Amerikkalainen oikeisto: Se on sitä peloteltua riistokapitalismia melko lailla. Siinä omilla ansioilla ja vain omilla ansioilla on merkitystä ja yksilöitä ei oikeastaan ajatella ihmisinä, inhimilisinä olentoina.
Suomalainen oikeisto: Suomessa ei liene yhtään puoluetta, joka ei tukisi tätä ns. hyvinvointiyhteiskuntaa. Vain keinot ovat toisistaan poikkeavat. Oikeisto uskoo ja siis tietää, että sitä pidetään yllä vain riittävän vahvalla talouskasvulla. Se vaatii tekoja, jotka ruokkivat sitä.
Näitä ovat työn kannattavuuden korostaminen ja yrittämisen kannustaminen, pitäen kuitenkin samalla huolta, että kaikille riittää ruokaa ja katto pään päälle, sekä terveyspalvelut yms. aivan perusasiat.
Vasemmisto länsimaissa: Aate on se, että kaikille täytyisi saada suunnilleen sama, omista tekosista välittämättä. Kaikki talouselämässä tapahtuva oman edun tavoittelu on pahasta, eli siis oman firman liian suuri voitto on pahe. Se pitäisi jakaa muille, jotka eivät ole sen eteen mitään tehneet.
Aate on ei ole tasa-arvoisten mahdollisuuksien luontia, vaan pyrkimys oikeuttaa laiskatkin ihmiset samaan kuin hiki hatussa ja suurilla henkilökohtaisilla riskeillä omaisuutensa luovat. Eero on oiva esimerkki. Ei mies jaksanut opiskella. Mutta sama pitäisi saada.
Mutta pahin on se, että aate ja totuus ovat kaksi eri asiaa. Nimittäin länsimainen vasemmistokin tietää saman, mitä oikeisto: Hyvinvointiyhteiskunta pyörii vain hyvän talouden varassa. Ja he tietävät ne samat keinot. EI ne työpaikat ja talouskasvu yrittäjiä ja työnantajia hakkaamalla tule. Miksipä muuten olisi esim. jatkuvat veronalennukset olleet hallituksen ohjelmassa näin demariaikana.
Ongelma on siis suuri kaksinaamaisuus. Niin kauan, kun itse ei ole menestystä tullut syistä riippumatta, pitäisi saada sama kuin ne menestyvät. Mutta kyllähän se björn "samponalle" wahlrooskin oli nuorempana kova vasemmistolainen. Vaan niin ne aatteet muuttuu, kun itsellä alkaa pyyhkimään hyvin.
Vasemmisto kommunistisissa maissa: Aate sama kuin länsimaissakin. Toteutus: kasnalaisille aatteen mukainen meno. Kaikille se vähäinen sama. Mutta valtaapitäville niin paljon kuin mahdollista. Tämä on oikeastaan sama kuin länsimaissa. Siellä vain vasemmistojohto on onnistunut röyhkeämmin tavoitteissaan.
SIISPÄ YHTEENVETO VAALEJA AJATELLEN: Puolueet ajavat hyvin pitkälti samoja asioita. Ei aina ehkä ääneen, mutta kuitenkin samankaltaisia ajatuksia, koska ne ovat ne toimivat keinot. Mutta nimenomaan vasemmistolaiset puhuvat muuta kuin tekevät. Toki tämä sopii lähes kaikkiin poliitikkoihin, mutta erityisesti vasemmistoon. Heillä teot, ajatukset ja aate ovat aivan eri asioita. Niinpä he eivät voi toisaalta aivan täydellä terällä toteuttaa niitä asioita, jotka ovat maan kannalta oikeasti välttämättömiä, koska on aina olemassa liian selkeän kasvojen menetyksen mahdollisuus.
Tääs on suomalaisen oikeiston etu. He puhuvat suoremmin ja totuudenmukaisemmin mitä on tulossa. He oikeasti ovat aatteensa takana.
Suomalainen oikeisto: Suomessa ei liene yhtään puoluetta, joka ei tukisi tätä ns. hyvinvointiyhteiskuntaa. Vain keinot ovat toisistaan poikkeavat. Oikeisto uskoo ja siis tietää, että sitä pidetään yllä vain riittävän vahvalla talouskasvulla. Se vaatii tekoja, jotka ruokkivat sitä.
