Keskusta voittaa vaalit, ei siksi, että se olisi niin hyvä, vaan siksi, että sdp ratsasti huonolla hevosella.
Sdp:ssa laskettiin väärin siinä, että uskottiin saatavan lisäkannatusta linjalla ”pari piirua ihmisen suuntaan”, joka käytännössä tarkoitti menemällä hieman enemmän vasemmalle. Siellä olisi pitänyt ymmärtää, että sdp:n takavuosien kasvun selittivät sen kannattajiksi oikealta tulleet ihmiset, jotka nyt sitten ottavat kannatuksensa pois puolueelta.
Keskustan pysymisen lähes ennallaan viime vaalien ajasta selittää keskustan mahtava kenttäorganisaatio ja sen tekemä hirmuinen työ, jollaiseen millään muulla puolueella ei ole mahdollisuuksia. Siinä työssä ei ole totuutta pidetty arkikäytössä, ja sellainen tietysti on uponnut parhaiten niihin, joilla koulutus- ja kokemuspohjansa tai ikänsä vähäisyyden vuoksi on heikoin vastustuskyky sellaiselle propagandalle. Sehän näkyy selvästi siinäkin, että kepu on ylivoimainen ykkönen nuorten keskuudessa. Heistä valtaosa kyllä viisastuu sitten, kun joutuvat omin avuin kovaan elämään.
Sosialidemokraattien ohjelmat eivät itse asiassa ole nytkään juuri sen vasemmistolaisempia kuin ennenkään, vaan samat hyvät työelämää koskevat ja sosiaaliset tavoitteet niissä ovat aina olleet, olivat myös Lipposen johtaessa puoluetta. Mutta painotukset ovat nyt osittain toiset, ja on eräitä seikkoja, jotka vieroittavat puolueesta minun laillani ajattelevia, ja meitä on paljon, kuten huomataan. Kielteisen Nato-kannan naulitseminen koko vaalikaudeksi on niistä ratkaisevin. Kokoomuksen puoleen meitä on vetänyt se, että siellä kanta on avoin. Meitä ikäihmisiä vetää kokoomukseen myös sen vaatimukset perintöveron poistamisesta ja eläkeläisten aseman parantamisesta ainakin verotuksellisin keinoin, ja onhan sen puoluekokouksessa kirjattu tavoitteeksi myös puoliväli-indeksiin palaaminen.
Kepu ei ole edellä mainituissa asioissa ainakaan sosialidemokraatteja parempi, melkeinpä päinvastoin. Sen perinteiselle ”neuvostomyönteiselle” kannattajakunnalle Nato on kirosana, eivätkä työeläkeläisten asiat näy kiinnostavan puoluetta, joiden peruskannattajakunnan eläkkeelle siirtymiset järjestyvät MYEL:n ja sukupolvenvaihdosten erityissäännösten avulla, jossa yhteydessä ilmeisesti perintöverotustakin pystytään kiertämään.
Tämän aamun Hesarissa vielä jatkuvat kiitokset Paavo Lipposelle. Muut lehdet –osastossa referoidaan mm. Etelä-Suomen Sanomia, joka on todennut, että ”Paavo Liopponen onnistui missiossaan luotsata Suomi EU:n kovaan ytimeen” ja ”samaan aikaan suomalaisten virkamiesten ja ennen kaikkea Lipposen itsensä arvostus Brysselissä kasvoi melkoisiin mittoihin”. Lehdessä myös todetaan kriitikoiden sanovan, että Lipposen aikana sdp oikeistolaistui ja se näkyi myös harjoitetun politiikan tuloksissa. Niin varmaan tapahtui, ja juuri siksi sdp:n kannatus kasvoi, mutta ei tuo ”tannerilaisempi” sdp ehtinyt vielä saavuttaa läheskään samaa kokoa kuin aikoinaan Väinö Tannerin aikana.
