Olisiko-
saari rakkauden,
keskellä järven ...kyyneleiden...
ottaisitko-
pois tämän surun
sydämmen...
nauraisitko-
kansssani sateessa
tuossa kastuvassa ilakoivassa
hiljaisessa yksinäisyyden
veisitkö-
latoon hiljaisuuden heinän
tuoksuiseen ihanaan..
hyväilisitkö-
heinissä tuoksuvissa...
olisitko minun
edes hetken vain..
oi armanpain..
unohtaisit-
elämän entisisen...
rakastaisit-
minua yksin vain...
saari rakkauden,
keskellä järven ...kyyneleiden...
ottaisitko-
pois tämän surun
sydämmen...
nauraisitko-
kansssani sateessa
tuossa kastuvassa ilakoivassa
hiljaisessa yksinäisyyden
veisitkö-
latoon hiljaisuuden heinän
tuoksuiseen ihanaan..
hyväilisitkö-
heinissä tuoksuvissa...
olisitko minun
edes hetken vain..
oi armanpain..
unohtaisit-
elämän entisisen...
rakastaisit-
minua yksin vain...
Vastaukset 24
Vanhimmat
kaunista,herkkää ja oikein heinälatoromantiikkaakin siinä vilahti...:O) Kiitos sulle,kun jaksat viihdyttää meitä näillä ihanilla runoillasi :)))
jaksan minä...aina kait...
romanttista kaipausta...Noissa runosi maisemissa olisikin tosi...kivaa...
Kiitos Suomi-Filmin tunnelmista...t.ilottufani
puuttui.."käännän kameran" pilviin harmaisiin jotka kiitävät ohi perunamaan...kiitti kun tai jos dikkasit eilisestä...
Vanhoissa Suomi-filmeissä ensin sankaripari pyörii tuoksuvissa heinissä ja vähän näytetään suutelemista ja korkeintaan se, kun mies pujottaa kätensä naisen hameen sisään...
Sitten näytetään pilviä tai kuohuvaa koskea...
mutta se on juuri sitä,että"annetaan ymmärtää" heh *virn* jotenkiin tänään vain halusin kirjoittaa noin..huoh.....sellasta se ihastuminen on...älä vaan käsitä väärin ...kevät ja solisevat purot...
varoitit minua käsittämästä väärin...;)
Tiedän itsekin ihastumisen tunteen...ehkä liiankin hyvin:) On se niiiiin kivaaaaa...
ihastuminen-
on kuin hiljainen hetki
kuutamon joka
johtaa tunteista
suurimpaan...
Rakkaus-
om kuin hetkiä
pieniä varastettuja..
jonka jälkeen kyyneleet
suru..kaipaus..
yksinäisyys lohduton...
näkemys rakkaudesta...Voi olla tottakin, joillekin...
opettaa vaikka ei uskoisi kun kirjoittelen..aina kuitenkin uskon parempaan..*katsoo vaaleanpunaisten lasien läpi* ei koskaan pääse elämässä ilman suruja..
päästä, ei kukaan, joka kokee tuntehin...
Surun ja pettymyksen muistot pienenevät samassa suhteessa ajan kulumisen kanssa...Onneksi:)
aivan varma...mihin rakkauden suru häviäisi..
muistot haalistuvat, helpottaa surukin...Seuraava rakastuminen pyyhkii sitten loputkin...
aivan varma....jos sydän onkin silloin rasiassa ...mä en usko,et noin voi käydä....pyydän anteeksi...
ajattelen ehkä näistä asioista vähän toisin, kuin sinä...Nainen...ja vielä herkkä runoilijasielu...
Koet tunteet muutenkin varmaan syvemmin...Siksi runosikin ovat niiiin loistavia...Syviä tunteita...
olla en tiiä..musta on kivaa ja ihanaa kun pidät noist mun tekeleistä...
työpäivän jälkeen, kun pääsen koneelle,
kuin herkkujälkiruoka vain siedettävän aterian päälle...
tuohan kannustaa mua jatkamaan....luonnolla...
se on tunnustettava; mökille täytyy päästä aina, kun se töiltäni onnistuu...Siksi luontoteema vetoaa...Minulla on kyllä ehkä varsinaisesta maaseudusta vähän romantisoitu käsitys...
Kuutamoita, heinälatoja, yöjuoksuja, pajunkissoja, heilimoivia heinäpeltoja, tuleentuvia vehnäpeltoja, heinäseipäitä, auringon paistetta, lettukestejä...yms.
upeita ideoita mulle...hmmm... lettuja ja romantikkaa..
vaan Sydämeen siis yhdellä ämmällä (m) muuten ok.
anteeksi virheeni
olen itse tehnyt saman virheen,emme ole ainoita.
Jatka runoilua sillä sen osaat.
kun sanot noin..."kevyt" kumarrus