Ilmaston lämpeneminen koskettaa tai tulee koskettamaan meitä kaikkia, seuraavien vuosikymmenien aikana. Laajapohjaisen arvioinnin mukaan vuotuinen keskilämpötila tulee Suomessa kohoamaan seuraavan 80 vuoden aikana noin 2 – 7 astetta. Näin raju ja nopea muutos tulee muuttamaan maassamme esiintyvien kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuutta rajusti.
Kaikkien ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien biologisten seikkojen ennalta arviointi on vaikeaa, miltei mahdotonta, mutta joitakin ennustettavia tapahtumia voidaan pitää todennäköisenä.
Tällä hetkellä Suomessa laajasti viljelyksessä olevat vilja- ja hyötykasvit eivät sellaisenaan tule kestämään lämpenemisestä johtuvia muutoksia, vaan näiden tilalle on kehitettävä täysin uudelleen muunneltuja lajikkeita. Vaikka vastaaviin lämpötiloihin sopeutuneita muotoja on olemassa Keski-Euroopassa, nämä eivät sellaisenaan sovellu Suomeen mm. viljelysmaaperämme erilaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Tämän lisäksi omat viljelykasvimme eivät voi nopealla aikataululla luoda vastustuskykyä vieraille tuhohyönteisille ja erilaisille, uusille, bakteeri- ja sieni-infektiosairauksille, jotka leviävät maahamme ilmaston lämmetessä. Nämä tulevat haittaamaan erityisesti luomutiloja.
Sadannan aikajaksot tulevat siirtymään yhä myöhemmäksi loppukesään ja syksyyn, joten kuivien jaksojen osuus kesällä pitkittyy oleellisesti nykyisten viljelylajiemme elinvaatimusten suhteen. Lisäksi sateet tulevat olemaan rankkasateiden luonteisia, mikä taas estää veden tehokkaan imeytymisen kuivaan maaperään ja huuhtoo pintakerroksen mukanaan. Kosteus, tai oikeastaan sen puuttuminen muuttaa viljelysmaan pieneliöstöä ja pakottaa makroeliöt yhä syvemälle kasvukerrokseen.
Metsissä, ja puuston lajijakaumassa tulee tapahtumaan niin ikään voimakkaita muutoksia. Kuusi tulee Etelä-Suomesta häviämään, tammi ja muut jalopuut tulevat leviämään Oulun korkeudelle, koivun prosentuaalinen osuus metsissä kasvaa ja pohjoiseen ilmanalaan erikoistuneet lajit tulevat katoamaan kokonaan. Metsien vitsauksiksi meille saapuu Keski-Euroopasta esimerkiksi meillä harvinaisena tavattavat, mutta muualla erittäin haitalliset perhoset: havununna (lymantria monacha) ja lehtinunna (lymantria dispar). Pistiäisistä pohjoiseen tulee leviämään Ruskomäntypistiäinen (neodiprion sertifer), kovakuoriaista mm. koloradonkuoriainen (leptinotarsa decemlineata) ja nilviäisistä espanjansiruetana (arion lusitanicus). Nämä kaikki edellä mainitut lajit pystyvät tuottamaan kasvillisuudelle hyvin vakavia vaurioita, eikä näiden lajien kohdalla tunneta meidän olosuhteissamme laajasti toimivaa torjuntamenetelmää.
Uusien lajikkeiden kehitys- ja sovellustyö on hidasta ja kallista. Tämä koskee yhtälailla niin Suomea, kuin koko Eurooppaakin. EU:n sisällä Suomi ei tässä suhteessa saa joutua maksumieheksi, vaan vastuun saavat kantaa ne maat, jotka ovat Euroopan mittakaavassa olleet ensisijaisesti edesauttamassa ilmaston lämpenemiseen johtaneita seikkoja.
Vaikka EU:n uusi ilmastodoktriini velvoittaa kaikkia jäsenmaitaan supistamaan kasvihuonekaasujen päästöjään 20 % nykyisestä vuoteen 2020 mennessä, Suomen tulisi järkiperäistää nämä vaatimukset niin, ettei niistä tule muodostumaan meille minkäänlaista energiataloudellista haittaa ja liikaa ylimääräisiä kustannuksia. Päästöjä supistettaessa pitää ottaa huomioon Suomessa jo tehdyt laajat toimenpiteet, jotka ovat johtaneet maamme yhdeksi maailman ykkösvaltioksi kasvihuonekaasupäästöjen rajoittajana.
Uusiutuviin ja ilmastoon vähemmän haitallisiin energiamuotoihin tulee toki keskittyä, niissä rajoissa kuin maamme pinta-alan ja energian kulutuksen suhteen on järkevää. Mutta mihinkään radikaaleihin muutoksiin ei nopeassa aikataulussa ole syytä ryhtyä, koska tämä haittaisi olennaisesti ja suhteettoman paljon teollisuutemme kilpailukykyä ja mahdollisuuksia, saamatta silti aikaan minkäänlaisia näkyviä tuloksia globaalisti vaikuttaviin kasvihuonekaasupäästöihin. Näin siksi että Suomi on vain yksi pieni maa, joka ei yksin omalla toiminnallaan voi estää ilmaston lämpenemistä. Siksi isot maat on saatava kollektiivisesti mukaan ilmastotalkoisiin. Meidän olosuhteissamme on perusteetonta tuijottaa EU:n keneltäkään kysymättä ”määräämää” 20 % päästösupistusta, ja noudattaa sitä vain yhtenä harvojen joukossa, vaikka joku kuinka väittäisi sen luovan maahamme "40 000 uutta työpaikkaa".