Hufvudstadsbladetin Björn Måssonin mielestä Matti Vanhanen on vasta hiljattain saanut johtoaseman Lipposelta, mutta ”vielä on aikaista sanoa, että Lipposen kausi on vaihtunut Vanhasen kauteen”. Månsson jatkaa: ”Ainakin nyt on olemassa riski, että Paavo Lipponen on viimeinen suuri kansallinen suomalaispoliitikko, joak ei vain puhu sujuvaa ruotsia, vaan jolle maan kaksikielisyys ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat sydämen asioita”.
No, onhan sentään Ilkka sanonut, että ”Lipponen on saanut huomata jääneensä sivuraiteelle kiiluvasilmäisen ydinvoimakantansa vuoksi”. Totta kai kiiluvasilmäisesti bioenergiapeltoja kannattavan puolueen äänitorven täytyy noin sanoa. Hupaisaa, että jutun yläpuolella professori Martti Tiuri kirjoittaa vieraskynä –osastossa otsikolla ”EU:n tulisi ottaa oppia Suomesta ilmastopolitiikassaan” ja vaatii, että ”jäsenmaiden on heti lisättävä valmista päästötöntä energiaa, kuten ydinvoimaa”!
Takaisin kytkentä otsikkoon: jos jollekulle ei tullut selväksi, mitkä ovat keskustan voiton avaimet, niin väännetään se vielä rautalangasta: ne ovat suomalaisten äänestäjien suuren joukon vähätietoisuus ja sdp:n väärä poliittinen linjaus.
Sdp:ssa laskettiin väärin siinä, että uskottiin saatavan lisäkannatusta linjalla ”pari piirua ihmisen suuntaan”, joka käytännössä tarkoitti menemällä hieman enemmän vasemmalle. Siellä olisi pitänyt ymmärtää, että sdp:n takavuosien kasvun selittivät sen kannattajiksi oikealta tulleet ihmiset, jotka nyt sitten ottavat kannatuksensa pois puolueelta.
Keskustan pysymisen lähes ennallaan viime vaalien ajasta selittää keskustan mahtava kenttäorganisaatio ja sen tekemä hirmuinen työ, jollaiseen millään muulla puolueella ei ole mahdollisuuksia. Siinä työssä ei ole totuutta pidetty arkikäytössä, ja sellainen tietysti on uponnut parhaiten niihin, joilla koulutus- ja kokemuspohjansa tai ikänsä vähäisyyden vuoksi on heikoin vastustuskyky sellaiselle propagandalle. Sehän näkyy selvästi siinäkin, että kepu on ylivoimainen ykkönen nuorten keskuudessa. Heistä valtaosa kyllä viisastuu sitten, kun joutuvat omin avuin kovaan elämään.
Sosialidemokraattien ohjelmat eivät itse asiassa ole nytkään juuri sen vasemmistolaisempia kuin ennenkään, vaan samat hyvät työelämää koskevat ja sosiaaliset tavoitteet niissä ovat aina olleet, olivat myös Lipposen johtaessa puoluetta. Mutta painotukset ovat nyt osittain toiset, ja on eräitä seikkoja, jotka vieroittavat puolueesta minun laillani ajattelevia, ja meitä on paljon, kuten huomataan. Kielteisen Nato-kannan naulitseminen koko vaalikaudeksi on niistä ratkaisevin. Kokoomuksen puoleen meitä on vetänyt se, että siellä kanta on avoin. Meitä ikäihmisiä vetää kokoomukseen myös sen vaatimukset perintöveron poistamisesta ja eläkeläisten aseman parantamisesta ainakin verotuksellisin keinoin, ja onhan sen puoluekokouksessa kirjattu tavoitteeksi myös puoliväli-indeksiin palaaminen.
Kepu ei ole edellä mainituissa asioissa ainakaan sosialidemokraatteja parempi, melkeinpä päinvastoin. Sen perinteiselle ”neuvostomyönteiselle” kannattajakunnalle Nato on kirosana, eivätkä työeläkeläisten asiat näy kiinnostavan puoluetta, joiden peruskannattajakunnan eläkkeelle siirtymiset järjestyvät MYEL:n ja sukupolvenvaihdosten erityissäännösten avulla, jossa yhteydessä ilmeisesti perintöverotustakin pystytään kiertämään.
