Olen kauan pyytänyt Taivaan Isältä elämääni
miestä, joka täyttäisi tämän kaipauksen.
Vieläkään en ole häntä tavannut, ehkä luet juuri
nyt viestiäni ja tunnet olevasi samassa
tilanteessa :) Ehkä jonain päivänä tapaamme ja
tiedämme että siitä eteenpäin elämämme kulkee
yhdessä...
miestä, joka täyttäisi tämän kaipauksen.
Vieläkään en ole häntä tavannut, ehkä luet juuri
nyt viestiäni ja tunnet olevasi samassa
tilanteessa :) Ehkä jonain päivänä tapaamme ja
tiedämme että siitä eteenpäin elämämme kulkee
yhdessä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen myös pyytänyt monesti sellaista ihmistä,
joka ymmärtää ja johon pystyy luottamaan. Nämä
nykyajan ihmiset ovat minulle liian pinnallisia
ja myös raha-ahneita, kaikki materiaallinen
kiinnostaa enemmän kuin todellinen rakkaus. Se on
ikävää, mutta totta.
..niin juuri.. nykyyään on todellakin sellainen
ajattelu ilmassa että "rakkaus on ikuista, kohde
vain vaihtuu". Olen henk.koht. sitä mieltä että
on mahdollista rakastaa vain yhtä ihmistä koko
loppuikä..ei se helppoa ole, mutta mikä tässä
elämässä olisikaan, kaiken eteen pitää nähdä
vaivaa.
Sitä todellakin on niin paljon, että oikein
hirvittää. Moni ajattelee vain omaa etuaan ja
toiset ihmiset jää taka-alalle. Kaikkihan
loppujen lopuksi perustuu uskoon, toivoon ja
rakkauteen. Kun on tarpeeksi rakkautta pystyy
uskomaan ja toivomaan parempaan huomiseen. Elämä
on liian lyhyt tuhlattavaksi turhanpäiväiseen.
Olen monesti törmännyt ihmisiin, jotka eivät ole
löytäneet elämän tarkoitusta eivätkä ole sinuja
itsensä kanssa. Pitäisi katsoa ympärillensä ja
huomata ne pienet ja kauniit asiat, joita tästä
raadollisessa maailmasta löytyy. Vaikka välillä
onkin huonoja ja vaikeita päiviä, pitää uskoa
että huominen saattaa olla aivan mahtava ja siksi
kannattaa aina katsoa mitä huominen tuo
tullessaan. Siellä saattaa odottaa yllätys,
vaikkapa se "oikea", jonka kanssa haluaa jakaa
surut ja murheet, ilot ja ennenkaikkea rakkauden.
Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
niin juuri.. veit todellakin ajatukseni.. ja
tuntuu että monella olisi ihan järkeäkin päässä,
mutta monet menee vain "virran" mukana, eikä
uskalla ajatella omilla aivoilla. Ehkä vähän
liioittelen, mutta sellainen massakulttuuri on
IN.
Niinkuin kirjoitit että rakkaudella selviää,
mutta uskon myös että jos on vielä apua taivaasta
niin suhteesta tulee lujempi ja kestävämpi ja se
ei ihan jokaiseen tuulen kaadu.
Se on totta, antaa Herran kuljettaa eikä ota
turhaan stressiä asioista. Ei asiat murehtimalla
parane. Oon jo kauan rukoillu et Jumala
johdattais eteenpäin ja et jospa jostain joskus
löytyis sellanen elämänkumppani johon pystyy
luottamaan ja jonka kanssa elää tätä elämää
eteenpäin. Aika näyttää ja Herra johdattaa, ties
vaikka jonakin päivänä...! Sitten kun/jos
sellainen kumppani kohdalle sattuu, niin ei sitä
suhdetta hevillä kaadeta, kunhan vain pysyy
uskossa lujana ja se on paljon helpompaa kaksin
kuin yksin. Mun lempipakka Raamatussa on Daavidin
psalmi, psalmi 23.
välillä on kyllä usko koetuksella kun katselee
ympärille ja näkee vain kun ihmiset "pariutuu" ja
itse vain katsoo sivusta.. tulee väistämättä
mieleen että onko minut sittenkin tarkoitettu
elämään ihan yksin.. Mutta tiedän että Jumala
tietää ajatukseni ja tietää tarpeeni, kunhan vain
jaksan odotella kärsivällisesti, niin kaikki hyvä
tapahtuu aikanaan, muttakun aina ei jaksa
odotella....
