Palstan sheriffi on nielaisnut Jehovantodistajien äänestämättämyys-syötin todella niin tehokkaasti, että on aivan pakko tuoda esiin seikkoja, jotka tekevät asiasta ns."harmaan alueen"
Jehovantodistajat kyllä saavat äänestää, sillä Jehovantodistajat ovat ainakin Saksassa tehneet sopimuksen valtion kanssa, joka toi heille tunnustuksen uskontona. Sopimukseen liittyi lupaus valtiolle, että todistajat saavat vapaasti äänestää, mutta asia yritettiin vesittää todistajille tyypilliseen monimutkaiseen ilmaisuus, jotta "vanha valo" jäisi mieliin päälimmäisenä.
Vartiotorni 1/11 vuosi 1999 käsitteli asiaa lukijoiden kysymyksissä ja se oli kyllä varsinainen harhautus aiheesta. Siis äänestää toki voi, mutta VT seura ei siitä oikein tykkää.
Tässä tämä:
Lukijoiden kysymyksiä
Miten Jehovan todistajat suhtautuvat äänestämiseen?
Raamatussa on selviä periaatteita, jotka auttavat Jumalan palvelijoita suhtautumaan oikein tähän asiaan. Raamatussa ei kuitenkaan näytetä esitettävän mitään sellaista periaatetta, jonka mukaan äänestämisessä sinänsä olisi jotakin väärää. Ei esimerkiksi ole mitään syytä, miksei johtokunta voisi päättää äänestyksellä yritystä koskevista asioista. Jehovan todistajien seurakunnat päättävät usein kokousajoista ja seurakunnan varojen käytöstä äänestyksellä, joka tapahtuu kättä nostamalla.
Entä sitten poliittisissa vaaleissa äänestäminen? Joissakin demokraattisissa maissa on tavallista, että peräti 50 prosenttia ihmisistä jättää vaalipäivänä äänestämättä. Jehovan todistajat eivät puutu toisten äänioikeuden käyttämiseen, eivätkä he millään tavoin kampanjoi poliittisia vaaleja vastaan. He kunnioittavat vallanpitäjiä, jotka on asianmukaisesti valittu virkaansa näillä vaaleilla, ja ovat yhteistoiminnassa heidän kanssaan. (Roomalaisille 13:1–7.) Mitä tulee siihen, äänestävätkö Jehovan todistajat henkilökohtaisesti jotakuta vaaliehdokasta vai eivät, jokainen Jehovan todistaja tekee päätöksen, joka perustuu hänen Raamatun avulla valmennettuun omaantuntoonsa ja hänen käsitykseensä vastuustaan Jumalaa ja valtiota kohtaan (Matteus 22:21; 1. Pietarin kirje 3:16). Todistajat harkitsevat monia seikkoja tätä henkilökohtaista päätöstä tehdessään.
Ensinnäkin Jeesus Kristus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14.) Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti tähän periaatteeseen. Koska he ”eivät ole osa maailmasta”, he ovat puolueettomia maailman politiikkaan liittyvissä asioissa. (Johannes 18:36.)
Toiseksi apostoli Paavali sanoi itseään ”lähettilääksi”, joka edusti Kristusta sen ajan ihmisten keskuudessa (Efesolaisille 6:20; 2. Korinttilaisille 5:20). Jehovan todistajat uskovat, että Kristus Jeesus on nyt Jumalan taivaallisen valtakunnan valtaistuimelle asetettu Kuningas, ja heidän täytyy lähettiläiden tavoin julistaa se kansakunnille (Matteus 24:14; Ilmestys 11:15). Lähettiläiden odotetaan olevan puolueettomia ja pysyvän erossa sen maan sisäisistä asioista, johon heidät lähetetään. Jumalan taivaallisen valtakunnan edustajina Jehovan todistajat pitävät samoin velvollisuutenaan olla puuttumatta sen maan politiikkaan, jossa he asuvat.
Kolmas harkittava seikka on, että ne, jotka ovat äänestäneet jotakuta virkaan, voivat olla vastuussa hänen teoistaan (vrt. 1. Timoteukselle 5:22, vuoden 1992 kirkkoraamattu). Kristittyjen on punnittava huolellisesti, haluavatko he harteilleen tuon vastuun.
