molemmilta vaaditaan kuitenkin ennen kaikkea nöyryyttä ja asioihin paneutumista.
laiminlyövät oman osuutensa, on kanttorillekin sallittava spontaani mielenilmaus. Otetaanpa kuorolaiset nyt vähän vastuuta itsellemmekin!
Muuten olen monessa asiassa samaa mieltä, etenkin siinä, mitä kirjoitit kieroilus kollegan selän takana. Selkään puukottaminen omien intohimojen takia olkoon epitimialla rangaistava teko!
ei ole se spontaaninkaan mielenilmauksen paikka. Tosin riippuu siitä miten iso se spontaani ilmaisu on...
Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ja sen ajan ja paikan hyvä pedagogi tietää.
performanse tapahtui? Taisi varastaa koko shown!
Täytyy olla kriisi kuorossa, jos tuollaista tapahtuu!
Oliskohan se omassa kirkossa, eii, olenhan ollut laulamassa viime aikoina muistaakseni melko ahkerasti. Onhan meilläkin temperamentikkaita kanttoreita nähty, joku on jopa heitellyt kuorolaisia kaikenlaisilla käteen osuneilla esineillä, onneksi ohi... Kärvähtää minultakin joskus hihat siihen kun kollegat tyrivät oikein ruhtinaallisen paljon, silloin kyllä huokailen ja mulkoilen ja irvistelen sivuille ja joka suuntaan, ei siinä kiukussa aina muista olevansa kirkossa!
Edelleen kuorolaiset ovat harrastelijoita. Kanttori saa palkkaa, kuorolainen ei. Kanttori on ammattilainen ja hänen pitäisi pystyä suoriutumaan tehtävästään vaatimattomammallakin porukalla.
Kun kanttori lähtee lomalle tai sairastuu tai on muuten vaan pois, tilalle tulee sijainen, joka haluaakin laulattaa aivan eri tyylillä, mihin kuorolaiset ovat oppineet. Kuorolaiset eivät kykene tuosta vaan ammattilaisten tavoin toteuttamaan kanttorin vaatimuksia. Näin käy myös usein, kun kanttori muuttuu ns. vakinaisestikin. Taas opetellaan uudella tyylillä, sillä ainoalla oikealla tietenkin.
laulaa sijaisenkin ohjauksessa, kokeneella tarkoitan nuotinlukutaitoista ja sävelmistöön jollain tavoin perehtynyttä laulajaa. ei se nyt niin vaikeata ole, jos on musikaalinen ja tarkkaavainen!
Ei ole kanttorista kiinni jos vain kuorolainen on "harjaantunut" kirkkolaulaja. Tosin tietysti jokaisella kuoronjohtajalla/kanttorilla on omat tapansa, mutta perusjututhan on samat kuitenkin.
Tietysti jos kanttori vaihtuu pysyvästi niin onhan siinä tapauksessa kuorolla uusi sopeutuminen systeemeihin. Mutta en usko että tuokaan yksittäisiin palveluksiin tai niiden laulamiseen sen kummemmin vaikuttaa.
Kysymys ei ole nuotinlukutaidosta, vaan tyylistä, temposta, venytyksistä jne.
Näissä kuoronjohtajilla/kanttoreilla on monessa kappaleesa, ei kaikissa, aivan eri näkemyksiä. Myös jopa sanoissa Esim ...esipaimen siunaa vai ...korkeastipyhitetty esipaimen siunaa.
En väitä, että juuri tämä esimerkki olisi kynnyskysymys, mutta jotkut tavat saattavat olla kirkkokohtaisia ja niitä tulee kunnioittaa.
ymmärtää puhuttua suomenkieltä ja osaa kysyä kanttorilta jos jotakin ei ymmärrä, emme me niin tyhmiä ole, kuin näytät luulevan. Sitäpaitsi, ainakin itselläni on ollut ilo olla sellaisten kanttorien johdettavana, jotka osaavat kertoa kuorolle, mitä siltä milloinkin haluavat. Sitä varten kai kuoroharjoitukset ovat olemassa?
