Mitä teen????

psykologi olla oikeassa. Menettää äitinsä 7-vuotiaana on ihan järkyttävä juttu. Lapsella on traumaattinen stressi! Hänellä ei siis ole isääkään? Ei siskoja jne. Hän on ihan yksin maailmassa, tavallaan. Luulen että hän tuntee näin, jos nyt vasta muutti luoksesi kun siskosi kuoli. Hänen maailmansa on romahtanut, joten ymmärrettävästi koulu on viimeinen asia johon pystyy keskittymään!

Sinun kannattaa olla kärsivällinen, surutyö ja toipuminen vie aikaa, mutta kun on toipunut koulu menee varmaan ihan hyvin.

Itsellä on kokemusta vain oman vanhemman kuolemasta aikuisena. Näin kuinka erään ihmisen maailma lähipiirissä romahti täysin. Hän vielä todisti tätä kuolemantapausta. Hän ei ole koskaan ollut ennallaan sen jälkeen ja hän on aikuinen. Uskoisin että kyllä lapsellakin menee toipumiseen aikaa.

Sanonpa nyt heti aluksi, ettei se diagnoosi sinua autuaaksi tee. Se avaa ovia tiettyihin tukipalveluihin ja tukiin, mutta toimiin on hyvä ryhtyä heti.

Voin suositella muutamia käytännön vinkkejä arkeen, josko se auttaisi.

Tiedän että voimat ovat vähissä ja sen myötä helposti turhaantuu ja alkaa huutaa ja moittia. Tästä ei kuitenkaan ole kuin haittaa. Huutaminen ja möykkääminen on kuin heittäisit bensaa liekkeihin. Rauhallisuus, napakkuus ja johdonmukaisuus sen sijaan toimii. JOs tunnet, että hermo palaa, mene toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja yritä sitten uudelleen.

Yritä käydä lapsen kanssa uudet tilanteet etukäteen läpi. Mitä tapahtuu, missä, milloin, miksi, ketä...Tämä helpottaa lasta hahmottamaan tuleva tilanne ja antaa aikaa valmistautua siihen.

Läksyjen teolle on syytä varata rauhallinen paikka. Kaikki ylimääräiset ärsykkeet on syytä karsia tästä paikasta. Se voi olla vaikka yksi nurkkaus, jossa on kirjoituspöytä ja tarvittavat vempeleet. Yritä järjestää niin, että läksyt tehdään aina samaan aikaan joka päivä.

Anna lapselle lyhyitä ja selkeitä ohjeita esim. pese kädet... älä mahduta samaan lauseeseen montaa eri asiaa! Huolehdi, että vaatteet ja tavarat löytyvät aina samasta paikasta ja että lapsi tunnistaa nämä paikat. Voit esim ottaa valokuvia vaatteista ja leluista ja liimata ne vaikka kaappien oviin. Tämä helpottaa lasta löytämään tarvitsemansa. Vaatteet voi katsoa lapsen kanssa yhdessä valmiiksi niin, että lapsi voi vaikuttaa mitä päälleen laittaa. Otat vaikka kaksi vaatekertaa ja annat valita niistä. Liikaa ei saa olla vaihtoehtoja, ettei karkaa huomio ja mene arpomiseksi.

Huolehdi että lapsella on tarkat rutiinit. Kun asiat tapahtuvat joka päivä suht samalla tavalla, lapsi oppii hahmottamaan toiminnot helpommin. Voit vaikka tehdä lapsen kanssa lukujärjestyksen jostä käy ilmi päivän rutiinit. Voit helpottaa lssta havainnoimaan käyttämällä esim. kuvia,aamu,ilta, yö...Katso että lapsi tekee iltatoimiensa pääteeksi pissan ja auta asiaa esim palkitsemalla siitä. Palkitseminen tarkoittaa sitä, että lapsi saa konkreettisen palkinnon hyvästä toiminnasta. Se voi esim olla tarra,joka liimataan sille varattuun tauluun, joka on hyvin näkyvillä. Kun tarroja on riittävä määrä, vaikka 10, niin lapsi saa jotain hyvää...

Anna aina posiitivista palautetta, kun lapsi toimii hyvin. Vältä negatiivista palautetta, mutta jos sitä annat älä moiti lasta vaan kohdista palaute siihen mitä lapsi on tehnyt.

Oli sitten diagnoosi vaikka adhd,niin se ei anna oikeutusta huonoon käytökseen. Huonosta käytöksestä tulee AINA olla seuraamus. Tässä on tärkeää olla johdonmukainen ja tiukka. Tiedän, että se kysyy voimia ja kärsivällisyyttä ja välillä tekisi mieli heittää kersa ovesta ulos, mutta se myös tuottaa pitkässä juoksussa tulosta.

Hyväksi havaittu keino on jäähypenkki. Ensin säännöt selviksi lapsen kanssa. Voit esimerkiksi antaa kaksi varoitusta ja kolmas on jäähy. Havainnollista varoitukset nostamalla sormi pystyyn ja huolehdi, että lapsi näkee sen. Muista antaa lapselle aikaa reagoida varoituksen jälkeen, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että käyt välillä kahvilla, vaan hetken aikaa. Jos ja kun tulet tilanteeseen, että joudut viemään lapsen jäähylle, niin kerro lyhyesti, mikä hänen toiminnassaan aiheutti jäähyn. Älä tämän jälkeen enää keskustele lapsen kanssa jäähyn aikana. Lapsesi kohdalla sopiva aika on 7 minuuttia, eli yksi minuutti uhtä ikävuotta kohden. Jos lapsi karkaa, niin et puhu, vaan kannat takaisin ja aikaan tulee minuutti lisää, jonka toki kerrot hänelle. Huolehdi, ettei lapsella ole mitään virikkeitä jäähyn aikana, ei leluja, telkkaria, puhelinta...vain tuoli!!! Kun jäähy sitten joskus on kärsitty, lapsen tulee pyytää anteeksi käytöstään ja sinun tulee taas kertoa miksi hän joutui jäähylle ja antaa anteeksi, halata helliä ja kehua.

Muista huomioida myös muut lapsesi, koska erityisen vilkas ja vaativa lapsi saa helposti kaiken huomion. Muista huolehtia omasta jaksamisestasi ja tarvittaessa pyydä apua!!! Ota vaikka yhteyttä ADHD-liittoon ja kysy neuvoa. Sieltä löytyy oppaita arjenhallintaan ja vaikka minkälaisiin tilanteisiin. Myös sosiaalitoimistoon voit olla yhteydessä ja sitä kautta saada helpotusta omaan jaksamiseen.

Toivottavsti tästä oli edes jotain apua ja uskon että saat lisää vinkkejä samassa tilanteessa olevilta tällä palstalla.