Neljänneksi Jehovan todistajat arvostavat syvästi kristillistä ykseyttään (Kolossalaisille 3:14). Uskontojen sekaantumisesta politiikkaan on usein seurauksena jakaumat niiden jäsenten keskuudessa. Jeesusta Kristusta jäljitellen Jehovan todistajat välttävät sekaantumasta politiikkaan, ja näin he säilyttävät kristillisen ykseytensä. (Matteus 12:25; Johannes 6:15; 18:36, 37.)
Vielä viidenneksi politiikasta erossa pysyminen suo Jehovan todistajille puhumisen vapauden, kun he kertovat tärkeää Valtakunnan sanomaa ihmisille, joilla on erilaisia poliittisia näkemyksiä (Heprealaisille 10:35).
Edellä esitettyjen Raamatun periaatteiden valossa Jehovan todistajat tekevät monissa maissa sellaisen henkilökohtaisen päätöksen, etteivät he äänestä poliittisissa vaaleissa, ja noiden maiden lait suovat heille vapauden toimia siten. Entäpä jos laki vaatii kansalaisia äänestämään? Tällöin kukin todistaja on vastuussa siitä, että hän ratkaisee oman omantuntonsa ja Raamatun avulla, mitä hän tilanteessa tekee. Jos joku päättää mennä vaalipaikalle ja äänestyskoppiin, se on hänen ratkaisunsa. Se mitä hän siellä ollessaan tekee, on hänen ja hänen Luojansa välinen asia.
Vartiotornin 1.3.1951 sivulla 74 sanottiin: ”Kun keisari tekee kansalaisten äänestämisen pakolliseksi – – [todistajat] voivat mennä vaalipaikoille ja äänestyskojuihin. Täällä heitä vaaditaan merkitsemään äänensä tai kirjoittamaan, minkä puolesta he seisovat. Äänestäjät tekevät vaalilistoilleen, mitä haluavat. Täällä, Jumalan edessä, täytyy siis hänen todistajainsa toimia hänen käskyjensä kanssa sopusoinnussa ja uskonsa mukaan. Meidän velvollisuutemme ei ole neuvoa, mitä äänestyslipulle on tehtävä.”
Entä jos kristityn vaimon ei-uskova mies vaatii häntä ilmoittautumaan äänestäjäksi? Vaimo on alamainen miehelleen, kuten kristityt ovat alamaisia esivalloille (Efesolaisille 5:22; 1. Pietarin kirje 2:13–17). Jos vaimo tottelee miestään ja menee äänestyskoppiin, se on hänen henkilökohtainen ratkaisunsa. Kenenkään ei pitäisi arvostella häntä. (Vrt. Roomalaisille 14:4.)
Entäpä jos maan laki ei velvoita äänestämään, mutta niihin, jotka eivät mene äänestämään, suhtaudutaan vihamielisesti – kenties heitä jopa uhataan fyysisesti? Tai entä jos niitä, jotka eivät mene äänestämään, rangaistaan tavalla tai toisella ankarasti, vaikka äänestäminen ei lain mukaan olisikaan pakollista? Näissä ja muissa vastaavanlaisissa tilanteissa kristityn on tehtävä oma ratkaisunsa. ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.)
Jotkut ihmiset saattavat kompastua huomatessaan, että heidän maansa vaaleissa jotkut Jehovan todistajat käyvät äänestämässä, mutta toiset eivät. He voivat sanoa, että Jehovan todistajat eivät ole johdonmukaisia. Ihmisten tulisi kuitenkin tajuta, että tämänkaltaisissa omantunnonasioissa jokaisen kristityn on tehtävä oma ratkaisunsa Jehova Jumalan edessä (Roomalaisille 14:12).