Olen ollut havaitsevinani, että näillä "korkeastikoulutetuilla" kanttori-laulajilla on paha tapa sooloilla, eli ääni kuuluu kaikkien muitten yli. Luulisi koulutuksen sisältävän myös sen, että sooloilu ei kuulu ortodoksiseen kirkkolauluun palveluksissa, ellei laulettavassa materiaalissa ole kirjoitettu sooloa!
"Kysymys ei ole nuotinlukutaidosta, vaan tyylistä, temposta, venytyksistä jne."
Kirkkolaulajan kunnia-asiana on kyetä suoriutumaan kutsumustehtävästään, vaikka kanttori kuinka yrittäisi sabotoida.
Ts. jos annetaan harhautusmielessä väärät äänet, on osattava ottaa oikeat. Jos yritetään johtaa kummallisesti ja venytellen, on laulettava viittilöinneistä välittämättä, mutta kuitenkin niin, ettei kanttori huomaa ylitseen kävellyn.
"Luulisi koulutuksen sisältävän myös sen, että sooloilu ei kuulu ortodoksiseen kirkkolauluun palveluksissa, ellei laulettavassa materiaalissa ole kirjoitettu sooloa!"
Kohta kun ortodoksinen kirkkolaulu vaihdetaan bysanttilaiseen, niin kuin kaikki tätä nykyä haluavat, siinä tulee olemaan pelkkää sooloa.
joka määrää, miten tulkitaankin. Olen tarpeeksi kärsinyt kuorossani eräästä, joka todella laulaa niinkuin "oikeaksi" katsoo, ja onnistuu laulamaan ihan eri laulua kuin muutT Sehän on kanttorin tulkintaa se venytyskin, ja kyllä nuotistossa on ihan tarpeeksi pitkiä nuotteja kummallisissa paikoissa ihan todella.
Nämä "oikeassa olevat" kuorolaiset ovat muitten kuorolaisten kauhu, kun he terrorisoivat laulullaan ei vaan kanttoria vaan kaikkia muita laulajiakin.
jotka itse sabotoivat kuoroaan ja kanttoriaan! Harjaantunut kuorolainen toki osaa ottaa itse oikean äänen mutta kyllä hänen pitää laulaa samassa tahdissa muitten kanssa niin kuin kanttori näkee hyväksi johtaa. Tehköön laulaja sitten reilusti valituksen jos ei tyyli miellytä, sittenhän asia voidaan puida koko kuoron kanssa, ja pitää muistaa ottaa mukaan myös kanttorin pomo, kirkkoherra!
Minä kyllä ent.kuorolaisena olen sitä mieltä, että näistä asioista puhutaan ihan ensin kanttorin kanssa harjoituksissa ja sitten vasta ruvetaan tekemään jotain.
Nämä sabotööri-laulajat ovat usein niitä, joilla itsellään on tämä "halleluja-kanttorikoululut" eli Valamon lyhyt kurssi, tai sitten turhautuneita kanttoriksi valmistuneita, joille ei jostain syystä ole löytynyt virkaa...
"Kanttori kuitenkin on se joka määrää, miten tulkitaankin."
Joka antaa konstailevia määräyksiä, kärsii sitten myös konstailun seuraukset. Näin se on kaikessa työelämässä.
No tuolla tyylillä toimittaessa kyse ei kyllä ole kuorolaulusta, vaan sooloilijaporukasta. Kanttori on kuoronjohtaja, ja vaikka hän johtaisi miten kummallisesti ja tulkitsisi miten erikoisesti tahansa, kuorolaisen tehtävä ja kutsumus on nimen omaan pyrkiä toteuttamaan kuoronjohtajan ohjausta niin hyvin kuin pystyy. Muuten vallitsee sekaannus ja hajaannus eikä laulu palvele rukousta vaan yksittäisten kuorolaisten mielihaluja.
Mielestäni kanttorin vaihtuminen (sijaiset) silloin tällöin jopa hyödyttää kuorolaisia, sillä uuden johtajan kanssa on oltava tarkkaavaisempi kuin sen kanssa, johon on tottunut. Mutta jos mennään niin kuin aina on menty, niin eihän sitä mitään uutta opi. Voidaan laulaa ikuisesti samoin kuin ennen vanhaan Suojärvellä.
