Uskonto ja moraali

Vaikka eri kansojen arvoissa ja moraalissa näyttää olevan huomattavia eroja, niissä on kuitenkin yhteinen perusta. Kaikki moraaliarvot tähtäävät yhteisön säilymiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, ja näin ollen niihin sisältyy muodossa tai toisessa ajatus siitä, että muiden yhteisön jäsenten vahingoittaminen ei ole hyväksyttävää. On makuasia, missä määrin ihmisen tietoisuudella katsotaan olevan vaikutusta hänen moraaliinsa. Voidaan ajatella, että ihminen tietoisena olentona tajuaa, että asiat, jotka hänestä itsestään tuntuvat pahoilta, tuntuvat myös muista pahoilta, jos hän tekee niitä heille. Siksihän paha yleensä kostetaan pahalla ja hyvä palkitaan hyvällä. Voidaan toisaalta myös olettaa, että vaikka ihmisen tietoisuus olisi alkeellisen eläimen tasolla, evoluutio olisi todennäköisesti järjestänyt asiat niin, että hän automaattisesti noudattaisi tiettyä "moraalia" oman lajinsa muita yksilöitä kohtaan.

Kun puhutaan "viidakon laeista", tarkoitetaan yleensä tilaa, jossa mitään moraaliarvoja ei ole, ja vallitsee pelkästään vahvimman oikeus. Meidän omissa yhteisöissämme on voimassa viidakon laki siinä kuin viidakossakin. Meilläkin vahvempi alistaa heikomman, vaikkakin se tapahtuu sivistyksen hiomien sääntöjen mukaan. Viidakossa säännöt ovat väljemmät, mutta periaate on sama. Siellä ei ole lakeja tai poliiseja, ja ainoastaan luonnolla on lopullinen oikeus rankaista sääntöjen rikkojia.

Vuosikymmeniä kestänyt simpanssilaumojen tarkkailu on osoittanut, että simpanssien sosiaalinen järjestelmä eroaa hämmästyttävän vähän ihmisten järjestelmästä. Simpanssit eivät harjoita pelkkää väkivaltaa toisiaan kohtaan, niin kuin "viidakon lakien" mukaan voisi kuvitella, vaan ne osoittavat myös hellyyttä ja huolenpitoa toisilleen. Ne kokevat niin surua kuin iloakin, ja niiden sukulaissuhteet kestävät läpi elämän. Ne solmivat ystävyyssuhteita, liittoutuvat, juonittelevat ja taistelevat vallasta. Ne harjoittavat yhteistyötä ja jakavat yhteistyön hedelmät tiettyjen sääntöjen mukaan. Ne sotivat keskenään ja - niin kuin kehittyneemmät serkkunsa - sodissa joskus myös tappavat toisiaan. Evoluutio on kehittänyt niille täydellisen moraalijärjestelmän - aivan kuten ihmisillekin.

Universaalin moraalin olemassaolo pyritään yleensä kieltämään, sillä sen tunnustamisella olisi kiusallisia vaikutuksia järjestelmien toimintaan. Poliittisten johtajien arvovalta kärsisi kolauksen, jos he joutuisivat myöntämään, että heidänkin vallallaan on luontaiset rajansa: jokin näkymätön järjestelmä, jonka asettamia sääntöjä he eivät saa rikkoa. Tällainen järjestelmänä pidettiin pitkään kristinuskoa.

Niinä vuosisatoina, jolloin kristinusko oli länsimaisten yhteiskuntien moraalisena ohjeena, poliittiset johtajat kehittivät omat strategiansa sen rajoitteista selviämiseen. Se oli helppoa, sillä heillä oli käytettävissä Apostoli Paavalin kirjoittamaksi mainittu Roomalaiskirje, jossa apostoli julisti maalliset vallanpitäjät Jumalan edustajiksi. Vaikka missään muualla uskonnollisissa teksteissä ei näin radikaalia väitettä ollut, ja vaikka niin Paavali kuten itse Jeesus Kristuskin oli joutunut hankaluuksiin maallisen esivallan kanssa ja lopulta sen murhaamaksi, Roomalaiskirjeen esivaltajulistus kelpasi paremman puutteessa vallanpitäjille. Se teki kuninkaista maanpäällisiä jumalia, jotka toteuttivat taivaallisen Jumalan tahtoa. Eikä tätä tahtoa käynyt epäileminen.

1900-luvun kuluessa kristinuskon käyttökelpoisuus maallisen vallan pönkittäjänä väheni, joten poliitikot joutuivat keksimään muita perusteita vallalleen. Eräs peruste oli demokratia. Sen valossa vallanpitäjät olivat oikeutettuja tekemään lähes mitä tahansa, sillä hehän toteuttivat vain "kansan tahtoa".