Millaisen henkilökohtaisen ratkaisun Jehovan todistajat erilaisissa tilanteissa sitten tekevätkin, he huolehtivat siitä, että he säilyttävät kristillisen puolueettomuutensa ja puhumisen vapautensa. He luottavat kaikessa siihen, että Jehova Jumala vahvistaa heitä, antaa heille viisautta ja auttaa heitä olemaan tinkimättä uskostaan millään tavalla. Näin he osoittavat luottavansa psalmistan sanoihin: ”Sinä olet minun kallioni ja linnoitukseni, ja nimesi takia sinä johdatat minua ja ohjaat minua.” (Psalmit 31:3.)
Jehovantodistajat kyllä saavat äänestää, sillä Jehovantodistajat ovat ainakin Saksassa tehneet sopimuksen valtion kanssa, joka toi heille tunnustuksen uskontona. Sopimukseen liittyi lupaus valtiolle, että todistajat saavat vapaasti äänestää, mutta asia yritettiin vesittää todistajille tyypilliseen monimutkaiseen ilmaisuus, jotta "vanha valo" jäisi mieliin päälimmäisenä.
Vartiotorni 1/11 vuosi 1999 käsitteli asiaa lukijoiden kysymyksissä ja se oli kyllä varsinainen harhautus aiheesta. Siis äänestää toki voi, mutta VT seura ei siitä oikein tykkää.
Tässä tämä:
Lukijoiden kysymyksiä
Miten Jehovan todistajat suhtautuvat äänestämiseen?
Raamatussa on selviä periaatteita, jotka auttavat Jumalan palvelijoita suhtautumaan oikein tähän asiaan. Raamatussa ei kuitenkaan näytetä esitettävän mitään sellaista periaatetta, jonka mukaan äänestämisessä sinänsä olisi jotakin väärää. Ei esimerkiksi ole mitään syytä, miksei johtokunta voisi päättää äänestyksellä yritystä koskevista asioista. Jehovan todistajien seurakunnat päättävät usein kokousajoista ja seurakunnan varojen käytöstä äänestyksellä, joka tapahtuu kättä nostamalla.
Entä sitten poliittisissa vaaleissa äänestäminen? Joissakin demokraattisissa maissa on tavallista, että peräti 50 prosenttia ihmisistä jättää vaalipäivänä äänestämättä. Jehovan todistajat eivät puutu toisten äänioikeuden käyttämiseen, eivätkä he millään tavoin kampanjoi poliittisia vaaleja vastaan. He kunnioittavat vallanpitäjiä, jotka on asianmukaisesti valittu virkaansa näillä vaaleilla, ja ovat yhteistoiminnassa heidän kanssaan. (Roomalaisille 13:1–7.) Mitä tulee siihen, äänestävätkö Jehovan todistajat henkilökohtaisesti jotakuta vaaliehdokasta vai eivät, jokainen Jehovan todistaja tekee päätöksen, joka perustuu hänen Raamatun avulla valmennettuun omaantuntoonsa ja hänen käsitykseensä vastuustaan Jumalaa ja valtiota kohtaan (Matteus 22:21; 1. Pietarin kirje 3:16). Todistajat harkitsevat monia seikkoja tätä henkilökohtaista päätöstä tehdessään.
Ensinnäkin Jeesus Kristus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14.) Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti tähän periaatteeseen. Koska he ”eivät ole osa maailmasta”, he ovat puolueettomia maailman politiikkaan liittyvissä asioissa. (Johannes 18:36.)
Toiseksi apostoli Paavali sanoi itseään ”lähettilääksi”, joka edusti Kristusta sen ajan ihmisten keskuudessa (Efesolaisille 6:20; 2. Korinttilaisille 5:20). Jehovan todistajat uskovat, että Kristus Jeesus on nyt Jumalan taivaallisen valtakunnan valtaistuimelle asetettu Kuningas, ja heidän täytyy lähettiläiden tavoin julistaa se kansakunnille (Matteus 24:14; Ilmestys 11:15). Lähettiläiden odotetaan olevan puolueettomia ja pysyvän erossa sen maan sisäisistä asioista, johon heidät lähetetään. Jumalan taivaallisen valtakunnan edustajina Jehovan todistajat pitävät samoin velvollisuutenaan olla puuttumatta sen maan politiikkaan, jossa he asuvat.