Tämän aamun Hesarissa vielä jatkuvat kiitokset Paavo Lipposelle. Muut lehdet –osastossa referoidaan mm. Etelä-Suomen Sanomia, joka on todennut, että ”Paavo Liopponen onnistui missiossaan luotsata Suomi EU:n kovaan ytimeen” ja ”samaan aikaan suomalaisten virkamiesten ja ennen kaikkea Lipposen itsensä arvostus Brysselissä kasvoi melkoisiin mittoihin”. Lehdessä myös todetaan kriitikoiden sanovan, että Lipposen aikana sdp oikeistolaistui ja se näkyi myös harjoitetun politiikan tuloksissa. Niin varmaan tapahtui, ja juuri siksi sdp:n kannatus kasvoi, mutta ei tuo ”tannerilaisempi” sdp ehtinyt vielä saavuttaa läheskään samaa kokoa kuin aikoinaan Väinö Tannerin aikana.
Hufvudstadsbladetin Björn Måssonin mielestä Matti Vanhanen on vasta hiljattain saanut johtoaseman Lipposelta, mutta ”vielä on aikaista sanoa, että Lipposen kausi on vaihtunut Vanhasen kauteen”. Månsson jatkaa: ”Ainakin nyt on olemassa riski, että Paavo Lipponen on viimeinen suuri kansallinen suomalaispoliitikko, joak ei vain puhu sujuvaa ruotsia, vaan jolle maan kaksikielisyys ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat sydämen asioita”.
No, onhan sentään Ilkka sanonut, että ”Lipponen on saanut huomata jääneensä sivuraiteelle kiiluvasilmäisen ydinvoimakantansa vuoksi”. Totta kai kiiluvasilmäisesti bioenergiapeltoja kannattavan puolueen äänitorven täytyy noin sanoa. Hupaisaa, että jutun yläpuolella professori Martti Tiuri kirjoittaa vieraskynä –osastossa otsikolla ”EU:n tulisi ottaa oppia Suomesta ilmastopolitiikassaan” ja vaatii, että ”jäsenmaiden on heti lisättävä valmista päästötöntä energiaa, kuten ydinvoimaa”!
Takaisin kytkentä otsikkoon: jos jollekulle ei tullut selväksi, mitkä ovat keskustan voiton avaimet, niin väännetään se vielä rautalangasta: ne ovat suomalaisten äänestäjien suuren joukon vähätietoisuus ja sdp:n väärä poliittinen linjaus.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Puolustaessaan liikaa SDP.n politiikkaa.
Nyt jännityksellä odottelemme, montako eduskuntapaikkaa Suomen Keskusta menettää tällä SDP.n politiikan puolustamisella?
energiapolitiikassa. Turve on hyväksyttävä polttoaine mutta Lipponen polttaisi kivihiiltä ja suosii atomivoimaa.
Aika onneton visionääri!
http://www.vapo.fi/fin/etusivu/ajankohtaiset/?id=54&selNews=257
Unohtakaa turpeet ja risut.
http://data1.blog.de/blog/k/kairokairo/img/chernobyl.jpg
Ainakin demarien osalta asia on niin kuin sanot. Ihmettelen, miten ne sillä tavalla töppäilivät. Olisi heidän pitänyt ymmärtää, että eivät he voi lisäkannatusta saada vasemmalta, mutta oikealle voidaan sieltä tullut kannatus menettääkin. Vasemmalla on vasemmistoliitto, ja se on hyvin pitänyt kannattajansa.
Kepun kannatuksen pysymiseen korkeana vaikuttavat myös mainitsemasi syyt, mutta on niitä muitakin.
Matti Vanhasen henkilökohtainen suosio on yksi niistä. Miksi sitten Matti on suosittu, se on ainakin minulle mysteeri. Kaarinan ja Susanin nostamanako?
Myös kepun härskiys vetää ehdokkaikseen julkkiksia, joita äänestävät ne, jotka eivät politiikkaa paljonkan seuraa eivätkä politiikkoja tunnekaan. Siski myös kepu saa niin suurta kannatusta nuorilta.
äänestää demaria ja kokoomusta.