Tavallaan kirkkokuorossa laulamista voisi verrata luostarikilvoitukseen: kuuliaisuus johtajalle, antaapa hän millaisia käskyjä tahansa, kasvattaa luonnetta ja edistää nöyryyttä. Tosin kuorossa asioista voidaan keskustellakin, mutta kuorolaisen ei kuitenkaan pidä lähteä siitä, että juuri hänen tahtonsa on toteuduttava.
"Tavallaan kirkkokuorossa laulamista voisi verrata luostarikilvoitukseen: kuuliaisuus johtajalle, antaapa hän millaisia käskyjä tahansa, kasvattaa luonnetta ja edistää nöyryyttä."
Sillä laulajien kutsumuksena on järjestää kirkkoon asianmukaista jumalanpalveluslaulua (joko yhteistyössä kanttorin kanssa tai kanttorista huolimatta), eikä suinkaan alistua kanttorin mielivaltaiseen oikkuiluun.
Jos tämä ei kanttorille sovi, hänellä lienee täysi oikeus järjestää kirkkomusiikki parhaaksi katsomallaan tavalla.
"Mielestäni kanttorin vaihtuminen (sijaiset) silloin tällöin jopa hyödyttää kuorolaisia, sillä uuden johtajan kanssa on oltava tarkkaavaisempi kuin sen kanssa, johon on tottunut."
Niin, laulajan on tietysti hyödyllistä totuttautua myös vaihtoehtoisiin maneereihin, joilla kirkkolaulua voidaan jonkun muun kuin vakituisen johtajan toimesta pyrkiä hankaloittamaan.
Vähimmällä päänsäryllä asiat kuitenkin sujuisivat, jos kanttorit ottaisivat laajemmin tavakseen johtaa musiikkia siten kuin musiikki menee ja siten, että laulaja saa johtamisesta jotakin oikeaa tukea. (Onneksi tällaisiakin kanttoreita on olemassa.)
kaatuu siihen miten vaikkapa "siunaa" venytetään tai jätetään venyttämättä niin...
Jokaisella kanttorilla on tyylinsä. Kuorolaiset seuratkoon - kun kerta niin eteviä ovat.
Kirkkokohtaisia juttuja on. Mutta... nekin muuttuvat kanttorin myötä aika monesti.
ortodoksikanttori
ei ole korkeasti koulutettu. Jos nääs ymmärrätte mitä se meinaa musiikin alalla.
vaihdeta bysanttilaiseen. On siis kuulunut sen verta monia vastalauseita. Ihan vaan tiedoksi!!
provo... ;) joten hymiöt sille!!
mitä on kun "johtaa musiikkia siten kuin musiikki menee"
Missä mahtaa olla se absoluuttinen "siten kuin musiikki menee"??
Musiikki on aina tulkitsijasidonnaista. Kuorossa enimmäkseen kuoronjohtajasidonnaista, osittain myös kuorolaulajasidonnaista. Pianisti tulkitsee vain omasta lähtökohdastaan lähtien jne jne.
Kuka on sanonut miten vaikka 1. sävelmän halleluja pitää täsmälleen "tulkita"??
nimim. "Tiedosta kiitollinen"
"Missä mahtaa olla se absoluuttinen 'siten kuin musiikki menee'??
Musiikki on aina tulkitsijasidonnaista."
Musiikki menee siten kuin musikaalinen henkilö sen ilman epämusikaalisia konstailuja tulkitsisi.
Tämä asia on hyvin yksinkertainen. Vähän sama kuin jos ajetaan autoa. Sitäkään ei panna tahallisesti nykimään. Eikä vuoroin kiihdytetä ja jarruteta matkustajien ärsyttämiseksi. Vaan noudatetaan tapoja ja liikennesääntöjä. Mutta autolla ajoon verrattuna musiikki on suuremmassa määrin yhteispeliä.
eikä voi, meillä on ihan hyviä ja KORKEASTI KOULUTETTUJA kanttoreita/kirkkomuusikkoja, taidat olla jostakin metsäseurakunnasta?