Kolmas harkittava seikka on, että ne, jotka ovat äänestäneet jotakuta virkaan, voivat olla vastuussa hänen teoistaan (vrt. 1. Timoteukselle 5:22, vuoden 1992 kirkkoraamattu). Kristittyjen on punnittava huolellisesti, haluavatko he harteilleen tuon vastuun.
Neljänneksi Jehovan todistajat arvostavat syvästi kristillistä ykseyttään (Kolossalaisille 3:14). Uskontojen sekaantumisesta politiikkaan on usein seurauksena jakaumat niiden jäsenten keskuudessa. Jeesusta Kristusta jäljitellen Jehovan todistajat välttävät sekaantumasta politiikkaan, ja näin he säilyttävät kristillisen ykseytensä. (Matteus 12:25; Johannes 6:15; 18:36, 37.)
Vielä viidenneksi politiikasta erossa pysyminen suo Jehovan todistajille puhumisen vapauden, kun he kertovat tärkeää Valtakunnan sanomaa ihmisille, joilla on erilaisia poliittisia näkemyksiä (Heprealaisille 10:35).
Edellä esitettyjen Raamatun periaatteiden valossa Jehovan todistajat tekevät monissa maissa sellaisen henkilökohtaisen päätöksen, etteivät he äänestä poliittisissa vaaleissa, ja noiden maiden lait suovat heille vapauden toimia siten. Entäpä jos laki vaatii kansalaisia äänestämään? Tällöin kukin todistaja on vastuussa siitä, että hän ratkaisee oman omantuntonsa ja Raamatun avulla, mitä hän tilanteessa tekee. Jos joku päättää mennä vaalipaikalle ja äänestyskoppiin, se on hänen ratkaisunsa. Se mitä hän siellä ollessaan tekee, on hänen ja hänen Luojansa välinen asia.
Vartiotornin 1.3.1951 sivulla 74 sanottiin: ”Kun keisari tekee kansalaisten äänestämisen pakolliseksi – – [todistajat] voivat mennä vaalipaikoille ja äänestyskojuihin. Täällä heitä vaaditaan merkitsemään äänensä tai kirjoittamaan, minkä puolesta he seisovat. Äänestäjät tekevät vaalilistoilleen, mitä haluavat. Täällä, Jumalan edessä, täytyy siis hänen todistajainsa toimia hänen käskyjensä kanssa sopusoinnussa ja uskonsa mukaan. Meidän velvollisuutemme ei ole neuvoa, mitä äänestyslipulle on tehtävä.”
Entä jos kristityn vaimon ei-uskova mies vaatii häntä ilmoittautumaan äänestäjäksi? Vaimo on alamainen miehelleen, kuten kristityt ovat alamaisia esivalloille (Efesolaisille 5:22; 1. Pietarin kirje 2:13–17). Jos vaimo tottelee miestään ja menee äänestyskoppiin, se on hänen henkilökohtainen ratkaisunsa. Kenenkään ei pitäisi arvostella häntä. (Vrt. Roomalaisille 14:4.)
Entäpä jos maan laki ei velvoita äänestämään, mutta niihin, jotka eivät mene äänestämään, suhtaudutaan vihamielisesti – kenties heitä jopa uhataan fyysisesti? Tai entä jos niitä, jotka eivät mene äänestämään, rangaistaan tavalla tai toisella ankarasti, vaikka äänestäminen ei lain mukaan olisikaan pakollista? Näissä ja muissa vastaavanlaisissa tilanteissa kristityn on tehtävä oma ratkaisunsa. ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.)
Jotkut ihmiset saattavat kompastua huomatessaan, että heidän maansa vaaleissa jotkut Jehovan todistajat käyvät äänestämässä, mutta toiset eivät. He voivat sanoa, että Jehovan todistajat eivät ole johdonmukaisia. Ihmisten tulisi kuitenkin tajuta, että tämänkaltaisissa omantunnonasioissa jokaisen kristityn on tehtävä oma ratkaisunsa Jehova Jumalan edessä (Roomalaisille 14:12).