Tuot kyllä kepun osalta esille asioita, joista voidaan todeta, että "lisänä rikka rokassa", mutta silti pidän tärkeimpinä niin sdp:n kuin kepunkin osalta perusteit, joita toin esille avauksessani.
Kepu kusee taas kerran kansalaisia silmään. Kepuun ei voi luottaa. Kaikkihan muistavat, kun Hyssälä lupasi kansaneläkeläisille 300 €/kk lisää. Paljonkohan ovat saaneet? Kepu ajoi vastaavasti työeläkkeisiin 20/80% korotussäännön SDP:n tuella. Tämän jälkeen Kepun ei kannatapuhua eläkeläisten puolesta.
Kepussa päätökset tekee MTK:n johtama maataloussiipi. Heille tärkeintä on pitää puolta maataloustukien mahdollisimman korkeasta tasosta. Muu on toisarvoista.
Palkansaajan kannattaa vaaleissa tarkkaan miettiä ketä äänestää.
Ei kukaan.
Jos merkittävä poliitikko lupaa, niin häneen pitää voida luottaa. Anna luettelo niistä kepulaisista ministereistä, joiden puheisiin en voi luottaa.
..höpisee "syskovitsin" mantraa Hyssälästä.
Kaikki puolueet ovat yksimielisiä eläkejärjestelmän uudistamis tarpeesta.
Pien eläkkeensaajat joutuvat nykyisin hakemaan toisenpuolen toimeentulostaan eri tuki-luukuilta.
Tämän epäkohdan korjaamisesta ainakin vaalien alla myöskin kokoomus on yhdessä rintamassa.
Tapahtuuko se muuten kuin eläkkeitä nostamalla kyseisillä eläkeläisillä.
Hyssälän mukaan eläkettä näillä henkilöillä joudutan nostamaan noin 300 euroa kuukaudessa, jos epäkohta halutaan korjata.
Yhteiskunnan rahaa siihen ei kulu yhtään enempää, sillä sama rahamäärä maksettaisiin suoraa eläkeläisen tilille.
Hallintokulut pienisivät.
ps. Kokkarien syskovitsailu tämän asian ympärillä on täyttä valhetta ja paskapuhetta.
Mistään yleisestä eläketason korottamisesta ei ollut kysymys vaan lähinnä maksatusjärjestelmän järkeistämisestä ja vähä'osaisten nöyryyttämisen lopettamisesta.
Köyhien Nöyryyttäminen taitaa kuitenkin olla kokkareiden mielityötä.
Mitä Kepu antoi eläkeläisille, kun eläkkeistä äänestettiin. Nollan. Entä eläkeindeksi 20/80. Kenelle siitä on etua. Kepulaiset hoitavat eläkkeensä aivan muulla tavalla, erityisesti maatalousyrittäjät. Ja hehän oikeasti johtavat puoluetta.
suomalaisia äänestäjiä, etenkin kepun, täysin tyhminä.
Ihmiset saattavat uskoa, kun vakavalla naamalla valehtelee. Kannattaa katsoa asioita pitkällä tähtäimellä.
tyräksi, joka kulkee demarien mukana ja oireilee.
Demarit ovat vielä siellä punaisen viivan hurmoksessa.
Keskustan voiton avaimet ovat suomalaisten äänestäjien suuren joukon herääminen sosialismin unesta. Siis viisastuminen. Vanhat jäärät vielä jatkaa kansalaissodan taisteluhautojen kaivamista.
Jotkut taitavat vielä kyntää hevosvetoisella ja heitellä jyviä käsin.
demarit kyntää vielä aasilla.
Paavo Lipponen oli vielä tänään aamu-tv:ssä.
Asiat muuttuvat Paavo jää itsensä luomasta keskiöstään syrjään....
ikävää, mutta se on vaan tunnustettava sinunkin.
Ensiksi on todettava, että Kepu ei suinkaa ole voittanut vielä mitään vaaleja. Päinvastoin näyttää siltä, että vaalit voittaa Kokoomus, kun verrataan tulosta edelliseen eduskuntavaalitulokseen. Toiseksi näyttää siltä, että SDP:n kannatuksesta voi pudota pari prosenttiyksikköä ja Kepun kannatuksesta 1-2 prosenttiyksikköä. Kepu voi yltää toki suurimmaksi puolueeksi, mikä tietysti on vaalivoitto sinällään, koska on todennäköistä, että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee joka tapauksessa pääministeri.