Näitä ovat työn kannattavuuden korostaminen ja yrittämisen kannustaminen, pitäen kuitenkin samalla huolta, että kaikille riittää ruokaa ja katto pään päälle, sekä terveyspalvelut yms. aivan perusasiat.
Vasemmisto länsimaissa: Aate on se, että kaikille täytyisi saada suunnilleen sama, omista tekosista välittämättä. Kaikki talouselämässä tapahtuva oman edun tavoittelu on pahasta, eli siis oman firman liian suuri voitto on pahe. Se pitäisi jakaa muille, jotka eivät ole sen eteen mitään tehneet.
Aate on ei ole tasa-arvoisten mahdollisuuksien luontia, vaan pyrkimys oikeuttaa laiskatkin ihmiset samaan kuin hiki hatussa ja suurilla henkilökohtaisilla riskeillä omaisuutensa luovat. Eero on oiva esimerkki. Ei mies jaksanut opiskella. Mutta sama pitäisi saada.
Mutta pahin on se, että aate ja totuus ovat kaksi eri asiaa. Nimittäin länsimainen vasemmistokin tietää saman, mitä oikeisto: Hyvinvointiyhteiskunta pyörii vain hyvän talouden varassa. Ja he tietävät ne samat keinot. EI ne työpaikat ja talouskasvu yrittäjiä ja työnantajia hakkaamalla tule. Miksipä muuten olisi esim. jatkuvat veronalennukset olleet hallituksen ohjelmassa näin demariaikana.
Ongelma on siis suuri kaksinaamaisuus. Niin kauan, kun itse ei ole menestystä tullut syistä riippumatta, pitäisi saada sama kuin ne menestyvät. Mutta kyllähän se björn "samponalle" wahlrooskin oli nuorempana kova vasemmistolainen. Vaan niin ne aatteet muuttuu, kun itsellä alkaa pyyhkimään hyvin.
Vasemmisto kommunistisissa maissa: Aate sama kuin länsimaissakin. Toteutus: kasnalaisille aatteen mukainen meno. Kaikille se vähäinen sama. Mutta valtaapitäville niin paljon kuin mahdollista. Tämä on oikeastaan sama kuin länsimaissa. Siellä vain vasemmistojohto on onnistunut röyhkeämmin tavoitteissaan.
SIISPÄ YHTEENVETO VAALEJA AJATELLEN: Puolueet ajavat hyvin pitkälti samoja asioita. Ei aina ehkä ääneen, mutta kuitenkin samankaltaisia ajatuksia, koska ne ovat ne toimivat keinot. Mutta nimenomaan vasemmistolaiset puhuvat muuta kuin tekevät. Toki tämä sopii lähes kaikkiin poliitikkoihin, mutta erityisesti vasemmistoon. Heillä teot, ajatukset ja aate ovat aivan eri asioita. Niinpä he eivät voi toisaalta aivan täydellä terällä toteuttaa niitä asioita, jotka ovat maan kannalta oikeasti välttämättömiä, koska on aina olemassa liian selkeän kasvojen menetyksen mahdollisuus.
Tääs on suomalaisen oikeiston etu. He puhuvat suoremmin ja totuudenmukaisemmin mitä on tulossa. He oikeasti ovat aatteensa takana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...löytyy kyllä tekstistäsi, vaikka sanat asettelisin vähän toisin koska joissakin valtioissa vallalla oleva käytännössä kaksipuoluejärjestelmä muuttaa asetelmia Suomeen verrattuna.
Kokoomukselta on kyllä kuultu rehellisiäkin lausuntoja. Sauli Niinistön sanoma siitä, että tärkeintä on että rikkaimmilla menee hyvin, sitten vain on toivottava että sieltä tippuu jotain vähäosaisillekin, on legendaarinen rehellisyydessään.
Samaan jatkumoon sopii Jyrki Kataisen lausuma siitä, että hoivatyö ja köyhistä huolehtiminen voitaisiin siirtää hyväntekeväisyysjärjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden vastuulle. Noissa esimerkeissä kokoomuslainen rehellisyys näkyy mielestäni selvimmin.
Näin vaalien alla niitä ei ymmärrettävästi kovin suurella innolla haluta kokoomuspiireissä muistella. Ainakin korvakuppiloissa on aiheesta keskustelu jäänyt ehdokkaiden taholta vaivautuneeksi selittelyksi.