Myöskään demokratian kannattajien ei ole muodikasta tunnustaa mitään "universaalia moraalia", kun kerran hankalasta "jumalan tahdostakin" on päästy politiikassa eroon. Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden assistentti Liisa Nieminen pelkistää asian seuraavasti kirjassa "Kansainväliset ihmisoikeudet" (Lakimiesliiton Kustannus, Mänttä 1987):

"Ihmis- ja perusoikeuksien sisältö on siis vaihdellut eri aikoina, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan pyrkiä etsimään yhtä oikeaa määritelmää. Yleisesti voidaan sanoa, että ne ovat sellaisia oikeuksia, joille kulloinkin on haluttu antaa muita suurempi pysyvyys. Voidaan sanoa, että ne ilmaisevat yhteiskunnan perusarvoja, joiden varaan muukin lainsäädäntö on rakennettava. Tätä ylemmyydenasteisuutta on perusteltu eri aikoina eri tavoin. Toisinaan on katsottu, että on olemassa ikuisia, luonnollisia oikeuksia, jota siis rajoittavat lainsäätäjän valtaa. Vallitseva käsitys tällä hetkellä on kuitenkin, että ylemmänasteisuus perustuu ainoastaan siihen, että lainsäätäjä on katsonut jotkin oikeudet niin tärkeiksi, että hän on kohottanut ne tavallisia lakeja vaikeammin muutettavissa olevaan perustuslakiin. Koska ei siis voida esittää yhtä ylihistoriallista ihmisoikeus- tai perusoikeusmääritelmää, on myös vaikea osoittaa tiettyä ajankohtaa, jolloin niiden historia olisi alkanut."

Jos Liisa Nieminen on oikeassa, ja ihmisoikeuksilla ei todellakaan ole mitään universaalia perustaa, vaan ne ovat vain jotain, jonka lainsäätäjä on katsonut muita tärkeämmiksi, silloin Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton ihmisoikeudet olivat aivan yhtä arvokkaita kuin meidän ihmisoikeutemme. Ilmaisivathan nekin yhteiskuntansa perusarvoja.

Vaikka Liisa Nieminen väittää, että ei voida esittää yhtä ylihistoriallista ihmisoikeusmääritelmää, tässä sellainen kuitenkin esitetään - jos nimittäin universaalin moraalin ajatusta voidaan pitää ihmisoikeusmääritelmänä.

Tiedemaailmaa on kautta aikojen kiinnostanut kysymys, mikä osa ihmisen persoonassa on geenien ja luontaisten viettien aikaansaannosta ja mikä osa opetuksen ja kulttuurin tuotetta. Eettiset syyt ovat estäneet tekemästä laajamittaisia kokeita, joissa osa lapsista kasvatettaisiin täysin eristyksessä kulttuurista ja opetuksesta ja heitä verrattaisiin myöhemmin kulttuurin piirissä kasvaneisiin lapsiin. Jotakin satunnaisia havaintoja tällaisista "kaspereista" tai muista metsissä kasvaneista lapsista on kuitenkin saatu, ja tällöin on todettu, että omissa oloissaan kasvaneilta lapsilta puuttuu kokonaan puhekieli, eivätkä he mahdollisesti sitä enää pysty oppimaan tietyn kehitysvaiheen ohitettuaan.

Metsässä kasvava lapsikaan ei ole aivan täydellisessä kulttuurityhjiössä, vaan hän on jonkinlaisen "kultuurin" vaikutuksen alainen, ja tässä kulttuurissa eläessään hän oppii varomaan ja pelkäämään uhkaavia asioita sekä haluamaan ja etsimään myönteisiksi kokemiaan asioita. Ehkä hän pystyy kokemaan myös jonkinlaista surua ja mielihyvää.

Olivatpa ihmisen tai eläimen geenit millaiset tahansa, kasvatuksen vaikutusta heidän persoonallisuuteensa ei voi kiistää. Kasvatuksen voimalla useimmat villileläimetkin pystytään kesyttämään tavoiltaan aivan toisenlaisiksi kuin niiden metsissä elävät serkut.

Huolimatta kasvatuksen ja kulttuurin vaikutuksista ihmisellä on joukko perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat hänen käyttäytymiseensä. Tuskin minkäänlainen irrottautuminen kulttuurista tekee mieleltään normaalista ihmisestä olentoa, joka ei tietäisi, mitä on pelko, mitä on viha, mitä on mielihyvä, mitä on seksuaalinen kiinnostus, mitä on nälkä, mitä on väsymys. Nämä ovat kaikille olennoille yhteisiä ominaisuuksia, joita ei tarvitse opettaa - vai kuka on opettanut pienen koiranpennun tai kissanpojan osoittamaan tyytyväisyyttä, kun ihminen hellii sitä?

Nuo muutamat edellä mainitut perusominaisuudet riittävät aineksiksi universaalin moraalin muodostumiselle.

http://vaalit2007.blog.co.uk/

nythän kaikilla on sama ihmisarvo ja kaikista pyritään pitämään huolta, ikään, sukupuoleen väriin tai uskontoon katsomatta. Nainen ei ollut Raamatun mukaan mukaan miehen veroinen, vieraisiin kansoihin kuuluvia voi nimittää koiranpenikoiksi kuten Jeesus teki kaanilaisnaiselle. JHWH käski israelilaisia monesti tappamaan viholliset naiset ja lapset mukaan lukien, se oli normaalia tuohon aikaan myös siis Raamatun määräysten mukaan. Nykyään ymmärretään että se on väärin ja on sotarikos. Onni että elämme länsimaisessa demokratiassa emmekä minkään uskonnon pyhien kirjoitusten ohjeiden mukaan, yksikään niistä ei ole pätevä tasa-arvoisen elämän antajaksi kaikille.