Yksi selvä muutos edellisiin (monikossa) vaaleihin on selkeä. Äänesrtäjäkunnassa painottuvat yhä selkeämmin iäkäs väestönosa eli yli 50-vuotiaat. Ennakkoäänestystiedot jo kertovat, että tässä ryhmäss myös äänestysvilkkaus on ollut selvästi suurempi kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
Ikärakenteen muuttuminen on erittäin olennainen vaalitulosta selittävä tekijä. Iäkkäämpien asenteet ovat aina konservatiivisempia nuoriin verrattuna. Ikäihmisten maailma hahmottuu heidän nuoruusajoistaan käsin. Sen lisäksi näekmyksissä painottuvat niin sisäinen kuin ulkoinen turvallisuus.
Tähän markkinarakoon on erityisen vaikea istuttaa esim. vihreiden ideologiaa, joka perustuu tulevaisuuden visioihin ja usein muita radikaalimpiin ehdotuksiin. Vihreät ovat jääneet esim. perustulon kanssa yksin. Ympäristöideologia on sitä vastoin otettu myös muiden käyttöön. Vihreät ovat siis innovaattoreita, jotka jäävät itse paitsi innovaatoidensa hyödyistä.
Muilta osin ollaan sitten uskon varassa. Kokoomus ratsastaa ajatuksella, että rahat on ansaittava ennen niiden kuluttamista. Kokoomus ei sen vuoksi lupaakaan paljoa, ettei jäisi nalkkiin toteutumattomista lupauksista. Riski on tässä kahtaalla. Toinen on se, ettei rahoja kyetä ansaitsemaan ja toinen on se, ettei niitä haluta jakaa. Viime mainitusta riskista Kokoomuksessa tietysti vaietaan tyystin.
Kepun ja SDP:n ajatus taas perustuu uskoon siitä, että talous tuottaa tarvittavat varat. He eivät näe tässä riskiä, joten lupauksia rahan jakamisesta voidaan tehdä. Jos talous olisi yksinkertaisempi ilmiö, nämä puolueet voisivat lähteä prosenttimatematiikalla liikkeelle ja kertoa, että tulopuolen kertymästä tietty osuus käytetään vanhuuspalveluihin ym. Tähän leikkiin Kokoomus ei tahdo varmasti lähteä, koska siellä ollaan tosiasiassa nihkeitä jakamaan kellekään yhtään mitään.
SDP:n poliittisissa linjauksissa on vaikea nähdä mitään huononnusta. Päinvastoin nyt pyritään tarkemmin kertomaan ihmisille se, mitä tullaan tekemään. Lipposen aikana haluttiin ennemminkin vain valtakirja ja sitten tehtiin mitä Lipponen hyväksi näki. Ajat olivat tietysti toiset, sillä Suomi oli vedettävä lamasta ylös, mikä antaa paljon anteeksi Lipposen toiminnalle. SDP:n politiikka on muuttunut nyt talouden vakiinnutta sellaiseksi, että on aika luoda hyvinvointia koko yhteiskuntaan. Kepulla tämä vaihe oli vahvasti esillä viime vaaleissa, mutta tällä kertaa painotukset ovat siinä suhteessa paljon maltillisemmat.
Eivät kepulaiset äänestäjät myöskään tietämättömiä ole. He valitsevat mieluummin pehmeiden arvojen (ihmisläheisen) Kepun kuin kovien arvojen (talouspainotteisen)Kokoomuksen. Tässä suhteessa tunnen kieltämättä sympatiaa kepulaisia kohtaan. Minusta tämä peruste on viisautta ennemmin kuin tyhmyyttä. Lisäksi aluepolitiikkaa määrittää paljon äänestyskäyttäytymistä.
