Dementoitunut isäni tarvitsisi asuinpaikan, jossa joku katsoisi perään, kun avovaimo ei ole aina kotona katsomassa perään. Hän ei kuitenkaan suostu muuttamaan kaukana palveluista olevasta kotoa minnekään. Itse asun toisella paikkakunnalla satojen kilometrien. Minulla ei ole minkäänlaista alan koulutusta ja vaikka isä ei ole koskaan elämässäni juurikaan vaikuttanut, koen silti jonkin tason painostusta huolehtia asiasta. Perheellisenä ja työtä tekevänä koen sen kuitenkin liian suureksi vastuuksi.
Ovatko muut olleet vastaanvanlaisessa tilanteessa, ja miten olette sitä ratkaisseet?
Ovatko muut olleet vastaanvanlaisessa tilanteessa, ja miten olette sitä ratkaisseet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuskimpa sitä alan koulutusta tarvitaan kun on vaan järki ja sydän paikallaan. Itse olen työskennellyt merkonomina vanhusten hoidossa yhdistelmätuella vuoden verran ja ihan hyvin meni, jopa tykkäsin työstäni vaikka en ole koskaan ajatellutkaan olevani hoitoalan töissä. Että asenteesta se lähinnä lähtee.
Meistä kaikista ei ole hoitotyöhön. Dementti isäni jonottaa laitospaikkaa. En todellakaan pystyisi hoitamaan häntä. Tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa vaippoineen, ruokkimisineen. Se ei ole asenteesta kiinni. Hoitotyö on kutsumustyötä. Sellainen ihminen pystyy koskemaan vieraita ihmisiä lämmöllä, minä en.