Tehkäämme osamme ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi, mutta älkäämme ottako taloutemme kestokyvyn ja maamme koon kannalta suhteettoman suurta taakkaa kannettavaksemme.
Kaikkien ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien biologisten seikkojen ennalta arviointi on vaikeaa, miltei mahdotonta, mutta joitakin ennustettavia tapahtumia voidaan pitää todennäköisenä.
Tällä hetkellä Suomessa laajasti viljelyksessä olevat vilja- ja hyötykasvit eivät sellaisenaan tule kestämään lämpenemisestä johtuvia muutoksia, vaan näiden tilalle on kehitettävä täysin uudelleen muunneltuja lajikkeita. Vaikka vastaaviin lämpötiloihin sopeutuneita muotoja on olemassa Keski-Euroopassa, nämä eivät sellaisenaan sovellu Suomeen mm. viljelysmaaperämme erilaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Tämän lisäksi omat viljelykasvimme eivät voi nopealla aikataululla luoda vastustuskykyä vieraille tuhohyönteisille ja erilaisille, uusille, bakteeri- ja sieni-infektiosairauksille, jotka leviävät maahamme ilmaston lämmetessä. Nämä tulevat haittaamaan erityisesti luomutiloja.
Sadannan aikajaksot tulevat siirtymään yhä myöhemmäksi loppukesään ja syksyyn, joten kuivien jaksojen osuus kesällä pitkittyy oleellisesti nykyisten viljelylajiemme elinvaatimusten suhteen. Lisäksi sateet tulevat olemaan rankkasateiden luonteisia, mikä taas estää veden tehokkaan imeytymisen kuivaan maaperään ja huuhtoo pintakerroksen mukanaan. Kosteus, tai oikeastaan sen puuttuminen muuttaa viljelysmaan pieneliöstöä ja pakottaa makroeliöt yhä syvemälle kasvukerrokseen.
Metsissä, ja puuston lajijakaumassa tulee tapahtumaan niin ikään voimakkaita muutoksia. Kuusi tulee Etelä-Suomesta häviämään, tammi ja muut jalopuut tulevat leviämään Oulun korkeudelle, koivun prosentuaalinen osuus metsissä kasvaa ja pohjoiseen ilmanalaan erikoistuneet lajit tulevat katoamaan kokonaan. Metsien vitsauksiksi meille saapuu Keski-Euroopasta esimerkiksi meillä harvinaisena tavattavat, mutta muualla erittäin haitalliset perhoset: havununna (lymantria monacha) ja lehtinunna (lymantria dispar). Pistiäisistä pohjoiseen tulee leviämään Ruskomäntypistiäinen (neodiprion sertifer), kovakuoriaista mm. koloradonkuoriainen (leptinotarsa decemlineata) ja nilviäisistä espanjansiruetana (arion lusitanicus). Nämä kaikki edellä mainitut lajit pystyvät tuottamaan kasvillisuudelle hyvin vakavia vaurioita, eikä näiden lajien kohdalla tunneta meidän olosuhteissamme laajasti toimivaa torjuntamenetelmää.
Uusien lajikkeiden kehitys- ja sovellustyö on hidasta ja kallista. Tämä koskee yhtälailla niin Suomea, kuin koko Eurooppaakin. EU:n sisällä Suomi ei tässä suhteessa saa joutua maksumieheksi, vaan vastuun saavat kantaa ne maat, jotka ovat Euroopan mittakaavassa olleet ensisijaisesti edesauttamassa ilmaston lämpenemiseen johtaneita seikkoja.
Vaikka EU:n uusi ilmastodoktriini velvoittaa kaikkia jäsenmaitaan supistamaan kasvihuonekaasujen päästöjään 20 % nykyisestä vuoteen 2020 mennessä, Suomen tulisi järkiperäistää nämä vaatimukset niin, ettei niistä tule muodostumaan meille minkäänlaista energiataloudellista haittaa ja liikaa ylimääräisiä kustannuksia. Päästöjä supistettaessa pitää ottaa huomioon Suomessa jo tehdyt laajat toimenpiteet, jotka ovat johtaneet maamme yhdeksi maailman ykkösvaltioksi kasvihuonekaasupäästöjen rajoittajana.
Uusiutuviin ja ilmastoon vähemmän haitallisiin energiamuotoihin tulee toki keskittyä, niissä rajoissa kuin maamme pinta-alan ja energian kulutuksen suhteen on järkevää. Mutta mihinkään radikaaleihin muutoksiin ei nopeassa aikataulussa ole syytä ryhtyä, koska tämä haittaisi olennaisesti ja suhteettoman paljon teollisuutemme kilpailukykyä ja mahdollisuuksia, saamatta silti aikaan minkäänlaisia näkyviä tuloksia globaalisti vaikuttaviin kasvihuonekaasupäästöihin. Näin siksi että Suomi on vain yksi pieni maa, joka ei yksin omalla toiminnallaan voi estää ilmaston lämpenemistä. Siksi isot maat on saatava kollektiivisesti mukaan ilmastotalkoisiin. Meidän olosuhteissamme on perusteetonta tuijottaa EU:n keneltäkään kysymättä ”määräämää” 20 % päästösupistusta, ja noudattaa sitä vain yhtenä harvojen joukossa, vaikka joku kuinka väittäisi sen luovan maahamme "40 000 uutta työpaikkaa".
Tehkäämme osamme ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi, mutta älkäämme ottako taloutemme kestokyvyn ja maamme koon kannalta suhteettoman suurta taakkaa kannettavaksemme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.