Vaikka olen alkanut suhtautua yhä kielteisemmin Kokoomukseen, toivon, että se ottaisi saman tien oikein rökälevoiton ja nousisi suurimmaksi puolueeksi. Tämä toisi nimittäin uutta vetoa politiikkaan ja sen merkitykseen. Samalla annettaisiin Kokoomukselle näytön paikka siitä, mihin se oikein pystyy. Kansalaisia pitäisi oikein kunnolla täristellä kokoomuslaisella politiikalla. Se voisi saada ihmiset vaaliuurnille paljon tehokkaammin kuin yksikään SAK:n mainoskampanja.
…vaalivoittaja on se puolue, joka on suurin ja saa muodostaa hallituksen. Ja se tulee olemaan kepu. Ei kokoomus millään sen ohi nouse, tuskin edes kakkoseksi. Mikä on sikäli valitettavaa, että punamulta jatkaa.
Porvarihalllitusta minäkin toivon, mutta ehkä hieman eri syistä kuin sinä ja varmasti eri syistä kuin kepulaiset. Se nimittäin olisi kepulle ihan oikein!
Ja jos sdp:n johdossa ajateltaisiin vain tulevaa menestystä, puolue ilman muuta jäisi oppositioon. Mutta hallitukseen se haluaa ja pääsee. Sitä voidaan kauniimmin perustella halulla päästä yhä vaikuttamaan tavallisten ihmisten arjen puolesta, joskin rehellisempää ehkä olisi sanoa suoraan, että halutaan vain päästä ministereiksi ja saada siinä sivussa hyviä virkapaikkoja. Sillä herrana on hyvä olla. Vaikka sillä tiellä se herruus päättyy entistä suurempaan romahdukseen neljän vuoden kuluttua. Elle puolue sitä ennen reivaa taas kurssiaan pari piirua järjen suuntaan.
Paskat, että kepu edustaisi mitään pehmeitä arvoja. Se edustaa vain sitä samaa halua herruuteen kuin josta edellä olen sdp:tta arvioinut, ja sillä on vielä pirun paljon suurempi satraappikunta, jonka etua se haluaa ajaa. Ja samalla tietysti jatkaa sitä politiikkaa, joka pyrkii palauttamaan meitä enemmän kuin pari piirua, ihan täydet 180 astetta taaksepäin. Jos sitä eli taantumusta pidetään pehmeänä arvona, niin sitten puheesi on ymmärrettävää, ei muuten.
Kyllä sinä eistät tuossa huomioita ihan oikeasta todellisuudesta; kaikki tuokin kyllä on totta ja vaikuttaa vaalien lopputulokseen. Mutta demarien alaspäin menoon pidän merkittävimpinä syinä niitä, joita tuon esille avauksessani. Usko pois, että asia on niin, vaikka et haluaisikaan uskoa.
Enkä ole ainakaan pahoin väärässä myöskään kepun kannatuksen ennallaan pysymisen syistä. Nimim. Ana Lyytinen on sille kertonut myös huomionarvoisia lisäperusteita. Eihän kepu kannatustaan nosta, mutta voitto sille on sekin, että se pystyy pitämään sen lähes ennallaan ja pysymään suurimpana puolueen. Sellainen olisi nyt ilman muuta tullut sdp:sta, jos se olisi jatkanut lipposlaista politiikkaa.
Kokoomuksen nousun syitä arvioit mielestäni oikein. Mutta johan oppositio sinänsä antaa sille nostetta, joka oikeastaan jää vielä varsin vähäiseksi. Mutta jos kokoomus vielä jää oppositioon, sitä odottaa neljän vuoden kuluttua samanlainen voitto kuin minkä se sai pitkän oppositiokautensa jälkeen 1987, jolloin Holkeri sai muodostaa sen sinipunahallituksen. Ja jos siis sdp älyäisi nyt jäädä oppositioon ja reivata politiikkaansa lipposlaisemmaksi, se saisi neljän vuoden kuluttua suurvoiton ja saisi valita hallituskumppaninsa, joka mitä todennäköisimmin olisi kokoomus. Ja se olisi juuri sitä, mitä kepu tarvitsisi!