Joskus oon itekki aatellu et onkohan mulle
tarkotettu ketään, vai oonko yksinäinen kulkija.
Oon päättäny sen et ku aika tulee, niin löydän
sen oikean elämänkumppanin ja Herra tietää sen
parhaiten milloin on otollisin aika löytää
kumppani. Täytyy kyl myöntää et kiusaus on
välillä kova ja tulee mieleen epäpuhtaita
ajatuksia, mut pitää yrittää vain olla
kärsivällinen, kyllä se siitä. Ei Jumala
kenenkään halua yksin olevan, tuskin. Mut joskus
siihen vain menee aikaa ja mä ainakin kestän tän
odotuksen ku tiedän et Jumala näkee ja tietää mun
tarpeet. Tuleepahan sellainen kumppani ettei
tarvi pettyä. Oon joutunu kahdesti petetyks ja on
käyttäneet mun liian kilttiä luonnetta hyväks,
sillon päätin etten hyppää yhtäkkiä suhteeseen.
Mun mielestä sä olit rohkee ku laitoit tänne
viestin ja kieltämättä alkaa kiinnostaa et
millanen tyyppi siellä päässä istuu ja pohtii
samoja asioita ja elämänarvoja ku meikäläinen.
vähän itsestäni siis..
olen 22 vuotias neitonen ja en ole seurustellut
vielä kenenkään kanssa. Voisin sanoa että, yritän
ainakin olla kaukaa viisas ja oppia muiden
virheistä, siksi en myöskään ole rynnännyt
mihinkään suhteeseen. Olen myös odottanut että
olen sinut itseni kanssa ettei sitten suhteessa
tarvitse käydä muiden ongelmien yht. käydä läpi
omaa identiteetti kriisiä..
Haluan myös vahvistaa suhdettani Jumalaan ensin..
kyllä tosiaan Jumala tietää tarpeeni ja tunteeni
ja kun aika koittaa niin silloin... Eli USKOa
paljon paljon Jumalan suunnitelmiin..
mitä pelkään on, että jos rakastun johonkin
todella kovasti niin ajatukset sumenee varmasti
ja viisaat suunnitelmat on pelkkää ilmaa...
No ei auta muuta kuin elää tätä päivää ja toivoa
parasta ja luottaa Jumalaan!
Veit jalat suustani, uskoa pitää todellakin olla.
Mä uskon et ku on kaks ihmistä, jotka luottaa
Jumalaan ja haluaa kulkea Hänen viitoittamaa
polkua, ni sillon suhteesta tulee vahva ja myös
usko pysyy lujempana ku on luottamus Jumalaan ja
ihminen ketä rakastaa vierellä. Silloin myös
heikkoina hetkinä toinen pystyy kannustamaan ja
tukemaan. Mä oon jo 28v. (Vanha ja joskus tunnen
itteni melkeimpä vaariksi) ;)
ikä on sellainen asia että siitä ei pidä
kiistellä kuka on nuori ja kuka ei... täytän
tosiaan kohta 23 ja kaverit sanoo mua jo
tätiksi.. ihminen on niin vanha kuin tuntee
olevansa. Mutta ehkä tää ikäkin alkaa tosiaan
painamaan sekä sukulaiset, kun tuntuu että
perhettä pitäisi alkaa perustelemaan... Kun saisi
olla ihan rauhassa, ilman sukulaisten ja tuttujen
vihjailevia kysymyksiä...