Millaisen henkilökohtaisen ratkaisun Jehovan todistajat erilaisissa tilanteissa sitten tekevätkin, he huolehtivat siitä, että he säilyttävät kristillisen puolueettomuutensa ja puhumisen vapautensa. He luottavat kaikessa siihen, että Jehova Jumala vahvistaa heitä, antaa heille viisautta ja auttaa heitä olemaan tinkimättä uskostaan millään tavalla. Näin he osoittavat luottavansa psalmistan sanoihin: ”Sinä olet minun kallioni ja linnoitukseni, ja nimesi takia sinä johdatat minua ja ohjaat minua.” (Psalmit 31:3.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>He luottavat kaikessa siihen, että Jehova Jumala vahvistaa heitä, antaa heille viisautta ja auttaa heitä olemaan tinkimättä uskostaan millään tavalla.
Olisikin mielenkiintoista tietää mitä todella tapahtuu kun äänestäminen mahdollistetaan tapahtuvaksi netin kautta. Olen varma, että yhä useampi todistaja, tai todistajaksi luokiteltava taho tulee äänestämään kun sen saattaa tehdä kotona kenenkään siitä tietämättä.
Toinen asia, joka tuli mieleen tämän vihreiden aloitteen tiimoilta oli, että kuinkahan venyvä tämä vt-seuran oma omatunto loppujenlopuksi onkaan. Mieleeni heijastui kuva tilanteesta, jossa vartiotornissa 'lukijoiden kysymyspalstalla' tai erikoisesitelmässä näytettäisiin 'vihreää valoa' äänestämiseen siinä tapauksessa, että todistaja osaa äänestää jehovalle (eli vt-seuralle) suotuisia tahoja. Tässä tapauksessa juurikin vihreiden edustajia. Siinä olisi ääni poikineen jos joka todistaja äänestäisi omassa piirissään vihreitä, tai "jehovalle mieluisaa" ehdokasta.
Hyvä Tiuku, juttusi on hyvä, mutta liukui alueelle, jota en voi kommentoida, ennen vaaleja ;-)
Tiuku on aivan todellinen vaara, että juttusi poistetaa "loanheittona"
>>on aivan todellinen vaara, että juttusi poistetaa "loanheittona"
Aika näyttää... On täällä ainakin ennen saanut asioilla spekuloida, ja haluan uskoa tämän oikeuden jatkuvan jatkossakin.
Ja huomioi, että Admatakin on 'vain töissä' täällä ja ensimmäinen viestisi hävisi ylläpidon toimesta, ei Admatan. Siten ymmärrän herran Seriffin linjan (jota pönkitettiin ylläpidon toimesta) aiheesta, joka sinänsä on oiva, spekulaatioita herättävä kokonaisuus.
Kun tarpeeksi viisaat seurakunnan jäsenet antavat selvän tiedon, ketä pitää mennä äänestämään, niin silloinhan asia on ok.
Demokratia toteutuu.
Täytyy sanoa että johtopoppoo tuottaa uskontoa joka on sen omalta kannalta katsottuna "taitavaa", elikkä kun rahan takia tehty sopimus Saksan kanssa vaati että äänestäminen sallitaan, niin vanhoille todistajille kirjoitetaan selkeät vihjaukset, että älä äänestä kuitenkaan.
Ulkopuolinen joutuu toteamaan, että selvästä kysymyksestä, äänestää vaiko eikö äänestää, lahko rupeaa kirjoittamaan eikä kuitenkaan pysty antamaan minkäänlaista yksiselitteistä neuvoa, vaan johtaa vain sellaisen, joka vilpittömästi vastausta hakee, ymmälle.
Raamattu ei valtiollisista vaaleista kirjoita, siten vastaus voisi palautua hyvin yleiselle tasolle lähimmäisen rakastamisen ratkaisuista.
Raamattu kertoo kuitenkin alkuseurakunnista, että siellä käytettiin vaaleja.
Vartiotornilehtikin puolti aikoinaan srk-vaaleja apostolin tarkoituksen mukaisina.
ei kukaan ole neuvonut äänestämään ketään. Ja meidän perheen kahdesta äänestysikäisestä kumpikin äänestää eri henkilöä. Että se siitä.