Mpp:n ja Korhosen kirjoitukset tarjoavat tässä aivan loistavan, suorastaan oppikirjakelpoisen esimerkin poliittisen ajattelun kahdesta äärityypistä. Nämä tyypit ovat 1) asiasubstansseihin painottuva, ja 2) valta-asetelmia hahmottava.
Mpp:n jutussa jokainen kappale käsittelee puolueiden ohjelmasisältöjä, siis politiikan sisällöllisiä ominaisuuksia, arvoja ja asiasubstansseja. Korhosen kirjoituksessa taas ihan jokaisessa kappaleessa -- ja itse asiassa miltei jokaisessa lauseessakin -- ilmaistaan vain valtasuhteita: kuka on kenenkin ylä- tai alapuolella, kuka nousee, kuka laskee.
Ajattelua kokoavan hahmonmuodostuksen kannalta tarkastellen Mpp aloittaa ja lopettaa juttunsa mielenkiintoisesti. Ensimmäiseksi hän nimittäin ryhtyy tarkastelemaan suhteellisia muutoksia. Ensimmäinenkin ajatteluaskel otetaan siis poispäin yksinkertaisesta allekkain asettelevasta valtajärjestyksestä. Kun asiasubstassien käsittelyn jälkeen viimeisessä lauseessa palataan valta-asetelmiin, tämä tapahtuu kielteisestä hahmotuksesta käsin. Toivotaan Kokoomukselle vaalivoittoa, jotta se voiton
seurauksena olisi pakotettu paljastamaan politiikkansa todelliset kasvot kansallekin.
Sen sijaan Korhosen kirjotuksessa ei oikeastaan voi hahmottaa ainoatakaan analyysia puolueiden edustamista arvovalinnoista tai tietyistä ohjelmallisista asiasisällöistä. Itse asiassa Korhonen taitaa olla tällaisen ajattelulaadun suhteen jokseenkin sokea. Korhosen maailmassa ei hahmotu mikään muu kuin raaka valtasuhde. Ikään kuin koko politiikan sisältö olisi allekkain asetettu valtajärjestys. Valtasuhteet ovay likimain itsetarkoituksellisessa asemassa. Edes vallan monia muotoja -- todellisuudessa jatkuvasti asiasubstanssien mukaan varioivia valtakuvioita -- Korhosen silmät eivät näe eivätkä hänen aivonsa pysty jäsentämään.
Mpp ja Korhonen edustavat siis kahta aivan vastakkaista ajattelijatyyppiä. Tai, tähän varaus: pelkkä valatasuhteiden hahmottaminen ei vielä ole edes ajattelua. Kehityksellisesti se nimittäin palautuu ennen varsinaisen ajattelun heräämistä vaikuttaviin lauma-asenteisiin. Ihan varhaisessa lapsuudessa vammautunut psyyke ei muunlaisia ihmisten välisiä suhteita pysty ollenkaan hahmottamaan kuin valtasuhteita.
Esim. psykopaateille ja narsisteille on aivan tyypillistä tietty perusjäsennys. Kaikki muut ihmiset ovat heidän ylä- tai alapuolellaan, ja maailma on paikka jossa taistellaan kunniasta ja häpeästä. Asiasisällöt ovat vain tällaisen taistelun välineitä.
En kyllä millään näe Korhosen avauksessa mitään sellaista, mitä sinä siinä näet? Eri merkitys täytyy olla sinun aakkosilla, kuin Korhosen ja minun. Siis niillä puukstaaveilla, joilla kirjoitetaan. Olisiko sinun mentävä peruskoulun ala-asteelle, jossa oppisit ne oikein?
Varmaan sinä olet jonkin verran kouluakin käynyt, kun olet tosiaan oppinut hienoja sanoja. Oppisitpa vielä, että niitä voi käyttää muutenkin kuin pahantahtoiseen lonheittoon. Vain sitä kirjoituksesi asiasubstanssiltaan on.
Kahdessa viimeisessä kappaleessa todistat, että hienoilla sanoilla ja moitteettomalla kirjoitusasulla voi heittää ihan samanlaista herjaavaa törkyä kuin keris huonolla kirjoitustaidollaan. Sitä se sivistymättömyys ja alhainen mieli teettää.