...siis kanttori muuttaa kirkon opitut tavat. Nyt ollaan menossa täydellisesti metsään. Jos kirkossa on totuttu tiettyihin pyhiin kuuluviin veisuihin, tai vaikkapa jokaviikkoisen liturgia veisuihin, niin älköön kukaan juuri pätevyytensä hankkinut kanttori sitä heti menköön muuttamaan koulussa opppimaansa. Kyllä muuttaa voi ja aina pitää jotain tuoda omaa, mutta antaisin vanhan ihmisen neuvon: kuunnelkaa ensin jokin aika, vuosi kaksi ja tehkää johtopäätöksenne sen mukaan. On aivan sata varmaa, että näin ette aja seurakuntalaisia heti pois kirkosta, sillä onhan myös niin, että seurakuntalaisetkin haluavat kuulla esim. suurina pyhinä sitä tuttua, nostalgista musiikkia, se auttaa rukouksessa.
..siis kysymyksessä ei ole jotkut venytykset tms. vaan sanojen muuttaminen ja kappalevalinnat. Näistä on kysymys ja niitä osaamattomat (lue: paikkakunnalle muuttaneet) muuttavat oman perinteensä mukaisiksi. Näin ei pidä toimia, kirkko on seurakuntalaisia varten ja kanttori on seurakuntalaisten "renki".
kukin ajaa myös autoa ihan omalla tavallaan. Ei siinäkään ole mitään yhtä ja oikeaa.
Nykiminen yms tietysti pois, se rikkoo auton. Musiikissa... ehkäpä et ole tajunnut musiikin kaikkia hienouksia - että siinä voidaan hidastaa vaikkapa lopussa tarpeen mukaan... ;)
hyviltä perusteluilta. Omat tekstimuutokset eivät ole sallittuja - ehkä joissakin tapauksissa kuten sanan 'o' muuttaminen sanaksi 'oi' jne.
Toki seurakunta haluaa kuulla edes joskus jotain tuttua. Toisaalta; uusista kipaleista tulee aikaa myöten myös tuttuja. Mutta pitäisi tehdä muutokset hyvällä maulla.
Kanttori ei ole seurakuntalaisten renki. Hän on muusikko kirkossa (siis lue; PITÄISI olla muusikko kirkossa), joka palvelee Jumalaa siinä missä muutkin palveluksen toimittajat.
Kirkko on jumalanpalvelusta varten. Ei seurakuntalaisia varten. Jumalanpalveluksia toimitetaan jotta seurakuntalaiset voisivat käydä niissä. Palvelemassa Jumalaa.
Itse olen lopen kyllästynyt bysanttilaiseen buumiin. En ole slavofiili. Mutta bysanttilaisuus on meidän kulttuuristamme vain aika kaukana. Ja tiedän lukuisia muitakin jotka ovat bysanttilaisiiin sävelmiin jo kyllästyneet.
"Musiikissa... ehkäpä et ole tajunnut musiikin kaikkia hienouksia - että siinä voidaan hidastaa vaikkapa lopussa tarpeen mukaan... "
Musiikissa voidaan hidastaa paitsi lopussa myös keskellä ja alussa. Se on hyvin tavallista, etenkin kirkkomusiikissa. (Velttoilevan vaikutuksen tehostamiseksi voidaan myös antaa säveltason pudota.)
Vielä kun joku selittäisi, mitä tarvetta jatkuvalla hidastamisella ja hidastelulla ylipäätänsä pyritään tyydyttämään. Saati että missä piilee hidastelun hienous.
..kirjoitat "Kirkko on jumalanpalvelusta varten. Ei seurakuntalaisia varten. Jumalanpalveluksia toimitetaan jotta seurakuntalaiset voisivat käydä niissä. Palvelemassa Jumalaa."
Tämä on totta, mutta totta on myös se, että laulua, joka jumalanpalveluksessa kaikaa kuuntelevat paikalla olevat seurakuntalaiset, vaikkei sitä lauleta heitä varten. Jotkut kanttorit usein "hurskastelevat", että kirkkolaulu on Jumalaa varten, ei kirkkokansaa varten. Näinhän on, mutta kiistaton totuus on myös, että seurakuntalaiset sitä kuuntelevat ja hyvä, miellyttävä laulu auttaa heitä rukouksessa.