Heippa! Onko minulla kohtalotovereita ja tarvitsisiko minun oikeasti hakea ammattiauttajalta apua? etsin jatkuvasti 4-vuotiaasta pojastani vakavien sairauden merkkejä.. Kalpeutta , väsymystä , ruokahaluttomuutta, Tämä jäi jotenkin päälle kun poika sairasti poskiontelotulehduksen pari viikkoa sitten. Hoidossakin sanoivat että poika syö hyvin ja on reipas mutta minä en vaan saa hetkenkään rauhaa. Näin on niin raskasta elää ,mutta minkä sitä itselleen voi. En ole sitten lääkäriinkään poikaa vienyt kun aatellut olen että hulluksihan ne minut leimaisi ja hullu taidan ollakin. Kai jokainen lapsi voi olla jonain iltana väsyneempi ja joskus kalpeakin kun yleisesti ottaen poskilla terve väri yms. Neuvokoon minua ken kykenee
äiti sekoamispisteessä
ihan huolissaan kaikesta
41063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samanlainen,mutta täytyy vain itseään tsempata ja ajatella positiivisesti.Hoe vaikka itsellesi,että lapsi on terve.jne..
Minulla se on auttanut,vaikka aina sellainen pieni huoli jää.mutta eiköhän meillä kaikilla äideillä tuo ongelma ole...:)
Tsemppiä sinulle..
Ymmärrän kyllä, että saa olla huolissaan..
Mutta mitä se loppupeleissä auttaa?
Jos joku sairaus, vakavakin, lapselle tulee niin se täytyy vaan hyväksyä, eikä se murehtimalla parane.
Saa tietysti murehtia mutta se käy kyllä raskaaksi elämä jos jatkuvasti miettii onko kaikki ok.
Annas mä arvaan.. Joka kerta kun poikaa/tai työtkö se sinun oli? on väsynyt luulet että on syöpä? Joka kerta kun on flunnssa luulet että on jotain muuta. Sitten surfaat netissä kalpeana ja kuvittelet jo hautajaiset ja kaiken sen jälkeen.. Osuiko lähelle? Näin minä tein.. ja valitettavasti teen edelleen. Veikkaan että sinullakin on yksi lapsi, joka on sinulle tärkeämpi kun kaikki muut asiat maailmassa yhteensä..
Valitettavasti en voi paljon apua tarjota, koska minullekaan sitä ei juurikaan kukaan ole pystynyt antamaan, jopa masennus lääkkeet on koitettu.
Minua autaa jalat maassa oleva puoliso joka ymmärtää ottaa minut maan tasalle kun pahiten olen maalaamassa piruja seinille. En voi muuta sanoa kun että et ole yksin, ja sinä teet jo kaikkesi lapsesi eteen ja hänen tulis olla onnelinen äitistään. Jaksamista..
Hei! Pojallani 4v on ollut toistuvia infektioita ja hän on myös kärsinyt ruokahaluttomuudesta ja kalpeudesta pitemmän aikaa. Käytin poikaa neuvolassa. Siellä mitattiin hemoglobiini joka oli hyvä. Ohjeistus oli että jos oireilu jatkuu niin sitten verikokeisiin. Poika on ollut nyt terveemmän oloinen ,kun olen aloittanut Sana-solin antamisen. Olisiko kärsinyt vitamiinin puutteesta. Myös Triomegaa olen ruvennut antamaan, kun on tuo kalan syöntikin niin vähäistä. Poika on ollut virkeämpi touhuillut enemmän ulkona ja niimpä ruokakin on maistunut paremmin. Päiväunet otettiin takaisin käyttöön, näin saatiin kalpeus häviämään. Jos sinua huolettaa pojan vointi, niin käy ihmeessä neuvolassa. Kyllä ne siellä varmasti ymmärtävät. Neuvolassa käyminen ainakin auttoi minua. Hyvää Kevään jatkoa sinulle!