Mikä tahansa kolmesta voi olla suurin Sunnuntai iltana. Keskustan tilanne ei ole niin hyvä kun mitä voisi kuvitella. Pieni johto nyt voi olla loppukirissä pahaksi.
Itse katselin ennakkoäänien määriä täällä Eteläpohjanmaalla. Niistä voi päätellä ,että niissä kunnissa joissa on Keskustan kannatus suurinta ei ole oikein vilkkaasti äänestetty. Seinäjoen ympäristökunnista esim. Ylistarossa on nyt äänestysprosentti pienempi kun neljä vuotta sitten. Kaupungeissa on sen sijaan ollut vähän vilkaampaa.
Asiaan vaikuttaa myös jälleen nähtävä Vanhasen kangistuminen kalkkiviivoilla. Eilen illalla hän vaikutti vähän innottomalta. Heinäluoma on parantanut otettaan loppua kohden. Huonot kallupit on tehneet hänelle hyvää. Jopa minäkin pidin hänen esiintymisestään aika ajoin eilen illalla.
Kataisella näyttä myös virtaa riittävän. Hän on antanut värin näille keskusteluille. Hän on positiivisesti yllättänyt. Kokoomus saattaa tehdä paremman tuloksen mitä sen suunnitelmissa alun perin oli.
Näissä vaaleissa äänestetään tietysti ehdokkaita eri puolilla Suomia ,ei näitä Puheenjohtajia. Mutta kyllä he tärkeitä henkilöitä on.
Itse alan kallistua siihen suuntaan, että Sinipuna olisi paras ratkaisu tässä vaiheessa. Sillä olisi parhaat mahdollisuudet tehdä oikeita turvallisuuspolitisia ratkaisuja jos tilanteet jotenkin muuttuu. Vanhanen on liian hidas liikkeinen. Uskoisin Heinäluoman olevan valmiinpi esim. Naton suuntaan kun Vanhanen.
...vahvasti uskon olevani oikeassa avauksessani. Katso myös vastineeni Mielipidepankille; siinä kerron eräitä lisäperusteita näkemykselleni.
En olisi lainkaan pahoillani, jos olisin väärässä niin, että kokoomus nousisi ykköseksi. Se todellakin saattaisi merkitä sinipunaa. Demarien ykköseksi nouseminen todennäköisesti merkitsisi punamullan jatkoa siten, että vain pääministeri vaihtuisi.
Mutta jääköönpä nyt oppositioon kokoomus tai sdp, se tulee olemaan euraavien vaalien suuri voittaja, ja silloin politiikka tulee muuttumaan niin, että silloin vihdoin annetaan kepulle vauhtia kohti sen luonnollista kokoa ja asemaa!
Kepua on tosiaan auttanut SDP:n käännös vasemmalle. Ja sitä seurannut demarien neuvottomuus, lupausta menosta ihmisten suuntaan ei osatakkaan lunastaa, se on vailla konkretiaa ja realismia. SDP:ltä on omat eväät syöty tai hukassa joten se on keskittynyt yhdessä SAK:n kanssa vain pelotteluun ja mielikuvapolitikointiin, jonka fiksu kansa on tuominnut ja kääntänyt kannatuksensa vastuullisempana pitämiensä porvaripuolueiden suuntaan, jos kepusta nyt tuota termiä voi ylipäätään käyttää.
Kokoomuksen ja osin kepunkin kannanotot ovat realistisempia, uskottavampia lähempänä ihmisten todellisuutta kuin demarien. Demarit maalailee kauhukuvia sinisestä maailmasta, SAK lokaa yrittäjiä, ei sellainen ajattelevia ihmisiä innosta. Kansa on keskiluokkaistunut ja vaurastunut duunaria myöten. Ei heitä kosketa puheet köyhyyspaketeista vaan omaan elämään vaikuttavat teemat, kuten vaikkapa perintövero ja sen poisto. Suurilla massoilla menee paremmin kuin koskaan, ja he ovat kääntämässä katseensa sosialidemokratiasta ensin keskustaan ja siitä edelleen oikealle.